Kirjoittelin tänne joskus, luinkin sitäkin enemmän.
Kaikki alkoi siitä kun 3 vuotias poikani, "väitti" näkevänsä öisin edes mennyttä äitiäni.
Silloin nukkui muutenkin öitään vieläkin huonosti heräsi 1,5h välein.
Lapsi on aina ollut hyvin herkkä.
Meillä oli silloin perheessä vaikeaa,
suhde puolisoon huonossa kunnossa kaikesta ponnistelusta huolimatta, silloinen mieheni oli masentunut, söi lääkkeitä, väkivaltainen ym.
edes menneen äitini ikävä kalvoi minua, kaikki tuntui todella uuvuttavalle.
Kävin meedioiden luona, joiden avulla tutustuin henkimaailman asioihin.
Kävin sisäistä tutkiskelua, tunsin, että "olin jopa herkistynyt jotenkin".
Nyt asiat on perus elämässä paremmin,
poika nukkuu perus hyvin, erosin, on uusi kumppani rinnalla, pienempi poikani voi myös hyvin ym. mitä nyt taloudellinen tilanne on pahana.
Rukoilen usein iltasin, lähetän aina äidille terveisiä, häntä on aina vaan niin ikävä vaikka jo kuolemasta 11- vuotta,
yritän rauhoittua, pyytää enkeileitä, henkioppaita tai ketä siellä jossakin onkaan luokseni. Edes vähän. Mutta ei. ei vaan tunnu siltä.
Tämä voi kuulostaa hullulta, muttan voinko tehdä mitä asian eteen?
On kova "ihmeellinen kaipauksentunne" johonkin, uskon puute.(Rahaa ei kerta kaikkiaan ole: mennä joogaan, käydä meediolla tms. kaikki arki menee siihen, että käy töissä ja pyrkii saamaan ruokaa pöytäämme.)