Jokatapauksessa aiemmin messuohjelmaa selatessani olin päättänyt mennä messuille vähän ennen puoli yhtä suoraan Diana Cooperin enkeliluennolle. En ole koskaan häntä nähnyt, enkä hänen kirjojaankaan lukenut, mutta paljon olen hänestä kuullut ja myös joitain hänen juttujaan täältä astrosivuiltakin lukenut. No jokin, liekköhän enkelit (naurua) olivat päättäneet toisin, sillä jostain syystä bussipysäkillä seisoessani bussi jolla minun oli tarkoitus mennä ja keritä ajallaan ei tullutkaan ollenkaan, vaikka odotin todella pitkään. Jouduin sitten menemään toisella bussilla joka ei mennyt suoraan messupaikalle ja tästä kaikesta sähellyksestä johtuen myöhästyin luennolta. Olin siellä suunnilleen 15 minuuttia myöhässä ja kun yritin mennä Dianaa kuuntelemaan, minua ei enää päästetty saliin, koska se oli jo aivan täynnä. Mietin, että miksiköhän minun ei nyt haluttu menevän sinne, miksi ”kohtalo” oli puuttunut peliin? Osa vastauksesta tuli hyvin pian, nimittäin sen luentosalin lähistöllä oli jokin kovaääninen tms. josta kuulin kyseistä luennoitsijaa ja huomasin, että oven ulkopuolella oli muitakin pois jääneitä/myöhästyneitä. Sen pienen hetken mitä kuuntelin niistä kaiuttimista ajattelin, että eihän tässä ole mitään uutta minulle, että ihan turhaan olisin oikeastaan siellä istunut. Kaikella kunnioituksella Dianaa kohtaan, en tarkoita sitä etteikö hän olisi puhunut asiaa, mutta kuitenkaan ei mitään uutta minulle... Ajattelin sitten, että olisi kuitenkin kiva jotain luentoakin messuilla ollessani kuunnella ja päätinkin sitten katsoa, että olisiko jotain toista mahdollisesti mielenkiintoista. Silmiini osuikin Dianan luennon jälkeen alkava Line Beckin luento Reconnective healing- Palauttava terapia.
Ihan varmaan tässäkin tapahtui juuri niinkuin tarkoitettu oli. Koska luento ei olisi tarjonnut sinulle mitään uutta, oli varmaan tarkoitus, että tilaa jäi meille, joille enkelikokemus oli aivan uusi ja ihmeellinen. Kiitos siis sinulle, että mahduin luennolle mukaan.
Luento oli todellakin niin täynnä, että istuin käytävän lattialla näkemättä itse Dianaa, mutta toisaalta lattialla meditointiasennossa ja osin "pimennossa kaikesta" istuminen antoi tilaisuuden käpertyä rauhassa omaan maailmaan tarkkailemaan omaa sisimpää ja niitä tuntemuksia, joita enkeliluento herätti. Se oli hyvin valaiseva kokemus!
Olen kyllä lukenut Dianan kirjoja aikaisemminkin,mutta aiemmin ne eivät ole koskettaneet näin omakohtaisesti.. Nyt oli siis aika juuri sille! Ja juuri näinhän me jokainen soljutaan elämän virrassa ihan oman, kosmisen aikataulumme mukaisesti.
Luento oli minulle jotain uutta ja mielenkiintoista, mutta samalla myös niin ajatonta, vanhaa ja jollakin tavalla kumman tuttua. Sellainen ajatuskin tuli mieleeni että Jeesus saattoi parantaa sairaita jotensakin sillä tyylillä mitä tuosta terapiasta kerrottiin. En itse ole koskaan mitään parantajan kursseja, reiki tms. kursseja käynyt, mutta ajattelin että jos kävisin, tämä olisi varmastikin minulle se ”oikea”. Tämän luennon jälkeen sitten tajusin lopullisesti, miksi minua ”estettiin” menemästä Dianan luennolle. Tiedän etten olisi heti perään jaksanut, eikä olisi huvittanut mennä tuolle toiselle luennolle. Se olisi jäänyt ilman tätä ”sähellystä” noteeraamatta sen kummemmin. Kiitinpä siis enkeleitä ja muita selkeästä johdatuksesta.
Messu eteni normaalia kirkollista kaavaansa, mutta se rauhan tunne ja tosiaan tuon Kristusenergian vahva aistimiseni oli kertakaikkiaan jotain niin käsittämättömän voimakasta. Koin täydellisen rauhan ja minä vain olin. Tuo rauha jatkui messun jälkeenkin sisimmässäni ja jonkin ajan kuluttua sen jälkeen tajusin, että ei herranjestas minähän en ole enää niistänyt, en yskinyt, minulla ei ole enää flunssaa. Se loppui siis yhtäkkiä kuin seinään ja olin siis parantunut tuolla kirkossa. Aika ihanan ihmeellistä ajattelin ja kiitin Luojaa.
Reconnective Healing oli todellakin mielenkiintoinen luento. Tosin nyttemmin olen harmikseni alkanut miettimään, onko alunperin hyvä, ihmisiä oikeasti auttava menetelmä valjastettu kaupallisuuden käyttöön? Kesäkuisten kurssien hinnat + niitä edeltävät hoitosessiot kun nousevat hintaan, joka vastaa suunnilleen yhtä keskimääräistä kuukausipalkkaa... Vahvasta alkuinnostuksesta huolimatta jäin miettimään sitä, miksi kurssista on tehty niin kallis ja siten monien ulottumattomilla oleva - jos kerran menetelmän on kuitenkin tarkoitus palvella suunnilleen koko ihmiskuntaa... Tästä pitäisi muuten aloittaa ihan uusi ketju, sillä olisi mukava kuulla mielipiteitä Reconnectivesta laajemminkin...
Minunkin sairauteni jäi messuille, mutta en tiedä, oliko se Reconnectionin ansiota (kävin luennon lisäksi myös hoidossa) vai Lille Lindmäen ansiota... Todenäköisesti molempien.