Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #90 : 02.01.2009 13:25:37 » |
|
Joku on sanonut että "Raha ei tuo rakkautta mutta on helpompaa rakastaa kun ei tarvitse murehtia rahasta". Tuo on niin totta käytännönelämässä kuion olla ja voi. Viisaasti sanottu.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Tiigris
|
|
« Vastaus #91 : 02.01.2009 14:00:54 » |
|
En valitse miestä rahan perusteella, mutta se on totta, että tietenkin se raha on erittäin mukava ja tervetullut extra. Köyhään voisin rakastua ja olen rakastunut ja seurustellut (noh, teininä kovin moni ei vielä tosin ole mikään hirveän rikas ainakaan omilla avuilla)..
Edelleenkin rakastuisin köyhään mieheen, mutta en omasta syystä köyhään. Ihmisistä huomaa kyllä onko heillä kunnianhimoa edetä uralla ja tehdä töitä, laiska mies ei kiinnosta minua ollenkaan, sellainen joka on välinpitämätön huolehtimaan edes itsestään.
Kyllähän se niin on mielestäni, että mies rakentaa kodin, tuo ne talon fyysiset rakennusaineet, ja nainen ikään kuin puhaltaa kotiin hengen ja luo sen ilmapiirin. Näin se on aina ollut ja tulee aina menemään. Mies ja nainen täydentävät toisiaan.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
La Papessa
|
|
« Vastaus #92 : 02.01.2009 15:52:17 » |
|
Niin.. Ei kai tuota voi välttääkään, maailma kuin vain on sellainen, että seksuaalinen voima on edelleenkin se voimakkain energia, mihin elämisen ihme perustuu. Kai ihminen ei pääse naturaaleista vieteistään, vaikka kuinka sivistämme ja henkistämme itseämme? Aika freudilainen näkökulma asiaan. Itse asiassa kyllä seksuaalinen tyydytys ei ole ollenkaan siellä kärkipäässä ihmisen tarvehierarkiassa. Ja joka tapauksessa niitä pakottavampiakin tarpeita - kuten unta, nälkää, turvallisuushakuisuutta - kyllä hallitsemaan niitä niin, että pystyy toimimaan yhteiskunnassa. Tämä on juuri sitä sivistystä. On siis paljon muitakin sellaisia viettejä kuin seksuualisuus, joita emme voi vapaasti missä ja milloin vain toteuttaa. Mielestäni tässä maailmassa on aina läpi historian päästy enemmän eteenpäin kekseliäisyydellä ja viehättävillä piirteillä ja käytöksellä, kuin koulutuksella ja kokemuksella, vaikka ne toki tukee sitä.[/color]
Kyllä asia taitaa olla päinvastoin, eli teoreettinen tieto ja käytännön kokemus ovat kuitenkin niitä (post)modernia yhteiskuntaa eteenpäin vieviä voimia. Siitä kertonee se, että maailmassa ei varsinaisesti ole PR-toiminnalle perustuvia suuryrityksiä, vaan yrityksillä, jotka tekevät aivan jotain muuta, on PR-osasto (tai palvelut on ulkoistettu PR-toimistolle), joka tukee heidän toimintaansa sillä sosiaalisella kekseliäsyydellä, viehättävyydellä ja hyvällä käytöksellä. Ns. "pehmeisiin taitoihin" perustuvat ammatit ovat myös järestään huonommin palkattuja kuin vastuultaan samantasoiset "kovien taitojen" ammatit. Politiikka mukaanlukien.
|
|
« Viimeksi muokattu: 02.01.2009 15:59:45 kirjoittanut La Papessa »
|
tallennettu
|
|
|
|
^^Queen Nefertiti^^
|
|
« Vastaus #93 : 02.01.2009 18:13:58 » |
|
tässä muuten Sashan artikkelista ote miehen näkökulmasta. no naiset, pyöräyttäisittekö ipanoita miehelle kun saisitte ehkä varakkaan miehen? ja milläs sitten vältetään ne erot ja huoltajuuskiistat? eihän mitään voi ennakoida. – Uskon kuitenkin, että todelliset onnenonkijat ovat aika harvassa ja tunnistettavissa. Menin itsekin naimisiin vähän itsekkäistä syistä, halusin lapsia. Silloinen naisystäväni empi kosintaani pitkään, hän kun halusi kokea suuren, romanttisen rakkauden. – Viihdyimme kuitenkin erinomaisesti yhdessä, pidimme samoista asioista ja vietimme paljon aikaa jutellen ja nauraen kylki kyljessä. Pitkään keskusteltuamme tulimme siihen tulokseen, että se suuri rakkaus saattoi alkaa kehittyä avioliitossa yhtä hyvin kuin sitä odottaessakin. Hän toivoi taloudellista turvallisuutta, ja minä toivoin lapsia enkä halunnut enää etsiä. Päätimme oikaista turhat mutkat ja mennä naimisiin, Matti kertoo. Avioehtoa parilla ei ole. Matti kertoo luottaneensa naiseen ehdottomasti, koska oli tuntenut hänet useita vuosia. Toistaiseksi ystävyys ei ole vielä leimahtanut romanttiseksi rakkaudeksi, mutta pari on pysynyt yhdessä. – Tottumuksen voimasta ehkä, sitä "leimahdusta" odotellessa, hymähtää Matti.
|
|
|
tallennettu
|
You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #94 : 02.01.2009 19:11:13 » |
|
Aika freudilainen näkökulma asiaan. Tottakai Wieniläisenä näin ajattelen ja kotiin päin vedän. Kyllä asia taitaa olla päinvastoin, eli teoreettinen tieto ja käytännön kokemus ovat kuitenkin niitä (post)modernia yhteiskuntaa eteenpäin vieviä voimia. Siitä kertonee se, että maailmassa ei varsinaisesti ole PR-toiminnalle perustuvia suuryrityksiä, vaan yrityksillä, jotka tekevät aivan jotain muuta, on PR-osasto (tai palvelut on ulkoistettu PR-toimistolle), joka tukee heidän toimintaansa sillä sosiaalisella kekseliäsyydellä, viehättävyydellä ja hyvällä käytöksellä. Ns. "pehmeisiin taitoihin" perustuvat ammatit ovat myös järestään huonommin palkattuja kuin vastuultaan samantasoiset "kovien taitojen" ammatit. Politiikka mukaanlukien. No niinpä! Enemmän rahaa PR:läisille!
Teoriassa ja maailmanlaajuisesta katsontakannasta varmaankin näin, mutta kyllä käytännön tasolla asiat on hiukan toisin.
Ihmisiä, edes niitä "kovien taitojen" ammattilaisia, ei olisi olemassa ilman ihmisen perusvieteistä voimakkainta.
Miksi ylipäätään ihmiset kilpailevat (ja kateilevat) palkassa, vaikutusvallassa jne. vaikka vähemmällä pysyisi hengissä, ellei sitten tehdäkseen vaikutuksen toiseen/toisiin ja miksi se pitää tehdä? Kilpailuasemasta olla viidakon kuningas/kuningatar ja siten paras kumppani sille parhaimmalle vastakkaiselle sukupuolelle.
Kyllä se PR:n palkka on ihan kilpailukykyinen siihen nähden, mitä vastuuta kantaa. (ja jep, olen niitä jotka haluaa välttää kaikkea vastuuta!)
PR on niin laaja ala kuten markkinointikin ja riippuu paljon mille sektorille asettuu ja missä yhtiössä/instanssissa.
Työ on nimittäin silkkaa hupia ja edut ovat loistavat.
Kukapa niitä asiakassuhteita, liikesuhteita, yhteistyökumpaneita ja yhtiön sisäistä kommunikaatiota, johto-työväki-johto pitää yllä ja kuka tiedottaa yhtiön tulosnäkymät ja veistelee kaikki valheet lehdistölle ja pörssiin, vastaa yhtiön ulkonäöstä, maineesta, näkyvyydestä mediassa, mainostamisesta, tapahtumista, vakuutuksista ja hoitaa kaiken kommunikaation kaikkien osastojen ja yhtiön ulkopuolisten instanssien jne. kanssa, ellei PR ja Kommunikointi?
Ainakin tällä hetkellä oma palkkani on ihan kilpailukykyinen, mitä vertaa molempien yhtiöiden (josta toisesta olen virkavapaalla) Markkinointi johtajan ja Tuotantojohtajan palkkoihin, jotka ovat molemmat miehiä (joilla on perinteisesti naisia parempi palkka), etenkin kun ajattelee, että minun hommani on jauhaa pelkkää paskaa muille. Liekö sitten olen lirkutella oikeille päättäjille, että sen olen saanut.
Saan ihan omiksi tarpeiksini, joka suo minulle haluamani elintason ja sosiaaliset ympyrät, eikä tarvitse stressata. PR-ihmisenä yleensä saa hyviä diilejä eri instansseihin ja yrityksiin, kuin myös ns. luxus-yritysten kanssa, joten kaikenlainen elämämisen kivat jutut tulevat osaksi sivutuotteena, eli lahjoina tai huokeammalla hinnalla.
Valitsin PR:n ja Kommunikaation alakseni, koska minulle se on helpointa tehdä, eikä minusta ole laatimaan taulukkoja tai laskemaan budjetteja, koska, hemmetti, tykkään enemmän tuhlata sitä rahaa kuin laskea.
Laskeskelin joitain vuosia sitten, että millaisella palkalla ja työllä varmistan tietyn elintason ja elämänlaadun, mutta ei tarvitse raataa, kärsiä, stressata ja tavata ärsyttäviä ja typeriä ihmisiä (tai ainakin voin suhtautua niihin hienon hienoisella arrogasmilla ja pitää sopivaa hajurakoa hyväksytyllä syyllä) ja jossa on joustavat aikataulut ja mahdollisimman paljon vapauksia ja totesin, että PR sopii minulle kuin nenä päähän.
Minulle työssä ei ole tärkeintä se, kuinka korkealla olen tai pääsen, vaan millaisen elämänlaadun ja tason sillä saan.
Minä olen pata laiska ja nautiskelija, enkä minä halua ottaa mitään vastuuta muista tai toisten päätöksistä tai mistään päätöksistä ylipäätään. Yöunet ja kauneushan siitä vain kärsisi. :
Ja ainahan tuo menestynyt yritysjuristi on hyvä olla siellä backroundilla.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
helen
|
|
« Vastaus #95 : 03.01.2009 13:00:42 » |
|
yhdyn sashan kanssa moneen mielipiteeseen, en mielistelläkseni vaan .Kuka voi oikeasti väittää, että rahalla ,ja ulkonäöllä ei olisi mitään merkitystä. Itse en aikoinaan olisi uskaltanut edes lapsia hankkia silloisen kunnianhimottoman miehen kanssa. Tapasin mieheni jolla oli ,ja on vieläkin oma yritys. Sittemmin olemme eronneet , mutta edelleenkin hän on paras ystäväni sekä tyttäreni , ja poikani Isä. Olisin valmis muuttamaan täältä tunkkaisesta ilmapiiristä missä naiselle ei edes ovea osaa nämä kylmää kärsineet äijät osaa avata. Saatikka veemäisesti mulkoilevat naapurin muijat joiden älykkyys osamäärä on pienempi kuin paino
|
|
|
tallennettu
|
Aurinko Rapu Nousu Leijona Kuu Oinas Näillä mennään
|
|
|
helen
|
|
« Vastaus #96 : 03.01.2009 13:13:52 » |
|
Viime kesänä Italiassa , ei muuten tarvinnut ovea itse aukoo. Aina oli juttuseuraa aamiaisesta lähtien. Kansallisuuksia hotellissa (siinä Espanjalaisten portaiden) läheisyydessä oli laidasta laitaan.Juttuseura = naiset, miehet, pariskunnat, nuoret,gayt ym. Menkääs täällä kotisuomessa aamiaisroomiin , mitä tekee jengi? töllää munapekoniaan huomenta osaa hyvin huonosti sanoa henkilökunta. Toivottavasti en poikennut aiheesta
|
|
|
tallennettu
|
Aurinko Rapu Nousu Leijona Kuu Oinas Näillä mennään
|
|
|
^^Queen Nefertiti^^
|
|
« Vastaus #97 : 03.01.2009 13:34:37 » |
|
pr jengihän yleensäkin haluaa rahaa, Sashan teksti oli kuvaava. mutta minusta olisi enemmänkin hauskaa ja kiinnostavaa kuulla, että Mahdollisimman Köyhä mies tulisi Sashan tielle. tulisi vähän vaihtelua. olisi tosi Köyhä ja Viisas ja merkittävä.. CAN I DEFINE MYSELF IN SOME OTHER WAY? No, not really. You’re also not your feelings. You’re not what you’ve felt, imagined, envisioned, or feared. You’re not your emotions, or the emotions and feelings of those around you. You’re also not what others may think you are. If you think, for instance, that you’re a parent, or child, or spouse, or employee, you must give up these beliefs before you can find who you are. You’re not your job, your house, your car, your possessions, your desires, anything related to the physical world around you. You may be pretending to be these things while you’re here, but they are not your essence. In fact, you can’t define who you are at all. You must get beyond the need to define yourself in any way, before you can find yourself. You must become limitless.
|
|
« Viimeksi muokattu: 03.01.2009 14:30:36 kirjoittanut ^^Celaeno^^ »
|
tallennettu
|
You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #98 : 04.01.2009 01:27:58 » |
|
Olisin valmis muuttamaan täältä tunkkaisesta ilmapiiristä missä naiselle ei edes ovea osaa nämä kylmää kärsineet äijät osaa avata. Saatikka veemäisesti mulkoilevat naapurin muijat joiden älykkyys osamäärä on pienempi kuin paino Viime kesänä Italiassa , ei muuten tarvinnut ovea itse aukoo. Aina oli juttuseuraa aamiaisesta lähtien. Kansallisuuksia hotellissa (siinä Espanjalaisten portaiden) läheisyydessä oli laidasta laitaan.Juttuseura = naiset, miehet, pariskunnat, nuoret,gayt ym. Menkääs täällä kotisuomessa aamiaisroomiin , mitä tekee jengi? töllää munapekoniaan huomenta osaa hyvin huonosti sanoa henkilökunta. Toivottavasti en poikennut aiheesta Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat, olenhan itsekin tuon elänyt läpi jossain vaiheessa, etenkin, mikä tulee esiin ns. rivien välistä.
Olen niitä, jotka jäävät autoon istumaan ja ihmettelemään Suomessa, kun kukaan ei tule avaamaan ovea ja täyslaidallinen "ignoreeta", jota ei ole tarkoiteuttu kait(?) tahalliseksi sellaiseksi, tulee, kun haluaa ovesta sisään tai ulos.
Etenkin kun joku on kutsunut sinut illalliselle ja ovet ei aukea, kuin myöskään takkia/turkkia ei auteta pois/ylle ja sitten helewetti pitää maksaa omat syömisensä ja juomat, hyvä ettei sen miehenkin, niin kyllä siinä on jo auttamattomasti romanttinen tunnelma pilalla.
Palvelu on myös hidasta ja ammattitaidontoa ja siitä tulee tunne, että esim. tarjoilija/butler "ignooraa" ihan tahallaan, vaikka kuinka sitten mielistelevätkin. Onko ne niin pirun hyvin palkattuja Suomessa (paremmin kuin asiakkaansa), että heillä on varaa sellaiseen käytökseen??!!
Toisekseen minua ärsyttää Helsingissä se, että ne tarjoilijat ja ovimiehet eri ravintoloissa ja clubeilla tulevat tekemään tuttavuutta ja kertoilemaan henkilökohtaista elämästään ja asioistaan ja antaen omia puheinnumeroitaan ja vapaa-pääsyjä VIP:hin jne. Aivan kuin ne olisivat jotain korkeakoulutettuja jumalia asiakkaisiin nähden??!! Ei minua kiinnosta jonkun ovimiehen tai tarjoilijan elämän tarina, kun menen nauttimaan illallista tai pitämään hauskaa ystävieni tai seuralaiseni kanssa!
Minua kiinnostaa vain viihtyä siellä minne menenkin!
Kaikkeen kohteliaisuuteen ja hyviin tapoihin kun vain tottuu nopeasti muualla, eikä siihen vaikuta Pradan tai Louis Vuittonin käsilaukku ja Cartierin kello kädessä.
Täällä saan "erityisen hyvää" palvelua vain, jos menen ulos Veskarini kanssa ja siltikään, sanottakoon nyt, vaikka se voi olla jo hiukan liikaa Suomen oloissa, että vaikka Veskarilla on oma autonkuljettaja, ja hänellä on omat VIP-pöydät ja tilat varattuna illallisille ja party-paikkoihin, niin henkilökunta pitää yleensä asialliset välit meihin, eikä tyrkytä itseään koko ajan seuraan.pr jengihän yleensäkin haluaa rahaa, Sashan teksti oli kuvaava. mutta minusta olisi enemmänkin hauskaa ja kiinnostavaa kuulla, että Mahdollisimman Köyhä mies tulisi Sashan tielle. tulisi vähän vaihtelua. olisi tosi Köyhä ja Viisas ja merkittävä.. Ofcause, my horse... No Vaaka ei ollut rikkain, mutta ei köyhäkään. Ihan ok mies varallisuutensa perusteella. Minä rakastan rahaa siksi, että se suo niin paljon helpomman elämän ja mahdollisuuksia. En "ignooraa" tai suosi ihmisiä siltikään varallisuuden perusteella.
Upeita ihmisiä ja persoonia jäisi tapaamatta ja minulla ei olisi varmaankaan montakaan ystävää. Ei se aina ole rahasta ja varallisuudesta kiinni.
Paras ystäväni (mies) työskentelee näkyvällä paikalla F1:ssä (en kerro missä), ja siinä on vasta mies, jota todella ihailen!
Rahaa on kuin roskaa, kuuluisuutta myöskin, niin vain esimerkkinä hänen ajatusmaailmastaan;
Kun hän oli Monacossa juhlimassa viime vuonna veneillä ja kuvaajat halusivat Nick Nolten ja hänet samaan kuvaan, kuin myöskin Prinssi Albertin kanssa ja sitten pyysivät lisää kuvalupia sen tai tuon kanssa, niin hän sanoi minulle, että nyt hän on kurkkuaan myöten täynnä ja nyt lähdetään ja ajoimme 5 tuntia Monacosta Itävaltaan Charinthiaan (etelä-Itävaltaan) kaikista räkäisempään baariin (jonne itse en koskaan astuisi jalallanikaan yksin, en edes suurimmasa osassa seuraa), jossa paikalliset juoppolallit itkivät menetettyjä työpaikkojaan, vaimojaan ja lapsiaan ja siellä hän sanoi, että kuules, täällä saa jalat kummasti maankamaralle.
Hauskinta näissä hänen tempauksissaan on se, että jotkin ihmiset ei tunnista häntä ja jos tunnistaakin, niin jotenkin hän aina saa niistä ressukoista kaikki hauskimmat piirteet esiin ja halaa ja lyö kättä niiden kanssa vitsailujen välissä. Yleensä kuitenkin se menee niin, että muistutat kovasti sitä *******, mutta koska useimmat ei kuitenkaan älyä, niin hänestä on tosi hauskaa puhua itsestään kuin jostain toisesta (idiootista).
Noiden reissujen jälkeen vaatteet haisee niin jumalattoman voimakkaalle tupakalle, että herkimmät kuteet voi heittää suosiosta pois.
Mutta jalat ovat maan kamaralla, kuten hän sanoo.
En muista esittelinkö tuon ko. ystäväni KE:lle ja Ravulle kun he olivat täällä, mutta ainakin taisi puhetta olla tapaamisesta yhdessä. Hän on tod.näk. tulossa kanssani Suomen vierailulle, joten silloin viimestään.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Eileithyia
|
|
« Vastaus #99 : 04.01.2009 10:21:53 » |
|
No jopas tämä ketju on mennyt eteenpäin. Mutta jatkeaanpa tästä. Minulle ei mitään ovia tarvitse availla tai takkia ottaa pois (osaan minä itsekin), mutta se Suomen palvelutaso tosiaan. Varsinkin täällä, missä itse asun on oikein mekaaninen ja kylmä palvelu. Esimerkiksi tavaratalojen kassalla, varsinkin Stockmannin. Myyjät vain vilkaisevat sinua sekunnin ajan, kimittävät jotain tosi mekaanisesti, olevat suu mutrussa ja elämäänsä kyllästyneen näköisiä. Siinä tulee sellainen tosi vihattu olo ja siitä haluaa vaan äkkiä pois ettei ärsytä niitä enempää olemassa olollaan.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
T-H
|
|
« Vastaus #100 : 04.01.2009 11:37:34 » |
|
Eileithyian alkutekstistä tuli mieleen kun Oinasnaista on kuvailtu noin. Kyllähän se on mieltä lämmittävää kun muutaman kerran fiksu ja komea herrasmies on oven aukaissut ja vilauttanut upean hymyn samalla, tai esim taksikuski on pukenut takin päälleni (vaikka saan sen itsekkin) tai auttanut ison rinkan selkääni. Tuollainen suihkuseurapiirielämä ei kiehtois yhtään. Vaikutti tuo Sashan teksi niin rahoissa kylpemiseltä ja niin pinnallisesta että
|
|
|
tallennettu
|
OINAS - pässinpää
* Nousu Neitsyt * NativeAmerican Haukka
|
|
|
La Papessa
|
|
« Vastaus #101 : 04.01.2009 14:47:40 » |
|
Viime kesänä Italiassa , ei muuten tarvinnut ovea itse aukoo. Toisaalta siellä on ihan sallittua kiilata jonossa vaikkapa raskaana olevan naisen, jolla on kolme kuuden kilon kauppakassia, ohi palvelutiskillä. Kyllä italialaisetkin osaavat olla todella epäkohteliaita, vaikka yleensäottaen siellä on vielä se vanhanaikainen hyvä kotikasvatus, jossa opetetaan ihmiset ottamaan toiset huomioon, jonkinlaisessa arvossa. Hyvistä tavoista ei ole tehty myöskään samanlaista tasa-arvokysymystä kuin Pohjoismaissa. Aika moni italialainen miespuolinen ystäväni on tullut kauhistuneena valittamaan, kuinka pohjoismaalaisilta naisilta saattaa saada suunilleen nenilleen, jos erehtyy avaamaan heille oven. : Suomalaiset naiset kuulemma eivät kuitenkaan ole pahimpia, Ruotsissa ja Norjassa ollaan tässä asiassa "edellä". Myös minun supisuomalainen miesystäväni kertoo, kuinka on saanut kipakkaa palautetta ovien availusta, tuolin tarjoamisesta ja matkalaukkujen nostamisesta junaan naisilta. Muistan vieläkin, kuinka hän suhteen alkuaikoina kysyi, pahastunko oven availusta. Niin että naiset, jos haluatte, että miehet teille ovia availevat, niin yrittäkää muistaa heitä siitä kiittää, tai ainakin olla mulkaisematta heitä rumasti. Aina oli juttuseuraa aamiaisesta lähtien. Kansallisuuksia hotellissa (siinä Espanjalaisten portaiden) läheisyydessä oli laidasta laitaan.Juttuseura = naiset, miehet, pariskunnat, nuoret,gayt ym. Menkääs täällä kotisuomessa aamiaisroomiin , mitä tekee jengi? töllää munapekoniaan huomenta osaa hyvin huonosti sanoa henkilökunta. En ole itse tällaiseen ylenpalttiseen huomaavaisuuten kyllä italialaisilla hotellivierailuillani törmännyt. Toki varsinkin pienissä perhehotelleissa henkilökunta on ystävällisempää, mutta italialainen palvelukulttuuri noin niinkuin yleensä ottaen ei ole ollenkaan sieltä parhaasta päästä Euroopassa. Palvelu kyllä saattaa olla ystävällistä, mutta laadullisesti parempaa ja yhtä ystävällistä palvelua saa esim. saksankielisissä maissa ja aika monessa paikassa Suomessakin. Viime Italianlomalla en muista myöskään muiden hotellivieraiden ottaneen mitään kontaktia niissä neljässä hotellissa, joissa yövyimme. Ihan yhtä persoonatonta touhua se on Italiassakin noissa liikehotelleissa kuin Suomessa.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
^^Queen Nefertiti^^
|
|
« Vastaus #102 : 04.01.2009 17:21:18 » |
|
siis, se on näin. että pitää olla luksuskoti (ja tietysti laatuaika, ja laatusuhteet), ja sitten luksushotelli. nimittäin jos on vain luksushotelli, niin voi nauttia palvelusta vain lomalla. mutta kotona sit kans. vaikka miten siinä oppii palvelemaan heheh. mutta hyvä. luksusmatkat on kyllä hauskoja. tosin ei ole niin hirveän tärkeää onko 1 vai 4 vai 5 / 20 tähteä kunhan on hauskaa. tietysti enemmän faciliteettia on aina parempi. ja hippaloita 7. kerroksessa, niistä pidän, kun voi katsella omia ja naapurien altaita ja paatteja ja nauttia jotain, kivaa, ja seurustella. jos naapurilla on enemmän altaita, kannattaa tehdä tuttavuutta naapuriin, sekä altaisiin, että muihin jatkeisiin. erityisen kivaa on, kun spassa käytyäni, henkilökunta kiittää.
ja töissä tietysti kehitellään lisää luksus-vapaa-ajanviettoproggiksia/ facilityä, koska muuten ei ole kivaa jatkumoa. ja kaikki tämä melkein tosissaan. niin ja kyllähän tähän kuuluu jonkinlainen miehen/miesten näköinen härveli jollain tavalla kuvaan, vai. no ainakin kulissina. siis sanoinko työ? olen selvästi ajatuksissani..ei työ, kun se hauska rahan-pyöritysjuttu mitä nyt päivillään tekee. se poikii > kaikenlaista
|
|
« Viimeksi muokattu: 06.03.2009 10:37:21 kirjoittanut ^Chakwaina^ »
|
tallennettu
|
You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #103 : 04.01.2009 18:41:59 » |
|
Tuollainen suihkuseurapiirielämä ei kiehtois yhtään. Vaikutti tuo Sashan teksi niin rahoissa kylpemiseltä ja niin pinnallisesta että No ei se ole sen kummenpaa suihkua, kuin mennä kenen ystävän kanssa tahansa ulos. Muut ihmiset vain tuijottaa enemmän ja tulee töksömmin tekemään tuttavuuta ja joitain erityisiä huomionosoituksia saa enemmän kuin normaalisti.
Ja voi kun kylpeisikin rahassa. Minulle kelpaisi sellainen kylpy joka aamu ja ilta. :
Kyllä nekin ihmisiä ovat, jotka ovat hiukan enemmän nähneet vaivaa tai vain olleet onnekkaita rahojensa suhteen.
Hassua, mutta miten minusta töksö käytös ja kateus kertoo enemmän siitä todellisesta henkisestä tilasta ja kuinka "syvällä" se tyyppi on? En ole itse tällaiseen ylenpalttiseen huomaavaisuuten kyllä italialaisilla hotellivierailuillani törmännyt. Toki varsinkin pienissä perhehotelleissa henkilökunta on ystävällisempää, mutta italialainen palvelukulttuuri noin niinkuin yleensä ottaen ei ole ollenkaan sieltä parhaasta päästä Euroopassa. Palvelu kyllä saattaa olla ystävällistä, mutta laadullisesti parempaa ja yhtä ystävällistä palvelua saa esim. saksankielisissä maissa ja aika monessa paikassa Suomessakin.
Viime Italianlomalla en muista myöskään muiden hotellivieraiden ottaneen mitään kontaktia niissä neljässä hotellissa, joissa yövyimme. Ihan yhtä persoonatonta touhua se on Italiassakin noissa liikehotelleissa kuin Suomessa.
Se riippuu hiukan, missä päin Italiaa on, miten ystävällistä sakkia he ovat ja toinen asia Italialaisista, he ei tykkää Pohjoismaalaisista yleisellä tasolla ja syy on se, että ne ovat usein niin räkäkännissä ja pukeutuu huonosti ja italialaiset ottaa siitä herneitä nenäänsä, niille kun tuo pukeutuminen ja ulkoinen olemus muutenkin merkkaa enemmän.
Ja ei se ole kivaa kun ihmiset tulevat heidän maahansa sikailemaan.
Silloin myöskin ne, jotka ovat siistejä ihmisiä kaikinpuolin kärsivät siitä, kun muut ovat edellä käyneet pilaamassa kaikkien maineen.
Saksassa ollaan suht' ystävällisiä mielestäni vain Baijerin alueella. Itävallassa ystävällisimmät ihmiset löytyy Charinthian alueelta. Itävaltalaiset ovat siitä hassuja ihmisiä, että he ei ole ystävällisiä kaikille ulkomaalaisille. Jos olet jostain itä-euroopan maasta tai turkkilainen tai vastaava, niin tylytystä tulee.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
La Papessa
|
|
« Vastaus #104 : 05.01.2009 00:17:08 » |
|
Se riippuu hiukan, missä päin Italiaa on, miten ystävällistä sakkia he ovat
Yleensä puhumalla täydellistä italiaa toscanalaisittain lausuttuna saa sympatioita ihan joka puolella Italiaa. Kokeiltu on. Mutta itse erilaisissa asiakaspalvelutehtävissä Italiassa työskennelleenä voin sanoa että se, kuinka ystävälliseksi satunnainen ulkomaalainen turisti Italiassa saamansa kohtelun kokee ja kuinka ystävällistä se todella on, ovat kaksi eri asiaa. Ja tosiaan asiakaspalvelun prosessoinnissa on usein Italiassa järkyttäviä puutteita jopa melko suurilla, ketjuuntuneilla yrityksillä, saati sitten juuri perheyrityksestä ehkä 10-50 työntekijän organisaatioksi nousseilla yrityksillä. Italialaisia kun on usein aika vaikea saada uskomaan, että säännönmukaisuudet helpottavat työskentelyä enemmän kuin rajoittavat yksilöllisyyttä.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|