seuraava »

[Helmiäiskeiju]

oletteko huomanneet, kuinka aika kuluu käsittämättömän nopeaan?
tuntuu, että viimeiset pari vuotta ovat vain hujahtaneet, mutta eivät hukkaan.
yleensä sanotaan, että kun tekee jotain tylsää, aika matelee
ja kun tekee jotain mielenkiintoista tai on ihanan ihmisen seurassa aika liitää.
Tuntuu, että aika liitää ja kiitää jokatapauksessa.
Tai sitten en enää ole niin paljon tylsien negatiivisten ihmisten ja asioiden parissa.
välillä tuntuu että pitää haukkoa henkeä kun asiat tapahtuvat niin nopeasti
sykleittäin, ja asiat joille käänsit selän hetki sitten kääntyvätkin uudestaan eteen.
oletteko pohtineet ajan alkemiaa, kuinka muuttaa ajan kulua ja aikakäsitystä?
itse olen tajunnut, että omia muistoja voi muuntaa valolla
ja menneitä haavoja parantaa menemällä hetkeen, jossa ne tulivat ja lähettämällä rakkautta itselleen ja ihmisille tilanteissa. Aika käsitteenä ei ole sellainen kuin luulemme.
Kommentteja, ajatuksia, vastaväitöksiä?

[kengururotta]

Mä en osaa tähän mitään viisasta sanoa,muutakuin että aika todellakin on alkanut menemään
hurjaa vauhtia  Tuntuu ettei enää pysy perässä että missä kuussa mennään tai missä vuodessa...
kuukaudet vaan vierii hurjalla vauhdilla ja vuodet!
Ei ennen aika oo tuntunut menevän näin nopeesti. 
Toisaalta on ihan kivaa ettei aika matele,mutta välillä tuntuu että jos sama meno jatkuu
niin mähän oon kohta jo haudassa  vaikka nuori oonkin vielä.

[Esmiralda]

Hassua on, että ajankulussa olen huomannut pari merkittävää asiaa:

En moneen vuoteen ole eritellyt enää talvi- ja kesävaatteita. Ennen ne vietiin aina aittaan ajan mukaan.
Saatikka sitten että olisi jotakin välikausivaatteita.

Enää ei vaihdeta neljä kertaa vuodessa verhoja.

Ja mikä hassuinta, en tiedä kuuluuko se aikaan, kengät ovat samat riippumatta vuodenajasta! Samat lenkkarit!

Tähän liittynee tietenkin sekä ilmasto että aika!

[nikki]

laiskuuskin on hyvä lahja...

[Esmiralda]

Ai jaa, sitäkö se onkin! 

Aattelin, että se on tuo aika, kun ei 'kerkijä'.

[nikki]

sitä se on,
lorvikataria,kun marraskuulla havahtuu hattuhyllyn kesälippiksiin..............
ottiatuota,veisköhän varastoon,vaiko oottas kessee,
tai
laulas Hectorin mukana jotta "antaa lunta tulla tupaan,sulaahan se joskus pois......."

järkevää ajankäyttöä,
sitä se on,
mitä sitä joutavia liikkeitä tekemään,
mutta toisaalta
kun,JOS  esim. verhonvaihtorituaalit jäävät pois,
niin tuntuu että aika on yhtä samaa mössöä,
elämästä uupuu sellanen rytmittäjä,
ja jos ulkoinen,vaikka miten yhdentekevä,rytmittäjä puuttuu,
niin se voi tuntuviksi vaikuttaa myös sisäiseen rytmitykseen,
ei hahmota aikaa,
eikä se raamiton,rytmitön elämäkään taida herkkua olla?
ja
ehkä sitä aikaa pitäskin alkaa katella auringosta,
josko kohta ne jouluverhot  joutas raikkahampien,valosampien karterooppien tieltä poijes?

[Tiigris]

Minun mielestäni nykyään ei ole niin väliäkään, kerkiääkö. Kaikki kun tapahtuu juuri oikeaan aikaan.  

Tuolla jossain toisessa ketjussa puhuinkin tästä samasta aiheesta, kun ei aika enää oikeen tunnu enää missään. Se etenee jotenkin erilaisissa sykleissä, kuin tunti, viikko, kuukausi.. Se etenee tunnetilojen ja omien aikaansaannosten pituuksien mukaan...

Ihmisten tietoisuus on noussut, alamme ymmärtää vähitellen jotain siitä lauseesta, että aikaa ei ole.

[nikki]

kyllä minun mielestäni aikaa on niin kauan kuin vaan  ja  taivaalla killottavat,
voihan se olla että.."jonakin aamuna,ennen sarastusta,
tunnet että,
musta aurinko nousee.."

[Esmiralda]

Mutta aikaa oli sekin, että oli sunnuntaimekko, ns. pyhävaatteet, kylävaatteet jne.

Paperinukeilla ainakin ja yrittihän niitä matkia.

Nyt mennään kaikkeen samat rotsit päällä. Joogaharjoituksiin toki vaihdetaan housut ja itämaisen tanssin harjoituksiin otetaan hame ja kilisevät mukaan.

Vaihtelua sekin!

[maarita]

Kylläpä 'nikin' teksti sai minulta hersyvän naurun, kiitos!

Äidilläni oli tapana sanoa, että 'aikahan kuluu'...
En tiedä ajan nopeutumisesta, mutta sen kuluminen on minulla ainakin nopeutunut.
Vai taitaapi johtua itsen hidastumisesta.
Ainakaan en kyllä ole vuosiin kuullut kenenkään valittavan, että kun 'aika käy pitkäksi'.
Että, 'voi voi kun on pitkä aika', muistatteko kukaan.

Nyt ihan muutamina vuosina olen vielä huomannut sellaisenkin asian, että ennen aina odotti jotakin. Odotti, että tulisi kevät ja kesä. Ja kun kesä tuli, alkoi harmitella sen liukumista loppuun.
Tottakai nytkin odotan kesää, mutta huomaan ettei enää jämähdä siihen odottamiseen, vaan yrittää elää jokainen päivä.
Aikahan kuitenkin kuluu...

[Rakkauden enkeli]

Olen kokenut, huomannut samaa Misisdarcy. 

[Freelancer]

Esmiraldan havaintoihin jatkoksi..

Enää ei töissäkään ehdi odottamaan aamukahvitaukoa, eikä ruokataukoa, eikä päivän päättymistä. Hädin tuskin ehtii toimistolle kun huomaa että päivä onkin jo pulkassa, mutta ei kuitenkaan ole ehtinyt tekemään juuri mitään. Viikonloppuja ei huomaa odottaa kun ne jo on, lomia on jatkuvasti, talviloma, kesäloma, syyslomat, joululomat, tuntuu kuin koko ajan olisi loma juuri alkamassa, kun taas ennen tuntui että lomien välillä on ikuisuus. 

..haasteitakin tilanne aiheuttaa, ainakin meillä töissä (IT busineksessa) asiakkaat ovat aika hukassa kiihtyvän ajan kanssa ja aikaa hallitakseen vaativat meiltä mahdottomia.

Mutta, ei tuo nopeutunut aika ihan harhaa ole tai kiireestä johtuvaa, se johtuu ihmiskunnan jatkuvasti kohoavasta värähtelytaajuudesta. Energisellä tasolla kaikki kiihtyy värähtelytaajuuden kasvusta johtuen, siksi fyysiselläkin tasolla ajan kokema (joka on kokemuksena aina suhteellinen) nopeutuu.

Ajan ja fyysisen todellisuuden laatu on muuttumassa dualistisuudesta ykseyteen, joka ajan kokemaan peilaten tarkoittaa fyysisen todellisuuden muuttumista lineaarisesta aikajatkumosta hetkessä elämiseen.

Tunne ajan jatkuvasta nopeutumisesta on hetkellinen lieveilmiö tästä muutoksesta, jonka aikana me ihmiskuntana muututaan dualistisuudesta hetkessä elämiseen.

t.Free




Aika on tosissaan nopeutunut, eikä vain sen takia että jostain syy