seuraava »

[Asterix]

Minä saatan olla päälle käyvä väliinsä, kunhan suhde on jo tuttu/vanha. :
    4. huoneessa ihan siinä IC:tä hipoen niin,
että se prkleen     :

[K-NRJ]

Minulla on myös joskus vaikeuksia pidätellä ihailijoita. En tiedä mikä siinä on, no ainakin  löytyy kartalta, ja Vesimies-Venus nyt tunnetusti osaa heittää läppää ja tekeekin sitä mielellään..

Toinen voisi olla vahva 5.huone, romanssit, pelit kaikki hauska kiinnostaa (ja varsinkin  ja  siellä).

Ja tietysti  10:ssä!

[Asterix]

Ai joskus...? Olikohan se joskus päällä kun olit täällä?
Pidättyväiset ja snobit Wieniläis-miehet oli ihan silmät kierällään,
kun joku blondi... tai no...  : kaksi blondia touhusi "turvamiehen" varmistaessa,
että kosketuskontaktia ei pääse tapahtumaan.

Tuo Vesimies-Venus tuli tutuksi, kuin myös  !
Sie kyl oot kones...

PS. Heh..! Seuraavan kerran tulet kyllä ilman "turvamiestä"...

[rubiinitar]

Ilmiölllä on myös toinen puolensa. Olen aina hämmästellyt ihmisiä, jotka tulevat -omien sanojensa mukaan- 'isketyiksi' kaikkialla.

Itse näen asian vastavuoroisena ilmiönä, eli vaikka kuolaavia flirttaajia olisi joka toinen vastaantulija, niin jos nk. karismaattinen ihminen ei ole flirtille lainkaan vastaanottavainen, niin kuuminkin flirtti kyllä kilpistyy tähän. Tunnen ihmisiä jotka ovat aivan käsittämättömän vetovoimaisia mutta jotka eivät silti millään tavalla 'kärsi' suosiostaan ja saavat olla rauhassa. Tämä selittyy nähdäkseni valinnan ehdottomuudella. Vastaavasti tunnen hyvin paljon absoluuttisia keskivertotallaajia, jotka kokevat tulevansa (omien sanojensa mukaan) ahdistelluiksi kaikkialla.

Sama pätee niin miehillä kuin naisillakin. Tunnen miehiä, jotka ovat kehittäneet seksuaalisen itsehillintänsä ja 'arvokkuutensa' huippuunsa (esim. eräs tuplaneitsyt), ja vaikka he ovat äärimmäisen eroottisia, niin ei heihin naiset käy kiinni. Vastaavasti tunnen miehiä, jotka pettävät jatkuvasti ja syyttävät asiasta kiimaisia naisia ja omaa vastustamatonta vetovoimaansa. Todellinen syy säpinään löytyy kuitenkin heidän omasta vastaanottavaisuudestaan, he asettuvat ALTTIIKSI lähestymisille.

Itse kärsin tuosta edellisestä eli että vain yksi miljuunasta sytyttää. Havaitsen toki flirtin, mutta torjun sen kaiketi alitajuisesti niin ehdottomasti, että kiihkeinkin flirtti kuivuu kasaan.

Asia josta aidosti kiusaannun, on merkillinen mateleva kunnioitus. Mulla on  ja  kuten Remu A:lla. Koen ja tiedän olevani sydämeltäni anarkisti ja käynyt elämässä monesti tragedioiden kautta pohjalla -kuten Henrykin- ja silti stockalla pokkuroidaan. Pervoa ja vähän surullista 

[Asterix]

Totta puhelet Rubiinitar!

Minä puhun yleensä tasoista tässä asiassa, mutta ihmiset kavahtat sitä,
koska se on yleensä kytköksissä sosiaaliseen tasoon ylipäätään,
vaikka ei kuitenkaan aina käy yksi yhteen käsikädessä koulutuksen ja/tai aseman kanssa,
mutta aivan varmasti sillä on tekemistä nk. "henkisen sivistyneisyyden" kanssa.

Saanko tehdä tosi raa'an jaottelun..? :

Nk. "alempitasoiset", jota kutsun sukupuoleen katsomatta sika-pornotasoksi,
ovat niitä, jotka käyttäytyvät näkyvästi provisoiden
ja joille kelpaa mikä huomio tahansa, kunhan se on vain vastakkaista sukupuolta,
hengittää ja kävelee jotenkuten.
Nämä ovat niitä, jotka saavat huomiota eniten ja myöskin ongelmia eniten.

Heitä ahdistellaan aina, -luonnolisesti- mutta kaikki ovat yleensä tyytyväisiä
-myöskin se yksi "ylempää" tasoa oleva cool charismaattia oleva,
joka saa kaikki haukut ja solvaukset "mikä kuvittelet olevasi?",
kun porukka alkaa olla enemmän humalassa, koska sika-pornoilijat jättää muutoin hänet yleensä rauhaan.

Sitten on niitä, jotka ovat sitä keskiverto-tasoa, joka ei näy, eikä haise, eikä maistu,
eikä tee tai/ja kykene tekemään numeroa itsestään
ja ovat yleensä niitä mukavia jees-jees-miehiä ja naisia, joista kukaan ei ajattele mitään pahaa,
mutta he ei myöskään koskaan koe mitään "ahdistelua".

Sitten on niitä, joita jo kuvailitkin, todella kehittyneitä charismaattisia tyyppejä,
joille kelpaa yksi miljoonasta, jos sekään. Rakkauden hierarkian luxus-tyyppejä. 
He suhtautuvat yleensä asiallisesti ja/tai ystävällisen torjuvasti flirttiin ja ihailuun,
koska olettavat viestin menevän perille ilman raakuuksia ja inhottavaa käytöstä.

He ovat niitä, jotka saavat pitkä-aikaisia ihailijoita... -tai sitten ahdistelijoita.
Tunnen monia tälläisiä naisia ja miehiä ja heillä saattaa olla jopa kuukausia ja vuosia
kestäviä ahdistelijoita, jotka ei vain tunnu tajuavan enään hyvällä eikä pahalla,
että ei vain kiinnosta, koska ensimmäinen torjunta oli asiallinen ja/tai ystävällinen.

Ja ketä nämä ahdistelijat ovat?

Halpoja sika-pornotason tyyppejä...? :

Ehei..!

-Ne ovat tuon näkymättömän keskiverto-tason porukkaa,
jotka ovat siisti käytöksisiä (yleensä) ja mukavia,
joista ei heti uskoisi mitään kamalaa tai pahaa.

Nämä tyypit voivat piinata ihailemaansa tyyppiä kauan uskomattomalla
tahdonvoimalla ja kauan.


-----

No sitten jos puhutaan yleisesti ahdistelluista tyypeistä ilman tuota sikailu-tasoa, niin...
...se on kuten sanoit, mutta myöskin mielialasta ja/egosta kiinni.
Sitä voi olla 90% täysin rauhassa yleensä, ja jos tilanne riistäytyy hallitsemattomaksi,
voi aina kutsua jonkun auttamaan tai poistua tilanteesta.

Olen huomannut (myös itsestäni), että joskus on ihan mukavaa tulla ahdistelluksi.
Se jopa hivelee itsetuntoa.
Mutta ahdistelua on myös kaiken karvaista, kuin on myös sen vastaanottajaa.
Pitäisi perustaa oma ketju sille, kuka tulee ahdistelluksi ja kuka ahdistelee.


Minä ahdistelen. Ihan totta. Se tapahtuu vakiintuneessa suhteessa.
Tahdon jotain ja totta vie, minä saan sen, vaikka joutuisi hiukan itse kärsimään.
Ainoastaan seksuaalisella tasolla koen olevani ignorettu ja niin verisesti loukattu
henkisesti, sielullisesti ja kehollisesti kuin vain olla ja voi (ja totta vie kostan jos pystyn!),
mikäli kumppani erehtyy sanomaa lähentelyyni ei väärällä tavalla
(ja siihen on ehkä 1 tai 1/2 oikeaa tapaa!). :

[Artemis]

Sasha on todella pohtinut tätä asiaa 

Meillä on töissä eräs ihminen joka on todella valloittava persoona. Hän on hölösuu, jopa röyhkeä mutta silti kaikki häntä rakastaa. Paljon ystäviä ja ihailijoita.
Hän on leijona, rapu nousee ja kuu on härässä.

[indiima]

Kiinnostuin tästä topikista, koska minulla on ollut viime aikoina ja ennenkin hämmentäviä kokemuksia ihmisten kanssa. Mulla on      5. huoneessa ja avain tuohon huoneeseen huoneen kärjellä uranus jousimiehessä. Ihme ja kumma kun onkaan niin helppo katsoa ympärilleen ja kiinnostua ja tehdä asialle jotain, heh, heh. Olen huomannut omaksi ihmetyksekseni, koska identifioidun - ainakin tällä hetkellä - erittäin vahvasti nuivaan ja kuivaan kauriiseen ja siihen tekemisen ja omien unelmien ja päämäärien saavuttamisen intohimoon, että mistä pirusta nämä minuun ihastuvat ihmiset sen säteilyn löytävät? Olen nousuleijona, ja tunnen sitäkin olevani, (ja ihan reilusti ja itsekkäästi välillä omaa tilaa - egoistinen.) mutta on se kumma, kun oikeastaan voin vaan olla ja hymyillä kerran, ja sitten miestä ja naista viedään kuin pässiä. Se on oikeastaan raivostuttavaa, kun minusta tuntuu, että ihmiset eivät todella edes näe minua, vaan ihastuvat jo ennen kuin tietävät yhtään kuka olen. Kovin läksy tässä onkin ollut se, että olen "joutunut" oppimaan sanomaan "EI" ja vielä monta kertaa ja kohtaamaan sen toisen ihmisen loukkaantuneisuuden. Se tuntuu tosi pahalta. Ja monta kertaa tuntuu, että ihmiset ovat ihan jossain omissa pilvilinnoissaan minun kanssani, eivätkä oikeastaan kommunikoi tämän minun ihmiseni kanssa vaan jonkun kuvitelmansa.  tekee sekstiilia nousumerkilleni ja muutenkin aspektoi ihan kiitettävästi kartallani.  (kaloissa) yhtymässä  (vesimiehessä) ja venuksen ja kuun semisekstiili. No huh. On ollut aikamoisen vauhdikasta ja ihastusten täyteistä olemista. Kartastani näkyy aktiivisuuteni romantiikan saralla, jos pidän jostain ihmisestä, niin annan palaa. Varsinkin nyt, kun vakava sitoutuminen ja vauvakuume ovat iskeneet, niin itsessä lähinnä ärsyttää tämä voimakkaan seksuaalinen ulosanti, josta saan päivittäin kommentteja. Minusta se on edelleen outoa, koska en tunne itseäni kovinkaan seksikkääksi, kun olen jossain vanhassa villapaidassa tukka silmillä ja villasukat jalassa.
Haluan jonkun muutoksen tähän love fast, break up faster meininkiin,    ja  haluaa sitoutua, ja vain yhteen ja hyvään. Mutta hyvään.
Vielä piti kirjoittaa tuosta Sashan postista, että tunnistin sieltä kyllä huhhuh tyyppejä. Itse olen saanut sellaisia varsin kammottavia ihailijoita, joille en ole antanut edes pikkurillin päätä, vaan ollut normaalin sosiaalinen. Tilanteet ovat olleet varsin pelottavia, enkä sellaisia soisi kyllä kenellekään. Liekö tuo Pluto sitten tuovan minulle hulluja elämääni?
Miten nämä muut vesimiesvenukset ovat löytäneet kultansa? Alan olemaan harmistunut itseni kanssa, kun kukaan ei tunnu oikealta, vaan kaikki tuntuvat feikkaavan tai jäävän jalkoihin, eikä sellaisen tunteen kanssa ole mitään jakoa suhteessa.

[T-H]

Ihan pakko on mainita eräs mies, jumalainen kuin Erosmies, eli VAAKA.

Hänessä on ihan se kaikki, mitä mieheltä vois minunlainen nainen haluta. Muistan kuinka sydäntä suorastaan raastoi kun sain teitää, että on avioliitossa.

[miumiu]

Itse näen asian vastavuoroisena ilmiönä, eli vaikka kuolaavia flirttaajia olisi joka toinen vastaantulija, niin jos nk. karismaattinen ihminen ei ole flirtille lainkaan vastaanottavainen, niin kuuminkin flirtti kyllä kilpistyy tähän. Tunnen ihmisiä jotka ovat aivan käsittämättömän vetovoimaisia mutta jotka eivät silti millään tavalla 'kärsi' suosiostaan ja saavat olla rauhassa. Tämä selittyy nähdäkseni valinnan ehdottomuudella. Vastaavasti tunnen hyvin paljon absoluuttisia keskivertotallaajia, jotka kokevat tulevansa (omien sanojensa mukaan) ahdistelluiksi kaikkialla.

Itse kärsin tuosta edellisestä eli että vain yksi miljuunasta sytyttää. Havaitsen toki flirtin, mutta torjun sen kaiketi alitajuisesti niin ehdottomasti, että kiihkeinkin flirtti kuivuu kasaan.

 

Minä koen olevani aika samanlainen - ihailijoita kyllä riittää, mutta saan usein kuulla olevani hirveän etäinen ja salaperäinen, eikä minuun ole helppo saada kontaktia. Olen aurinko  , kuu  ja nousu  ...Täytyy myöntää, että saatan olla aika turhamainen ja nautin saamastani huomiosta, mutta saatan myös reagoida avoimeen flirttailuun aika viileästi. Luulen, että jollain tasolla en halua ärsyttää tai herättää kateutta muissa naisissa, joten olen oppinut reagoimaan miesten huomioon jotenkin vähättelevästi, vaikka kyseessä olisi minusta kiinnostavakin mies. Taustalla on varmaan vaakamainen "en halua ärsyttää ketään"-mentaliteetti...vaikka en tiedä kiinnostaako oikeasti ketään minun flirttailuni tai flirttailemattomuuteni, ehkä se on vaan pään sisälläni...  Toisaalta persoonaani kuuluu muutenkin tietty etäisyys, minusta on kuulemma vaikea saada minkäänlaista "otetta". (minua tuo määritelmä ärsyttää, miksi minut edes pitäisi saada johonkin "otteeseen"...??)

Pitkäaikaisia ihailijoita tai vainoajia ei kohdalleni ole montaa osunut, lukuunottamatta ehkä erästä tyyppiä, jonka kanssa minulla oli pieni romanssi joskus teininä...nyt 10 vuotta myöhemmin hän on torjumisestani huolimatta edelleen lähetellyt viestejä ja soitellut humalapäissään (vaikka ei ole moneen vuoteen edes nähnyt minua!), omien sanojensa mukaan olen hänelle jonkinlainen "pakkomielle". Mutta ei tämänkään miehen kohdalla voi puhua varsinaisesta vainoamisesta.

[T-H]

Oih! Kyllä minäkin saan katseita osakseni ja päät kääntymään. Eipä kuitenkaan moni mies esim baarissa ennen ollessani oikeen uskaltanut tulla luokseni. Yks tekijä voi olla ulkonäköni, se kun saattaa näyttää siltä että olen mukamas niin omanarvon tuntoinen. Pikkasen on ihan hyvä ollakin.   Mun flirttailu toiselle sukupuolelle on just katseenluominen ja hiukseni häpläys viehkeästi (joskus).

Ollaan "väännetty mielipidettä" tieteestä kuten taiteesta baari-illan tutustumisen yhteydessä. Fiksuja, asiallisia ja filmaattisia ovat miehet olleet. 

[K-NRJ]

PS. Heh..! Seuraavan kerran tulet kyllä ilman "turvamiestä"... [/color]

Näin tehdään!   

En silloin oikein pystynyt juttelemaan vapaasti koska "turvamies" oli hieman kireenä...
Minusta on kivaa jutella niitä näitä sen kummempia tarkoittamatta. 

[Asterix]

Minä koen olevani aika samanlainen - ihailijoita kyllä riittää, mutta saan usein kuulla olevani hirveän etäinen ja salaperäinen, eikä minuun ole helppo saada kontaktia. Olen aurinko  , kuu  ja nousu  ...Täytyy myöntää, että saatan olla aika turhamainen ja nautin saamastani huomiosta, mutta saatan myös reagoida avoimeen flirttailuun aika viileästi. Luulen, että jollain tasolla en halua ärsyttää tai herättää kateutta muissa naisissa, joten olen oppinut reagoimaan miesten huomioon jotenkin vähättelevästi, vaikka kyseessä olisi minusta kiinnostavakin mies.

Rehellistä itsetutkiskelua.
Tunnistan itsessäni tuon saman nautinnon saamisen huomiosta,
mutta minulla kun ei löydy  missään merkittävässä muodossa kartaltani,
niin minä taas tykkään ärsyttää ja herättää kateutta muissa ihmisissä sillä,
että kerään huomiota, mutta ignooraan niitä ihailijoita,
joka saattaisi kelvata jollekin toiselle.

,  ja 

Tosin suurempi nautinto on ignoorata flirtti/ihailu,
jonka tekee joku sellainen, joka ihan selvästi uskoo itseensä tai/ja kuvittelee itsestään hiukan "liikaa".

Jotenkin olen tyytyväisempi mieheen/naiseen, joka on kiinnostunut minusta,
mutta on selkeästi hiukan epävarma itsestään suhteeni.
Mielestäni se kertoo aidosta kiinnostuksesta, että toinen vähän jännittää/ujoskelee,
vai olisiko sitten niin, että se auttaa minua omassa epävarmuudessani omasta viehätysvoimastani?

Näin tehdään!   
Minusta on kivaa jutella niitä näitä sen kummempia tarkoittamatta. 

 
Onkohan sinulla  tai  jossain  /  akselilla? 

[Asterix]

Nauti vain seksuaalisesta viehätysvoimastasi!
Sinä olet sitä aatelia, jonka ei tarvitse puhua tuhmia, lääppiä vastakkaista sukupuolta
ja tehdä epätoivoisia kriittisten alueiden vilautteluja tullaksesi noteeratuksi.

Mielestäni charismaan kuuluu tietty (puhumaton/äänetön) seksuaalinen vahvuus/tai vaikutelma siitä,
vaikka sitä ei tietoisesti ajattelekaan, kun tapaa charismaattisen ihmisen.

Alitajuisesti ihminen kai luonnostaa hakee sitä vahvuutta muista ja pyrkii pönkittämään sitä itsessään.
Siksi kai ylilyönnit käyttäytymisessä, puheissa ja pukeutumisessa ovat mahdollisia
tilannetajun petettyä.

Ihminen kuitenkin on viettiensä vuoksi olemassa ja ne vietit sanelee sen,
mikä toisessa ihmisessä meitä viehättää.

[K-NRJ]

Onkohan sinulla  tai  jossain  /  akselilla? 

No mun kartta on aika ilma-painotteinen eli Vaakaa ja Vesimiestä löytyy, Kaksosissa ei ole planeettoja vaan jokunen asteroidi.

Mietiskelin tuota kun Saturnalia tuossa mainitsi että kaverin häissä miehet ihailivat, niin minulle kävi ihan samalla tavalla viime kesänä kaverin häissä. Minulla oli tiukka punainen mekko, ja sen jälkeen kun vieraat olivat kumonneet muutamat boolit, niin jo alkoi äijä jos toinenkin avautumaan että "sulla on h..vetin hyvä vartalo ja ai kun olet kaunis" jne.  Vaikka itse olin valmistautunut tosi nopeesti (meikki 20 minuutissa ja hiukset nopeesti taakse). Koska muistelen että Lillikin on kokenut samaa, niin oiskohan Rapu-nousulla tekemistä tuon asian kanssa?

[Lizzy]

Kun rapu-nousuista on puhetta niin piti tulla sanomaan muutama sana. Kyllä minäkin olen huomiota kerännyt. Se on varmaan se ravusta huokuva naisellisuus ja sellainen herkkyys. Tosin kun minä olen kuu kalat niin hyvin harvoin olen mitään törkeää tai tökeröä käytöstä kohdannut. Enemmän sellaista ujoa ihailua, ehkä kauempaa, josta en välttämättä edes tiedä. Niin ja sitten jos se ilmaistaan muutaman rohkaisun jälkeen niin sittenkin jotenkin kohteliaasti. 

Minustakin tuntuu että ihmiset näkevät minussa useammin jonkun oman mielikuvansa kuin oikeasti minua. Tavallaan olen kullekin sitä mitä he minussa näkevät ja jos he siitä pitävät niin sitten saatan saada ihailua. Tai sitten eivät pidä siitä mitä kuvittelevat. Mutta huomaamaton minun tuntuu olevan vaikea olla, vaikka olen sitä kuinka yrittänyt.

Minusta on myös kiusallista kun huomaan, että toinen ei oikeasti näe minua vaan jonkun oman mielikuvansa. Usein huomaan, että joudun tuottamaan pettymyksen kun en ole oikeasti sellainen ja se tuntuu minustakin pahalta. Ihan niin kuin minun pitäisi jotenkin vastata sitä mielikuvaa... No en haluaisi loukata ketään.

Osaan olla halutessani viehättävä ja toisaalta karkoittaa yhdellä katseella. Mutta tuo EI:n sanominen on ikävä kyllä minulla vielä opettelussa.  Olen huomannut, että minua alkaa nykyään ärsyttämään jos huomaan että toinen ei ollenkaan näe minua vaan jonkin kuvan. Saatan rikkoa sen kuvan ihan tarkoituksella ja aika suoraan. 

Vesimerkit minun luonteessani kaipaavat ihailua ja olen todella otettu kaikesta huomiosta, ja sitä saakin helposti. Mutta vaikea oppitunti on se, että sitä on parempi saada omana aitona itsenään kuin jonain kameleonttina. Kuitenkin...

Tiedä sitten tekeekö tuo stellium  minusta sitten kanssa jollain tavalla voimakkaan persoonan? Vaikka en nousu-rapuna ja kuu kalana ensimmäisenä ole äänessä tai esillä... niin kyllä minut aina tunnutaan huomaavan taustaltakin.