seuraava »

[Asterix]

Näissä keskusteluissa "unohdetaan" usein se käytännön tosi asia, että ihminen ei ihastu tai kiinnostu
alunperinkään toisesta ihmisestä, jos hänellä ei olisi itselle sopivia ja viehättäviä avuja

Nimenomaan näinhän se on. Jos ihastumiseen naisella riittäisi pelkästään se, että kyseessä on mies, jokainen vastaankävelevä miespuolinen kävisi siinä tapauksessa.    Mutta ihastummeko jokaiseen mieheen,...no emme taatusti.  Miehessä tarvitaan joku; ulkonäkö, luonne, varallisuus, henkisyys, että ihastuminen tapahtuu.

Näin minäkin sen näen. 

Tosin Julyette, tiedän, että sinulle tämä on vieras käsite, mutta on niitäkin naisia,
joille kelpaa jokainen vastaankävelevä mies (jep, hyi!), :
-yleensä jos nainen on ollut yksin kauan tai yksinäinen tai muutoin henkisesti riippuvainen miehestä.

Voi olla taloudellisesti riippuvainen miehestä, mutta aika paljon on niitäkin,
jotka ovat henkisesti riippuvaisia miehestä ja niillä on niitä mitä ihmeellisempiä otuksia miehinään.

Mitä tuohon rahaan tulee...yleensä sellaiset naiset  joilla on ollut vaikea, henkisesti ja taloudellisesti turvaton lapsuus ja nuoruus, ja jotka ovat joutuneet raivaamaan elämäntietä hankalimman kautta, arvostavat miehessä tiettyä varallisuutta.  Miehen varallisuus yleensä kertoo sen, että miehessä on velvollisuudentuntoa ja kykyä huolehtia asioistaan, sekä älyäkin. Siis tietty turvallisuuden tunne elämän vakaudesta.

Aivan! Tiivistit ajatukseni hyvin.
Kysymyksessä ei ole pelkästään varallisuus, vaan se varallisuus on realistinen todiste siitä,
että mieheltä löytyy älliä, kykyä huolehtia asioistaan, on velvollisuudentuntoinen ja vahva.

Henkisesti ja/tai taloudellisesti turvattoman lapsuuden ja nuoruuden omaavat
naiset tarvitsevat realistiset todisteet siitä, että mies on luotettava.

Kun raivaa tiensä kovemman kautta omaan menestykseensä, niin ei luonnollisestikaan
luota suurinpaan osaan ihmisistä, eikä enään hakeudu "huonoon seuraan" kaivamaan verta lisää nenästään,
vaan on hyvin valikoiva lähipiirinsä suhteen.

Toki on tietysti myös se naisryhmä, joka haluaa varakkaan miehen siksi, että ei itse viitsi tehdä elämässään mitään ja tarvitsee elättäjän, mutta ymmärsin, että Sasha haki tässä nimenomaan sitä, että itsekin hyvän elämäntason saavuttaneet naiset haluavat hyvätuloisen miehen.

Olet ensimmäinen, joka ymmärsi pointin, ja ensimmäinen,
joka oikeasti tuo syvyyttä tähän keskusteluun mustavalkoisuuden sijaan.

Cocijo on pohtinut monissa ketjuissa tuota käsitystä henkinen mies ja jäin miettimään voiko varakas mies olla henkinen vai onko hän aina pelkästään materialistinen?  Voiko siis miehen yöpöydältä löytyä sekä "Finanssitalous" että "Dalai Laman henkinen perintö" opukset 

Minun kokemukseni mukaan, mitä taloudellisesti vakaammalla pohjalla mies on,
sen enemmän hän on kiinnostunut henkisistä asioista.
...tai sitten se johtuu minusta tai olen vain onnekas (heh..! valitkaa itse!) 
mutta en itse oikeastaan usko omaan vaikutukseeni, koska yleensä nämä miehet ovat
olleet jo enen minun tapaamistani kaikenlaisilla henkisillä kursseilla, harrastavat sitä 
ja/tai kuuluvat johonkin henkiseen järjestöön ja omaavat kirjahyllyssään/kirjastossaan
enemmän alan kirjallisuutta, kuin monella henkeen ja vereen itseään henkisenä pitävien ihmisten kodeista.

Ja ihan sulassa sovussa niiden finanssi-ihmeiden ja lakikirjojen kanssa,
kuin myös sen oman uransa kanssa.

Uskoisin sen johtuvan siitä, että yleensä heidän työnsä on niin julmaa ja kovaa,
että se tasapaino haetaan henkisten harrastusten puolelta.
Toinen syy on myöskin se, että rahalla saa aikaa keskittyä siihen.

Monet, jotka kamppailevat taloudellisten ongelmien kanssa,
ei yksinkertaisesti pysty keskittymään ja syventymään henkisiin asioihin,
kun se arki ja sen ongelmat pitää hoitaa.

Tokihan on myös niin, että ne taloudelliset ongelmat vievät ihmisiä "rukoilemaan"
apua jostain korkeammalta, mutta facta on sekin, ettei ne korkeammat voimat voi auttaa,
ellei ihminen itse lähde toimimaan oman taloudellisen turvansa eteen.
Ne enkelit ja jumalat ja muut voimat ei pudota rahasäkkiä portaille,
vaan kyllä sen rahasäkin eteen pitää ihmisen itse tehdä ensin jotain.

[Asterix]

Tuoka raha loppujen lopuksi onnea? Onko raha rakkauden mitta?

Siinä pohdittavaa!

Olen kokenut sen, mitä se on kun pitää kaivaa pennejä yhteen makaroni pussiin,
jolla sitten eletään seuraavat 5-6 viikkoa ja joskus on ollut tilanne,
että varaa ei ole ollut ruokaan sen 5-6 viikon makaronipussin jälkeen
ja olen ollut pelkällä hanavedellä seuraavat 5-6 viikkoa.

Tässä varmaan suurin syy siihen, että en ole koskaan painanut yli 50 kg,
koska en vain ole tottunut syömään kuin lihotus-sika.

Olen täysin samaa mieltä Nina af Enehjelmin kanssa, että köyhä ei voi olla lihava.

Rahattomana/köyhänä kaikki stressi ja ongelmat kasautuu... KAATUU päälle,
eikä siinä voi mitenkään rehellisesti väittää, että onnellinen olisi!

Kukaan mies ei ole jaksanut tai edes auttanut minua tuossa tilanteessa,
vaan ovat kadonneet kuin pieru Saharaan 
ja ne miehet ovat olleet näitä tavallisia normi-tuloisia miehiä,
joka pitäisi valita sen vuoksi, että kukaan vaan nyt tule kateelliseksi.

Olen todennut senkin (omassa elämässäni), että mitä varakkaampi mies,
yleensä sen solidaarisempi ja auttavaisempi hän myöskin on.
Minulla on myös kokemusta, että mitä epävakaampi/köyhempi taloudellisesti mies on,
sen ahneempi paskiainen.
Kaksi tälläistä aiheutti minun 2 henkilökohtaista konkurssia ja monen vuoden vaikeudet.

Kun päätin aloittaa elämäni muuttamisen kurjuudesta menestykseen,
niin yllättäen, sain apua eräältä varakkaalta mieheltä, joka "lainasi" pääoman
uuden elämän aloittamiselle. Kun halusin maksaa lainan takaisin, niin hän ei halunnut sitä takaisin.
Hänelle merkitsi enemmän se, että menestyin ja ongelmani oli ratkaistu.

Hän on oikea reali-elämän enkeli ja kuuluu edelleenkin lähipiiriini.

Kyllä se raha edesauttaa onnea erittäin paljon
-se ratkaisee niin monia ongelmia, jonka jälkeen ongelma on vain sinä itse,
eikä mitkään muut.

Ymmärrän hyvin niitä naisia, jotka valitsevat rakkauden sijaan rahan
-jos se nyt on oikeassa elämässä noin mustavalkoista jonkun mielestä.

Oman kokemukseni mukaan se ei ole.
Varakkuus ei ole sulkenut pois aitoa rakastumista.

[T-H]

Sinulla on käynyt hyvä flaksi menestyneen miehen löytymisen suhteen - näköjään ihan kaikinpuolin.

Osittain olen sinun kanssa samaa mieltä mitä kirjoitit. Raha tuo tietyllä tapaa onnea - mm selvittää ongelmia, ja pääsee ja saa toteuttaa unelmiaa joista on vain saanut aiemmin unelmoida.

Anteliaita miesystäviä ei minulla ole ollut, mutta taasen setäni on auttanut minua hyvin paljon kun olen ollut todella kireällä rahan suhteen.

MINÄ olen aina tullut itse vähällä toimeen ja olen sillai tyytyväinen. Tyytyväisempikin voisin olla ehkä rahallisesti jotta minä voisin totettaa ne pari SUURA UNELMAA joita olen suunnitellutkin jo pidemmän aikaa.

Rakkaat ihmissuhteet ja sitä myötä saatava se kaikki, mikä mulla on puuttunut elämästä on mulle RAHAAKIN tärkeämpää. Samankaltaisilla ihmissuhteilla tarkoitan tässä nyt sitä, että ne UNELMATKIN saattavat toteutua yhdessä.

[Asterix]

Sinulla on käynyt hyvä flaksi menestyneen miehen löytymisen suhteen - näköjään ihan kaikinpuolin.

No flaksia tietty, mutta myös järjen käyttö on sallittua.

MINÄ olen aina tullut itse vähällä toimeen ja olen sillai tyytyväinen. Tyytyväisempikin voisin olla ehkä rahallisesti jotta minä voisin totettaa ne pari SUURA UNELMAA joita olen suunnitellutkin jo pidemmän aikaa.

Minä henkilökohtaisesti ostan edelleen minimin ja halvinta lähes kaikessa, mutta tyyliä ja tasoa pitää olla.
Ei tarvitse olla kalleinta, ei edes keskihintaista, mutta sen ei tarvitse näyttää halvalle.

Esim. vaatteissa, oli se sitten mikä kallis desing-rytky tahansa, ei se lappu saumassa vielä takaa sitä,
etteikö se näyttäsi jollekin kopiolle tai muutoin halvalle.

Rakkaat ihmissuhteet ja sitä myötä saatava se kaikki, mikä mulla on puuttunut elämästä on mulle RAHAAKIN tärkeämpää. Samankaltaisilla ihmissuhteilla tarkoitan tässä nyt sitä, että ne UNELMATKIN saattavat toteutua yhdessä.

Sen verran oman kokemukseni pohjalta pudotan unelmissasi sinua hiukan realiteetti-tasolle,
jonka olen oppinut kantapään kautta.

Ihmissuhteissa et koskaan saa 100% hyvää,
mutta jos saat yli 90%, pidä lujasti kiinni. 80% on hyvä ja kannattaa miettiä omia resursseja,
kannattaako riskeerata se.

Toteuta vain omia unelmiasi, äläkä odota, että se kumppani haluaa omalta elämältään
ja unelmiltaan samaa kuin sinä.

Minun unelmani ei varmastikaan ole sama kuin oli Vaa'alla tai on Veskarilla,
mutta sain ja saan apua ja tukea heiltä sen omani toteuttamisessa
ja päinvastoin he minulta.

Tärkeintä on kuitenkin se keskinäinen tunneside ja yhteiset unelmat sen suhteen tulevaisuudesta.
Töitä ja rakkautta ei kannata edes yrittää yhdistää. Se juuri koskaan ei toimi
-ainakaan pitkälle.

[Asterix]

Mutta kuinka paljon te tuijotatte ulkonäköä? 

Henkilökohtaisesti minä tuijotan aika paljonkin.
Olen aika seksuaalinen ja jotenkin jos mies ei miellytä ulkoisesti minua,
niin saa olla vaikka kuinka mukava ja rikas, niin en vain pysty!
En sitten millään ja piste!

Sellaiset miehet voi jäädä ihan hyvin ystävyystasolle.

[Asterix]

Mielenkiintoinen keskustelu. 

Olen samaa mieltä tuosta pointista, että jos nainen on itse saavuttanut tietyn tulotason, sitä helpommin huomaa hyvätuloisemmat miehet ja myös liikkuu niissä ympyröissä.

No luonnollisesti.

Minä olen kasvanut myös köyhässä perheessä, tosin ruokaa meillä oli aina. Vanhempani rikastuivat oman työnsä avulla ja ovat nyt  varsin varakkaita. Kuitenkin tuo lapsuusaikani tiukkuus vaikutti vanhempiini siten että koin tosi yksinäisen lapsuuden koska molemmat olivat aina töissä.

Sama täällä. Koin tuon todellisen köyhyyden ihan nuorena aikuisena.
Olin sinisilmäinen ja umpi rakastunut ja sitten ei mennyt ainoastaan mies,
vaan myös henkilökohtainen varallisuus samasta ovesta ulos yhtäaikaa.

Minä en liiku piireissä, joissa pyörii raha. Jotenkin se on minusta pelottavaa. Kuitenkin olen samaa mieltä kuin pari edellistä kirjoittajaa, että todella menestyneet ihmiset ovat kiinnostuneita henkisyydestä. He vain käsittelevät asioita materiaalisemmalla tasolla kuin me hörhöt täällä  Olin eräässä koulutuksessa, missä suositeltiin kymmeniä erilaisia kirjoja jotka osoittavat tien menestykseen. Ajattelin, että ihan samaa läppää näissä kirjoissa oli kuin mitä Keskusteluja Jumalan kanssa esimerkiksi tarjoaa.

Miksiköhän niin moni pelkää rahaa ja/tai varakkaita ihmisiä?
Johtuuko se siitä, että jotkin näkyvät äkkirikastuneet nousukkaat köyhyydestä rikkauteen
tai sitten nämä vtun wanna be-richit, jotka esitelmöivät menestystään joka tilanteessa,
yleensä käyttäytyvät niin jumalattoman moukkamaisesti ja sitten normaali ihminen ei osaa erottaa
todellisuutta tarusta?

Ja tuo on niin totta, viitaten edelleen edelliseen kommenttiini,
että todella oikeasti menestyneet ihmiset ovat kiinnostuneita henkisyydestä erittäin paljon.
Äkkirikastuneet ja wanna be:ien vapaa-aika menee sen
menestyksen esittelemiseen ja todistelemiseen muille. :

Mutta miksi sitä ei jahtaa rikkaita miehiä? Koska en ole itse rikas    Mielestäni minun pitää ensin itse saavuttaa rikkauteni ennen kuin pokailen toisia sellaisia. Vähän sama asia minulle on koulutus. Olen akateemisesti koulutettu ja valitettavasti miehet, jotka eivät ole korkeasti koulutettuja varsin usein kokevat huonommuutta suhteessa minuun. Ja kieltämättä, jos toinen ei ole koulutettu niin keskustelut liikkuvat aika eri tasoilla ja minä ainakin tylsistyisin.

Tuohon ei ole mitään lisättävää, muuta kuin pieni huomio siihen,
että miksi Suomessa nainen on aina se,
joka pokailee ja on aloitteellinen miehen suhteen..?

Tuossa varmaan syy, miksi varmaan olin niin pirun yksinäinen ja onneton siellä! 

[T-H]

Mutta kuinka paljon te tuijotatte ulkonäköä? 

Tuijotan. Ulkonäöllä - tietyillä piirteillä on minulle paljon merkitystä. Se joka sanoo, ettei ulkonäöllä ole loppupeleissä merkitystä, on joko sokea tai puupää.

[T-H]

Sasha: Tyylin ja tason mukaan minäkin mm vaatteeni ostan. Kalliita merkkivaatteita en kuitenkaan ostele. Vaatteen leikkaustyylillä ja hyvällä materiaalilla on suurin merkitys.

Okei, mulla on Pradan silmälasit; lasini ovat todella kalliit, minkä virheen tein siinä, että halvemmallakin oisin voinut saada kilpailijalta. Jatkossa en makseli laseistani näin kallista hintaa.

Ihmisten suhteen on hyvä ollakin varautunut ja hieman ennakkoluuloinen. Tiettyä taktiikkaa saatan käyttää tutustuessani uusii ihmisiin. Siltoja on tullut tarpeeksi poltettua takana päin; huonot suhteet olen heittänyt jorpakkoon.

[Ippuska]

Tällä hetkellä voisin myös kuvitella meneväni yhteen ystävyydestä. Koska ensirakkaus- ja intohimo- ja pyyteetönrakkaus- kokemukset jo ovat. Ystävyys olisi hyvä pohja suhteelle, seksi kun laimenee sen kahden vuoden jälkeen kuitenkin  :

[K-NRJ]

Oli pakko poistaa kommentti.

Mitäs jos pysytään aiheessa. Ilman henkilökohtaisuuksia. 

Itse voisin aiheeseen liittyen sanoa, että itselleni on kyllä kieltämättä se ulkonäkö mikä ensin herättää kiinnostuksen, mutta samalla taas pitää olla "sitä jotakin". Eli miehellä pitää mielestäni olla älyä, koulutusta, tiettyä särmää.  (Rapu-mies on opiskellut Englannissa yliopistossa ja on ihan fiksu  )

Niin ja sitä kroppaa tietty!  :

Ja toki haluan, että miehen kanssa voi saada sen elämän ja tason, mitä itselleen näkee. Eli me luultavasti ostamme yli 200 neliön omakotitalon, jossa on uima-allas ja lisäksi harrastustilat.

[Synapsi]

Miksiköhän niin moni pelkää rahaa ja/tai varakkaita ihmisiä?

Sellainen ilmiö kun 'menestymisen pelko' saattaa olla yksi syy. Olen jotain siitä lukenut, voi kuulemma olla paljon voimakkaampi kuin luhistumisen pelko. Jos esim. alkaa edetä urallaan ja on nousemassa korkeampaan yhteiskunnalliseen asemaan, se voi hirvittää vietävästi. Jopa niin paljon, että pelkääjä voi torpedoida oman etenemisensä.

Tällä teorialla ei pelättäisikään sitä rahaa ja/tai varakkaita ihmisiä vaan sitä suhtautumista omaan menestykseensä.

Valitsen Rakkaudesta, mutta rahaa ja sivistystäkin tarvitaan!

[^^Queen Nefertiti^^]

ja tiedän rikkaita ihmisiä jotka menee rikkaisiin naimisiin ja päätyy karvaaseen eroon.. jne ymv..köyhätkin pystyvät samaan..

[K-NRJ]

Miksiköhän niin moni pelkää rahaa ja/tai varakkaita ihmisiä?

Sellainen ilmiö kun 'menestymisen pelko' saattaa olla yksi syy. Olen jotain siitä lukenut, voi kuulemma olla paljon voimakkaampi kuin luhistumisen pelko. Jos esim. alkaa edetä urallaan ja on nousemassa korkeampaan yhteiskunnalliseen asemaan, se voi hirvittää vietävästi. Jopa niin paljon, että pelkääjä voi torpedoida oman etenemisensä.

Tällä teorialla ei pelättäisikään sitä rahaa ja/tai varakkaita ihmisiä vaan sitä suhtautumista omaan menestykseensä.

Synapsi, mielenkiintoinen pointti.

Oletko ajatellut tuota Maslowin tarvehierarkian valossa?

[Asterix]

”Menestys ei riitä. Toisten on epäonnistuttava”.
-Gore Vidal-
 

Luulemme virheellisesti, että ollessamme alla päin voisimme korjata pahaa oloamme lisäämällä iloa. Mutta hyvä olo ei tule lisäämällä iloa vaan poistamalla pahaa oloa.

Jos lisäämme iloa pahan olon päälle, paha olo painuu taustalle vain hetkellisesti.
Vauraus ei tule lisäämällä vaurautta vaan poistamalla puutetta. Menestys ei tule lisäämällä menestystä vaan poistamalla epäonnistumisen tunnetta. Terveys ei tule lisäämällä terveyttä vaan poistamalla sairautta.

Eli meidän pitää poistaa ne tekijät, jotka estävät haluamiemme asioiden toteutumisen. Kun ymmärrämme edellisen väitteen, voimme keskittyä niihin asioihin, joiden oheistuotteena saamme sitä,
mitä ensisijaisesti haluamme.

Luulemme menestyksen olevan jokin yksittäinen elämästä irrallaan oleva tila tai päämäärä, mutta menestys on asenne – mielentila.
Asenteemme luovat tekomme ja tekomme määrittelevät meidät.
Menestys ei ole myöskään tekemistä tai saavuttamista, vaan olemista – olla menestynyt.

Meidän täytyy sallia menestyksen tulla luoksemme, jotta voisimme tuntea olevamme menestyneitä.
Tätä voisi verrata metsästykseen: voimme joko juosta epätoivoisesti riistan perässä
tai houkutella sen syöteillä luoksemme.

Tässäpä mietittävää. 
Voisiko tuon riista-sanan tilalle vaihtaa joidenkin kohdalla sanan mies..?

[Eileithyia]

Mutta kuinka paljon te tuijotatte ulkonäköä? 

Tuijotan, mutta en kuitenkaan rakastu sen perusteella, tai ihastu tai mitään. Enkä yritä mallata miehiä mihinkään tiettyyn muottiin, että sillä pitää nyt olla tollaset hiukset ja tuon malliset silmät jne. Vaikka tietty on ne tietyt piirteet jokaisella, mitkä itseä miellyttää. Mutta, komeutta on niin monenlaista.

Muutama päivä sitten törmäsin Anttilan levyosastolla nuoreen mieheen, joka oli kuin suoraan minun kuvitelmistani. Siis juuri sellainen, joka omasi kaikki ne piirteet ja oli vielä ihan saman näköinen kuin pääni sisällä oleskeleva niin sanottu "miehenmalli". Olin aika    Enpä tiennytkään, että tuollaisia on oikeasti olemassa.
Mutta, en kuitenkaan untenut mitään (jos ei sitä alun "jumankekkaa" lasketa). En rakkautta, ihatusta, vetoa tai pienintäkään kiinnostusta häntä kohtaan. Sillä vaikka kaikki oli ulospäin aivan tip-top täydellistä, olivat sielumme vieraita toisilleen.

Eli no, loppupeleissä ulkonäöllä ei kai ole mitään merkitystä. Jos kaksi tuttua sielua tunnistaa toisensa niin..  : Se on kai menoa sitten niillä, vaikka kyseessä olisivat prinsessa ja slummipoju. Yleensä sielut kyllä hakeutuu samaan piiriin/ympäristöön mikä toimii yhdistävänä tekijänä luulen ma.