|
Arkiviisu
Vieras
|
 |
« : 27.01.2009 18:43:33 » |
|
URIEL PARANTAAKirjoittanut ja arkkienkeli Urielia kanavoinut Jennifer Hoffman
( www.urielheals.com)
Uutiskirjeestä 26.1.2009
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
ARKKIENKELI URIEL: Rakastakaa maailmaaMaailma jossa elätte, edustaa kollektiivitietoisuutta ja sen ovat luoneet ihmisperheen ajatukset ja uskomukset. Maailma ei ole erillään teistä, se on te. Se on fyysinen kotinne, missä lähdette matkallenne eheyteen ja yhdistymiseen Lähteen kanssa. Se on myös aineellinen kokemus, minkä sielunne vaatii täyttääkseen parantumis- ja muuntumistehtävänsä. Se on paikka tunne-energian kokemiseen ja siihen sisältyy lupaus aineellisen ja henkisen tasapainon luomisesta. Tämä on maailman tarkoitus ja silloin kun rakastatte maailmaa, tuotte itsenne lähemmäs sen lupauksenne täyttämistä, että tuotte taivaan maan päälle.
Maailma voi kokea rakkautta tai pelkoa, kaaosta tai rauhaa, ystävällisyyttä tai julmuutta, aivan kuin jokainen teistä. Jos vihaatte niitä, jotka aiheuttavat tuskaa tosille, unohdatte, että jokainen ihminen on ehdottoman rakkauden oppimismatkalla. Tuomitessanne ne jotka vainoavat teitä tai toisia, unohdatte, että tätä energiaa olette tulleet muuttamaan. Pimeyttä ei voiteta pimeydellä, se muunnetaan valolla. Älkää katsoko henkimaailmaan muuntamislahjan toivossa - tämä on teidän kotinne ja te hallitsette maailmaanne.
Samaan aikaan kun ette ole yksin matkallanne, maailmankaikkeus tietää, että teillä on hallinta, ja se auttaa teitä luomaan sellaisen maailmakokemuksen, mitä vaaditaan täyttääksenne parantumis- ja muodonmuutostehtävänne. Silloin kun rakastatte maailmaa, kunnioitatte sitä kokemusta, minkä olette luoneet, ja täytätte tarkoituksen saattaa maailma rakkauteen. Miten voitte vihata luomustanne, kun se on ilmaus voimastanne? Rakkaudentila on korkein voimalähteenne. Käyttäkää sitä rakastaaksenne maailman muuttumaan.
Lähettäkää rakkauden energiaa sinne, missä näette kaaosta, sotaa, epäharmoniaa ja vihaa. Muistuttakaa rakkauden läsnäolosta siellä, missä näette pelkoa, hämmennystä ja epäilystä. Olkaa kiitollisia jokaisesta rakkauskokemuksesta, sillä lisäätte näin rakkauden läsnäoloa ja muistutatte maailmalle, että se on vaihtoehto. Kun reagoitte pimeyteen pimeydellä, unohdatte, mikä on valon tarkoitus: näyttää tietä toisenlaiseen todellisuuteen. Rakastakaa maailmaa, koska se on luomuksenne. Kohdelkaa sitä ja itseänne lempeästi tietäen, että jokainen askel kohti valoa vetää teidät lähemmäs matkanne täyttymystä. Koti on rakastava ajatus poispäin pimeydestä ja rauha ja ilo ovat kaikkien ulottuvilla.
Me olemme uusi maapallo
Monin tavoin uusi maapallo on tullut hiljaa ja ilman suurempia esittelyjä. Johtuuko se siitä, koska olemme tehneet kovasti töitä päästäksemme tähän, ettei meillä ei ole ollut vielä aikaa asettua ja nauttia siitä? Vai johtuuko se siitä, että toivomaamme fyysistä vahvistusta ei ole tullut? Tässä on mieli toiminnassa - nähdessään jotain se voi uskoa siihen. Mutta uusi maapallo on erityinen yhdistelmä henkistä ja aineellista maailmaa ja uusi maapallo ei ole "tuolla jossain", se on sisällämme. Me olemme uusi maapallo.
Uusi maapallo ei ole paikka, se ei ole jokin tietty kaupunki, jonka porttien suojaan valaistuneet matkustavat löytääkseen rauhan ja ilon. Emme voi löytää uutta maapalloa aineellista maailmasta ja sanoa "nyt olemme täällä", koska meillä on kyky muuntaa aineellista maailmaa, mikä synnyttää uuden maapallon. Kun siirrymme aineellisesta ajattelusta henkiseen ajatteluun, meidän on siirryttävä myös aineellisen vahvistuksen tarpeesta henkiseen tietämiseen. Uusi maapallo on oppitunti luottamuksesta ja voimasta: voimmeko luottaa ja uskoa johonkin, mitä emme voi nähdä, ja kykenemmekö ymmärtämään sen voiman, mikä tulee tämän tietämisen myötä?
Olemme siunanneet itseämme ja tätä planeettaa uuden maapallon energialla, todellisella muutosmahdollisuudella niille, jotka pyrkivät siihen avoimin sydämin. Ja olemme myös ottaneet monia vastuita sen muodostamisesta, mm. ylläpidämme sitä uskoa, että se on täällä, ja opettelemme ajattelemista uusien lauseiden mukaan. Aivan samalla tavalla kuin meidän on uskottava ihmeisiin ennen niiden ilmentymistä, meidän on myös uskottava, että uusi maapallo on olemassa, vaikka emme voi nähdä sitä fyysisesti. Mutta voimme tuntea sen ja saada vahvistuksen sen läsnäolosta astumalla niihin todellisuuksiin, joissa meidän ei tarvitse nähdä sitä, mitä edessämme on, tietääksemme sen olevan siinä.
Kaiken tekemämme työn jälkeen olisi mukava saada aineellista vahvistusta, mutta tämä on yksi oppitunti, mikä meidän on opittava - emme enää tarvitse vahvistusta tämän voimakkaan uuden energian kanssaluojina. Vahvistustarpeemme osoittaa meille sen, missä pelkäämme, ja valmiutemme luottaa ja uskoa uuteen maapalloon muistuttaa meitä siitä, että olemme riittävän voimakkaita luodaksemme uuden todellisuuden itsellemme ja planeetalle.
Olemme saattaneet loppuun tehtävämme nousemisesta korkeampiin ulottuvuuksiin ja nyt olemme siellä. Nyt meidän on opittava siirtymään siitä tarpeesta, että maailmankaikkeus kertoo meille kaiken olevan ok, luottamaan ja uskomaan, että olemme onnistuneet. Kanssaluomme uutta maapalloa yksi uskomus, yksi ajatus ja yksi ihme kerrallaan. Te olette uusi maapallo, te olette sen lupaus ja potentiaali, joten uskokaa ja luottakaa, että se on täällä, ja alkakaa ilmentää unelmienne elämää.
Kuka saa olla oikeassa?
Hyvin monissa lukemukissa ja saamissani sähköposteissa on selkeä teema: ihmissuhteissa tapahtuu muutoksia, mitkä saattavat monet niistä äkilliseen ja joskus odottamattomaan loppuun. Ja tämä prosessi on turhauttava, sillä miten joku voi kieltää parantumistarpeensa ja sulkeutua siltä, mitä meillä on annettavana? Suhteiden loppumiset ovat jännittyneitä ja niihin liittyy vaikeaa kommunikointia, mikä voi sisältää syytöksiä ja ponnistelujemme väärinkäsitystä. Miten he voivatkin olla niin sokeita totuudelle? Mutta meidän on annettava periksi, koska niin paljon kuin haluammekin selittää ja vakuuttaa heille olevamme oikeassa, myös he ajattelevat olevansa oikeassa ja selityksemme kaikuisivat kuuroille korville. Tarvitsetko jonkun toisen vahvistuksen siitä, että olet oikeassa, vai voitko antaa hänen olla pelkonsa kanssa ja antaa myös hänen olla oikeassa?
Kun olemme tällaisessa tilanteessa, ei ole voittajia eikä häviäjiä. Jos joku ajattelee olevansa oikeassa, mikään sanomamme tai tekemämme ei vakuutta häntä muusta. Mielestään hän on oikeassa ja hän voi löytää monia syitä tukemaan asemaansa. Me uskomme olevamme oikeassa ja voimme löytää monia esimerkkejä tukemaan sitä, miksi hänen pitäisi olla yhtä mieltä kanssamme. Ja tilanne kiihtyy ja jatkuu ja jatkuu - kumpikin yrittää löytää tapoja olla oikeassa ja vakuuttaa toinen totuudesta. Riippumatta siitä miten paljon uskomme ja tiedämme sen totuuden, mikä jonkun toisen pitäisi nähdä, hän torjuu meidät joka käänteessä, kunnes on valmis sille.
Näkökulmien erotessa jokainen meistä haluaa toisen vahvistavan asemamme, tunnustavan, että olemme oikeassa. Mutta tämä merkitsee sitä, että jonkun on myönnettävä olevansa väärässä. Mitä enemmän olemme yhteydessä toiseen tästä näkökulmasta, sitä halukkaampi hän on taistelemaan, koska tilanteesta on tullut henkilökohtainen. Ette enää ole hänelle vain yksi henkilö, vaan edustatte jokaista, joka on koskaan tehnyt hänelle väärin elämässä, ja hän tekee kaikkensa vahvistaakseen omaa asemansa. Voitte taistella tai antaa periksi, jatkaa draamaa tai antaa itsellenne luvan valita toisen polun.
Miltä maailma näyttäisi, jos lakkaisimme yrittämästä olla oikeassa ja tunnustaisimme, että olemme jokainen oikeassa omien uskomustemme mukaan? Ja tämä on erittäin tärkeää tänä aikana, kun jokaista pyydetään valitsemaan oma polkunsa - muuntuminen, ylösnousemus, parantuminen, luominen tai karma. Jos voisimme tarkastella jokaista tilannetta eri näkökulmasta ja käsittää, missä kohtaa esitämme oppilaan ja opettajan roolia, astuisimme ulos tunnedraamasta ja muistaisimme, että emme tarvitse vahvistusta siitä, miten oikeassa olemme. Jokainen haluaa olla oikeassa, mutta todellisuudessa haluamme olla onnellisia, saada sisäistä rauhaa ja iloa. Voimme saada sen jonkun toisen tunnustamatta sitä, että olemme oikeassa.
Kun indigo torjuu teidät
Olen saanut tällä viikolla useita sähköposteja vanhemmilta, joiden sydän on särkynyt, koska heidän indigolapsensa ovat torjuneet heidät, lopettaneet kommunikoinnin ja jättäneet heidät oman elämänsä ulkopuolelle. Ei ollut mitään selityksiä, ei neuvottelumahdollisuutta, vain kylmää hiljaisuutta, mikä jätti monia kysymyksiä vastaamatta. Indigojen osalta tämä on erityisen vaikeaa, koska yritämme kovasti auttaa heitä ja annamme heille paljon itsestämme. Kun he torjuvat meidät, meillä on monia tunteita - suru, pettymys, viha ja pelko. Tiedämme, että he elävät maailmassa, mikä ei ole valmis heitä varten. Miten he selviävät ilman suojeluamme?
Indigolapsemme tarvitsevat keskittynyttä vanhemmuutta eivätkä "kasva" nopeasti, joten käytämme paljon aikaa heidän suojelemiseensa. Vietin lukemattomia tunteja puolustaen lapsiani koulujärjestelmältä, kiusaajilta, lääkäreiltä jotka halusivat laittaa heidät lääkitykselle ja usein heiltä itseltään. He tarvitsivat minua suojelemaan itseään ja olin aina paikalla. Mutta oli aika, jolloin minun täytyi päästää irti ja antaa heidän kokeilla omia siipiään. Kyllä, he törmäsivät muutaman kerran, mutta oppivat läksyjä, joita en olisi koskaan voinut opettaa heille, koska olin innokas suojelemaan heitä.
On vaikeaa sanoa, miksi indigolapsi yhtäkkiä päättää, ettei hän enää halua teitä elämäänsä. Kenties sanoitte tai teitte jotain, mikä satutti tai loukkasi häntä. Kenties hän tunsi, että näin hän voisi luoda omat rajansa ja löytää omat siipensä. Kenties se on hänen tapansa aloittaa oma elämä - katkaisemalla siteet menneisyyteen. Hänellä on omat syynsä, joita hän ei luultavasti kerro teille, ja vaikka kertoisikin, ette ymmärtäisi niitä. Indigot eivät ole aina hyviä kertomaan tunteistaan. Mutta he kuitenkin rakastavat teitä ja palaavat, sitten kun he ovat siihen valmiita.
Jos lapsenne päättävät, etteivät he enää halua teitä elämäänsä, teillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä se niin rauhallisesti ja armollisesti, kuin pystytte. Rukoilkaa heidän puolestaan, lähettäkää heille rakkautta ja kunnioittakaa heidän valintaansa. Voin luvata, että jossain kohtaa tulevaisuudessa he palaavat - kenties selittämättä - ja kutsuvat teidät takaisin. Siihen saakka muistakaa, että he valitsivat teidät vanhemmikseen, koska antaisitte heille sen, mitä he tarvitsivat luodakseen parhaan mahdollisen elämän. Löytäkää rauha sen tietämisestä, että teitte parhaanne ja kunnioititte sopimustanne. Muistelkaa niitä onnellisia aikoja, joita teillä oli yhdessä, ja toivokaa heille hyvää. Kun he ovat kokeilleet omia siipiään, he kutsuvat teidät lentämään kanssaan.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
_________________
~*~ Lempeydellä voi ravistella maailmaa ~*~ |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
