seuraava »

[Mike]

Hetkinen. Onko maailma sitä että päätät millä alalla haluat elämäsi viettää saadaksesi rahaa että voit hoitaa laskusi, vuokrasi, saat tavaroita ja muita onnen kapineita tunteaksesi itsesi materialistisesti turvatuksi. Jokaisena aamuna aurinko nousee valaisemaan maailmaasi että näet huolesi, tv:ssä mainostetaan elämän eliksiiriä sisältäviä juomia ja pillereitä jotta jaksat olla energinen ihminen joka hoitaa velvollisuutensa yhteiskunnassa, välittää perheestään ja käydä punttisalilla illan päätteeksi.

Tässä kohtaa mietin - "mikä yhteiskunta". Yhä useampi ei tee sitä minkä sydämessään tuntee oikeaksi, ainoa liikkeelle paneva voima on raha ja tämän suurimman vaikuttajan keksijä on yhteiskunta jossa yksilöllä ei ole väliä vaan koneistolla, pyörien pitää pyöriä mutta kuka siitä viime kädessä hyötyy. Ihminen valmistetaan hyvin nuorena ammattiin jota harjoittaa lopun elämäänsä. Nuorien pitää olla aikuisia ja aikuisten nuoria. Koko koneisto on laajentanut tämän skaalan mahdollisimman suureksi saadakseen ihmisen elinkaaresta kaiken mahdollisen hyödyn irti.

Missä kohtaa kysytään mitä yksilö haluaa? Missä kohtaa yksilö alkaa ottamaan vastuun lähimmäisestään jolloin saa itsekkin huolehdintaa? Yhteiskunnan käsite on vääristynyt. Olemme pirstaleita suuresta saviruukusta jotka jokainen on tarkkaan merkitty jotta voidaan pitää yhteiskunnan määritelmä yllä ettei kukaan vaan "pakenisi" ja tällöin kontrolli olisi poissa. Jos et hyväksy paikkaasi yhteiskunnassa niin sinua automaattisesti rangaistaan - rahallisesti. Muottiin on painuttava jos ei hyvällä niin pahalla. Sitten jaksetaan ihmetellä miksi ihminen, varsinkin nuoriso voi pahoin. Kaikki on materialisoitu ja ulkoistettu, seksikkyys on kaiken avainsana. Mitä keksitään tämän jälkeen?

Tässä oli pohdintaa jonka voisi jokainen mielessään suorittaa. Tekeekö sydämensä mukaan, koska vain silloin kun toimii itsensä ja sydämensä hyväksi, tuntien tekemänsä asian oikeaksi niin alkaa palvelemaan suurempaa hyvää. Tämä johtaa kollektiivisesti siihen että alkaa rakentumaaan oikea yhteiskunta jossa ihmiset palvelevat itsensä kautta muita, kilpailuasetelmat on poissa ja asiat alkavat oikeasti toimia. 

[Eternel]

Minä olen miettinyt täysin samaa. Mitä nämä ihmiset tekisivät jos ei olisi töitä/opiskelua? Makaisivat yksin kotona ja kuolisivat tylsyyteen? Kun ei ole enää mitään järkeviä kohtaamispaikkojakaan, kun vain ostoskeskuksia rakentelevat rahan toivossa. Ihmiset ovat vieraita toisilleen, sen takia heidän tulee saada paljon materiaa että olisi edes joku päämäärä elämässä, luulisin.   

[Lionheart]

Tässä kohtaa mietin - "mikä yhteiskunta". Yhä useampi ei tee sitä minkä sydämessään tuntee oikeaksi, ainoa liikkeelle paneva voima on raha ja tämän suurimman vaikuttajan keksijä on yhteiskunta jossa yksilöllä ei ole väliä vaan koneistolla, pyörien pitää pyöriä mutta kuka siitä viime kädessä hyötyy. Ihminen valmistetaan hyvin nuorena ammattiin jota harjoittaa lopun elämäänsä. Nuorien pitää olla aikuisia ja aikuisten nuoria. Koko koneisto on laajentanut tämän skaalan mahdollisimman suureksi saadakseen ihmisen elinkaaresta kaiken mahdollisen hyödyn irti.

Yeah.

Tää saattaa mennä aiheen vierestä, joten anteeksi.
Kouluttautuminen ja toi duunijuttu on suoraansanoen perseestä näin pian 17 vuotiaan näkökulmasta. Ku ysiluokalla viedään tietokoneen eteen ja sanotaan, että "nyt teette haun, haette tulevaisuuttanne ajatellen siihen oppilaitokseen mikä tuntuu sopivalta." Ei viistoistavuotias voi tosta noin vaan jo päättää mikä siitä tulee isona. Mä vedin ite ihan hatusta siihen hakuun pari lukioo, pääsin sisään ja nyt ekan vuoden jälkeen vaihtamassa amikseen..

Mua henkilökohtasesti ahdistaa yli kaiken se, että mun pitäs nyt jo päättää mitä mä teen loppuelämäni. (Tosin vain harvat pääsevät koulutustaan vastaaviin duuneihin, tiiän). Jos ihminen sais kasvaa vapaana ja päättää enemmän yksilönä ni tää maailma saattas olla täyttä sekasortoo yhteiskunnan kannalta mut.. Mä en ainakaan elä yhteiskunnalle vaan itelleni. En taho et mua alistetaan, en taho et mut tungetaan johonki muottiin. Vihaan ku mun luovuutta ja persoonaa rajoitetaan "yleisillä säännöillä" ja jokainenhan tietää millaseks muuttuu nuori  kun sille sanotaan miten pitäs tehä.. Ei huoh.

En tiä taas mitä selitän mut pitäs sieltä pointti löytyä.

[Ave^^]

löytyskö mitään jos olet hidas, introvertti haaveilija joka ei pidä kiirettä ja vihaa painetta, eikä jaksa hymyillä jos ei oikeesti hymyilytä   

Tuohon työhön menisin heti.   

[Veskari-83]

jos saisin yllätävästi jostain pääomaa perustaisin yrityksen joka palkkaisi juuri sellaisia ihmisiä...se voisi olla vaikka joku retriittikeskus jonne saa tulla vaan olemaan.

Toi pitää kutinsa. Mun mielestä kaikkein älyttömintä kuitenkin tässä kouluttautumisjärjestelmässä on se, että ainoastaan ne "parhaat" valitaan päältä, ja loput jää hengailee tyhjänpäälle. Parastahan tässä on se, että yleensä nämä paperillisesti parhaat ovat kaikkein paskimpia (sori jos loukkasin jotakuta), ja tämän voin sanoa ihan kokemuksesta. Meilläki luokalla yks jantteri joka riipoo 4-5 akselilla koko ajan arvosanoja, mut käytännönosaaminen on sitten liki nollaa jos se vaikka laitettas tekemään jotain oikeaa koulutustaan vastaavaa työtä. Mä ja kaveri taas ollaan päinvastasia, koulu ei kiinnosta tippaakaan, mutta osaamista löytyis kyllä, sen on opettajatkin monesti sanoneet että miten te ette osaa kokeissa jne. (vastaus: kun ei kiinnosta lukea tarpeetonta infoa, jota ei ulkoa tarvitse osata koskaan myöhemmin).

Tulen perustamaan itse firman jossain vaiheessa, ja suuntakin on varma. Tiedän vaan sen, että tulevaisuudessa kun se on pystyssä, niin en p***kele varmasti palkkaa paperien perusteella ketään sisälle firmaan, en vaikka läpäsis jonkun hemmetin psykologin ja mun oman testin, vaan vien sen vaikkapa viikonlopuks saunomaan ja syömään ja jututan muuten normaalisti. Sitte jos jamppa pätevä, pistän sen firman piikkiin kouluun vaikka amieduun tms. josta se saa täsmäkoulutuksen just siihen hommaan mihin tarvitsen sitä. Nykyset muutki firmat sais lopulta tän ymmärtää, et koulutus on periaattees ihan tarpeeton, mut ei.. Tuleva kesä on itelle ehkä kaikkein tuskasin, ei oo (oman alan) töitä, ja se ainoa työ joka ois ollu omalta alalta kaatu siihen et on lama (ts. ei ollu varaa maksaa palkkaa). No, meike poika sitte ootteli tyynesti et kyl se paikka on varma, ja nyt kun viime kuun puolivälin jälkeen ilmotti ettei taida onnistuakkaan niin haeppa tässä ajassa sitten jotain muuta työtä kun kaikki on jo valittu kesäks. Että kiitos vaan. Vois kuunnella vaikka Tommy Tabermanin biisin tätä mielialaa kohottamaan.

Nyt on avauduttu huolella Hauskaa kevään jatkoa kaikille

[Ave^^]

Tulen perustamaan itse firman jossain vaiheessa, ja suuntakin on varma. Tiedän vaan sen, että tulevaisuudessa kun se on pystyssä, niin en p***kele varmasti palkkaa paperien perusteella ketään sisälle firmaan, en vaikka läpäsis jonkun hemmetin psykologin ja mun oman testin, vaan vien sen vaikkapa viikonlopuks saunomaan ja syömään ja jututan muuten normaalisti. Sitte jos jamppa pätevä, pistän sen firman piikkiin kouluun vaikka amieduun tms. josta se saa täsmäkoulutuksen just siihen hommaan mihin tarvitsen sitä. Nykyset muutki firmat sais lopulta tän ymmärtää, et koulutus on periaattees ihan tarpeeton, mut ei..

Nykyäänhän on se syrjintälakikin, että jos palkkaat mielestäsi paremman tyypin hommaan, voi se toinen haastaa sut oikeuteen jos sattuu vaan omaamaan paremmat paperit kuin homman saanut.

Kuiteskin olen tyytyväinen Suomen koululaitokseen siinä mielessä, että lukukausimaksuja ei toistaiseksi ole. Siinä mielessä jokaisella on edes hieman samanlaiset mahdollisuudet päättää omasta elämästään. Vaikka sitäkin ne on niin hanakasti tuppaamassa tännekin..

Ja koulutuksesta on myös hyötyäkin, vaikka et kirjaimellisesti sitä tietoa tarvitsisikaan, se avartaa kyllä tapaasi ajatella koko maailmasta. Mutta argh, sitä jos päivänkin viettää yliopistossa, kyrsiintyy kyllä siihen kummalliseen älykkyyden tavoitteluun, ja porukkaan joka jauhaa jotain niin sivistynyttä sivistyssanamuusia joka ei oikeastaan tarkoita yhtään mitään. Rehellisesti sanottuna en tajua mitä he yrittävät sanoa. Ehkä olen sitten tyhmä. 

[Veskari-83]

Tulen perustamaan itse firman jossain vaiheessa, ja suuntakin on varma. Tiedän vaan sen, että tulevaisuudessa kun se on pystyssä, niin en p***kele varmasti palkkaa paperien perusteella ketään sisälle firmaan, en vaikka läpäsis jonkun hemmetin psykologin ja mun oman testin, vaan vien sen vaikkapa viikonlopuks saunomaan ja syömään ja jututan muuten normaalisti. Sitte jos jamppa pätevä, pistän sen firman piikkiin kouluun vaikka amieduun tms. josta se saa täsmäkoulutuksen just siihen hommaan mihin tarvitsen sitä. Nykyset muutki firmat sais lopulta tän ymmärtää, et koulutus on periaattees ihan tarpeeton, mut ei..

Kuiteskin olen tyytyväinen Suomen koululaitokseen siinä mielessä, että lukukausimaksuja ei toistaiseksi ole. Siinä mielessä jokaisella on edes hieman samanlaiset mahdollisuudet päättää omasta elämästään. Vaikka sitäkin ne on niin hanakasti tuppaamassa tännekin..

Nojuu, totta tuokin, mut silti homma ei toimi kuten pitäs.. Tiedä sit miten tota vois parantaa..

Ja koulutuksesta on myös hyötyäkin, vaikka et kirjaimellisesti sitä tietoa tarvitsisikaan, se avartaa kyllä tapaasi ajatella koko maailmasta. Mutta argh, sitä jos päivänkin viettää yliopistossa, kyrsiintyy kyllä siihen kummalliseen älykkyyden tavoitteluun, ja porukkaan joka jauhaa jotain niin sivistynyttä sivistyssanamuusia joka ei oikeastaan tarkoita yhtään mitään. Rehellisesti sanottuna en tajua mitä he yrittävät sanoa. Ehkä olen sitten tyhmä. 

Joissakin tapauksissa kyllä, ja näin ainakin peruskoulu/lukioasteelle asti, mutta sen jälkeen yleensä kaikki opittu tieto alkaa olla kirjallista, ja sen tiedon pystyy jokainen omaksumaan lukemalla sieltä kirjasta, mut varten vaan tää "oppimismetodi" ei ainakaan oo tarkotettu. Ei sinällään ole väärin tavoitella älykkyyttä mun mielestä, mutta että jokaisen pitäs olla just samasta puusta veistetty onkin sitten asia aivan erikseen.

En usko et sä oot yhtään sen tyhmempi/fiksumpi kuin kukaan muukaan, mutta jotkin asiat eivät vain ole tarkoitettu kaikkien opittaviksi. Esim. voin vannoa että osaan jonkin asian paremmin kuin joku toinen, vaikka hän harjoittelisi samaa asiaa tauotta monta vuotta putkeen. Asiaan vaikuttaa niin fyysiset kuin psyykkisetkin tekijät, ja esim. fyysisessä harjoittelussa jotkut eivät voi koskaan saada spagaattia koska elimistö/luusto/lihaksisto jne. tekijät eivät taivu kaikilla kyseiseen asentoon koskaan. Outoa elämä silti Saas näkee missä sitä on 10v päästä, vai onko edes elossa enää (v. 2012 )

[Tiigris]

Niin, vaikkapa sh-opetus ammattikorkeakoulussa.. 40% opinnoista on täyttä paskaa, joka ei kohtaa käytäntöä tai hoitotyötä yhtään mitenkään.

Meillä oli vain muutama hassu tunti labratunteja, jolloin oikeasti harjoittelimme toimenpiteitä, esim kanylointia.

Kaikki kliinisten taitojen oppiminen jäi harjottelujaksojen varaan. Ja kaikissa harjottelupaikoissa ei mahdollistu juuri ne toimenpiteet mitä sillä jaksolla olisi tarkoitus oppia, koska kaikille opiskelijoille ei yhtä aikaa riittänyt hyviä harjottelupaikkoja.
Sitten näissä työharjotteluissa oppimistilanteita ei välttämättä tule, jos ohjaaja ei niitä oppijalle delegoi vaan tekee kaiken itse koska "on kiire". Se siitä oppimisesta.

Mielestäni juurikin sairaanhoitajan ammatissa olisi tärkeää sellainen portaittainen perehdyttäminen ja vastuun vähittäinen lisääntyminen, eikä niin että 3,5 vuotta opintoja ja sitten suoraan pam, osastolle vastuusairaanhoitajaksi peukalo keskellä kämmentä.

[*Kide*]

Suomen peruskoulu järjestelmää muutetaan paperitasolla parhaillaan. Muutoksen tarve on huomattu, mutta totuus on ettei maailmassamme tapahdu mikään nopeasti... kun puhutaan byrokratiasta ja sen rattaiden liikkeestä.
Paljon hyvää on kuolujärjestelmässä, mutta yleensä pikkuvirkamiehet ja opettajat onnistuvat sen sössimään. Hyvä opettaja osaa hommansa ja saa lapset oppimaan, vaikka hänen työnsä kattaa hyvin paljon sellaista joka ei varsinaisesti palvele kuin järjestelmää. Samoin on noiden pikkuvirkamiesten laita, jotka organiseeraavat kouluverkkoja ja niiden toimintoja.
Peruskoulu asioissa ei myöskään ole syyttävä sormi osoittava koulun ja yhteiskunnan suuntaan, vaan on syytä myös katsoa vanhempiakin. Millaisen mallin vanhemmat antavat lapsille, jos sättivät menne tullen opettajia yms., sen paremmin perustelematta tai tekemättä mitään.

Me ne ihmiset sinne äänestämme ja jos rutistaan jostakin... on osattava myös argumentoida mistä ja miksi, miten voisi olla parempi.
Mitäs sanotte tästä ajatuksesta, kun nykyäänhän opettaja ei saa poistaa fyysisesti häiritsevää oppilasta. Vain pyydettävä poistumaan ja jos ei, niin ei. Oppia halajavat saavat kärsiä, kun yhtä ei saada ruotuun (tai useampaa...). No, kun nämä hellantertut kasvaa... saako portsari poistaa fyysisesti häiriköivän asiakkaan? Sama tilanne... mielestäni  :


Ammattikoulujärjestelmässä on myös huomattu muuttuva tilanne.Lukioon pääsee jo huonommalla keskiarvolla, kuin ammattikouluun  Myös ammattikoulujen paikkoja on lisätty, samoin kuin oppisopimiuspaikkoja. Nämä muutokset ovat hitaita ja näkyvät vasta vuosien päästä. Hitsi vieköön vain kun samaan aikaan potentiaalista ihmismateriaa eri ammattikuntiin valuu seulasta läpi ja jämähtää jonnekin santakasan pohjalle...
MIkä pitelee nuorta paikoillaan... ymmärrän jotenkin, jos on perhe, lainoja yms. mutta jos sinulla ei ole ankkuria jonka vuoksi oikeasti ei voi... miksi ei voi vain opiskella jotakin? Valtio maksaa opintotuen, asumislisän yms. Laihaa tuo elämä on, mutta arvatkaa mitä on opiskella lasten kanssa ja käydä töissä. Kaiken rahoitat lainalla, kun nuorena ei tiennyt miksikä sitä ryhtyis  Ja mitäs sitten? En usko, että kukaan nykyään enään tekee virkahommaa koko ikänsä. Ammatin vaihtaminen on enemmän kuin suotavaa... puuduttaa jo valmiiksi, että koko ikä samaa ympyrää tehden 
Paljon on pahaa, paljon on mätää.... yhtä paljon hyvää ja kaunista... omat polut vain pitää etsiä ja tehdä... valmista motaria onneen ei ole kenelläkään enään  Tämä on sitä tasa-arvoa sitten kai...
 

[Hiisitär]

Minusta on niin kauhean sääli, että nuori kiirehditään löytämään äkkiä se koulutuspaikka ja oma paikka yhteiskunnassa. Olen iloinen, että aloitin itse ammattiin opiskelun vasta 25 vuotiaana - sitä ennen kävin lukion ja seikkailin eri työpaikoissa usean vuoden ajan tekemässä sitä, mikä tuntui mukavalle. Monen vuoden harjoittelu kerrytti työkokemusta ja osaamista ja kun sai pitää ihan kunnon pitkän tauon opiskeluun lukion jälkeen, on ammattiopinnot maistuneet nyt ihan erilailla kuin esim. lukio-opinnot 9 vuoden peruskouluputken päälle!

Lisäksi minusta on hirveää, että nuorten unelmia murskataan ja heille heitellään "raakaa totuutta" päin naamaa, vaikka todellisuudessa omat ajatukset ja haaveethan sen elämän luovat. Meilläkin koulussa - opiskelen siis taidetta - opettajat kyselivät ensimmäiset 6 kk joka uuden kurssin alettua, että "minkäs takia te nyt olette valinneet tällaisen epävarman alan, jolta ei taatusti töitä löydy?" Lisäksi ammattiopettaja jaksoi jankuttaa elämän tosiasioita alaan liittyen, kuten "te kilpailette jo nyt toisianne vastaan. Olkaa vaan miten hyviä ystäviä täällä, kun koulutus loppuu te taistelette toisianne vastaan työpaikoista" ja "kuvataiteilijan arki on raskas ja suurin osa ottaa avioeron useita kertoja elämässään". Sitten meidän pikkuiset opiskelijat (opiskelijan keski-ikä 16-17v) ovat ihan kauhuissaan, että eikö tästä tulekaan mitään, enkö minä saakaan mennä koskaan naimisiin kun työt pilaavat kaiken ja niin edelleen...

Mie olen yrittänyt parhaani mukaan lohduttaa pienempiä toteamalla vaan, että jos sinusta on tulossa taiteilija sinusta tulee sellainen. Vaikka olisit lusikoita pyöritellyt koko aiemman elämäsi, jos sinun on tarkoitus olla taiteilija sinä olet. Ja että säännöt on tehty rikottaviksi, ei se nyt ammatti tarkoita sitä, etteikö parisuhteesta tulisi mitään. Kyllä se on ihan itsestään ja kumppanista kiinni.

[Ave^^]

Olen tylsä ihminen, mutta olen sitä mieltä että unelmilla ei eletä. Jos näitä pappa betalar -periaatteella eläneitä valitsee taidealan, koska se on cool eikä yhtä tylsää kuin perusopiskelu, ja ajattelevat että kyllä se kaikki tästä sujuu vielä niin kauniisti, niin kyllä jossain välissä jonkun täytyy sitä realismiakin heille tuoda esille. Joka tapauksessa he törmäävät siihen totuuteen jossain vaiheessa, ja valmistautumattomana siihen voi tulokset olla katastrofaalisia. Olen sitä mieltä, että ihmisille pitää antaa kaikki tieto, ja antaa heidän itse miettiä sitä ja päättää sitten mitä tehdä.

[Hiisitär]

Voi ei! Minulla ei ainakaan ole mitään rikkaita vanhempia, jotka kustantaisivat opintoni! Olen kasvanut köyhyysrajan alapuolelle kuuluvassa perheessä, jonka omaisuus on velkojen takia pakkohuutokaupattu niin monta kertaa, etten edes muista niitä kaikkia. Lisäksi olen elättänyt vanhempiani myös opiskeluaikanani (aina heidän eroon saakka) omilla tuloillani sen sijaan, että he olisivat elättäneet minua. Opiskelen ihan opintolainan turvin kuten kuka tahansa opiskelija ja rahoitan osaksi elämistäni noilla tarottulkinnoilla.

Mie uskon ihan rehellisesti, että jos haaveitaan (eli sydäntään) seuraa, se tuottaa tulosta ennemmin tai myöhemmin. Kaikki muu siinä välillä on vain välietappia omia unelmia kohti. Mutta, se onkin yksi oppiläksyni tässä elämässä - luoda oma elämäni sellaiseksi kuin uskon sen ansaitsevani. Parempi suunnata sinne, josta saa iloa elämäänsä (olipa se ilon saaminen noin järkisyiden perusteella ajateltuna miten epätödennäköistä tahansa) kuin kärvistellen valita se huonompi suunta vain esimerkiksi taloudellisin syin.

Sillä, elämässä saa sitä, mihin tyytyy

[Ave^^]

AM, ihan totta puhut, mutta kaikilla ei kuitenkaan ole niin paljon kokemuksia takana ja sitä kautta ymmärrystä. Myönnän, että olen itse himpun verran liian kyyninen,  mutta ajatus siitä että jotakuta kannustetaan vain eteenpäin kertomatta faktoja on epäreilu. Kun sitten ollaan monen vuoden energian panostamisen jälkeen siinä ensimmäisessä kuopassa, niin tulee ajatus että mikset kertonut tätä jo silloin kun kerran tiesit, niin olisin voinut valmistautua siihen.

Jos ne unelmat ovat sitä todellista sydämen ääntä, kyllä ne kestävät myös raakaa totuutta.

[T-H]

Olen tylsä ihminen, mutta olen sitä mieltä että unelmilla ei eletä. Jos näitä pappa betalar -periaatteella eläneitä valitsee taidealan, koska se on cool eikä yhtä tylsää kuin perusopiskelu, ja ajattelevat että kyllä se kaikki tästä sujuu vielä niin kauniisti, niin kyllä jossain välissä jonkun täytyy sitä realismiakin heille tuoda esille. Joka tapauksessa he törmäävät siihen totuuteen jossain vaiheessa, ja valmistautumattomana siihen voi tulokset olla katastrofaalisia. Olen sitä mieltä, että ihmisille pitää antaa kaikki tieto, ja antaa heidän itse miettiä sitä ja päättää sitten mitä tehdä.

Unelmia pitää olla! Itse olen taiteilija enkä ole mikään pappa betalar- kasvattama. Itse olen tieni raivannut ja joka tietää, ei taidealan ammatti ole helpoimmasta päästä! Voin sanoa, että vaikeimmasta! Ei tartte olla mikään Van Gogh (vaikkei mikään kovin häävi taiteellinen tuotanto tällä ollut), mutta jos on todellista kykyä niin silloin suosittelen.

Olen aina katsonut vinoon ihmisiä jotka vähättelevät taidetta siinä määrin, että "Voiko taiteella elää, ja sillä voi myös tienata rahaa!?"

[Hopealohikäärme]

Kyllä elämänkokemus parhaiten kertoo, mitä elämässään kannattaa tehdä.

  Tajusikohan kukaan tuota...?

Tarkoitan siis sitä, että ainakaan minä en tiennyt mitä elämältäni haluan ennen kuin nyt -  22-vuotiaana. Vasta nyt koen olevani tarpeeksi kypsä elämään omaa elämääni ja kantamaan vastuun siitä. Siis ihan kaikilla saroilla. On kamalaa, että nuoret pakotetaan aikuistumaan jo yläasteen jälkeen, pitäisi tietää tarkkaan mitä opiskella jne. jne. Jotkut ehkä tietävätkin, mutta he kuuluvat harvojen joukkoon.

Nyt minulla on selkeät suuntaviivat (tai suuntaa-antavat viivat) elämälleni ainakin n. 5 vuodeksi eteenpäin. Ja hyväksyn sen, että suunnitelmat voivat muuttua. Ovat ne muuttuneetkin jo kerran elämässäni aika isolla tavalla - vaihdoin ikään kuin alaa, joka oli valmiiksi mietittynä pienestä asti. Sen jälkeen koin etsikkovaiheen (n. 2 vuotta) ja nyt olen koulussa (ammattikoulussa, by the way), jossa viihdyn ja opiskelen alaa, josta pidän. Voin hyvin kuvitella tekeväni jotain tähän liittyvää hommaa "sitten aikuisena". Tiedän, että alan täytyy olla monipuolinen ja koko ajan uudistuva, jotta en kyllästy.