HENKILÖKOHTAISEN ELÄMÄNFILOSOFIAN KEHITTÄMINEN
Äiti Maata/Gaiaa kanavoinut Pepper Lewis (spiritlibrary.com)
Julkaistu 25.9.2008
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Näinä päivinä on oltava kuuro, mykkä ja sokea ohittaakseen luonnon meille lähettämät viestit. Kysymykseni on: kun kaikki on tällaisessa sekasorrossa, mitä voimme oikeastaan tehdä tilanteelle? Kaikki mitä ajattelen tekemiseksi, vaikuttaa "liian pieneltä, liian myöhään" ja ei-minkään tekeminen vaikuttaa yhtä lailla sopimattomalta. Haluan olla yhteiskunnallisesti ja moraalisesti vastuullinen, mutta minusta tuntuu jotenkin avuttomalta. Ole kiltti ja osoita minulle oikea suunta.
Aloita tiedostamalla se, että maailma ei ole sellaisessa sekasorrossa, kuin millaista kuvaa teille maalataan - "elävissä väreissä", kuten edellinen sukupolvi kerran korosti. Huomaa myös, että jokaisessa maisemamaalauksessa yksi väri näyttää korostuvan muita enemmän. Nykyisessä maisemassanne/aika-avaruudessanne vihreä on huomattavin väri. Vihreä valuuttanne värinä ja vihreä ympäristönne värinä. Joskus harjaantunutkin silmä voidaan huijata uskomaan, että se näkee merkittävän värin silloin, kun se on kokonaan poissa! Miten? Koska tunnekeho tuntee jonkin poissaolemisen voimakkaammin kuin saman asian läsnäolon. Tämän vuoksi rakasta ihmistä kaivataan enemmän hänen ollessaan poissa kuin ollessaan läsnä. Tästä syystä myös jälkiviisaus vaikuttaa selvemmältä kuin läsnä olevan hetken valo. Tämän perustan myötä, että asiat eivät ole aina sitä, miltä, miksi tai millaiselta ne vaikuttavat, tutkimme kysymystäsi syvemmin.
Jos tarkkoja ollaan, luonto ei lähetä teillä viestejä siitä, että maailma on sekasorrossa. Noita viestejä lähettävät ne, jotka eivät näe luontoa luonnollisena, sekä ne, jotka edistävät omaa kiinnostustaan komentaa luontoa omalle näkemykselleen sopivasti. Saattaa vaikuttaa siltä, että heidän ja sinun mielenkiinnon kohde on sama, mutta se ei ole totta. Luonto lähettää viestiä, mutta viesti ei ole uusi, vaan edelleen sama. Periaatteessa viesti on tämä: "Me olemme sitä, mitä te olette - poikkeuksetta. Miksi olla ulkopuolella, kun voi olla sisäpuolella? Miksi seistä elämänkierron ulkopuolella - ikään kuin olisitte erillään siitä - kun olette aina olleet sen osa - poikkeuksetta."
Luonnon viesti ei ole koskaan vaihdellut eikä se ole koskaan ollut äänekkäämpi tai pehmeämpi. Toisaalta taas ihmiskunnan havainto tuosta viestistä on vaihdellut. Se volyymi millä luonto puhuu sekä se kieli (lempeä tai kova) mitä luonto käyttää, on muuttunut ajan kuluessa riippuen suurimmalta osalta siitä, miten ihmiskunta havaitsee itsensä suhteessa kaikkeen muuhun, mukaan luettuna luontoon. Tuolloin - kuten nyt - ihmiskunta ei ole katsonut itseensä suotuisasti ja se on tuominnut kaiken sen liian nopeasti, mitä se tuskin on edes alkanut ymmärtää. Mihin on kiire? Miksi arvostella ja tuomita? No, yrittäessään leikata pois toisen kasvattaman syövän, ennen kuin ensimmäinen on parantunut.
Koska luonto ei kykene tuomitsemaan (itseään tai teitä), se ei myöskään kykene ajattelemaan niukkuusajatuksia. "Liian vähän, liian myöhään" -malli ei sovi luontoon. Sillä on liian kiire olla sitä, mitä se on, ja tehdä sitä, mitä se tekee asioiden suuremmissa puitteissa. Ja siitä tulee selvempää, kun tulemme pääeroon ihmiskunnan ja luonnon välillä. Ihmiskunta ei pidä itseään maailmansa tai kokemuksensa luojana. Parhaimmillaan se uskoo, että se on perinyt maailmansa, ja pahimmillaan se uskoo, että sen on jättänyt eristyksiin tähän maailmaan jokin toinen rotu, vähemmän myötätuntoinen Jumala tai molempien yhdistelmä.
Ihminen on rotu, kaleidoskooppinen valokulkuneuvo, henkinen organismi ja paljon muuta. Ihmiskuntaa kokonaisuutena voidaan parhaiten kuvailla konservaattoriksi. Konservaattori on olento, joka on vastuussa jonkin arvokkaan säilyttämisestä ja suojelemisesta ja sen seurauksista monille - vartija ja luotettu, joka varmistaa tulevaisuuden samalla tavalla sekä asiantunteville että vähemmän asiantunteville.
Kiehtouduttuaan yksilöllisestä luonteestaan ihmiset ovat unohtaneet ne peruslait, joilla Kaitselmus on täyttänyt heidät. Peruslait tai ne joista vähäisemmät asiat ovat riippuvaisia, ovat tärkeitä ja niiden ylenkatsominen on typerää. Tietämättömyydessään ihmiskunta (vähemmän kokonaisena tai itsensä sirpaloituneena versiona) on asettunut erilleen todellisesta luonnostaan osana luontoa. Vastaus on näin - tai sen alku - sen palauttaminen, mikä on luonnollista luontona ja luonnossa, alkaen ihmiskunnasta itsestään ja laajentuen kaikkeen, mikä on alkuperäistä ihmiskunnalle kokonaisuutena.
Onko mahdollista palauttaa maapallo ja sen suhde ihmiskuntaan vai onko liian myöhäistä? Tutkitaanpa "liian myöhäistä" -mallia ensin. Käyttäen tätä ajatusmallia ihmiskunta voisi tuomita kohtalokseen vastoinkäymisten, tuhon ja lopulta epäonnistumisen kestämisen. Mutta mitä sitten? Mitä sen jälkeen tapahtuu? Kuvittele huonoin vaihtoehto - kuten monet tekevät - ja tee siitä niin todellinen kuin voit. Mitä tapahtuu seuraavaksi? Ja sen jälkeen? Ja tuhannen vuoden päästä?
Tutkitaanpa nyt "liian vähän" -mallia. Tässä ajatusrakenteessa joukossanne on liian harvoja, jotka välittävät riittävästi tai pystyvät vaikuttamaan minkäänlaiseen muutokseen, millään mitattavalla tavalla. Apatia, kyynisyys ja ihmisviha vallitsevat. Mitä tapahtuu seuraavaksi? Ja sen jälkeen? Ja vähän myöhemmin? Ja tuhannen vuoden päästä? Tarkoituksemme ydin tässä on, että jokaisella kuvittelemallasi näkymällä on tutkimisen arvoinen tausta, jokin mahdollinen loppu sekä seuraava alku toisenlaisen ilmaisumuodon yhteydessä. On aina seuraava hetki, vaikkei se olisi mitään viime hetkeen verrattavaa.
Tämä hetki mitä ihmiset kutsuvat nykyhetkeksi, ei ole mitään viime tilanteeseen verrattuna. Se ei vastaa mitenkään edellistä kertaa, jolloin ihmiskunta alkoi etsiä itseään, se ei vastaa mitenkään edellistä uutta aikaa eikä se vastaa mitenkään edellistä maapallon lämpenemisen aikaa (tämä on seitsemäs). Jos sitä ei voida verrata edeltäjäänsä, niin kenties se on alkuperäinen hetki, ensimmäinen laatuaan. Kenties se on alku. Kenties monta tuhatta vuotta sitten jonkun toisen mallissa - joku sinun laillasi kuvitteli - tämä olisi sitä, millainen seuraava alku olisi. Ja kenties hän projisoi itsensä ajassa ja maalasi itsensä maisemaan, mistä puuttui vihreä sävy, jotta hän muistaisi, mitä tästä ajasta puuttuu, tehdäkseen jotain asialle?
Ei ole liian myöhäistä eikä mikään välittäminen ole liian vähän. Sillä uskovatko toiset tätä vai eivät, ei ole mitattavaa vaikutusta siihen, mitä päätät ajatella, uskoa tai tehdä. Vain sinulla on merkitystä tässä mielessä. Olet ainoa, joka on kuvitellut seuraavan alun. Ja koska olet jo kuvitellut sen, seisot sen kynnyksellä… tai ainakin missä kynnys on heti, kun kuvittelet sen paikalleen. Taas kerran, sillä ei ole merkitystä, että toiset seisovat ehkä tuhon partaalla tai "ei-minkään" kynnyksellä. Se on ehkä sitä, minne he haluavat mennä tai minne menemisen he tuntevat pakoksi.
Oletko siis yksin tässä? Jos kuvittelusi on riittävän suurta, luiskahtaako maailma sormiesi tai ajatustesi välistä? Ei, koska maailmassa on riittävästi tahtoa ja voimaa ylläpitämään ja myös elävöittämään uudelleen elämää sellaisena, kuin te sen tunnette. Mutta jos ei olisi riittävästi tahtoa, tuhoutuisiko tai häväisikö maailma? Kyllä ja ei. Rehellinen ja käytännöllinen vastaus on, että niin kauan kuin on tarkoitus, on myös olemassaolo ja on myös nyt.
Riippuen siitä miten päätät nähdä asiat, voit asettua lähelle loppua tai auringonlaskua, missä tapauksessa olisit kohta näkemässä seuraavan alun tai aamunkoiton. Tai voit asettua alkuun, missä tapauksessa voit aivan hyvin aloittaa luomisen tosia odotellessasi - käsitteellisesti sanottuna. Loppu ja alku ovat molemmat paikkoja, missä todellisuudet törmäävät.
Monet etsivät nyt "todellisuustarkistusta", mutta kenen todellisuus on SE todellisuus? Luovutko todellisuusnäkemyksestäsi vain siksi, että harvemmat ovat samaa mieltä sinun versiosi kanssa? Onko medianne, kuvernöörienne, tiedemiestenne tai säädetyn mukaan elävien yhteisymmärrys olennaisempi kuin omasi? Sotilaat ovat aina menneet taisteluun testaamaan kykynsä. Kuitenkin myös ilman taistelua, ilman puolustettavaa ajatusta tai uskomusta, jokaisella elämällä on henkinen päämäärä ja jokaiseen elämään liittyy sekä myrskyn että luonteenlaadun tutkimista. Henkilökohtaisesta vihasta tulee nopeasti henkilökohtainen helvetti. Paholaiset ja pelastajat ovat naapureita ja ystäviä, kun kukaan ei näe.
Henkilökohtainen moraali (puhtaampi kiteytys yhteiskunnallisesta moraalista) on puhtaan tietoisuuden ominaisuus. Se kehitetään sisäpuolella ja testataan ulkopuolella. Henkilökohtainen moraali perustuu korkeampaan lakiin, ei ihmisten oikeisiin ja hyviin mielipiteisiin. Moraalinen voitto on henkilökohtainen ja se opastaa ja kannustaa armoon, hyvyyteen ja kunnioitukseen. Se on irrelevanttia, vahvistavatko tai tuomitsevatko toiset sen, koska olet riippumaton heidän ylimielisistä tai poloisista mielipiteistään.
Kehität edelleen moraalista vastuutasi - se ei ole vielä riittävän kypsä, mutta kypsyy nopeasti! Älä luovu moraalisesta vastuustasi äläkä nuhtele itseäsi siitä, ettet noudata sitä riittävän usein. Tarmo ja urho(ollisuus) asuvat sisälläsi, mutta teitä ei ole vielä kunnolla esitelty. Nämä kaksoset ovat suhteellisen tuntemattomia sinulle, mutteivät pitkään.
Kun alatte kehittää omaa moraalianne, tutkitte myös useita moraalifilosofioita. Lopulta löydätte yhden, mikä on teille täydellinen, ja tässä jatkatte valitsemienne kokemusten kautta filosofianne tekemistä täydellisemmäksi. Lopulta, tämä elämähän on sielunne filosofian laajentuma ja matkanne (jota kutsutaan myös sankarilliseksi poluksi) on sen ilmaisumuoto. Henkilökohtainen filosofia on tärkeä työkalu ettekä voisi valmistua akatemiasta tai yliopistosta ensin osoittamatta, että olette aloittaneet yrityksen/hankkeen kohti sisäistä tietämistä.
Kauan sitten etiikka ja moraali olivat filosofiahaara, tiedemuoto matematiikan ja logiikan perinteessä. Aiempaa kutsuttiin normatiiviseksi tieteeksi ja jälkimmäistä formaaliksi tieteeksi. Kemia ja matematiikka miellettiin silloin empiirisiin tieteisiin ja psykologia (sielun tarkoitus) empiiriseksi sosiaali-/yhteiskuntatieteeksi. Paljon myöhemmin tuli esiin vähemmän oleellista tutkimusta ihmismielestä sosiaalisessa ja kulttuurillisessa yhteydessä ja sitäkin kutsuttiin psykologiaksi.
Muinaisissa filosofiakouluissa, joiden opetukset ovat tänäkin päivänä merkittäviä, filosofit (tiedemiehet) oppivat ratkaisemaan hyvyyden asiayhteydessä ja ilmaisemaan hyvyyttä käytöstapana, koska molempia näistä pidettiin korvaamattomina kumppaneina. Oppituntiin sisältyi aina kyky erottaa se, mikä oli hyvää tai haluttavaa itsessään - vastakohtana sille mikä oli haluttavaa keinona johonkin lopputulokseen. Edellinen merkitsi äärimmäistä tai korkeampaa arvoa, elävää esimerkkiä korkeimmasta hyvästä.
Eettisimmät oppijärjestelmät jaettiin sellaisiin luokkiin kuin harkitsevuus, nautinto tai valta/voima, ja kandidaateille esitettiin valmistumiseen liittyen melkein joka käänteessä ainutlaatuisia erottelukykykokeita näiden luokkien hallitsemisesta. Näkymättömiä kokeita hallinnoivat loppututkinnon suorittaneet, tuon ajan ajattelijat, jotka käyttivät sinistä viitaa ja indigonväristä sormusta. Koska kokeet olivat hienovaraisia luonteeltaan, kandidaatit harvoin näkivät ansan, mihin he olivat kompastumaisillaan. Heille sanottiin, että kokeisiin vaikutti "sininen kultti" tai "salama kirkkaalta taivaalta", kuten tänä päivänä sanotaan. (Suom. huom. englannin kielen samaa juurta olevia sanontoja.)
Periaatteen tai oppijärjestelmän perimmäistä arvoa ei ole helppoa paljastaa. Sinäkin olet kandidaatti, jolle esitetään useita erilaisia haasteita. Oppituntisi ovat kenties vähemmän muodollisia kuin tässä kuvatut, mutta niiden merkitys on tasavertainen. Oletko varma, missä seisot tämän päivän kysymysten osalta? Voisitko tehdä muodollisen päätöksen, joka vaikuttaisi monien elämää parantavasti tai huonontavasti, ja olla rauhassa päätöksesi osalta? Jonkin hetken, asian tai suhteen perimmäinen arvo on joskus mahdotonta määrittää, ennen kuin syntyy jälkiviisautta, minkä vuoksi henkilökohtaisen filosofian kehittäminen voi olla sekä hyödyllistä että käytännöllistä. Läsnäolo, luonteenlujuus ja tyydytys ovat vain muutamia henkilökohtaiseen filosofiaan liittyviä etuja. Nämä yhdessä luonnollisen, inhimillisen täyttymysopin kanssa johtavat perimmäisen hyvän laajentumiseen.
Ne joilta puuttuu motivaatiota käyttää mitään mieltymyksiä, jättäytyvät hyväksymään toisten päätöksen - myötä- ja vastoinkäymisissä. Näiden yksilöiden elämään sisältyy harkitsevuuden filosofia ja he elävät säännönmukaisesti kulttuurinsa ja yhteiskuntansa käyttäytymismoraalin mukaisesti. Ne jotka noudattavat harkitsevuuden filosofiaa tietämättömyydestä valinnan sijasta, katsovat usein taaksepäin elämäänsä katkeruudella tai ahdistuneena.
Hedonismi, filosofia joka edistää nautintoa korkeimpana hyvänä, on erityisen suosittua lähellä aika-avaruutta, jolloin ulottuvuusmuutos on mahdollinen ja todennäköinen. Hedonistin on valittava intensiivisen nautinnon ja kestävän nautinnon välillä, sekä se, milloin kielletään nautinto mukavuuden vuoksi. Hedonisti kamppailee mentaalisen ja fyysisen nautintomieltymyksen välillä. Hänen matkansa voi johtaa niiden riippuvuussalien läpi, missä peilien vääristymät antavat pakopaikan itseaiheutetusta vankilasta.
Ne jotka kaipaavat kilpailua, kehittävät joskus filosofioita, missä korkein saavutus on voima, eräänlainen kontrollimuoto. Jokainen voitto, miten suloinen tahansa, kohottaa kilpailun seuraavalle tasolle. Lopulta ehdottomasta voimasta tulee subjektiivinen halu objektiivisen sijasta. Tässä filosofiassa voitot itsestä saa lopulta toiset tekemään samaa. Ne jotka pyrkivät valtaan ja hallintaan, noudattavat toisten etiikkaa niin kauan, kuin se tukee heidän kohoamistaan valtaan, mutta usein poikkeavat samasta etiikasta, kun heistä tulee riittävän menestyneitä tekemään niin. Eettisen elämän tavanomaisten palkkioiden etsintä naamioi jonkin aikaa heidän salaiset valtamotiivinsa, mutta nämä paljastuvat, kun ehdoton valta alkaa aina syövyttää ja mädättää sisältä.
Henkilökohtaisen filosofian kehittäminen vahvistaa teitä ja syventää tarkoitustanne. Tarkoituksenne ei ole sitä, mitä teette tai miksi olette syntyneet, vaan se parantaa ja laajentaa tietoisuuttanne sekä haluanne kasvaa. Tarkoituksenne on kuin puun juuret. Ne ulottuvat syvälle maahan, jotta voitte kurkottaa korkealle taivaisiin. Teidän tarvitsee harvoin ottaa aikaa juurien kunnon tarkistamiseen, kun niitä hoivataan alhaalta ja sisältä. Juuret ylläpitävät puun joka vuodenaika - raivoavissa myrskyissä, kuivuudessa ja muussa. Puun oksat ja lehdet voivat kasvaa kauas juurista ja moniin eri suuntiin. Kaikesta huolimatta juuret jatkavat olemistaan ja tekevät kaikkea, mikä on puun parhaimman edun mukaista. Jopa kaadettu puu on edelleen hyödyllinen.
Katsokaa toisten puutteiden yli ja kohoatte omienne yli paljon nopeammin. Aloittakaa alusta heti sen edestä, missä luulette olevanne. Olette aina vähän pidemmällä, kuin mistä annatte itsellenne tunnustusta, useimmiten siksi koska käytätte niin paljon aikaa katsellen taaksepäin. Muistakaa, että alussa kaikki oli kaaosta, muttei kaaoksessa. Alussa kaikki myös näytti olevan sekasorrossa, mutta koska se oli luonnollista, kukaan ei kyseenalaistanut sitä. Ymmärrettiin, että kaikki kaikessa oli prosessissa. Kukaan ei epäillyt sitä silloin. Sama on totta tänään.
Nyt on seuraava alku. Kyllä, on myös loppuja, mutta jatkuvuudenlaki kannustaa teitä pitämään tauon sen sijaan, että lopetatte nyt kokonaan. Huomatkaa, että toiset saattavat lopettaa siihen, missä he ovat nyt, ja päättää, etteivät he voi jatkaa tai eivät jatka eteenpäin. Kunnioittakaa heidän valintansa ja olkaa kiitollisia heidän jo antamastaan lisäarvosta. Jatkuvuudenlaki kunnioittaa sitä, että jonkin (tai jonkun) on kuljettava useiden välivaiheiden tai olosuhteiden läpi matkallaan joksikin muuksi (tai toiseksi). Ne jotka pitävät tauon tai pysähtyvät nyt, saattavat valita lepäävänsä tai pysyvänsä yhdessä tällaisessa välipaikassa. Tässä tapauksessa he rakentavat siltaa, mitä pitkin pian kuljette - ikään kuin heidän selkiään pitkin. Mitä kiitollisempia olette siitä, mitä he ovat saaneet aikaan, sitä vahvempi ylittämänne silta on.
Katsokaa ulkomuodon yli ja asioiden pinnan alle, kirjaimellisesti. Jokin aikaa sitten kehittyvä ihmiskunta päätti, ettei se halua asioiden jatkuvan entisenlaisina. Osa väestöstä ajatteli niin, sanoi niin ja alkoi kuvitella erilaista tulevaisuutta maapallolle. Koska ajatukset tulevat asioiksi, valikoima mahdollisuuksia ja maapalloja "syntyi" ja useita näitä tutkitaan nyt. Filosofiat joita olemme tutkineet, pätevät maapalloonkin. Maapallo palvelee niin, kuin ihmiskunta haluaa, eli maapallo luo itsensä uudelleen kollektiivifilosofian perusteella. Tämän totuuden perusteella paljon siitä, mitä näette nyt, on normaalia - yksi aiemmin kuvattu väliaskel.
Komeetat, pimennykset ja muut "tähtityöt" kannustavat teitä näkemään, miten erilaiselta taivas näyttää. Tämä ei ole arkajalkojen aikaa, ja saatatte huomata sydämen tahdin ja rytmin lisääntymistä niillä, jotka kiihdyttävät tai ylösnousevat uuteen totuuteen. Aloittakaa jokainen päivä tuntien olonne mukavaksi itsenne kanssa, sellaisena kuin olette, riippumatta siitä minkä ajattelette lisäarvoksenne maapallolle tai ihmiskunnalle. Tunnistakaa, että olette oleellinen osa muuttuvaa maailmaa ja jokaisella aikomuksellanne, ajatuksellanne ja tekemällänne teolla on merkitystä.
Muuttakaa maailmaa, niin kuin näette sopivaksi tai ei sitten ollenkaan. Ajattelemattomat ongelmat ja ratkaisut ovat väliaikaisia. Syvälliset ratkaisut ovat pysyviä. Tämä johtuu siitä, että kun käsitätte ongelman syyn tietoisesti, teillä ei ole tarvetta toistaa sitä tai antaa sen pelotella itseänne. Pyytäkää olla osa sitä ratkaisua, mikä teitä kiinnostaa, ja kun teistä tulee tätä, antakaa itsellenne viisautta ja myötätuntoa jakaa tieto toisten kanssa. Tämä on ikuisesti kestävä lahja.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
_________________
* Lempeydellä voi ravistella maailmaa
* Mikä seikkailu, mitkä uudet alut
odottavatkaan!
