seuraava »

[^^Queen Nefertiti^^]

tonne eräs kutsui, mutta kun en tiedä mitä sieltä haluasin? JC:n luento? kaikki se rihkama on jo nähty. kiikun kaakun menenkö. vähän muita ajatuksia mielessä. mitä te sieltä muuten haette itse?

[Theus]

Jee messuilla nähdään, huomenna 
Itse varasin jo tänää Lille L.älle hoidon, joitain kiinnostavan oloisia luentojakin siellä näytti olevan.
Yleensä lähden itse noilta alan-messuilta joku kirja tms. kädessä fiilikellä, että tätähän minä täältä tulin hakemaan.

[^^Queen Nefertiti^^]

sama kysymys, pidin Crowleyn jutuista netissä. on vaan niin vauhti päällä taas, uppouduin lukemaan firmamme terveys ym tiedotteita, ja olin siis myöhässä Cooperin tän päivän juttuun.

ovatko nämä 2012 aktivoinnit ja enkelit nyt must että pääsen jonnekin? 

vai riittääkö nk normaali vauhdikas elämä? huomenna taas yksi menotilaisuus!

vai tekikö regressioterapeutti minulle jo kaikenlaista aktivointia, kun käyn aina jossain ulottuvuudessa? mitä puuttuu?

siinäpä kysymyksiä, jatkuu ensi viikolla.. 

[Ajatus]

Tuossa kyseltiin mitä itse kukin hakee messuilta - itse oikeastaan samaa kuin Theus, eli kirjoja sieltä on yleensä tarttunut matkaan. Ja tietysti menin myös moikkaamaan tätä Astron väkeä. En muuten itse ole kertaakaan ollut millään luennolla, tulkinnoissa tai hoidoissa, mutta kertokaahan te jotka kävitte, millaiset kokemuksenne olivat?

Löydöistä vielä sen verran, että kolmen käytettyjen korista löytyneen astrologiakirjan lisäksi ostin elämäni ensimmäiset Tarot-kortit. Kysymyksessä on pakka nimeltä Golden Tarot of Klimt, eli kortit on mukailtu Klimtin maalauksista - aivan upeita. Kerran ne käteen otettuani en raaskinut enää jättää pakkaa myyntipöydälle... :

[May]

Tuossa kyseltiin mitä itse kukin hakee messuilta - itse oikeastaan samaa kuin Theus, eli kirjoja sieltä on yleensä tarttunut matkaan. Ja tietysti menin myös moikkaamaan tätä Astron väkeä. En muuten itse ole kertaakaan ollut millään luennolla, tulkinnoissa tai hoidoissa, mutta kertokaahan te jotka kävitte, millaiset kokemuksenne olivat?

Olipa kiva tavata taas kerran, Ajatus! Myös ystäväsi oli aivan hulvaton persoona (posiitivisessa mielessä), johon oli mukava tutustua.

Aikaisempina vuosina en ole työn tohinasta ehtinyt luennoille ollenkaan kun taas tänä vuonna ehdin sunnuntaina peräti kolmelle eri luennolle. Erkki Lehtirannan luento kivien ja kasvien voimista oli tosi mielenkiintoinen ja hyvä niinkuin Erkin luennot aina. Diana Cooperin luento oli itselleni aivan mahtava, etten sanoisi valaiseva kokemus. Olen kirjoittanut aiheesta blogissani http://www.kuutarha.fi/juttuarkisto/blogi-ajatuksia_astrologian_va/helmikuu_2009/ joten jos jotakuta kiinnostaa, niin käykääpä lukaisemassa tuolta. Myös sunnuntain kolmas luento Reconnection Healingista oli upea. Siinä mm. otettiin lavalle kaksi vapaaehtoista, joita sitten hoidettiin Reconnection healingillä. Hyvin vaikuttavaa!

Lauantain luennoille en sen sijaan ehtinyt tänäkään vuonna, joten Ohashi ja Jonette Crowley jäivät valitettavasti näkemättä.

[^^Queen Nefertiti^^]

niin, enkelit on ok..

mutta en tiedä muuttaako ne koko elämäni.. olen miettinyt miksi toisilla on tarve kokea enkeleitä aina.. itse lähinnä erityisissä tilanteissa.. sori vaan suojelusenkelille.. no siis enkelin energia on vahva kuten kaksoisliekin, mutta ei se kokemus silti kaikkea normaalielämässä muuttanut.

enemmän muutti regressiovisiitit muualla, mutta ehkä tämä kaikki on sitä samaa.  

muuten oliko porukasta 80% naisia kuten yleensä? jos olis 2 vetonaulaa, ihania miehiä JA valaistumis-tähtiportti, niin sitten   

 

[Rakkauden enkeli]

Ajattelin ensin kirjoittaa vain lyhyesti noista messukokemuksista, mutta tästä tulikin pitkä sepustus niistä ja vähän kaikesta muustakin... Tästä tuli suorastaan aivan kuin kirjoitusta päiväkirjaan, yrittäkää jaksaa lukea. 

Tämä kirjoitus syntyi viime yönä... Jostain syystä aina välillä menen nukkumaan jokin tai useampia parantavista kivistä tyynyni alla pitäen, ne eivät häiritse eivätkä tunnu läpi tyynyn koska ovat sen verran pieniä ja siksi se on mahdollista. Teen näin aina intuitiivisesti, silloin kun minusta tuntuu siltä, kun jokin kivistäni tulee automaattisesti mieleeni nukkumaan mennessäni. Eilen illalla nukkumaan mennessä olikin sitten voimakas intuitio, tarve ottaa Lapis Lazuli tyynyni alle. Lapis Lazulihan on kivi jonka sanotaan suojelevan pimeyden hengiltä ja edistävän henkistä heräämistä ja  mielen selkeyttä. Se suojelee masennukselta, edistää taiteellisia pyrkimyksiä, lisää avosydämisyyttä ja vahvistaa immuunijärjestelmää. Kivi vaikuttaa erityisesti kurkkuchakran ja kolmannen silmän alueella. Eli selkeästi tuo kivi toimi, kun tuli sen jälkeen tämä kirjoitus. Mieleni oli harvinaisen selkeä. 

Kivi ja sen vaikutukset tulivat selkeästi myös uniini... Käsittelin niissä hyvän ja pahan teemoja ja vastakkainasettelua. Mietin kuitenkin onko lopulta selkeästi mitään hyvää tai pahaa, koska asiathan eivät ole niin mustavalkoisia. Jokatapauksessa nuo teemat selkeästi mielessäni heräsin unesta joskus kolmen jälkeen yöllä. Yritin saada unen päästä uudelleen kiinni ja pyöriskelin siinä hetken, kunnes nuorin tytöistäni heräsi ja huuteli minua luokseen. Pikkuisella oli vessahätä. Kun tulin takaisin sänkyyni, uni ei vain tullut, pyörin ja pyörin sängyssäni ja koin oloni kumman virkeäksi. Kokeilin Lapis Lazuli kiveä kädelläni tyynyni alla ja se tuntui aivan kuin polttelevan kädessäni. Olipas siinä nyt voimakkaat energiat, mitähän se tarkoittaa mietin. Hyvä ja paha teema tuntui jollain tavalla edelleen ”kummittelevan” mielessäni.

Sitten ajatukseni kulkeutuivat astro foorumille ja siellä Minä Olen, keho-, henki-, ja mieli messut osioon. Mietin noita messuja joissa kävin sunnuntaina 8.2.09 ja ajattelin, että en ole vielä kirjoittanut kokemuksiani niistä... Palasin mielessäni takaisin tuohon sunnuntaihin ja kellon ollessa yli neljän aamuyöstä turhaan sängyssä pyörittyäni nousin ylös kirjoittamaan tätä. En tiedä oliko tosiaan tuo kivi vai mikä saanut minut niin pirteäksi  ja tajunnan virtani niin voimakkaaksi keskellä yötä, että oli suorastaan ”pakko” ryhtyä kirjoittamaan. Hullua ajattelin ja nauroin mielessäni itselleni... 

Tuolloin sunnuntaina 8.2 jolloin menin messuille olin vielä aika pahasti flunssan kourissa joka minulla oli pyörinyt sitkeästi noin viikon verran. Olo ei ollut siis messuille lähtöä ajatellen mikään paras mahdollinen, mutta halusin ehdottomasti mennä ja olin kuitenkin tarpeeksi pirteä lähteäkseni sinne. Ystäväni, jonka piti tulla mukaani messuille ei päässytkään, koska hänelle tuli esteitä. Tuumasin vain mielessäni, että olen siis jälleen kerran yksin noilla messuilla. Se on kyllä jännää, että todella harvoin kukaan on ollut mukanani siellä, yleensä minä olen yksin, mutta oikeastaan on kivaakin olla siellä ihan yksin, en tiedä miksi...  :

Jokatapauksessa aiemmin messuohjelmaa selatessani olin päättänyt mennä messuille vähän ennen puoli yhtä suoraan Diana Cooperin enkeliluennolle. En ole koskaan häntä nähnyt, enkä hänen kirjojaankaan lukenut, mutta paljon olen hänestä kuullut ja myös joitain hänen juttujaan täältä astrosivuiltakin lukenut. No jokin, liekköhän enkelit (naurua) olivat päättäneet toisin, sillä jostain syystä bussipysäkillä seisoessani bussi jolla minun oli tarkoitus mennä  ja keritä ajallaan ei tullutkaan ollenkaan, vaikka odotin todella pitkään. Jouduin sitten menemään toisella bussilla joka ei mennyt suoraan messupaikalle ja tästä kaikesta sähellyksestä johtuen myöhästyin luennolta. Olin siellä suunnilleen 15 minuuttia myöhässä ja kun yritin mennä Dianaa kuuntelemaan, minua ei enää päästetty saliin, koska se oli jo aivan täynnä. Mietin, että miksiköhän minun ei nyt haluttu menevän sinne, miksi ”kohtalo” oli puuttunut peliin? Osa vastauksesta tuli hyvin pian, nimittäin sen luentosalin lähistöllä oli jokin kovaääninen tms. josta kuulin kyseistä luennoitsijaa ja huomasin, että oven ulkopuolella oli muitakin pois jääneitä/myöhästyneitä. Sen pienen hetken mitä kuuntelin niistä kaiuttimista ajattelin, että eihän tässä ole mitään uutta minulle, että ihan turhaan olisin oikeastaan siellä istunut. Kaikella kunnioituksella Dianaa kohtaan, en tarkoita sitä etteikö hän olisi puhunut asiaa, mutta kuitenkaan ei mitään uutta minulle... Ajattelin sitten, että olisi kuitenkin kiva jotain luentoakin messuilla ollessani kuunnella ja päätinkin sitten katsoa, että olisiko jotain toista mahdollisesti mielenkiintoista. Silmiini osuikin Dianan luennon jälkeen alkava Line Beckin luento Reconnective healing- Palauttava terapia.

Luento oli minulle jotain uutta ja mielenkiintoista, mutta samalla myös niin ajatonta, vanhaa ja jollakin tavalla kumman tuttua. Sellainen ajatuskin tuli mieleeni että Jeesus saattoi parantaa sairaita jotensakin sillä tyylillä mitä tuosta terapiasta kerrottiin. En itse ole koskaan mitään parantajan kursseja, reiki tms. kursseja käynyt, mutta ajattelin että jos kävisin, tämä olisi varmastikin minulle se ”oikea”. Tämän luennon jälkeen sitten tajusin lopullisesti, miksi minua ”estettiin” menemästä Dianan luennolle. Tiedän etten olisi heti perään jaksanut, eikä olisi huvittanut mennä tuolle toiselle luennolle. Se olisi jäänyt ilman tätä ”sähellystä” noteeraamatta sen kummemmin. Kiitinpä siis enkeleitä ja muita selkeästä johdatuksesta. 

Ennen tuota kyseistä luentoa kun en päässyt Dianan luennolle silmäilin hieman kaikkea mitä  messuilla oli tarjolla ja käväisin syömässä. Energiat olivat hienot ja hyvät kuten yleensä aina tämän ”alan” messuilla. Tajusin kuitenkin pienoisen eron aiempiin messuihin verrattuna, ja se ero oli itsessäni. Nimittäin aistin ja vaistosin näitä kaikkia energioita entistäkin voimakkaammin ja selvemmin. Olinhan kyllä jo tätä muutosta ja voimistumista kokenut muutenkin elämässäni. Jokatapauksessa syödessäni leipää huomioni kiinnittyi erääseen mieheen joka istui lähelläni. En muuten olisi kiinnittänyt häneen sen kummempaa huomiota, mutta kun vaistosin että minua tuijotetaan ja kun katsoin, tämä kyseinen mies todellakin tuijotti minua hyvin intensiivisesti ja katseyhteyden muodostuessa aistin, että hän ihan selkeästi yritti viestittää/selvittää jotain telepaattisesti, mutta aistin sen jotenkin hyvin tunkeilevaksi ja ei niin, miten sen nyt sanoisi hyväntahtoiseksi, joten ”blokkasin” nuo yritykset enkä jäänyt siihen katselemaan sen enempää...

Harmikseni en törmännyt messuilla ainakaan tietääkseni keneenkään teistä astrolaisista jotka tänne kirjoititte tulevanne, mutta kolme muutakin jännää ”kohtaamista” tämän äskeisen lisäksi tapahtui... Erään enkeliaiheisen pöydän luona, en nyt harmikseni muista tarkemmin mistä yhdistyksestä tai yrityksestä tms. oli kyse, mutta kuitenkin siinä pöydän luona istui sellainen vanhempi harmaahapsinen mies ja siitä ohi mennessäni otimme toisiimme katsekontaktin ja hymyilimme spontaanisti toisillemme. Muistan nähneeni tuon miehen aiemminkin tuolla messuilla ja kokeneen hänen kanssaan aiemminkin tämän saman. Nimittäin hänet nähdessäni tunsin todellakin sellaista enkelten läsnäoloa ja hän tuntui niin tutulta, tuli jotenkin mieleen niin voimakas mielleyhtymä että olemme lähtöisin samasta henkisestä kodista, sielunperheestä tms. ja hänkin selkeästi tunnisti minut. Meillä oli jokin niin jännä telepaattinen yhteys myös ja siihen ei tarvittu kuin yksi katse ja hymy ja tuntui kuin olisimme keskustelleet siinä ikäänkuin oikeasti ja pitkään, vaikka emme keskustelleetkaan. Todella jännää... 

Sitten erään ”shamaanimiehen” (nimeä en nyt muista) hoitopöydän ohi kulkiessani hän nosti ohi kulkiessani välittömästi katseensa hoidettavastaan katsoen minua suoraan silmiin. En tiedä mitä hän siinä aisti ja ajatteli, mutta oli kuitenkin jännä reaktio...

Sitten näin vielä erään miehen joka oli komea ja kiinnostavan oloinen kaikin puolin ja hänestä aistin kiinnostusta minua kohtaan ja hän katsoi minua no hmm... voimallisesti suoraan silmiin ja kun menin hänen ohitseen vaistosin voimakasta tuijotusta ja kun käännähdin katsomaan, hän tuijotti taas minua suoraan silmiin. Olisi jotenkin tehnyt mieli sanoa tai kysyä häneltä jotain, mutta kun ujopiimä iski minuun enkä kehdannut... 

Oli jännä kyllä huomata tietynlaisia energiaerojakin mitä siellä oli eri hoitopaikkojen yms. välillä. Eräs jossa tunsin oloni parhaimmaksi, kotoisimmaksi ja jossa tuntui olevan hyvin korkea värähteiset ja rauhalliset energiat oli huone jossa olivat Intuitiiviset parantajat yhdistys ... En ole aiemmin käynyt missään hoidoissa, mutta jokin syvällä sisimmässäni kehoitti minua tuossa kyseisessä paikassa kokeilemaan intuitiivista parantamista/terapiaa.

Eräs nainen teki minulle tämän hoidon. Asetuin makuulle hoitopöydälle ja ensin hän puhumalla rentoutti minua ja vaivuin hyvin pian syvään rentoutuneeseen tilaan ja olin ihan jossain muualla, muissa sfääreissä. Ihan ensimäisenä näin näyn kahdesta kädestä jotka olivat kämmenet ylöspäin ikäänkuin vastaanottamassa minua ja antamassa rakkaudellista energiaa. Olen vakuuttunut siitä, että ne olivat Jeesuksen kädet, vaikka en sitä heti siinä hoidossa tajunnut. Puheensorina ja kaikki muut äänet jäivät ihan tyystin taustalle ja siinä oli vain minä tuo terapeutti ja enkelit jotka saapuivat paikalle. 

Nainen kanavoi viestiä heiltä ja tunsin voimakkaasti heidän rakkaudellisen läsnäolon ihan fyysisestikin.  Moni arkkienkeli, erityisesti Mikael oli voimallisesti läsnä. Jossain vaiheessa terapeutti näki myös väläyksen jostain entisestä elämästäni jossa olin musta orjapoika ja yritin karata, juoksin karkuun kahleissa, mutta minut saatiin kiinni. Koin tuon kaiken siinä hetkessä uudelleen kun hän minulle siitä kertoi. 

Koin hoidon kaiken kaikkiaan voimallisesti ja hoidon aikana kehoni nytkähteli tahattomasti muutamia kertoja, tunsin energiaväreilyjä kehollani, lämpöä, näin valon välähdyksiä, koin tunnekuohuja, puhdistumista, valtavaa rakkautta ja spontaanisti aloin jossain kohdin itkemäänkin. Se oli hyvin vaikuttava ja ihana kokemus ja tuon jälkeen tämä terapeuttikin oli hyvin vaikuttunut ja sanoi, että se oli todella kaunista mitä hänkin näki ja koki. Kiitin häntä ja halasimme. 

Tämän jälkeen osallistuin vielä samaisessa paikassa maksuttomaan ryhmämeditaatioon, sekin oli ihan hieno kokemus. Kaiken kaikkiaan noiden messujen jälkeen minulla oli hyvä olo ja flunssa tuntui hieman helpottaneen, silti olin vielä jokseenkin kipeä, oli yskää ja nuhaa ja lämpöilyäkin torstaihin 12.2 asti kunnes sitten paranin totaalisesti aika  kertaheitolla. Tämä paraneminen siis liittyi toiseen paikkaan ja toiseen tilanteeseen. Kuitenkin myös silloin Minä Olen teema oli silloinkin vahvasti läsnä, eli vahva ja voimakas läsnäolon tila tässä ja nyt. 

Nyt tähän loppuun kerron siis siitä... Meillä järjestetään diakoni-sosionomi opiskeluissani koulun toimesta kirkkomessuja noin kerran kuussa ja nyt osallistuin siihen jälleen muutaman taukokerran jälkeen. Kirkot ovat aina jotenkin hyvin rauhallisen seesteisiä ja pyhiä. No tämä pyhyys, sanoisinko Pyhä henki tai toiselta nimeltään Kristusenergia oli hyvin voimallisesti läsnä tällä kerralla. Siellä istuessani messussa, kynttilöiden palaessa alttarilla ajattelin Jeesusta Kristusta ja pyysin merkkiä  hänen läsnäolostaan. Pyysin, että jos hän on täällä, kynttilät alkaisivat lepattamaan. Ja heti näin pyydettyäni, ne alkoivatkin lepattamaan hyvin voimakkaasti. Hymyilin itsekseni. 

Messu eteni normaalia kirkollista kaavaansa, mutta se rauhan tunne ja tosiaan tuon Kristusenergian vahva aistimiseni oli kertakaikkiaan jotain niin käsittämättömän voimakasta. Koin täydellisen rauhan ja minä vain olin. Tuo rauha jatkui messun jälkeenkin sisimmässäni ja jonkin ajan kuluttua sen jälkeen tajusin, että ei herranjestas minähän en ole enää niistänyt, en yskinyt, minulla ei ole enää flunssaa. Se loppui siis yhtäkkiä kuin seinään ja olin siis parantunut tuolla kirkossa. Aika ihanan ihmeellistä ajattelin ja kiitin Luojaa. 

[Minerwa]

Hienoja kokemuksia 

Minulle parasta antia henkisen alan messuilla on ollut juuri tuo ihan erityinen energia, josta Rakkauden valokin puhuu. Omat ympyräni ovat niin kovin maanläheiset ja usein tunnen olevani hiukan "outolintu" omassa elämässäni ja ympäristössäni. Messuilla sen sijaan energiataso on aivan toinen ja tuntuu ihanalta ihan vaan ajelehtia siinä kiehtovassa yhteenkuuluvuuden tunteessa, kohdata aitoja, sydämellisiä katseita ja olla mukana elämän virrassa, antaa asioiden tapahtua. Jo siitä tunteesta saan valtavan energialatauksen, joka kantaa arjessakin pitkään. Tottakai messuilla on paljon myös sellaista, mikä ei itseä henkilökohtaisesti kosketa, mutta sellaisen voi antaa olla ja keskittyä intuitiivisesti puoleensavetäviin asioihin ja luentoihin. Yleensä mukaan tarttuu myös kirjoja, ja nyt, kun luin Rakkauden valon kirjoituksen, innostuin yllättäen myös kivistä.

Tänä vuonna en kuitenkaan harmikseni päässyt messuille, vaikka tuo ihana energialataus olisikin tullut tarpeeseen juuri nyt. Ehkä ensi vuonna sitten...  :

[Theus]

Niin hauskaa kun edellisenä ehtoona puhuin näkijä ystäväni kanssa naamakirjassa ja heitti vain, että et tällä kertaa sieltä messuilta mitään uutta löydä - enkä kyllä löytänytkään. Kävin aurakuvassa kun olen niitä vuosien varrella keräillyt, se oli ainut yllättävä ja mukava kokemus, kun se näytti niin hienolta, että se tulkkarikin vähän hämmästyi ja sai sitten sanotuksi, että uusi alku, mikä pitääkin täysin kutinsa. Tästä innostuneenä menin numerologille kun tämä astrologia on aika tuttua ja numerot ei. Kysyin, että mikä mun elämän tehtävä - näin ammatillisessa mielessä - voisi olla?
Se jätkä tienäsi helposti kakskymppisensä ja sanoi et elämäntaiteilija 
Hienoa,
minäkin ryhdyn numerologigsi ja sanon kaikille, että käy elämäntatelijaksi.
Mun ei varmaaan kannata edes mennä mihinkään tulkintaan kun astrologisen seuran pj sanoi mulle, että on täysin mahdollista ettei elämäni koskaan 'käynnisty'    ja toinen tunnettu sanoi, että mun pitäis mennä sirkukseen töihin ja nyt tämä elämän taiteilija.... Mä oon nimittäin tehnyt hienoja uria useammallakin alalla...
Siellä oli paljon kolmosia, useitakin, sitten kahdeksan ja viisi ja joku sielun luku 11....

[^^Queen Nefertiti^^]

ihmiset varmaan aistivat milloin jollain asialla on heille annettavaa.. en tuntenut paljon vetoa noihin messuihin.. aiempina vuosina, kait kuuntelin jotain luentoa.. tai joku puolituttu oli siellä.. tai sitten tilasin jonkun astrotulkinnan, joka ei ole ajankohtainen enää.. taisin pyytää luennan.. pitää katsoa ensi vuonna jos tuntuisi erilaiselta. olen samaa mieltä että kyseistä antia voi saada muualtakin, jos tarvis, ja itse asiassa tehokkaammin. esim viime päivinä on tullut mieleen, mitäs jos kävisi siellä korkemmissa ulottuvuuksissa ihan kunnolla, ei mitään karmakysymyksiä, vaan keskittyisi muistamaan  TODELLA millaista oli muissa tähtijärjestelmissä (kun kerran vapaasti valitsin tänne tulon, ja täällä on vähän tällaista). sitten ei tarvitsisi muilta kysellä ja kirjoja lukea-  messuilla voi toki olla hyvä tunnelma ja jotain mielenkiintoa. mutta en ole muuten kohdannut mitään merkittävää M.O messuilla.  

mikä ero on mielestänne Hengen ja Tiedon messuihin?

[Minerwa]

Minusta Dipoli on ainakin paikkana kivempi kuin Hengen ja Tiedon messujen koulu. Tarjonta taitaa olla suunnilleen sama...? Hengen ja Tiedon messuilla on ehkä vähän enemmän selvännäkijöitä ja Minä olen -messuilla hoitoja? Ihan näin "mutuna" 

Meille maalaisille messut ovat varmastikin isompi juttu kuin niille, jotka asuvat pääkaupunkiseudulla monien mahdollisuuksien keskellä. Ainakaan meilläpäin ei henkisen alan tarjontaa juurikaan ole ja on ihan mielenkiintoista päästä tutustumaan ylipäänsä siihen, mitä kaikkea on tarjolla. Viime vuonna olin kiinalaisen lääketieteen ikäkausi-elementti -luennolla ja se kolahti    Aina löytyy, joku helmi - jos on löytyäkseen.

[nikki]

samaa mieltä Minervan kanssa tuosta "maalaisuudesta" vaikken nyt messuilla ollutkaan,olin rahaton ja kipiä,
meillä on onneks sellanen hörhökimppa,joitten kanssa käydään vähän etempänäkin kuuntelemassa luentoja kimppakyydillä
ja Theus
se seuran pj kattelee maailmaa saturnuksen lasien läpi jotta älä ole olleskana huolissas elämäsi alkamisesta,eiköhän tuo henki ole kulkenut sulla koko ajan?
ja kolomoset ovat jupiterin lukuja,joviaali ilmiö,elämänilon,naurun ja tanssin lukuja,
vitonen on levoton "mustalainen",merkurius,
ja kasilla vois tehä bisnestäkin,
11 on uranuksen luku (oma käsitys) että pieni suuri kapinallinenkin sinun sielustasi löytyy

[May]

Jokatapauksessa aiemmin messuohjelmaa selatessani olin päättänyt mennä messuille vähän ennen puoli yhtä suoraan Diana Cooperin enkeliluennolle. En ole koskaan häntä nähnyt, enkä hänen kirjojaankaan lukenut, mutta paljon olen hänestä kuullut ja myös joitain hänen juttujaan täältä astrosivuiltakin lukenut. No jokin, liekköhän enkelit (naurua) olivat päättäneet toisin, sillä jostain syystä bussipysäkillä seisoessani bussi jolla minun oli tarkoitus mennä  ja keritä ajallaan ei tullutkaan ollenkaan, vaikka odotin todella pitkään. Jouduin sitten menemään toisella bussilla joka ei mennyt suoraan messupaikalle ja tästä kaikesta sähellyksestä johtuen myöhästyin luennolta. Olin siellä suunnilleen 15 minuuttia myöhässä ja kun yritin mennä Dianaa kuuntelemaan, minua ei enää päästetty saliin, koska se oli jo aivan täynnä. Mietin, että miksiköhän minun ei nyt haluttu menevän sinne, miksi ”kohtalo” oli puuttunut peliin? Osa vastauksesta tuli hyvin pian, nimittäin sen luentosalin lähistöllä oli jokin kovaääninen tms. josta kuulin kyseistä luennoitsijaa ja huomasin, että oven ulkopuolella oli muitakin pois jääneitä/myöhästyneitä. Sen pienen hetken mitä kuuntelin niistä kaiuttimista ajattelin, että eihän tässä ole mitään uutta minulle, että ihan turhaan olisin oikeastaan siellä istunut. Kaikella kunnioituksella Dianaa kohtaan, en tarkoita sitä etteikö hän olisi puhunut asiaa, mutta kuitenkaan ei mitään uutta minulle... Ajattelin sitten, että olisi kuitenkin kiva jotain luentoakin messuilla ollessani kuunnella ja päätinkin sitten katsoa, että olisiko jotain toista mahdollisesti mielenkiintoista. Silmiini osuikin Dianan luennon jälkeen alkava Line Beckin luento Reconnective healing- Palauttava terapia.

Ihan varmaan tässäkin tapahtui juuri niinkuin tarkoitettu oli. Koska luento ei olisi tarjonnut sinulle mitään uutta, oli varmaan tarkoitus, että tilaa jäi meille, joille enkelikokemus oli aivan uusi ja ihmeellinen. Kiitos siis sinulle, että mahduin luennolle mukaan.  Luento oli todellakin niin täynnä, että istuin käytävän lattialla näkemättä itse Dianaa, mutta toisaalta lattialla meditointiasennossa ja osin "pimennossa kaikesta" istuminen antoi tilaisuuden käpertyä rauhassa omaan maailmaan tarkkailemaan omaa sisimpää ja niitä tuntemuksia, joita enkeliluento herätti. Se oli hyvin valaiseva kokemus!

Olen kyllä lukenut Dianan kirjoja aikaisemminkin,mutta aiemmin ne eivät ole koskettaneet näin omakohtaisesti.. Nyt oli siis aika juuri sille! Ja juuri näinhän me jokainen soljutaan elämän virrassa ihan oman, kosmisen aikataulumme mukaisesti.

Luento oli minulle jotain uutta ja mielenkiintoista, mutta samalla myös niin ajatonta, vanhaa ja jollakin tavalla kumman tuttua. Sellainen ajatuskin tuli mieleeni että Jeesus saattoi parantaa sairaita jotensakin sillä tyylillä mitä tuosta terapiasta kerrottiin. En itse ole koskaan mitään parantajan kursseja, reiki tms. kursseja käynyt, mutta ajattelin että jos kävisin, tämä olisi varmastikin minulle se ”oikea”. Tämän luennon jälkeen sitten tajusin lopullisesti, miksi minua ”estettiin” menemästä Dianan luennolle. Tiedän etten olisi heti perään jaksanut, eikä olisi huvittanut mennä tuolle toiselle luennolle. Se olisi jäänyt ilman tätä ”sähellystä” noteeraamatta sen kummemmin. Kiitinpä siis enkeleitä ja muita selkeästä johdatuksesta. 

Messu eteni normaalia kirkollista kaavaansa, mutta se rauhan tunne ja tosiaan tuon Kristusenergian vahva aistimiseni oli kertakaikkiaan jotain niin käsittämättömän voimakasta. Koin täydellisen rauhan ja minä vain olin. Tuo rauha jatkui messun jälkeenkin sisimmässäni ja jonkin ajan kuluttua sen jälkeen tajusin, että ei herranjestas minähän en ole enää niistänyt, en yskinyt, minulla ei ole enää flunssaa. Se loppui siis yhtäkkiä kuin seinään ja olin siis parantunut tuolla kirkossa. Aika ihanan ihmeellistä ajattelin ja kiitin Luojaa. 

Reconnective Healing oli todellakin mielenkiintoinen luento. Tosin nyttemmin olen harmikseni alkanut miettimään, onko alunperin hyvä, ihmisiä oikeasti auttava menetelmä valjastettu kaupallisuuden käyttöön? Kesäkuisten kurssien hinnat + niitä edeltävät hoitosessiot kun nousevat hintaan, joka vastaa suunnilleen yhtä keskimääräistä kuukausipalkkaa... Vahvasta alkuinnostuksesta huolimatta jäin miettimään sitä, miksi kurssista on tehty niin kallis ja siten monien ulottumattomilla oleva - jos kerran menetelmän on kuitenkin tarkoitus palvella suunnilleen koko ihmiskuntaa... Tästä pitäisi muuten aloittaa ihan uusi ketju, sillä olisi mukava kuulla mielipiteitä Reconnectivesta laajemminkin...

Minunkin sairauteni jäi messuille, mutta en tiedä, oliko se Reconnectionin ansiota (kävin luennon lisäksi myös hoidossa) vai Lille Lindmäen ansiota... Todenäköisesti molempien.

[^^Queen Nefertiti^^]

kerrotko tarkemmin miten luento valaisi?

auttavatko enkelit konkreettisesti?

[May]

kerrotko tarkemmin miten luento valaisi?

auttavatko enkelit konkreettisesti?

Mitään erityisen konkreettista ei vielä ole tapahtunut. Lähinnä suurin "ihme" oli se sisäinen kokemukseni siitä, että enkelit ovat todellakin olemassa eivätkä vain lasten (ja aikuisten) tarinoiden satuhahmoja...   
Sitä en osaa selittää, miksi juuri tuolla luennolla tuntui vahvasti juuri siltä - se vain tuntui ja oli vaikuttavuudessaan itselleni merkittävä kokemus.