seuraava »

[valonkantaja]

Joskus tuntuu että olen maailman pahin panikoitsija ja hermoilija. Keskittymiskyky ei riitä mihinkään vaativaan suoritukseen jos hermot ovat pinnassa.  Tämä on aika piinaavaa näin pari päivää ennen tenttiä. Olen niin hermostunut koko tentistä, että päällä on hirveä vastustus "en varmana lue!!".

Pari tuntia illasta menee kynää pyöritellen ja tupakalla ravaten, kunnes vihdoin otan väkisin sen kirjan käteen - jos otan. Olen kuitenkin niin iltauninen, etten ikinä ehdi lukea kerralla kovin paljon, kun tuohon hermoiluun menee peliaikaa hukkaan. Päässä vain pyörii sellaisia ajatuksia "miksi en aloittanut aiemmin lukemaan... on niin vähän aikaa etten kuitenkaan ehdi... voi kun pystyisin keskittymään!"

En osaa lukea kuin vasta edellisenä iltana ja silloin olen lähes hysteerisessä tilassa, mutta myös opin parhaiten.

En ole ujo enkä arka ihminen, mutta jännitän lähestulkoon kaikkea.

Mietin onko tämä ihan normaalia. Onko tämä kaksoselle tyypillistä?

    :ssa

[remppa11]

Joskus tuntuu että olen maailman pahin panikoitsija ja hermoilija. Keskittymiskyky ei riitä mihinkään vaativaan suoritukseen jos hermot ovat pinnassa.  Tämä on aika piinaavaa näin pari päivää ennen tenttiä. Olen niin hermostunut koko tentistä, että päällä on hirveä vastustus "en varmana lue!!".

Pari tuntia illasta menee kynää pyöritellen ja tupakalla ravaten, kunnes vihdoin otan väkisin sen kirjan käteen - jos otan. Olen kuitenkin niin iltauninen, etten ikinä ehdi lukea kerralla kovin paljon, kun tuohon hermoiluun menee peliaikaa hukkaan. Päässä vain pyörii sellaisia ajatuksia "miksi en aloittanut aiemmin lukemaan... on niin vähän aikaa etten kuitenkaan ehdi... voi kun pystyisin keskittymään!"

En osaa lukea kuin vasta edellisenä iltana ja silloin olen lähes hysteerisessä tilassa, mutta myös opin parhaiten.

En ole ujo enkä arka ihminen, mutta jännitän lähestulkoon kaikkea.

Mietin onko tämä ihan normaalia. Onko tämä kaksoselle tyypillistä?

    :ssa

Hep täällä ilmottautuu yx kaksonen joka ei osaa olla hätäilemättä olleskaan,hermot pinnassa ja keskittymisestä ei ole tietoakaan sitten sitäkään vähään kun normaali oloissa. :DEn tiedä kuin yleistä kaksosille mutta olen aikas käymistilassa aina,helpolla menee överiksi ja hätäisyys on mulle elämäntapa ollut aina vaikka koetan olla ettei ois. mutta koetahan sä kestää sen kanssa kun kai joskus oppii ehkä elämäänkin...

[valonkantaja]

On jotenkin niin epäreilua (okei, en syytä tässä nyt ketään muuta kun itseäni!! ), kun TIEDÄN olevani todella hyvä oppimaan ja sisäistämään asioita. Olen lahjakas. Mutta olen aina ollut se "vähällä lukemisella ysin oppilas", enkä ole jaksanut pinnistää siihen kymppiin, vaikka se olisi ollut ihan mahdollista. Toisin sanoen, alisuoriutuja. Menee sieltä, mistä aita on matalin!

Näin ammattikorkeakoulussa kun arvostelu on 1-5, olen vain ajatellut että kunhan yllän kolmosiin niin hyvä. Olen kyllä motivoitunut ja kiinnostunut alastani, mutta kunnianhimo... Missä se on?? Onko hölmöä, jos tyydyn vain toteamaan että ne ovat vain jotain numeroita papereissa, joilla ei niin paljon painoarvoa ole - kun tiedän kuitenkin osaavani kaiken tarpeellisen tulevan ammattini kannalta?

 

[valonkantaja]

Tai siis tuolla tavalla lohdutan itseäni sen jälkeen, kun en ole kyennyt lukemaan hermostuneisuudeltani...

Remppa, kiva et on muitakin stressierkkejä... Tai eihän se nyt tietenkään hyvä ole...

Menee vaan välillä yli hilseen, kun seuraa jonkun toisen elämää...  : Sitä, miten joku voi ottaa asiat niin rauhallisesti ja saada paljon aikaan.  Itse teen miljoonia asioita yhtä aikaa ja moni jää puolitiehen... Jokainen aivosolu ajattelee eri asiaa, eikä se nyt tietenkään johda muuta kuin kaaokseen. 

Eilenkin illalla juttelin mesessä neljän ihmisen kanssa yhtä aikaa ja puhuin puhelimeen!  Eikä hetkeäkään voi olla paikoillaan vaan koko ajan pitää liikuttaa jotain raajaa tai olla äänessä. Jos ei ole mitään puhuttavaa, niin sitten laulellaan ja päästellään outoja ääniä.

Levottomuus, panikointi, hermoilu, yliaktiivisuus - ne hajottavat ja vievät kaikki voimat.

Haluan rauhaa, tyyneyttä ja keskittymiskykyä..!!![/b]

[valonkantaja]

Ja nytkin vain odotan täällä - hermostuneena - että joku teistä sanoisi ne taikasanat, jotka saisivat minut lukemaan. Tai että joku teistä täyttäisi minut sillä rauhalla ja tyyneydellä.

Girl, don't you even dream about it.

Kait se on vaan otettava härkää sarvista. Vaikka hampaat irvessä.

Mä menen nyt lukemaan!!

[remppa11]

mä juuri tänään olen ollut aivan hermiorauniona hieman asiat tökkii ja jännitän kaikkea silloin,käyn ylikierroksilla ja sisällä on kuin muurahaispesä :buck2:Mutta en susta tiedä mutta mä olen koettanut vuosien varrella tämmöisinä päivinä aikoina kun tuntuu että hulluus iskee hokea itselleni että asioilla on tapana järjestyä,ja ajattelen väkisin jotain ihan muuta,kuten aina olen ajatellut tai suunnitellut tekeväni satukirjan ja siihen kehittelenkin aina näinä aikoina aihetta eli vaan poius siintä mikä stressaa.ja sitten pikku erissä palailen ns.siihen hetkeen mikä mättää.mutta niin paljon kun haluisinkin sen sanan ja lauseen sulle sanoa,,en vaan voi koska kukaanhan ei osaa kai sillai oikeesti toiselle satasella neuvoa antaa vaan osviittoja,siis kunme niin erillailla kummiskin sisältä ajattelemme...mutta toivottavsti sua ees pikkasen helpottaa että voin ees pikkasen kuvitella miten kurja ja pottuminen olosi on juuri nyt ja sillin kun kirjoitit.Oikeesti

[valonkantaja]

Hmm... Täällä taas. sainhan minä luettua, sellaiset 5 sivua...

Sitten alkoi tehdä mieli suklaata. Sitten mietin mennäkö kauppaan, vai eikö mennä. Soitin sitten ystävälleni ja pyysin häntä sanomaan että minä pärjään ilman suklaata, jos vain yritän... No, puhuttiin jotain puoli tuntia ties mitä ja sitten toinen ystävä yritti soittaa minulle.. Soitin hänelle sitten heti ekan puhelun perään... ja juteltiin tunti... Sitten kävin kaupassa, ostin leipää ja unohdin ostaa sitä suklaata.

Eli pari tuntia meni hukkaan periaatteessa vaan suklaan takia, jota en edes sitten ostanutkaan...

Sain kyllä äsken luettua pari sivua...

Sitten ajattelin tulla tänne.

Mutta oikeastaan en ole yhtään niin paniikkipaniikki kuin aikaisemmin päivällä.

Remppa, voi minä niin tiedän nuo "sisäisen muurahaispesän" ja "hulluus iskee"-fiilikset... Eilen ennen nukkumaanmenoa meinasi todella hermot karata lopullisesti.. Olin hetken aikaa todella ärtynyt ja sitten päässä alkoi soida elefanttimarssi ja naureskelin täällä itsekseni sellaista hullua sekonaurua, et ei oo todellista!

[Elämänilo]

Haluan rauhaa, tyyneyttä ja keskittymiskykyä..!!![/color]

Hei "valonkantaja"

LAITA TIETOKONEESI KIINNI 

AVAA IKKUNA HETKEKSI   

R A U H O I T U   

LAITA PUHELIN ÄÄNETTÖMÄLLE   

OTA KIRJA KÄTEESI   
- ajattele -
- keskityn nyt vain lukemiseeni -
- pysyn rauhallisena ja keskityn asiaan -
- opin nopeasti ja muistat asiat huomenna tentissä -


OLEN RAUHALLINEN, TYYNI JA KESKITTYMISKYKYINEN

MITKÄÄN YMPÄRILLÄNI KUULUVAT ÄÄNET EIVÄT HÄIRITSE MINUA

KESKITYN TÄYSIN - OPIN NOPEASTI - MUISTAN KAIKEN LUKEMANI TENTISSÄ


   Elämänilo   

[valonkantaja]

Kiitos elämänilo

Tentti on kyllä onneksi vasta ylihuomenna! Olen nyt saanut luettua taas hieman ja nyt pistän koneen kiinni ja rauhotun!

[sawotar]

Hei valonkantaja mie itse aikoinaan hermostuin todella, jos joku asia ei mennyt niinkuin MINÄ halusin *tyypillinen oinas* mutta iän kasvaessa ja elämänkokemusten kautta olen oppinut sen että en olekkaan ''maailman napa'' *kauhee pettymys*  no vitsi vitsi... mutta välillä sieppaa ilman syytäkin,  mies katsoo vaan *mikähän tolle oikein tuli  *  nooo...kyll mie tässä opin lisää, tosin kantapään kautta mutta kuitenkin..yleesä asiat jotka ei mene niinkuin on suunnitellu, niin se saa mut vieläkin välillä aika kuumaksi

[Artemis]

Täällä myös hermoheikko panikoitsija 

[miemuli]

Minkin hermolen jos pitäsi lähteä kaupunkin ilman opast.Kun aina ei saa tuleman ketän joka osasi opasta näkövammaista.Ne ihmiset on kiven ala.Kun näkö on heiko niin on vaikea liikua ykssin.Se kansa hermostutta kun näkö van huonone ja kotonnakin joskus on vakea liikua hämrässä.Piträ laitta palion valoja.

[Mirjam]

Englanninkielessä taitaa tuo näköaisti toimia paremmin ja lukihäiriöitäkin olla hiukan vähemmän? (allekirjoituksissa yms)
Kannattaisiko muuttaa sellaiseen maahan, jossa englanninkieli on enemmän käytössä?
Olisi paljon hepompaa jo näkökyvynin kannalta ja onhan tuolla muualla sitä valoakin enemmän...  

[miemuli]

Opani kirjiotti englannit.Ku en itte osaa.Oliisi hyvä apuna nytkin.Miksi sinä liusaat minua?

[Mirjam]

Opani kirjiotti englannit.Ku en itte osaa.Oliisi hyvä apuna nytkin.Miksi sinä liusaat minua?

En minä liusaa sinua...Olen vain kiinnostunut oireittesi hieman ristiriitaisesta ilmentymisestä...
Mitenkäs tuo lukeminen sujuu...oman ja toisten tekstien...