seuraava »

[Alma*]

Ja roikun vanhassa (tunteiden tasolla) mies on alkoholiongelmainen.
Kivannäköinen, mukava jne silloin kun on sillä päällä, mutta alkoholi vie.
Olemme aviossa edelleen, paperit on laitettu jo vetämään eroa varten.
Kuulin että hänellä nyt eropäätöksemme jälkeen on löytynyt lohduttaja, 15 v itseään vanhempi.
Nyt olen ihan jumissa ja surullinen.

Tuntuu pahalta, kun en ollutkaan tarpeeksi tärkeä, loppujen lopuksi.
Mitä tästä kaikesta vielä seuraa?

Typeränä odottelen, että mies palaisi, vaikka tiedän että ei hän tapojaan paranna.

Mitä tulossa?
Osaisiko joku raottaa verhoa?

[^^Queen Nefertiti^^]

mistä päästä pitäisi ottaa kiinni? hei tuosta ikäerosta tuli mieleen että jos lohduttaja onkin hänen sielukumppaninsa/ kaksoisliekkinsä.. toisaalta olit sinäkin... time to move on...

et sanonut syntymäaikojakaan, joista joku voisi katsoa transiitit.. 

[talitiainen]

Mä en malta pysyä poissa mistään eroamiseen liittyvistä aiheista!

Nii, ku ite oon just eronnu ja asutaan viel samassa taloudessa silti..arghh!!! exäni otti vähän itseään nuoremman naisen nyt, kun taas ite olen viisi vuotta vanhempi. Ihanaa seurata vierestä, no en sentään oo vielä tätä tavannut! Mustasukkaisuutta kenties ilmassa?.. ei kai!

No joo, yhteinen päätös oli mut ei se tästä helppoa tee. Tarot kortit on ollut paras ystävä tässä tilanteessa vaikka on noi ihmisolennotki ihan hyviä ystäviä

Mutta hei, onneksi olkoon, että saitte sen eron aikaiseksi. Tiedän, ettei se ole helppoa!! Olet mennyt jo suuren harppauksen kuitenkin eteenpäin ja ole ylpeä siitä. Keskity nyt itseesi, ala harrastamaan, nauti vapaudesta!

[La Papessa]

Tuntuu pahalta, kun en ollutkaan tarpeeksi tärkeä, loppujen lopuksi.

Tämä lause pisti silmään heti. Tietysti suhteen loputtua kaipaa ihmistä, jonka kanssa on elämän jakanut, varsinkin jos on itse se jätetty osapuoli, jolla on vielä tunteita toista kohtaan. Mutta parisuhteella ei välttämättä ole kovinkaan paljon tekemistä sen kanssa, kokeeko toinen osapuoli toisen "tärkeäksi". On ihmisiä, joille parisuhteen toinen osapuoli ei ole koskaan se tärkein asia (yleensä miehiä, joille ura ja yhteiskunnallinen asema menee kaiken edelle) tai edes ihminen (yleensä naisia, joille lapset ovat kumppania tärkeämpiä) elämässä. Entinen miehesi saattaa hyvinkin olla yksi heistä. Jos esim. hänen alkoholiongelmansa on ollut sinulle vaikea asia, eikä hän oli pahemmin pyrkinyt alkoholiongelmastaan eroon, alkoholi on hänelle luultavasti ihmissuhdetta tärkeämpää.

Lohduttaudu nyt aluksi vaikka sillä, että uusi naisystävä tulee huomaamaan olevansa miehen prioriteettilistalla samalla paikalla kuin sinä. Ja jos sinusta  todella tuntuu siltä, että sinusta on tärkeintä olla ihmiselle tärkeä, voit etsiä miestä, jolle sitä sitten olet. Kyllä heitäkin nimittäin on.

Niin, ja tuohon varsinaiseen kysymykseen en tämän osion puitteissa osaa vastata,  kun en näe tulevaa, mutta esim. astrologista karttaasi voin "vilaista".

[pirjoha]

Tottakai se tuntuu pahalta kun toinen on heti toisen kanssa! Muusta en usko olevan nyt kyse.
Päästä irti ja etene!!

[Alma*]

14.6. 1964 klo 2. 40 onn minun aikani, mies on 8.4.1970

Kiitos.

[Lizzy]

Hei Alma*

Lisää noihin tietoihisi vielä se kaupunki, jossa olet fyysisesti syntynyt. Niin ja jos tiedät miehen kellonajan niin laita ihmeessä sekin sekä se kaunpunki.

Tulee tarkemmat kartat ja helpompi katsoa. 

Voimia sinulle!

[Alma*]

Hei Alma*

Lisää noihin tietoihisi vielä se kaupunki, jossa olet fyysisesti syntynyt. Niin ja jos tiedät miehen kellonajan niin laita ihmeessä sekin sekä se kaunpunki.

Tulee tarkemmat kartat ja helpompi katsoa. 

Voimia sinulle!

Ai niin,,, minä olen syntynyt Helsingissä, mies Forssassa ja klo 9.10

Vanhasta muistista muistelen, että ei hyvää lupaa ja vielä tuo Lohikäärme-Koira-yhdistelmä ei taida myöskään olla hyvä.

Miehellä on voimakkaasti narsistisia piirteitä ja vika on aina minussa.
On aina ollut voimakastahtoinen, mutta nyt on tullut vielä vaikeammaksi.

[Alma*]

Nii, ku ite oon just eronnu ja asutaan viel samassa taloudessa silti..arghh!!! exäni otti vähän itseään nuoremman naisen nyt, kun taas ite olen viisi vuotta vanhempi. Ihanaa seurata vierestä, no en sentään oo vielä tätä tavannut! Mustasukkaisuutta kenties ilmassa?.. ei kai!

No joo, yhteinen päätös oli mut ei se tästä helppoa tee. Tarot kortit on ollut paras ystävä tässä tilanteessa vaikka on noi ihmisolennotki ihan hyviä ystäviä

Mekin asuimme muutaman kuukauden vielä yhdessä, puhuimme siitä kuinka on helppoa, kun ei ole kolmansia osapuolia kuvioissa, no sitten tuli. Mieheni eksä on minua 10 vuotta nuorempi ja tämä uusi minua 10 vuotta vanhempi.
Tarotit ovat olleet minullekin nyt ystävien kanssa parhain apu.
Osho Zenin tarotit ovat  upeat.

[talitiainen]

Miehellä on voimakkaasti narsistisia piirteitä ja vika on aina minussa.
On aina ollut voimakastahtoinen, mutta nyt on tullut vielä vaikeammaksi.

Apua miten tutulta kuulostaa! Paitsi, että exäni on nykyisin paljon lempeämpi mentyään hoitoon. Siis minä hänet raahasin tietysti, äläkä kysy miten siinä onnistuin! Ei ihan helppoa ollut  

[^^Queen Nefertiti^^]

eihän narsistia kuulu edes kaivata. nyt nopea irtoaminen tunteilla ja laiffi alkaa kukoistaa. näin.

[talitiainen]

Mielestäni narsistia saa kaivata ja välittää siitä. Sekin on ihminen siinä missä muutkin. Vakavia ongelmia vain. Harmi, että siitä vaan kärsii sitten muut ihmiset. Pääasia on kuitenkin, että itse ottaa kontrollin omaan elämäänsä. Vihaa saa ja pitääkin tuntea, mutta ei sille kannata antaa valtaa. Tunteita ei saa sulkea pois vaan ne nimenomaan pitää käsitellä.

Välittämällä sain itse pelastettua narsistin (ei kai sit ihan pahimmasta päästä ollu). Oli riski yrittää edes viedä hoitoon, mutta nykyään hän sanoo olevansa elämänsä velkaa minulle. Jostain sisimmästään kai löysi rakkauden jyvän, vaikka vielä rasittavan itsekäs usein onkin. 

En silti suosittele välttämättä edes yrittämään hoitoon viemistä, varsinkaan jos mukana on ollut fyysistä väkivaltaa ja jos on ihan toivoton tapaus. Ettei kilahda
 

[Alma*]

Tässä kaverissa ei ole mitään vikaa, vaan kaikki vikahan on minussa.
Tälläkin hetkellä tyyppi viettää aikaansa tuon toisen naisen kanssa ja minä kärvistelen kotona. Kaikki ystäväni ovat nyt neuvoneet minua jättämään tamän miehen ajattelun kokonaan, hän ei ole minun arvoiseni. Ja tyhmä minä odottaa ihmistä, jota ei edes ole ollut olemassakaan.

(((sydän särkee))))

[Hiisitär]

Tässä kaverissa ei ole mitään vikaa, vaan kaikki vikahan on minussa.

Tärkeintä ei ole, kenessä on vikaa ja kenessä ei. Se, joka päättää lähteä suhteesta tekee päätöksensä itse, eikä sinulla ole sen asian kanssa mitään tekemistä. Höbn päätti yrittämisen sijaan lähteä lätkimään ja se on hänen päätöksensä. Kunnioita sitä. Olisitko mieluummin ihmisen kanssa, joka rakastaa sinua 100% kuin ihmisen kanssa, joka jää kärsivtelemään kanssasi ja näyttelee rakkautta ja samaan aikaan haikailee muiden naisten perään?

Opettele arvostamaan ja rakastamaan Itseäsi, silloin et kaipaa sellaisen ihmisen perään, joka ei oikeasti välitä sinusta eikä mieleesi koskaan edes juolahda, että syy on sinussa, koska silloin rakastat ja arvostat Itseäsi niin paljon, että tiedät selviäsi mistä tahansa! Kuulostaa klisheelle, mutta niin se toimii. Niin kauan kuin ihminen ei arvosta Itseään hän hakee arvostusta muilta ja silloin toisen ihmisen laartukiriteeritkin ovat mitä ovat. Laaduksi  riittää se, että toinen vähän hymyilee ja antaa turvallisuuden tunnetta.

Suhteissa meiltä unohtuu aina se, että kumppani on ystävä. Siedämme kumppanilta melkein mitä tahansa käytöstä, koska hän on kumppani ja nostamme hänet jotenkin oudolla tavalla muiden ihmissuhteiden yläpuolelle. Jos ystävä kohtelisi sinua samalla tavoin - loukkaisi, särkisi sydämesi, käyttäytyisi sinua aliarvioiden tai mitä tahansa muuta, joka pahoittaa mielesi - hyväksyisitkö sen? Olisitko yhä tuon ystävän ystävä? Kaipaisitko hänen peräänsä?
Tällaiset asiat on hyvä suhteuttaa johonkin ja minusta parisuhde ja kumppani käytöksineen on hyvä suhteurttaa toiseen, läheiseen ihmissuhteeseen eli ystävyyteen. Missä menee oman arvostuksen ja toisen toiminnan hyväksymisen raja?

Lisäksi, kaikki alkaa aikanaan ja kaikki päättyy aikanaan. Niin myös jokaikinen suhde. Elämässä ainoa pysyvä asia on jatkuva muutos.

[Alma*]

Suhteissa meiltä unohtuu aina se, että kumppani on ystävä. Siedämme kumppanilta melkein mitä tahansa käytöstä, koska hän on kumppani ja nostamme hänet jotenkin oudolla tavalla muiden ihmissuhteiden yläpuolelle. Jos ystävä kohtelisi sinua samalla tavoin - loukkaisi, särkisi sydämesi, käyttäytyisi sinua aliarvioiden tai mitä tahansa muuta, joka pahoittaa mielesi - hyväksyisitkö sen? Olisitko yhä tuon ystävän ystävä? Kaipaisitko hänen peräänsä?

Tämä on niin totta ja olen pyörittänyt tätä ajatusta päässäni niin useaan otteeseen.