seuraava »

[rubiinitar]

Tämän olen jostain sisäistänyt, siis että jos on aurinkomerkiltään vaikka vaaka niin ne joilla on vaaka nousevana ovat 'oppimassa' vaakana olemista aurinkovaa'alta.

Kuulostaa ainakin loogiselta.

Itse olen kokenut tämän aurinkokauriina siten, että nousukauriit tavalla tai toisella ärsyttävät; ja mikä pahinta: hakeutuvat tosiaan 'oppipoikina' seuraani vaikka en sitä haluaisi. Eli kun itse on syntynyt kauriiksi ja (yksinkertaistaen) kypsyy nousumerkkinsä suuntaan, niin nousukauriit näyttäytyvät jotenkin aurinkokauriin karikatyyreiltä, ilmentäen niitä kaikkein pahimpia puolia merkistä 

Tai ainakin rekisteröin juuri ne pahimmat puolet.

Eräs nousukauris esim. on erittäin määräilynhaluinen, nalkuttaa koko ajan, komentaa ja ohjeistaa muita, ei luota siihen, että toiset pystyvät hallitsemaan asioita. Auttaessaan auttaa vaikka väkisin, mutta on samalla myös marttyyri, tekee selväksi, että 'olisi tässä muutakin tekemistä'.

Itse koen jo päässeeni monista 'kaurismaisuuksista', ja koen olevani enemmän skorpioni (nousumerkkini mukaan) kuin kauris. Siksi on joskus enemmän huvittavaa kuin ärsyttävää, kun nousukauris sättii ja ivaa minua omista heikkouksistaan (kuten hallitsemisenhalu), ollen itse huomaamattaan äärimmäisen opportunistinen.

Itse olen kokenut tuon saman oppipoikana olemisen aurinkoskorppareiden seurassa. Katson joitakin skorpioneja (etenkin tuplaskorppareita) jotenkin 'ylöspäin', tiedostaen että en ole vielä kaikkea skorpionina olemisesta oppinut 

[ezikko]

Noniin!

Itse koen jo päässeeni monista 'kaurismaisuuksista', ja koen olevani enemmän skorpioni (nousumerkkini mukaan) kuin kauris. Siksi on joskus enemmän huvittavaa kuin ärsyttävää, kun nousukauris sättii ja ivaa minua omista heikkouksistaan (kuten hallitsemisenhalu), ollen itse huomaamattaan äärimmäisen opportunistinen.

Itse olen kokenut tuon saman oppipoikana olemisen aurinkoskorppareiden seurassa. Katson joitakin skorpioneja (etenkin tuplaskorppareita) jotenkin 'ylöspäin', tiedostaen että en ole vielä kaikkea skorpionina olemisesta oppinut 

oppipoika/tyttö -suhteesta en osaa sanoa, mutta yhdynpä tuohon aurinko skorpparien ylöskatsomiseen! Skorpparit kiehtoo ja hiedän luokse on jotenkin tuttua ja mukavaa hakeutua. Aika yleistävää.
Kuitenkin! Skorpparit rokkaa, ellei niiden kartalta löydy sitten jotain muuta, joka vähän kumoaa sitä skorpparimaisuutta, mutta muuten.

Montaa nousurapua en siis tunne, tasan kaksi ihmistä ja toinen on ärsyttävä ja toinen vielä menettelee, mut ei kovin hyvin silti tulla toimeen. Ehkä eniten heissä häiritsee (kummatkin miehiä) semmoinen mammamaisuus, jota en voi miehissä sietää. Munaa pitää olla!

[rubiinitar]

Eli sinun kohdallas voisi vähän samasta ilmiöstä olla kyse kuin mitä minä olen kokenut. Tekee mieli sanoa nousevalle että KERÄÄ ITTES, PIDÄ ITTES MIEHENÄ/NAISENA. ÄLÄ AINA NARISE!

Eli hain tässä juuri sitä, että kun oma aurinko-olemus on lapsesta asti ollut ja kantapään kautta kaikki hyvät ja huonommat puolet eletty, niin nousumerkkinen vaikuttaa tumpelolta  Ja vastaavasti itse ihailee aurinkomerkkisen varmuutta, haluaa 'imeä' itseensä sitä mihin on itse vasta kasvamassa.

[Adele]

Ainakin henkisen astrologian mukaan  on ikäänkuin "henkinen rakennustyömaa" kuten henkisen astrologian kirjassakin mainitaan. Se  osoittaa erityisesti tien tulevaan ja on keskeisimpiä kehityskohtia henkisesssä astrologiassa.
  olisi siis sellainen sielun valitsema suuntaviitta, jota kohti ihminen elämässään suuntautuu.
  määrittää sen miten sielu ilmaisee itseään ulkoisessa maailmassa. Sen merkitys näin ollen korostuisi jatkuvasti ihmisen elämässä, mikäli hän vie kehitystään (henkistä) oikealla tavalla eteenpäin ...

[Minerwa]

määrittää sen miten sielu ilmaisee itseään ulkoisessa maailmassa. Sen merkitys näin ollen korostuisi jatkuvasti ihmisen elämässä, mikäli hän vie kehitystään (henkistä) oikealla tavalla eteenpäin ...

Jostakin luin joskus, että  saattaa tulla kunnolla esiin ja tietoiseksi vasta kolmekymppisenä. Tukee tätä ajatusta! Omalla kohdallani on itseasiassa käynytkin juuri näin. Aksendenttiani hallitseva planeetta on vähän hankalasti ja vahvasti aspektoitu, ja uskon sen olevan osasyy siihen, etten ole tunnistanut itsessäni paljoakaan nousumerkin piirteitä - kunnes vasta nyt. Samasta syystä olen tuntenut myös kyseisen aurinkomerkin edustajat jollain tavalla vieraina. Näen hirmu helposti niitä piirteitä, joista en itsessäni pidä, jotenkin korostetumpina. Kuvio saattaa siis toimia myös toisinpäin...?
Ainut tuntemani nousu-veskari sen sijaan on aivan ihana persoona    tosin, ja olen aina pitänyt jouskareista.

[Corvus Leonis]

Jostakin luin joskus, että  saattaa tulla kunnolla esiin ja tietoiseksi vasta kolmekymppisenä.

Näinköhän? No miten sen ottaa. Progekuun ollessa mun ascilla ( ) sekaannuin puolivahingossa sekä järjestöhommiin että politiikkaan, että sillä tavalla tuo ascin painotus tuli esiin. Ei kyllä toistamiseen huvita. :

[Artemis]

No voi olla... Ehkäpä minun olisi tarkoitus tosiaan oppia jotain rapu mieheltäni, kun itse olen nouseva rapu.
Ehkäpä sellaista rauhallisuutta.

Tunnen vain kaksi nousuoinasta, ja heissä on enemmän sellaisia äkkipikaisempia oinaspiirteitä kun itsessäni, vaikka olenkin nelinkertainen oinas. Hyvin ärhäköitä sanomaan, sellaisia kun olin itse nuorempana, vaikka kumpikin on minua yli 10-vuotta vanhempia

[rubiinitar]

Tuo Adelen mainitsema 'rakennustyömaa' kuvaa hyvin sitä mitä tarkoitan.
 Ehkä teillä joilla on  ja  sama merkki onkin sitten ihan muut päämäärät, tehän olette jo syntyneet askendanttiinne so-to-speak.

Tuo Artemiksen kommentti nousuoinaista oli myös kiinnostava. Olen itsekin kokenut, että nousumerkit ovat joskus varsinaisia merkin karikatyyreja. Tai sitten se vain näyttää siltä, jos on itse kasvamassa tavallaan jo ulos aurinkomerkistään.

Surku: juuri noin minäkin nousukauriiseen suhtaudun. Ei oikein voi olla muuta kuin hiljaa, koska tämä nousukauris loukkaantuu aivan uskomattoman herkästi jos joku ei ole hänen ylin ystävänsä. En voi sanoa siis mitään poikkipuolista, koska skorppari minussa paljastaisi pian kaiken mitä ajattelen (mikä olisi toki rehtiä). Ja vaikka tämä nousukauris on muuten nk. intuitiivinen tyyppi niin minun tunnelmiani hän ei osaa lainkaan aistia. On toisaalta itse hyvin loukkaava 'huumorissaan', peilaa siis huumorillaan vain omia heikkouksiaan, kuten tuo opportumismi. Huumori on ylipäätään terapeuttista mutta ihmiset jotka eivät itseasiassa ole lainkaan huumorintajuisia (vaatii nöyryyttä, kykyä ITSEironiaan) voivat huumorillaan todella vain loukata.

[Artemis]

Ja toisaalta, kun vertaan itseäni nousurapuna aurinkorapuihin niin aurinkoravuissa ei ole sellaista merkille tyypillistä herkkyyttä . Tai miten tämän selitän... Monet läheiset rapuihmiset ovat kovapintaisempia kuin ravun kuvaus antaa ymmärtää. He eivät ole lainkaan hyviä osoittamaan tunteitaan ulospäin. Sen sijaan me nousuravut olemme kokemukseni mukaan paljon herkempiä kuin aurinkoravut. Minä vollotan joka käänteessä ja monet aurinkorapu ystäväni eivät itke koskaan julkisesti. Olenko minäkin rapukarikatyyri

En tiedä onko tämä vain minun kuvani asioista vai onko muut kokenut samaa?

Oinasnousevat ovat hyvin hyvin kärkkäitä, melkeinpä "pahempia" kuin me aurinko oinaat

[ezikko]

Joskus olen myös kuullut samaa, että asc vaikuttaa vasta myöhemmällä iällä.

Tenttasin huvikseni äidiltäni millainen persoona olin lapsena, sillä itse muistan ainakin joutuneeni selvittämään riitaisien vanhempieni välejä. Joskus heidän "aikuinen " välienselvittelysessionsa leimahti väkivaltaiseksi. Kotona oli välilläkin tosi kireä ilmapiiri ja silloin oli hyvä jos vain esitti neutraalia tai yritti itse toimia huomaamattomasti/itsenäisesti/tilannetta lieventävästi.

Äitini mielestä olin erittäin hyväkäytöksinen ja hiljainen, hymyilin paljon ja olin itsenäinen. Mielestäni siis lapsena enemmän vaikuttanut    kuin    . Kellään muulla tällaisia kokemuksia?

Komppaan vielä  Adelea:

Ainakin henkisen astrologian mukaan   on ikäänkuin "henkinen rakennustyömaa" kuten henkisen astrologian kirjassakin mainitaan. Se  osoittaa erityisesti tien tulevaan ja on keskeisimpiä kehityskohtia henkisesssä astrologiassa.

Pointtini siis on, että asc-työmaan ollessa vielä rakennusvaiheessa, kuu vaikuttaisi näkyvämmin ulkoiseen olemukseen. Ainakin lapsena. Tosin tämä on ihan subjektiivinen näkökulma, en voi olettaa, että kaikilla kokevat samoin. 

[Ave^^]

Minä taas aina tulkitsen sen niin, että jos joku ihminen ärsyttää minua, minulla on jotain opittavaa häneltä. Yleensä moniin todella paskamaisesti käyttäytyviin ihmisiin suhtautuu hyvin neutraalisti, kun jotenkin vain ymmärtää että on sillä nyt omat syynsä olla tollainen. Mutta jos se sitten kolahtaakin omaan nilkkaan, sitä alkaa puolustuskannalle eikä halua olla tekemisissä sen kanssa joka muistuttaa omista virheistään. Itse asiassa mua välillä ärsyttää toiset    t. Näen niissä niin kaikki omat ärsyttävyyteni.
Ja kun tässä puhutaan, että nousumerkin edustajat ärsyttävät aurinkomerkkiä, niin voisiko se ollakin niin päin, että koska nousumerkki näyttää niin suoraan ulospäin sen merkin ominaisuuksia, aurinkomerkki häkeltyy, ja hänellä itseasiassa olisi nousumerkiltä opittavaa omaan itseensä. Nousumerkki kun vain heijastaa näitä ominaisuuksia, olematta sitä sisältä kuten aurinkomerkki.

[Tiigris]

En kyllä tunne kovin montaa  mutta olen huomannut niistä muutamista, keitä tunnen, että kyllä näen heissä jotain, mitä minussa on, mutta se piirre ei oikein pääse minussa pinnalle.
En ole läheskään niin tulinen ja ulospäinsuuntautunut kuin  :t ovat ja sitä ehkä haluaisin olla - jotenkin rohkeampi.
Sisälläni asuu seikkailumieli ja huumoriveikko, mutta en päästä sitä hirveän näkyvästi esille, vaan olen sellainen hiljainen ja rauhallinen.  minussa tulee esille ehkä vain lähimmissä ihmissuhteissa - tuttuni kyllä tuntevat minun tapani julistaa totuuksia, hullutella ja idealisoida kaikki.

Olen kyllä huomannut, että yksi paras ystäväni  (minä olen siis  ) hakee minusta tietyllä tapaa mallia, varsinkin mitä tulee koulutehtäviin. Toisaalta hän on muutenkin sen sortin ihminen, että ei oikein näytä pärjäävän ilman jatkuvaa persuksille potkimista, joten usein sanon hänelle: nyt sitten nainen, ota tästä asiasta selvää ja tee näin ja näin  ja tietoa löydät tuolta... Oikeastaan autan häntä vähän liikaa ja teen asioita puolesta. Opetan aika paljon omalla esimerkillä, hän on niin hätäinen ja levoton ja arka joskus, että en tiedä mitä tekisin muuta kuin näyttäisin mallia, että asioiden hoitaminen ei ole niin pelottavaa ja vaikeaa. 

Esimerkiksi tänään soitin hänen puolestaan yhden virallisen puhelun ja raahasin hänet kirjastoon etsimään tutkimuksia, vaikka häntä ei huvittanut.. Menin tiskiltä kysymään apua tietojen etsimiseen, vaikka hän oli sitä mieltä että on noloa mennä kysymään. Koen jotenkin henkilökohtaiseksi tehtäväkseni opettaa hänet ulos tuosta "saamattomuuden kehästä" jonka hän on muodostanut itselleen välttelemällä asioita, jotka on muka liian vaikea hoitaa....

[rubiinitar]

Kyllä ärsyyntyminen usein  kertoo ärsyyntyjästä, siis jos tunne on voimakas ja aggressiivinen, eikä esim. humoristinen tai lakoninen, lempeän kiusaantunut. Olen varma että Dalai Lamakin usein kiusaantuu ja ärsyyntyykin hännystelijöihinsä, mutta tuskin kovin aggressiivisesti, eli pohjana tunteelle ei ole itseinho ja epävarmuus.

Eli ei kuitenkaan voi yleistää ja sanoa, että kaikki toisten mielestä raivostuttavasti tai epäitsenäisesti/takertuvasti käyttäytyvät ihmiset
olisivat täysin syyttömiä reaktioon jonka aikaansaavat. Minun kokemukseni mukaan  nousumerkkinen pahimmillaan yhtä aikaa takertuu/matkii/on kateellinen ja huomionkipeä JA wittuilee/on marttyyri jos häntä ei huomioida SITEN KUTEN HÄN ODOTTAA. Kyse on siis myös vallanhalusta: "Minä vaadin että sinä olet ystäväni koska minä ihailen sinua ja haluan olla seurassasi!!"

Parisuhteissa ja avioliitoissa näkee myös tällaista käytöstä: toinen osapuoli on jo jalka oven välissä, toinen vaistoaa tämän (ainakin siis alitajuisesti tiedostaen) ja yrittää takertua enemmän, ja käyttäytyy aggressiivisesti pitääkseen toisen väkisin. Lopputulos on tietenkin että lähtemistä suunnittelevan on vain helpompi lähteä, rasittavan puolison luota.

Eräs nousumerkkinen oli niin samaistumisenkipeä aurinkosiskoaan kohtaan, että yritti hankkia saman ammatin (ei onnistunut), valitsi samat hyvin erikoiset ja varalliset harrastukset, pukeutui samalla tavalla ja käytti samanlaisia koruja, hankki samanlaisen talon ja lemmikkieläimet...no tästä ei hyvää seurannut, koska nousumerkkinen oli todellisuudeessa kaikin tavoin hyvin erilainen ihminen kuin esikuvansa, mutta ilmiöhän on tuttu yös pop-maailmasta: samaistuminen muuttuu assimiloitumiseksi.

[mc82]

Itse olen kokenut tämän aurinkokauriina siten, että nousukauriit tavalla tai toisella ärsyttävät; ja mikä pahinta: hakeutuvat tosiaan 'oppipoikina' seuraani vaikka en sitä haluaisi. Eli kun itse on syntynyt kauriiksi ja (yksinkertaistaen) kypsyy nousumerkkinsä suuntaan, niin nousukauriit näyttäytyvät jotenkin aurinkokauriin karikatyyreiltä, ilmentäen niitä kaikkein pahimpia puolia merkistä 

Tai ainakin rekisteröin juuri ne pahimmat puolet.

Eräs nousukauris esim. on erittäin määräilynhaluinen, nalkuttaa koko ajan, komentaa ja ohjeistaa muita, ei luota siihen, että toiset pystyvät hallitsemaan asioita. Auttaessaan auttaa vaikka väkisin, mutta on samalla myös marttyyri, tekee selväksi, että 'olisi tässä muutakin tekemistä'.

Itse koen jo päässeeni monista 'kaurismaisuuksista', ja koen olevani enemmän skorpioni (nousumerkkini mukaan) kuin kauris. Siksi on joskus enemmän huvittavaa kuin ärsyttävää, kun nousukauris sättii ja ivaa minua omista heikkouksistaan (kuten hallitsemisenhalu), ollen itse huomaamattaan äärimmäisen opportunistinen.

Täällä yksi parjattu   

En oikein tunnista itseäni ylläolevasta kuvauksesta, paitsi ehkä tuon taipumuksen pomottamiseen. Viihdyn hyvin johtajan paikalla ja ehkä se on se sisäänrakennettu vastuuntunto, kun haluan, että hommat on hyvin hoidettu kerralla, ettei huonosti tehtyjä töitä tarvitse korjailla sitten myöhemmin - ja omatunto hymyilee, kun tietää, että on antanut kaikkensa projektiin, on tyytyväinen lopputulokseen ja että homma on huolella tehty. Osaan olla hiton vaativa muita kohtaan työskennellessä ryhmässä - mutta vielä kovempi olen itseäni kohtaan ja jos homma "kusee", niin syytän siitä itseäni enkä niinkään muita.

Kotona olen enemmänkin semmoinen "tee mitä tykkäät" kuin nalkuttaja ja komentelija - yleensä se on niin, että mua joudutaan kotosalla komentamaan, kun kämppä on ihan rempallaan    Tosin pakolliset koulujutut on pääosin hoidettu rakkaudella ja hiottu viimeistä piirtoa myöten täydellisiksi - tämäkin riippuu paljon aiheesta, osa jutuista tosin sutaistaan äkkiä kasaan, siellä se  -painotus kuitenkin tuntuu

En hirveästi tunne  :iita, muutaman ihmisen vain. Mutta nämä  :t, jotka tunnen, niin jotenkin en kuitenkaan haluaisi olla samanlainen kuin ko. ihmiset, vaikka he eivät kuitenkaan ärsytä mua, ovat ihan mukavia tyyppejä. Haluan olla samalla päämäärätietoinen uratykki, joka tekee tulosta ja uraa työelämässä (joku sisäänrakennettu juttu oikein vaatii mua luomaan uraa ja menestymään), mutta samalla se avoin ja huoleton hölösuu   - ja tämmöiseksi itseni tunnenkin, suht huolettomaksi, mutta samalla raivokkaan menestyksenjanoiseksi.

[rubiinitar]

Totta kai kunkin nousevan kauriin aurinkomerkkikin vaikuttaa, aivan liian mustavalkoista yleistää kaikki nousevat kauriit samanmoisiksi. Esimerkkitapauksessani henkilö on aurinkomerkiltään vesimerkkinen, yhdistelmä on jotenkin...