kiinnostuin kirjasta taas, kun jossain luki että sielunsopimus menee vetovoiman lain edelle.. tosin, sielunsopimuksiakin voi aina muuttaa. siinäpä se! Sielun sopimus
Hengen anatomian ja Toipumisen taidon kirjoittajan teos on uusia uria aukova yhdistelmä psykologiaa, parantavaa opastusta ja henkisiä oivalluksia. Intuitiivisena parantajana tunnettu Caroline Myss on työssään havainnut, etteivät ihmiset useinkaan saa otetta elämänsä tarkoituksesta, mikä on johtanut epidemian mitat saaneeseen henkiseen pahoinvointiin. Tämä metafyysinen tautitila puolestaan poikii masennusta, ahdistusta ja lopulta fyysisiä sairauksia.
Myssin mukaan elämän tarkoitus löytyy yksilökohtaisesta sielun sopimuksesta - on vain etsittävä menetelmä tuon sopimuksen tulkitsemiseen. Myss aloittaa kertomalla, miten sielun sopimus näyttäytyy myyteissä ja eri kulttuuriperinteissä. Hän tutkii eri uskontojen suurten profeettojen elämää ja kertoo, miten heidän arkityyppinen taipaleensa valaisee sielun sopimuksen neljää vaihetta. Samalla hän antaa vihjeitä ihmisen oman arkkityypin tunnistamiseen.
Tunnusomaisen kannustavalla tavallaan Myss opastaa lukijaa löytämään omat henkiset voimavaransa ja oivaltamaan, mitä hänen on määrä maan päällä oppia ja keitä täällä kohdata.
**
URIEL PARANTAA
Kirjoittanut ja arkkienkeli Urielia kanavoinut Jennifer Hoffman (
www.urielheals.com)
Uutiskirjeestä 17.3.2008
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Arkkienkeli Uriel: Odota täydellisyyttä
Jokaisessa maailmankaikkeuden osassa on täydellinen järjestys, myös
elämänne jokaisessa osassa. Mikään ei ole sattumanvaraista,
mikään ei tapahdu vahingossa. Myös kaoottisimmat ja
epäjärjestelmällisimmät tapahtumat ovat täydellisiä ja tapahtuvat
sen mukaisesti, miten ne on ilmennetty ja millä energialla ne on
ilmennetty. Kun odotatte täydellisyyttä kaikissa asioissa, muutatte
näkökulmaanne siihen, mitä elämässänne tapahtuu. Ja voitte
käyttää tätä uutta näkökulmaa ilmentääksenne todellisuutenne
erilaisella ja tyydyttävämmällä tavalla.
Täydellisyyden odottaminen ei merkitse sitä, että kaikki tapahtuu
kuvittelemallasi tavalla. Ilmentäminen vaatii luottamusta ja uskoa ja
sen tietämistä, että olet todellisuutesi kanssaluoja. Työskentelet
energian kanssa ilmentääksesi sydämesi toiveet. Sinä päätät
ainoastaan osittain sen, miten ne ilmentyvät. Luottamuksesi sallii
sinun tietää, että maailmankaikkeus järjestelee lopputuloksen, joka
sopii yhteen värähtelysi ja aikomuksesi kanssa ja heijastaa henkisen
kasvusi ja ymmärryksesi tasoa.
Tietyn lopputuloksen haluaminen luo odotuksia ja se ei ole sama asia
kuin täydellisyyden odottaminen. Silloin kun sinulla on odotuksia,
kontrolloit luomisprosessia ja se keskeyttää energiavirtauksen.
Täydellisyyden odottaminen on sen tunnustamista, että olet valmis
antautumaan prosessille, ja tiedät, että lopputulos on täydellinen
sinulle, vaikkei se olekaan sitä, mitä olet ajatellut.
Maailmankaikkeus tuntee äärettömästi mahdollisuuksia, jotka ovat
käytettävissäsi ja joista sinulla on vain hyvin rajallinen tieto.
Kun odotatte täydellisyyttä, olette valmiita antautumaan elämälle
kehitysprosessina, missä jokainen ottamanne askel saa aikaan
mahdollisuuksia uusiin suuntiin. Oletko valmis luottamaan, että
kuvitelmasi ylittäviä ihmeitä on ulottuvillasi? Odottamalla
täydellisyyttä sallit maailmankaikkeuden siunata sinua upeilla
tavoilla ja tiedät, että jokainen lopputulos on sinulle täydellinen.
Tarvitsetko usko- ja luottamusoppitunteja opettamaan sinulle, miten
odotetaan täydellisyyttä? Elämäsi on täydellinen, sinä olet
täydellinen ja kaikki lopputulokset ovat täydellisiä. Silloin kun
muutat sitä, mitä ilmennät, saavutat toisen täydellisyystason. Ja
näin elämä teillä kehittyy - yhdeltä täydellisyystasolta
toiselle.
Irtipäästämisen oppiminen
Oppia seuraamaan pienimmän vastuksen polkua on meille haaste. Vaikka
tuo polku on aina käytettävissämme, meidän on ensin päästettävä
irti siitä uskomuksesta, että polkumme on kamppailua, elämä on kovaa
ja saavutamme tai opimme enemmän, jos kokemuksemme on vaikea. Mutta
pienimmän vastuksen polku on ovi vaivattomaan elämiseen, rauhaan ja
iloon riippumatta siitä, miten vaikeita oppituntimme ovat. Pystymmekö
astumaan etäämmälle kysymään, sopiiko jokin omaan energiaamme ja
hyödyttää elämäämme positiivisella tavalla, ennen kuin putoamme
päätä pahkaa johonkin vaikeaan tilanteeseen? Pystymmekö sitten
päästämään tästä irti?
Roolissamme parantajina ja valotyöntekijöinä otamme monia haasteita
itsellemme. Sielutasolla tiedämme pystyvämme siihen, mutta
ihmistasolla kaikki voi olla varsinaista kamppailua. Tämä on totta
varsinkin silloin, kun johonkin tilanteeseen liittyy joku toinen
ihminen - ystävä, romanttinen kumppani tai kuka tahansa, johon
meillä on läheinen yhteys. Parantamisyhteytemme usein sinkoaa meidät
ottamaan jonkin tilanteen hallitsijan roolin ja luomaan parhaan
mahdollisen lopputuloksen, usein oman rauhamme ja tyyneytemme
kustannuksella. Voimme valita taistelevamme tai voimme valita
päästävämme irti.
Voimme aina valita, miten sotkeutuneita olemme oppitunteihin ja milloin
voimme päästää niistä irti. Muttei tämä ole aina niin helppoa,
erityisesti silloin kun olemme tunteellisesti sitoutuneita tai todella
haluamme tietyn lopputuloksen. Silloin siirrymme täysin
parannusmoodiin ja teemme kaiken voitavamme saadaksemme asiat sujumaan.
On kummallista, että usein työskentelemme kovemmin ja pidämme kiinni
tiukemmin silloin, kun oppitunti koskee irtipäästämistä ja
vapauttamista. Silloin polku muuttuu vaikeaksi - mitä vähemmän
valmis olemme päästämään irti, sitä kovemmaksi oppitunti
muuttuu.
Meidän ei tarvitse olla täysin sotkeutuneena jokaisen parantumiseen,
ja joskus sen tunnustaminen, ettemme voi auttaa toista, on meidän
oppituntimme. Silloin kun jokin tilanne ei ole oikein, se on vaikea,
jatkuvaa kamppailua ja se kuluttaa energiaamme. Oppitunnit on
tarkoitettu elämää rikastaviksi kokemuksiksi, joissa opimme jotain,
mikä auttaa meitä henkisellä matkallamme. Kyky päästää irti
siitä, mikä ei sovi, ei ole meille oikein tai on vain liian kovaa,
asettaa meidät helpommalle polulle. Siihen mitä vastustamme,
sisältyy meille tärkeitä oppitunteja, ja vastustaminen on usein
merkki siitä, missä kohta meidän täytyy päästää irti, sallia
itsemme valita pienimmän vastuksen helpompi polku ja luoda rauhaa ja
tyyneyttä polullemme.
Ota takaisin voimasi
Tämän viikon lukemuksien yhteinen viesti on ollut voimamme takaisin
ottaminen. Henkiseen polkuun liittyy hienoinen tasapaino hyväksymisen
ja torjumisen, sallimisen ja ennakoimisen välillä ja
työskentelemistä energioiden kanssa kaikkein korkeimmaksi parhaaksi.
Mutta on aikoja, jolloin meidän on otettava kantaa, kun olemme
antaneet voimamme pois ja meidän on vaadittava muutosta tai ratkaisua.
Tämä prosessi tuntuu hyvin "ei-henkiseltä", mutta on
aikoja, jolloin ainoa tapa saada tarpeemme tyydytetyiksi on vaatia
sitä, mitä haluamme, ja tilanteissa missä voimaamme käytetään
väärin (myös itse käytämme), vaadittava se takaisin.
Mitä omaan voimaamme tulee, milloin annamme sen pois? Monissa
paikoissa - alkaen oppitunneistamme, toisista ihmisistä, kokemuksista,
tilanteista ja menneisyydestä. Annamme sen pois, kun tarjoamme
parannusta miettimättä, onko tuo henkilö halukas tekemään ainakin
osan työstä itse. Annamme sen ystävillemme ja perheellemme
tilanteissa, jotka kuluttavat aikaamme ja energiaamme. Mihin sitten
vedämme rajat? Missä kohtaa olemme antaneet tarpeeksi?
Silloin kun meillä ei ole rajoja, apua tarvitsevat näkevät meidät
parantavan valon majakkana. Ja he ottavat niin paljon voimaa, kuin
annamme heille, kunnes emme voi enää antaa. Siihen saakka kunnes
päätämme lakata antamasta voimamme toisille, vedämme puoleemme
ihmisiä, jotka tyytyväisinä ottavat vastaan vapaasti saatavan
voimalähteen. Tämä on tärkeä oppitunti meille kaikille nyt, koska
Muutoksen tähän osaan liittyy oppiminen käyttämään omaa voimaamme
viisaasti, ja jokaista pyydetään astumaan omaan voimaansa. Niiden
jotka tuntevat voimattomuutta ja tuntevat, että heidän on saatava
voimansa toisilta, on opittava tekemään tämä itse. Niistä jotka
antavat voimansa pois vapaasti, tämä vaihto tuntuu epämukavammalta.
Mihin kohtaa vedämme omat rajamme, missä kohtaa määrittelemme,
mitä hyväksymme omaan elämäämme, ja sitten sanomme "ei"
rakastavan myötätuntoisesti? Olemme usein erittäin hyviä
hyväksymään, mutta meillä on vaikeuksia energian torjumisessa
tavalla, mikä sallii meidän tuntea, että toimimme vilpittömästi
henkiseen polkuumme liittyen. Niinpä meillä on taipumusta hyväksyä
kaikki ja torjua hyvin vähän, vaikka emme pitäisikään tilanteesta.
Mutta silloin annamme voimamme pois emmekä salli toisten löytää omaa
voimalähdettään ja ammentaa sieltä.
Jos tällä viikolla olet tilanteessa, missä annat voimasi pois,
muodosta rajoja ja ala sulkea virtausta. Tämän tekeminen rakkaudella
ja myötätunnolla antaa sinulle takaisin voimasi ja auttaa toisia
löytämään omansa.
Tämän päivän lapset - Lapsen huoltajuus
Yksi muutos joka on tapahtunut indigolasten myötä, on lasten
huoltajuuden käsittelytapa avioeroissa. Oli aika jolloin lapset
annettiin aina äidille. Näin ei enää ole. Isät vaativat
tasavertaista huomioonottamista ja joskus heille annetaan lasten
huoltajuus. Tähän on syynsä ja se liittyy niihin oppitunteihin,
jotka lapsen on opittava ja jotka hän voi oppia vain olemalla toisen
vanhemman kanssa.
Indigot tulivat tänne kokemaan elämän monia eri puolia, jotta he
saisivat syvän ymmärryksen siitä, mitä he tulivat muuttamaan.
Monille heistä tämä on ollut varsinainen haaste, koska heillä on
ollut vaikeita lapsuuskokemuksia. Indigojen vuoksi olemme paljon
tietoisempia lasten hyväksikäytöstä, laiminlyönnistä, äidin
huumeidenkäytön vaikutuksista ja monista muista ongelmista liittyen
vanhemmuuteen ja perheeseen. Indigot ovat todella altistuneet
perhekokemuksen pimeälle puolelle ja se olla todella pimeä.
Ne jotka ovat erillään äidistään ja jotka on lähetetty asumaan
isänsä tai jonkun muun sukulaisen luo, on vieläkin suurempia
oppitunteja opittavana. Niiden sielusopimusten lisäksi mitä heillä
on sieluryhmänsä jäsenten kanssa, heidän täytyy kokea energiansa
ilman äitinsä jatkuvaa tunne- ja henkistä tukea. He ovat ehkä
valinneet vaikean polun, mutta se on osa sitä, mitä he tulivat
kokemaan. Se mitä he oppivat, muodostaa perustan heidän
elämänmatkalleen ja on tärkeä osa heidän tarvitsemaansa
tietopohjaa.
Puhun tässä kokemuksesta, koska menetin tyttäreni huoltajuuden
pitkässä ja omalaatuisessa taistelussa monia vuosia sitten.
Lopputulos ällistytti minua - olin hyvä äiti enkä ollut tehnyt
mitään ansaitakseni niin kovan tuomion. Nyt ymmärrän tyttäreni
sielunsopimuksen. Se mitä hän oppi tästä kokemuksesta, loi hänen
elämänpolkunsa perhe- ja vanhemmuusterapeuttina. Hän on myös
pioneerina prosessissa, mikä tekee menneisyyttä tällaisesta
oikeudessa käytävästä lapsitaistelusta. Tämä kokemus voi olla
murskaava sen läpikäyville, mutta siinä on suurempi tarkoitus ja syy
ja lapsillamme, erityisesti indigoilla, on sielunsopimus, joka on
täytettävä, jotta he voivat tehdä sen työn, mitä he tänne
tulivat tekemään.
-----------