seuraava »

[Esmiralda]

Nyt on päästävä mielikuvia purkamaan!

Yhdistän tämän siten astroiluun, että kun Pluto on nyt muhevassa vauhdissaan juuri vaihtamassa energioitansa Kauriin vaikutuksesta, voisi Yksisarvinen olla helpottamassa vähän tätä tilannetta.

Jos sallitte? Ja jos innostutte mukaan? Enpä yksin viitsisi ihan tätä värkätä. Mutta kun täällä on hurja määrä luovia ihmisiä, niin uskallan laittaa liikkeelle tällaisen tarinan:

Eräältä meille vielä tuntemattomalta asteroidilta irtoaa liikkeelle pieni valo. Se on liikkuva objekti, jota voisi kutsua avaruusalukseksi. Sellaista vain ei ennen ole nähty Aurinkokunnassa ja sitä on vaikea kuvailla ihmisen sanoilla.

Sen verran voin kertoa, että ohjaamossa on jonkinlainen kaikkitietävä robotti ja mikä ihmeellisintä, siellä perällä on pieni pilttuu pehmikkeineen ja siellä kaikessa rauhassa nukkuu valkoinen olento, jolla on yksi sarvi otsassa ja silkin ohut harjas silmien peittona. Yksisarvinen siinä tekee matkaa ja näkee unta.

Yksisarvisen unessa on äitinsä kaunis kertomus Maasta ja sen ihmisistä. Unessa kuuluu vielä äidin sanat ja se uljas tehtävä, jonka tämä nukkuva Yksisarvinen on saanut: tehtävänä saapua Maahan, sillä aika on koittanut ja jokin uusia energia on osoitettava esille.

Tuolla Yksisarvisella on nimikin, mutta en millään saa sitä mieleeni. En myöskään ymmärrä Yksisarvisen unesta, millä tehtävällä hän on tässä liikkeellä. Ja vaikka ymmärrän, että hän on matkalla Maahan, niin en tiedä vielä mihin siellä.

Mutta jos joku toinen voisi tietää enemmän ja jatkaa tätä tarinaa. Ehkä joku odottaa jo hänen saapumistaan tai tarvitsee tätä uutta energiaa ja yksisarvisen meille vielä tuntematonta viisautta.

Kuka kertoisi lisää?

[Elektra]

... Yksisarvinen nukkuu levollisesti pilttuussaan. Unet kietovat sen ihmiskunnan aamuhämärään kuin sakean utuinen usva, sellainen, mikä nousee suolta ja tuoksuu voimakkaan mystiseltä . Mitä lähemmäksi se tulee Maata, sitä voimakkaamman sävyn unet saavat, ja niihin liittyyvät hajut ja maut ovat jo lähes todellisia. Hän yllättäen kokee elävänsä toteen unta, jossa yksisarviset liikkuivat vapaina ja huolettomilla vihreillä niityillä ja toivat rakkaudellista energiaa koko planeetalle....

[Esmiralda]

...Tuleva matkanpää esittäytyy unessa Yksisarviselle, jolle löytyi yhtäkkiä nimi: Chrystal.

Chrystal herää ja nousee venytellen ylös kopistellen kavioitaan.

Robotti kääntyy häntä kohden ja viittoo tulemaan luoksensa. Sähköinen telepaattinen ääni kohtaa Chrystalin:- Millaiseen olosuhteeseen tahdot Maan päällä?

Chrystal katselee laajakuvamonitoriosta Maan maisemia, jotka ovat hyvin vaihtelevia. Hän nekee suuria kaupunkeja ja tehdasalueita, laajoja aroja, jäätiköitä, tukahduttavan kuumia ja kosteita viidakoita. Hän näkee vesiä, jätealueita, slummeja. Hän näkee erilaisia metsiä, ihmisten raivaamia laajoja peltoja. Silmät suurina hän katselee tulevia maisemiaan. Ja hänen kupeensa värähtelee.

Minne laskeutua? Minne asettua olemaan?

[mateve]

No Suomeen tietysti, tänne tarvitaan Uskoa että pienestä tulee suurta. Tarvitaan Toivoa että elämä sisältää niin paljon kauneutta ja rakkautta, valottamaan että sen näkee. Ja vielä sitä Rakkautta mikä on jokaisen sydämissä mutta siihen tarvitaan Voimaa jota tämä pieni Chrystal olento voi tuoda koska se perustuu Viattomuuteen. Täällä metsien kätköissä on sitä ikiaikaista tietoa ja tuntemusta, mutta se on sammaloitunut ja piilossa. Hän tulee näyttämään valoa mistä etsiä, onko se unohtunut vai onko se tietoisesti piilotettu ja odottaa vain oikeaa aikaa ja oikeaa löytäjää. Vain viaton voi vapauttaa.....

   Mateve

[Esmiralda]

...Oi! Christal-Yksisarvinen tuijotti kuvaruudulla ilahtuneena viestiä, joka saapui pienestä pohjoisesta maasta nimeltä Suomi. Hänen eteensä levittäytyivät Suomen lukuisat jo osaksi lumiset metsät, jäiset vesistöt ja kauniit valot, jotka kajastivat ihmisasumusten ympäriltä. Hän päästi ihastuttava hirnahduksen ja nosteli jo innokkaasti jalkojaan. Kuinka puhtaalta kaikki vaikutti siellä!

Mielessään hän herätti vielä yhden kysymyksen.

Mikä seutu siellä olisi se, jossa häntä kunnioitettaisiin ja hänen tuloaan ymmärrettäisiin varjella negatiivisilta impulsseilta? Missä toivo paremmasta olisi tarpeen, missä se energia voisi avautua, jota hän tullessaan loisi?

[Elektra]

... Ja yllättäen näytöllä välähti jotain! Se oli kuin vihreä valo - olisiko se voinut olla sydänchakran energioiden tuottamaa? Chrystal oli tietoinen siitä, että maan asukkaista suurin osa eli vielä seitsenchakrajärjestelmässä. Ja näistä tärkein, kokoava ja muuntava, oli juurikin vihreää tai vaaleanpunaista säteilevä sydänchakra.

Ja jälleen - vihreä leiskahdus! Jostakin tietoisuuden perukoilta tulvahti mieleen sana: revontulet!
Chrystal tajusi, että ne kutsuvat häntä luokseen. Kyse ei ollutkaan energiajärjestelmästä, vaan viestistä: Suomi kutsui häntä luokseen revontulten avulla. Chrystal tunsi sydämensä paisuvan rakkaudesta. Miten viehättävä tapa kutsua häntä. Ja kuinka puhdas olikaan luonto tuolla seudulla...

[Esmiralda]

Oh, Korvatunturiko?

[Elektra]

...Oli jo myöhäistä ja pimeää, kun Chrystalin alus laskeutui pohjoisen perukoille... ei tosiaankaan ollut hänellä minkäänlaista aavistusta paikan nimestä... oliko se Korvatunturi vaiko Käsivarressa...

Mutta ilma oli raikas hengittää, lumi narskahteli mukavasti pikkukavioiden alla, ja tuolta vähän matkan päästä tuikki valo. Valo loisti niin kutsuvasti, että hän alkoi asiaa enempää pohtimatta kulkea sitä kohti....

[Esmiralda]

Jos se tosiaan olisikin se pyhä Malla! Sallan naapuritunturi?

Korvatunturi on vielä ilman turistimaata, Sallan seutu on kovin mökitettyä, mutta Malla voi olla rauhallisempi. Tai itse Halti!

- Missähän minä olen, miettii Chrystal ja nuuhkii ympärilleen. Kuuntelee ja tutkailee energioita ympärillään.

Syvä hiljaisuus. Vain taivaalla ihmeelliset värit.

[Esmiralda]

Chrystal nosti päänsä ihastuneena ja huomasi, että oma sydän lyö tuon rummun tahtiin. Rummun kaukainen kumina voimistui ja valkoinen yksisarvi pyöri pientä ympyrää hevosen pään kiertyessä rytmiin.

Ihmeellisen voiman hän tunsi sisällään. Se alkoi paisua sydämen kohdalla ja yksisarvinen puhalsi pakkasyöhön pitkän hengen hirnahduksen kera. Pienet säkenet lähtivät pakkashuurusta ja levittäytyivät pitkin tuntureita.

Uuden ajan energiahiukkaset levittäytyivät yli tunturierämaan...

[Arkiviisu]

ja ....

http://i45.photobucket.com/albums/f60/Toker69/Unicorns.jpg

[Esmiralda]

Aaviisuinen, runoilijattareni!

Sinua juuri olen tänne odottanut mielikuvinesi, kuvatkin ovat hienoja, mutta mieluummin sanasi, kiitos!!!!

No joo! Mutta se kertomus myös!!!!

[Esmiralda]

Joku, vähän ilkikurinen menninkäinen oli käynyt näpsäyttämässä Christalia hänen sitä huomaamattaan
ja yskisarvinen koki maanpäällistä hidasta värähtelyä hetken.

Ei menninkäinen pahaa tarkoittanut, nauraa käkätti, mutta Christal itse oli hämillään....

Hän tunsi että jossakin oli jotakin hyvin kaunista ja viatonta...menninkäisen lisäksi. Jotain jonne teki mieli.

OHHOH! Minnekähän se menninkäinen katosikaan?! : Näitä tulee ja menee!

[K-NRJ]

Jossain tunturien kätköissä heräsi nuori tyttö unestaan hätkähtäen, aivan kuin olisi kuullut nimeään kutsuttavan. Kai tämä oli taas niitä erakoitumisen mukanaan tuomia vaivoja, unissaankin jo toivoi seuraa, edes jonkun joskus muutaman sanan vaihtamaan.
Jostain syystä uni ei enää tullut tytön silmiin, yökin oli niin kirkas ja kuu kumotti epätavallisen kauniina taivaalla. Tähtien kimmellyksen saattoi suorastaan kuulla korvissaan, kuin tiukujen helinää..
Jotain untakin hän oli nähnyt mutta tämä epätavallisen kirkas olotila ei antanut nyt sijaa unien muistelulle, vaan vaati häntä nousemaan ylös vuoteestaan. Epätavallista. Niin kovin epätavallista. Yleensä tyttö nukkui yönsä heräilemättä luonnon rauhaan ja rytmiin virittäytyneenä.
Mistä johtui tämä kirkkaus; hänen sisällään, ulkona, kaikkialla?

Tämä Rohanan viesti oli vahingossa poistettu, ja minua pyydettiin lisäämään se takaisin.

[Esmiralda]

Monenlaista sattuu, pieni tyttönen!

Sillä Chrystalin pieni energiahiukkanen oli saavuttanut tunturituvassa pienen ihmisen mielen ja avannut viattomuuden totuutta. Tyttö nousi katsomaan ikkunasta talvista pakkasmaisemaa tunturin yllä. Tähdet tuikkivat ja puolikuinen valaisi revontulten rytmittämää maisemaa. Outo valo voimistui ja kirkastui.

Ja siellä se seisoi! Yksisarvinen! Se kuopi kutsuvasti koipeaan, laski ja nosti päätään ja hirnahti.

Tyttö näki IHMEEN!