"Niin kauan kuin uskot olevasi huono ...... ja ansaitsevasi rangaistuksen (itsetuhoiset ajatukset) on hyvin todennäköistä ajautua jatkuvasti epäonnistumisen tilanteisiin (kaikki menee päin honkia vaikka mitä tekee)."
Allekirjoitan tämän täysin, mutta haluaisin kuitenkin syventää hieman näkökulmaa, sillä tämä periaate voi tosielämässä johtaa yhä pahempaan julmuuteen itseä kohtaan. Aina ei nimittäin suinkaan ole niin, että "positiivinen ajatteleminen", "täydellinen suunnanmuutos" ja antautuva rohkeus johtaisivat myönteiseen uuteen alkuun!
Periaatteeseen sisältyy siis ajatus siitä, että ihminen on aina lopulta itse vastuussa siitä mitä hänelle tapahtuu. Ja tätäkään en kiellä, yliminän/sielutasolla epäilemättä on juuri niin. Mutta vaikka olemme jumalaisia olentoja, niin tässä elämässä joudumme kuitenkin elämään ihmisinä, ja joskus jopa vuosikymmeniä kestävät vastoinkäymiset ajavat ihmisen täysin pois omasta itsestään, ja pahimmillaan voimat ja usko loppuvat kokonaan.
Jos tällaisessa tilanteessa tullaan sanomaan, että "huomaatko, olet ihan itse aiheuttanut kaikki vastoinkäymiset ja itse asiassa HALUNNUT niitä" (negaatioiden toteuttaminen versus positiivisen visualisoiminen), niin taakka yksilön mielelle kestää on kyllä aivan kotuuton. Silloinhan itsesyytökset vain pahenevat: "olen siis itse aiheuttanut kaiken pahan (olenhan Luoja) koska en kykene rakastamaan itseäni". Lopputuloksena on, että rakkaus itseä kohtaan vähenee entisestään.
Muutamia esimerkkejä siitä, millainen voi olla todellinen "vihkimysketju", pahimmillaan kymmenä vuosia kestävä: väkivaltaa ja hylkäämistä lapsuudessa, läheisiä ihmisiä kuolee hyvin dramaattisilla tavoilla yksi toisensa jälkeen, vuosien musertavaa yksinäisyyttä, partnerit jotka annetaan rukouksen "lahjana" yksi toisensa jälkeen paljastuvat mielisairaiksi, työttömyyteen ajautuminen (pakotetaan täydelliseen intohimon täyttymättömyyteen), taloudelliset katastrofit, visualisointi, aarrekartat, positiivinen ajattelu, mikään ei tuota tulosta.
Tässä kohtaa tullaan kysymykseen elämän tienristeyksistä ja sielusopimuksista ennen syntymää, ja tämä sivuaa myös astrologiaa. Onko siis todellakin niin, että sielutasolla tekemstämme hyvin rankoista vihkimyssopimuksista huolimatta voisimme tässä elämässä ITSE välttää esim. hyvin rankat kuolemakokemukset, pelkästään "päättämällä" olla positiivisia?
Jos olemme jo ennen syntymäämme tähän elämään "tilanneet" horrorkattauksen, niin onko se tosiaan peruutettavissa? Ja jos on, niin mistä voimat siihen? "Positiivinen" hymy (jolla elämänkohtalo pitäisi muuttaa positiiviseksi) muuttuu teeskennellyksi irvistykseksi hyvin helposti