seuraava »

[T-H]

^^Ixpiyacoc^^ : Älä sinä nyt riitaa kylvä! Haistoin tuosta sen.

[T-H]

Itsekkin niin ahnaasti mukana seuraat ja kirjoittelet.

Ihan samalla viivalla olet,^^Ixpiyacoc^^   

[La Papessa]

Olen ymmärtänyt rivien välistä YV:istäsi ja näistä kirjoituksistasi,
että jokin sinua mättää, ja ihan oikeasti, minä en ole henkilökohtaisesti edes kiinnostunut, että mikä.

Valitan, jos näin on päässyt tapahtumaan. Olen  pyrkinyt kommentoinut sinun esittämiäsi näkemyksiä rakkaudesta, rahasta ja elämästä yleensä mahdollisimman yleisellä tasolla, tietysti oman elämänkokemukseni kautta. Se, että koen mielipiteesi jollakin tasolla äärettömän stimuloivina, ei kuitenkaan tarkoita, että jotenkin olisin niistä henkilökohtaisesti loukkaantunut.

Kukaan täällä, en edes minä, ole kehottanut tai pakottanut minkäänlaisiin avautumisiin topiceissa tai YV:nä.

Ei niin, mutta taidamme kumpikin pitää debatista. Ja vielä kerran: Avaudun kyllä omasta elämästäni erittäin mielelläni, mutta haluan kunnioittaa läheisteni yksityisyyttä silloin, kun he eivät halua tulla vedetyksi keskusteluun. Tämä on äärettömän ajankohtainen aihe muuten myös juridisesti täällä Suomessa, liiasta avautumisesta jonkun toisen omikseen kokemissa asioissa voi joutua vaikka rosikseen.

Kukaan ei pakota tai kehoita sinua todistelemaan mitään, eikä sinulta ole pois mitenkään
minun elämäni juristini ja oman työni kanssa täällä Wienissä mitenkään.

Pahoittelen, jos olet saanut tämän käsityksen. Lähinnä olen utelias....

Sinä voit ja varmasti kykenet luomaan ihan sellaisen elämän itsellesi kuin itse haluat.
Minä en ole mitenkään vastuussa siitä, onnistutko siinä vai et.

Anteeksi vain, mutta en nyt ihan ymmärrä, mistä tämä kommentti tuli.

Minä en myöskään välitä, onko kirjoittaja uusi vai vanha, joka lukee tai on lukematta tekstejäni.
Minä en ole vastuussa heidän tunne-elämästään tai reaktioistaan.

Etpä tietenkään. Kyse on lähinnä siitä, välittyykö viestisi sellaisena, kun olet sen halunnut välittää niille, jotka eivät ehkä tunne kaikkia taustoja. Jos olet sitä mieltä, että näin on, kaikki on tietysti hyvin.

Jos haluat olla yhteyksissä kanssani, niin kannattaisiko harkita hiukan toisenlaista lähestymistä?  

En tietoisesti halua aiheuttaa konflikteja, joten jos joku kommenttini koetaan loukkaavaksi, selvitän mielelläni asian vaikkapa niillä YV:eillä. Ei siksi, että haluaisin jotain salata, vaan nimenomaan, koska silloin nämä varsinaiset keskustelut pysyvät topicissa paremmin.

Jatkettaisiinko topiceissa itse aiheesta, kiitos.

Oikein mielellään.

[T-H]

Olen nähnyt ihan live-elämässäni mitä on kun rupee suorastaan rahassa, mutta ollaan niin pihejä, että ei edes omaa sukulaista voida muistaa. Kuljetaan jopa rytkyissä kun rahanpalvonta on ihan ääretöntä.  Hautaankaan ei rahoja saa mukaan, tai saa, mutta ei ne ole ikuisesti säilyvää kuten luut.

[Eileithyia]

Niin, raha ja mammona on katoavaista. Kun kuolla kupsahdat, kaikki menee. Vaikka olisi kuinka suuri omaisuus, kuolleena se ei paljoa hyödytä. Sen sijaan ihmisen muisto kyllä jää elämään. Jokainen ihminen täällä ollessaan jättää jälkensä ja se millainen omastasi tulee riippuu itsestäsi. Mieluummin jätän hienon jäljen kuin läjän seteleitä. 

[T-H]

Eileithyia: Kirjoitit todella osuvasti ja ytimekkäästi.

Tämä aihe on käsitelty nyt loppuun, vai!?

[Asterix]

Monet varakkaat ihmiset ovat sitä pihimpiä mitä enempi sitä tuohta on tilillä/rahastossa/possussa.

Tuo on muuten totta. Mitä enemmän itselläkin on rahaa, sen pihimmäksi tulen. Olen huomannut, että ne jotka ovat lapsuudessaan/nuoruudessaan kokeneet varattomuutta ja pennin venyttämistä, yleensä vaurastuttuaan ovat tarkimpia rahojensa suhteen. Ehkä ne ankeammat ajat ovat kasvattaneet näkemään elämästä myös sen raskaamman puolen, ja rahaa osataan käyttää viisaammin eikä tuhlata ihan mihin tahansa päähänpistoon. Yleensä juuri nämä ihmiset myös varmistavat rahojen riittämisen kaikenlaisilla "turvarahastoilla",  joissa  rahat kasvavat korkoa. Rahojen niukka kuluttaminen voi olla myös alitajuista pelkoa rahojen loppumisesta ja paluusta ankeisiin aikoihin.

Siinäpä se.

Olen nähnyt ihan live-elämässäni mitä on kun rupee suorastaan rahassa, mutta ollaan niin pihejä, että ei edes omaa sukulaista voida muistaa. Kuljetaan jopa rytkyissä kun rahanpalvonta on ihan ääretöntä.  Hautaankaan ei rahoja saa mukaan, tai saa, mutta ei ne ole ikuisesti säilyvää kuten luut.

No miksi pitäisi olla jakamassa rahaa kaikille sukulaisille vain siksi,
että itsellä sitä on ja on nähnyt työtä ja vaivaa sen eteen?

Oman lapsen tukemisen ymmärrän siinä tapauksessa, että lapsi on todella kusessa,
mutta silloinkin niin, että lapsi, vaikka olisi aikuinen, oppii pärjäämään omillaan
ja luomaan itse sen oman menestyksensä.
Muita mielestäni ei tarvitse muistaa niin erityisesti.

Saavathan sitten tapella kuoleman jälkeen ihan verissä päin kuin rakkilauma. :

Ja miksi ei voi kulkea rytkyissä, vaikka rahaa onkin?
Jos taasen kulkee Pradassa ja Hermésissa, niin johan taas olla nurisemassa,
että vtu, mikä riikinkukko sekin on.

Usko pois, minulla kokemusta molemmista ja se ei ole sukulaisille koskaan hyvä.
Parempi, kun välttelee koko parasiitti-joukkoa eläessään.

Minä olen sitä mieltä, että omista rahoistaan saa nauttia ihan niin kuin itse haluaa
ja tärvätä sitä miten haluaa.
Myöskin se varakas mies, joka valitsee jonkun (onnekkaan) naisen (köyhän) puolisokseen.
Tarvitseeko olla yksinäinen, vaikka varakas olisikin?

Minua ärsyttää suunnattomasti joidenkin ihmisten asenne, että kun jollakin on enemmän varallisuutta,
niin hänen pitäisi olla sitä jakamassa sinne ja tänne, sille ja tuolle mitä erilaisimmila syillä
-mielellään antaa pois koko omaisuus. Miksi ihmeessä? 

Niin, raha ja mammona on katoavaista. Kun kuolla kupsahdat, kaikki menee. Vaikka olisi kuinka suuri omaisuus, kuolleena se ei paljoa hyödytä. Sen sijaan ihmisen muisto kyllä jää elämään. Jokainen ihminen täällä ollessaan jättää jälkensä ja se millainen omastasi tulee riippuu itsestäsi. Mieluummin jätän hienon jäljen kuin läjän seteleitä. 

Totta, eipä sillä rahalla ja rakkaudella mitään tee, kun kuolee,
mutta ennen sitä kuolemista pitää elääkin :
-mahdollisesti aika pitkä elämä, joten henkilökohtaisesti en paljon mieti sitä,
mitä kuolemani jälkeen tapahtuu
ja mitä ihmiset minusta silloin ajattelevat. 
Silläkään kun ei ole mitään väliä silloin, -samat madot syövät sen rikkaan kuin köyhänkin,
onnellisen ja onnettoman.

Elämä on tehty elettäväksi ja nautittavaksi tässä ja nyt, ei siellä haudassa.

[^^Queen Nefertiti^^]

Minua ärsyttää suunnattomasti joidenkin ihmisten asenne, että kun jollakin on enemmän varallisuutta,
niin hänen pitäisi olla sitä jakamassa sinne ja tänne, sille ja tuolle mitä erilaisimmila syillä
-mielellään antaa pois koko omaisuus. Miksi ihmeessä?

**siksi että muista ihmisistä välittäminen kuuluu siihen, että kaikki on Yhtä. sitä ei pitäisi tiedostavan olennon koskaan unohtaa.

kun annat, sinulle annetaan, energia pysyy liikkeessä.

mutta siis kaikkihan on hauskaa illuusiota! etenkin Pradat, vaikka koristeellista sellaista! "

  :

[T-H]

Sashalle: Se mitä aiemmin kerroin pihistä ja rytkyistä, on asia sellainen joka todella pitää paikkaansa. Ylpeys on se mikä kantaa kuulema eteenpäin ja muitten vähävarallisten alaspoljennasta oli kyse, vaikken mitään suuremmin paljastellut kenestä oli kyse!

NYT EI OLLUT RAHOJEN JAKAMISESTA SUKULAISELTA TOISELLE KYSE!!!!

[Norna]

 No siitä mäkin olen samaa mieltä ettei tule tehdä mitään jota ei tekisi sydämestään. Usein myös se rahanjakaminen voi olla yksi keino pönkittää asemaansa ja imagoaan muiden silmissä, jos siis se ei ole pyyteetöntä antamista.
 Minusta toisen ihmisen auttaminen on hyvä niin kauan kun ei tee toisesta riippuvaista, auttamisen tarkoitushan minusta pitäisi olla toisen tukeminen takaisin siivilleen ja lentoon. Sen jälkeen toivottaa hyvää matkaa.

[La Papessa]

Niin, jospa sitten palauttaisin keskustelun siihen varsinaiseen aiheeseen, eli siihen, että pitäisikö parisuhde muodostaa rahasta vai rakkaudesta vai mahdollisesti molemmista.

Oma mielipiteeni on, että ihmissuhteissakin on loppujen lopuksi kysymys sopimusasiasta. Eli mentiin suhteeseen sitten mistä syystä tahansa, asia on ihan OK, kunhan kumpikin osapuoli tietää tarkkaan missä mennään. Esim. jos osapuolet sopivat, että kyseessä on ns. järkiliitto, josta osapuolet tavalla tai toisella hyötyvät - esim. mies saamalla  kauniin ja sosiaalisesti lahjakkaan "edustusvaimon", kodinhengettären ja/tai kuuntelijan ja nainen taloudellista turvaa -, kaikki lienevät tyytyväisiä ratkaisuun.

Muutenkin osapuolten yhteinen hyöty on paljon kestävämpi pohja liitolle kuin se korkeintaan noin  kaksi vuotta kestävä neurokemiallinen poikkeustila, jota rakastumiseksi kutsutaan. Hyödyn ei tarvitse olla mitenkään materialistista. Esim. henkilö, joka tavoittelee elämässään jonkinlaista valaistumista, hyötyy huomattavasti puolisosta, joka ymmärtää miksi oleskelu Äiti Amman luona Intiassa puolet vuodesta on hänelle tärkeää. Ja henkilö, jolle on tärkeää olla ihmisen kanssa, joka tuntee häntä kohtaan aitoa ja kestävää rakkautta, tietysti hyötyy siitä, että tätä rakkautta saa.

Se, mitä kommentoin tuossa eräässä aloittajan viestissä, olikin hänen käyttämänsä sanavalinta. Sasha nimittäin puhui miehen "hyväksikäyttämisestä" ja "huonosta kohtelusta". En tiedä, miten hän nämä sanat kokee (kysehän voi olla ihan vain siitä, että ilmeisesti hän ei käytä Suomea juurikaan ns. päivittäisessä kanssakäymisessä, ja tiedän kokemuksesta, kuinka nopeasti kieli silloin rappeutuu), mutta varsinkin "hyväksikäytöllä" viitataan suomen kielessä vaikkapa lainsäädännössä toimintaan, jossa henkilö tavalla tai toisella johtaa toista henkilöä harhaan omaa etuaan tavoitellessaan. Liike-elämässä tällainen käytös on rikollista, enkä pidä sitä mitenkään hyväksyttävänä myöskään yksityiselämässä.

[^^Queen Nefertiti^^]

ja kun minut naitettiin jollekin väkisin edellisessä elämässä, me kuitenkin rakastuimme hehe

tai kun joku luulee menevänsä kimppaan rakkaudesta, alkaakin haluta rahaa

ei, ei, sopparit ei toimi..

 

[La Papessa]

tai kun joku luulee menevänsä kimppaan rakkaudesta, alkaakin haluta rahaa

Pitäisi kai tietää, mitä elämältään haluaa, tai ainakin, mitä ei missään nimessä halua,  ennenkuin alkaa mitään kovin vakavaa suhdetta rakentaa.

ei, ei, sopparit ei toimi..

Mitä muuta esim.  avioliitto on kuin juuri soppari ?  Sopparit voi myös purkaa, jos sopimusosapuolet ovat sen ehtoihin tyytymättömiä. Mutta se, että pelisäännöt sovitaan etukäteen, helpottaa kaikkien elämää.

[Asterix]

Niin.. nyt en ihan ymmärrä, mitä noilla edellisillä kommenteilla on tekemistä itse aiheen kanssa,
mutta yhden jutun, mikä tapahtui minulle ei niin pitkä aika sitten.

Olin Veskarin kanssa parin päivän lomalla kivassa hotellissa.
Poistuimme lounaalle, jonka aikana siivooja oli huoneessamme.

Palatessamme huomasin, että laukustani, jonka olin jättänyt huoneeseen,
oli hävinnyt kaikki kolikot ja pikkuraha, n. 100 € verran.
Itse lompakon toki olin ottanut mukaan. Luojan kiitos.

Teimme toki valituksen. En ollut jättänyt tippiä siivoojalle,
koska se on tapana jättää vasta, kun lähtee hotellista ja sitä ei jätetä laukkuun,
vaan pöydälle.

Siivooja tuli huoneeseemme ja kaivoi taskuaan palauttaakseen rahat.
Tottakai, koska potkuthan tuollaisesta tulee.

Hän sanoi, että otti rahat, koska hänestä on epänormaalia jättää rahaa hotellihuoneeseen
ja pitää rahaa laukun pohjalla, kuten minä pidän
ja ajatteli, että en huomaa/välitä, vaikka hän ottaa ne.

Kysyin häneltä, että olemme jättäneet huneeseemme myös kaksi Guccin urheilulaukkua
ja Pradan käsilaukun, josta hän kaivoi rahat itselleen, ja myös vaatteemme
ja pöydällä on myös arvokas kello ja koruja,
miksi hän ei samalla periaatteella ottanut myös niitä?

Hän sanoi, että se ei ole sama asia, koska ne ovat henkilökohtaisia.
Miten niin ei ole? Eikö minun n. 100 € laukkuni pohjalla ole minun?
Hän sanoi, että sinulla on paljon rahaa (ja 100 € ei ole sinulle mitään).
Entä sitten, eikö se ole minun henkilökohtaisesti?
Jos ei niin mitä sanoisit, jos minä varastaisin sinun laukustasi/lompakostasi 50 €?

Siihen hän ei osannut enään vastata, mutta hän ei ollut mitenkään pahoillaan,
että oli varastanut minulta, vaan oli pahoillaan, että menetti työpaikkansa minun vuokseni.
Siis loppujen lopuksi syy oli minun, että hän menetti työpaikkansa, eikä siinä, että hän varasti.

Pointtini on se, että on ihan sama asia, varastatko 10 € rahaa siivoojalta, jonka mies on autonkuljettaja,
Anttilan kassista kuin PR ja Communication Managerilta, jonka mies on juristi, Pradan laukusta.

Molemmat ovat työnsä tehneet oman rahansa eteen
ja se oma raha on molemmille yhtä henkilökohtaista ja molemmilla on oikeus tehdä omalla rahallaan
mitä hän itse haluaa ja tarpeelliseksi kokee ja oikeus oman omaisuutensa koskemattomuuteen.

Niin, jospa sitten palauttaisin keskustelun siihen varsinaiseen aiheeseen, eli siihen, että pitäisikö parisuhde muodostaa rahasta vai rakkaudesta vai mahdollisesti molemmista.

Oma mielipiteeni on, että ihmissuhteissakin on loppujen lopuksi kysymys sopimusasiasta. Eli mentiin suhteeseen sitten mistä syystä tahansa, asia on ihan OK, kunhan kumpikin osapuoli tietää tarkkaan missä mennään. Esim. jos osapuolet sopivat, että kyseessä on ns. järkiliitto, josta osapuolet tavalla tai toisella hyötyvät - esim. mies saamalla  kauniin ja sosiaalisesti lahjakkaan "edustusvaimon", kodinhengettären ja/tai kuuntelijan ja nainen taloudellista turvaa -, kaikki lienevät tyytyväisiä ratkaisuun.

Aivan. Olen huomannut täällä päin erään muodon noista sopimuksista,
että vanhempi mies auttaa nuorempaa naista ensin esim. koulutuksen ja uran kanssa
ja sitten kun mies on jo todella vanha, niin se nuorempi nainen pitää huolta miehestä.

Tiedän monia tälläisiä pariskuntia ja hyvin on tasapainossa suhteet.

Se, mitä kommentoin tuossa eräässä aloittajan viestissä, olikin hänen käyttämänsä sanavalinta. Sasha nimittäin puhui miehen "hyväksikäyttämisestä" ja "huonosta kohtelusta". En tiedä, miten hän nämä sanat kokee (kysehän voi olla ihan vain siitä, että ilmeisesti hän ei käytä Suomea juurikaan ns. päivittäisessä kanssakäymisessä, ja tiedän kokemuksesta, kuinka nopeasti kieli silloin rappeutuu), mutta varsinkin "hyväksikäytöllä" viitataan suomen kielessä vaikkapa lainsäädännössä toimintaan, jossa henkilö tavalla tai toisella johtaa toista henkilöä harhaan omaa etuaan tavoitellessaan. Liike-elämässä tällainen käytös on rikollista, enkä pidä sitä mitenkään hyväksyttävänä myöskään yksityiselämässä.

Jep, Astro on ainoa paikka, missä käytän suomea. 
Minun on välillä vaikea ymmärtää nykysuomen sanankäänteiden merkityksiä lauseessa,
koska tietenkin suomenkieli kehittyy joka vuosi hurjan nopeasti
ja itse en ole käyttänyt suomea enään vuosiin,
jolloin miettii toden teolla, että mites tämä lause pitäisi nyt ymmärtää,
kun sillä tuntuu olevan useampi merkitys.

Kiitti selvennyksestä.

[Norna]

 Mäkin yhdyn tuohon sopimusasiaan, avioliitto on jollain tasolla aina sopimus ja se voi perustua kahden ihmisen kesken sitten lähes mille tahansa. Kuitenkin jos kumpikin osapuoli hyväksyy sopimuksen "ehdot", sitoutuu siihen ja ovat niin onnellisia tilanteessa kuin voivat niin mikäs siinä.
 Itselleni on tärkeätä joka tapauksessa itsen ja toisen kunnioittaminen ja se ettei tahallisesti aiheuteta toiselle vahinkoa. Hyväksikäyttäminen on sekin joskus monipiippuinen juttu, sitä ei yleensä tapahdu ilman "uhrin" suostumusta, joten kai siinäkin on kyse jostain sanomattomasta sopimuksesta.