seuraava »

[Päärynä]

Moi 

Olen ehkä hakeutumassa psykoterapiaan. Haluaisin kysyä, onko kellään tietoa psykoterapeuteista, joilla olisi myös henkisen polun asiat tuttuja? Useinhan nämä kaksi ajatusmaailmaa eivät kohtaa..
Niin, ja psykoterapeutin pitäisi asua Helsingin seudulla. 

[Freelancer]

Itselläni ei ole psykoterapiasta kokemuksia mutta käsityksieni mukaan se voi olla hyvinkin avaavaa myös henkisesti orientoituneelle henkilölle. Usein ajatellaan että psykoterapia ja henkisyys eivät kohtaa toisiaan, ja eivät välttämättä kohtaakaan mutta minun mielestä ei tarvitsekaan. Ongelman tai haasteellisen elämäntilanteen kohdatessa lähestymistapoja on erilaisia. Henkinen näkökulma ja psykoterapia edustavat vain erilaisia lähestymistapoja eivätkä ole toisaan poissulkevia tapoja.

Henkisen näkulman omaaminen on suureksi avuksi psykoterapiaan mentäessä, mutta kannattaa muistaa ettei odota itse psykoterapeutin ymmärtävän henkisyyttä. Parasta on ottaa psykoterapeutilta vastaan se hyvä anti joka häneltä on saatavissa ja sen jälkeen itse soveltaa siellä opittua henkiseen näkökulmaan. Parhaassa tapauksessa syntyy ymmärrys jossa psykologinen ja henkinen yhdistyy ja mieli on entistäkin avarampi ja esoteeristi psykologinen. 

t.Free



 

[epona]

Hmm...
Itselläni on sellainen käsitys, että vaihtoehtoista terapiaaa edustavat terapeutit ovat yleensä henkisempiä kuin psykoterapeutit.
Tämä siis perustuu omakohtaiseen kokemukseeni, enkä nyt voi sanoa, että asia on näin.

Itse kävin melkein toista vuotta taideterapiassa ja terapeutti tunsi kyllä hyvin henkisen polun asiat.

Mutta onhan niitä muitakin; enkeliterapia esimerkiksi 


Uskon kyllä, että on olemassa myös psykoterapeutteja, jotka ovat kiinnostuneita tai tietävät näistäkin asioista. Olen itse käynyt sellaisella(kin), mutta hän asuu Espanjassa, joten siitä tuskin on apua


Tärkeinä terapeutin valinnassa on mielestäni kuitenkin se, että kemiat terapeutin ja hoidettavan välillä kohtaavat. On aika pirun turhauttava käydä juttelemassa jollekkin pölkkypäälle, joka suorastaan ärsyttää sinua.

Toivottavasti löydät sopivan terapeutin.

Voimia sinulle Päärynä 

[Ebenia]

Noniin, tulevan psykologian opiskelijan näkemys asiasta. Olen itse käynyt terapian ja muutama pääjuttu nousi tästä heti ensimmäiseksi mieleen, missä usein mennään vikaan.

Psykologin ja potilaan keskinäisellä suhteella ei pitäisi olla terapiassa väliä. Ainoa asia millä on merkitystä, on se, että psykologi pyrkii peilaamaan ihmisen elämää, jonka kautta ihminen oppii peilaamaan lopulta itse omaa elämäänsä, ilman psykologia. Näin ollen psykologin ja hoidettavan välille ei synny riippuvuussuhdetta. Psykologin ja hoidettavan ei tarvitse tulla toimeen "frendeinä", koska se ei ole psykologian tarkoitus. Jos haluaa ystäviä, niin sitten ollaan kavereiden kanssa tai etsitään niitä. Jos taas haluaa pohtia, miksi ei saa ystäviä, voi mennä psykologin luo - get the point? Näin ollen ei kannata stressata siitä, että "natsaako" terapeutin kanssa energiat tms. koska se ei todellakaan ole sen terapian onnistumisen lähtökohta.

Toisekseen, terapiaan ei kannata lähteä juttelemaan minusta kauheasti mitään mikä liittyy henkiseen tiehen. Se henkinen tie alkaa kyllä avautua silmien edessä yhä selkeämmin, kun ne omat elämän ongelmakohdat alkavat aueta ja sisäiset haavat alkavat umpeutua. Tärkeintä nimenomaan terapiassa onkin pureutua näihin haavoihin ja näihin sisäsiin ongelmakohtiin ja sitä kautta voi varmasti itsenäisesti löytää sen oman henkisyytensä uusilla tasoilla. Sen sijaan, jos menee juttelemaan terapeutille, että "En saa chakrojani nousemaan" niin se on täysin turhaa, koska terapeuttia ei ole koulutettu tällaisiin asioihin vastaamaan, mutta toki voi kuunnella.

Mutta siis, henkinen kasvaminenhan on terapian yksi suurin tavoite ja kutsui sitä millä nimellä tahansa (tasapainon löytäminen elämässään/henkinen tie), niin se, että potilas on lopulta onnellinen, on se tärkein asia.

Minun vinkkini: valitse terapian suuntaus ihan niiden sinun ongelmiesi pohjalta, ei sen pohjalta, että ymmärtääkö terapeutti auroja tai henkistä tietä. Koska kaikkein varmiten saat vastauksen henkisen polun kysymyksiisi, jos pystyt käymään osaavalla ja sinun ongelmiasi parhaiten peilaavalla ja käsittävällä terapeutilla ja sitä kautta opit sitten paljon varmemmin ymmärtämään myös näitä toisia osa-alueita itsessäsi. Jos lähdet etsimään terapeuttia esim. vaihtoehtoisista hoitomuodoista, voi olla, että heillä ei taas riitä tietämys niiden asioiden suhteen, jotka vaativat elämässäsi eniten ongelmanratkaisua.

Tsemppiä sinulle tuolle tielle. Terapiassa käyminen oli yksi oman elämäni muutoskohdista ja suosittelen sitä kaikille. Se on parasta mitä voi itselleen tehdä. Tsemppiä!   

[epona]

....
Niin. Tulipa mieleen, että toisaalta kannattaisi ehkä myös korkeimman valita se henkilö sinulle ja luottaa siihen, että sillä ihmisellä on sinulle varmasti jotain annettavaa.

-- -- --

Itse koen henkilökohtaisesti, että tällaiset vaihtoehtoiset terapiamuodot ovat olleet ne, jotka loppujen lopuksi avasi minulle tien paranemiseen. Toisaalta voi olla, että en ole antanut tarpeeksi arvoa psykoterapialle, jossa siis kävin ennen taideterapiaan hakeutumista.

No siis. Se oli maallikon näkökulma.


Hyvä, että saatoin olla avuksi tuomalla esiin ne kuuluisimmat harhaluulot.  heh.
Sekin saatta joskus olla tärkeä rooli...

[pikkari]

"Psykologin ja potilaan keskinäisellä suhteella ei pitäis olla terapiassa väliä"

Voi hyvänen aika!  Tottakai sillä on väliä, että henkiökemiat natsaa.

Itse ravasin terapiassa vuoskaudet oksennusfobian takia ja tasan tarkkaan sillä on merkitystä että tunnet terapeuttia kohtaan voimakasta luottamusta ja lämpöä.
Ei ystävyyssuhdetta tietenkään.
Mutta onnistuneen terapian LÄHTÖKOHTA on se, että tuntee toisen aidosti välittävän ja sitä kautta juuri se luottamus syntyy.
Siksi en oikein ymmärrä psykoanalyysiä (ei katsekontaktia)
Tuntuu tosi kliiniseltä aatella terapeutista, että tuo tuossa vaan kuuntelee välittämättä aidosti.
Toki näitäkin on ja minun kirjotus jatkuu myöh. Nyt kiire. Hyvä aihe!

[Ebenia]

"Psykologin ja potilaan keskinäisellä suhteella ei pitäis olla terapiassa väliä"

Voi hyvänen aika!  Tottakai sillä on väliä, että henkiökemiat natsaa.

Itse ravasin terapiassa vuoskaudet oksennusfobian takia ja tasan tarkkaan sillä on merkitystä että tunnet terapeuttia kohtaan voimakasta luottamusta ja lämpöä.
Ei ystävyyssuhdetta tietenkään.

Niin, no tämäkin on ymmärrettävissä niin monella tavalla. Mutta katsokaas, siihenkin on syynsä, että esim. terapeutti ei terapian aikana juttele paljon mitään tai kerro itsestään mitään - koska kyse ei ole terapeutista, vaan siitä ihmisestä, joka on terapiassa. Totta kai siis se, että luottaa terapeuttiin ja uskaltaa jutella asioitaan, on merkityksellistä ja että tulee toimeen, mutta siis, teoriassa sen terapian lähtökohta on kuitenkin potilas ja potilaan ongelmat ja potilaan jutut - ei mikään muu. Tässä mielessä siis keskinäisellä suhteella ei saa olla väliä potilaan toipumisen kannalta, ja usein on teoreettisessa psykologiassa sanottukin, että jos potilaan ja terapeutin välisellä suhteella on väliä, niin se tarkoittaa sitä, että terapeutti on epäammattimainen.

[Theus]

Ystäväni oli aikoinaan mielisairaalassa töissä ja siellä eräs potilas totesi hoitajalle; että tällä osastolla on kahdellaisia hulluja, niitä keillä on avaimet ja niitä keillä niitä ei ole... 

Kokeile tätä, minä selvisin masennuksestä sen avulla: http://www.miraclestudies.net/Finnish.html

[Lizzy]

Todellakin yksi terapiaan hakeutumiseen liittyvistä tärkeistä asioista on juuri se, että uskaltaa myöntää itselleen, että tarvitsen apua ja sitä myös haen. Monella avun hakemiseen on iso kynnys juuri tuon mentaliteetin takia, että kaikesta pitäisi selvitä yksin.

Henkistä terapeuttia sinänsä voi olla vaikea löytää ja minäkin kannatan henkisissä asioissa kääntymään ennenmuuta niihin perehtyneen henkilön puoleen. Mutta mielestäni Freelancer kirjoitti hyvin, että henkistä puolta ja psykologiaa sinänsä voi itse vapaasti yhdistää.

Kun etsii hyvää terapeuttia niin kannattaa ensiksi ottaa selvää sellaisista termeistä kuin psykodynaaminen ja kognitiivinen psykoterapia. Perinteisen psykoterapeutin koulutuksen saaneet ovat opintojen edistyessä valinneet suuntautuvansa jompaan kumpaan. Psykodynaamiset terapeutit ovat juuri niitä, jotka eivät välttämättä sano mitään puoleen tuntiin. Kun taas kognitiivisesti suuntautuneet terapeutit ovat aktiivisempia ja kysymyksillä yrittävät auttaa asiakasta saamaan paremman otteen omista tunteistaan ja ongelmistaan.

Jos vain mahdollista niin kannattaa käydä muutamalla eri terapeutilla ja tunnustella kenen kanssa haluaisi aloittaa varsinaisen terapian. Kannattaa myös heti aluksi keskustella terapian kestosta ja työskentelytavasta, esittää toiveita, kysymyksiä... etc.

Onnea matkaan. 

[Päärynä]

Kiitos paljon kaikille vastauksista!
Tästä oli todella paljon apua! Luulen, että otan psykoterapian yhtenä keinona itsetuntemukseen ja mahdollisesti jätän liiat henkimaailman jutut kertomatta -riippuu nyt tietty terapeutista. Olisi kyllä ihanaa, jos sellainen terapeutti löytyisi, jolle näistäkin voisi puhua -ilman että hän luulee minua psykoottiseksi ...Tarkoituksenani mennä psykodynaamiseen psykoterapiaan, missä käsitellän asioita lapsuuden valossa.

[pikkari]

Tämän päivän lehdissä oli tieto, että vuonna 2011 kaikki terapian tarpeessa olevat saavat KELAN kuntoustustuen.
Ilman tukirahoitusta tulee pirun kalliiksi käydä terapiassa pari kertaa viikossa.

Mun vuoskaudet jatkunut terapia ei tuonut fobiaani minkäänlaista helpotusta, mutta itsetuntemus lisääntyi tuoden itseluottamusta ja varmuutta.
Psyyke vahvistui.

Kuten jo kirjoitin, fobia ei hellittänyt mutta matka omaan itseen vierellä turvallinen kanssakulkija on ehdottomasti parhaimpia asioita mitä elämässäni on tapahtunut.

Välillä tulee mieleen, et miltei jokaisen ihmisen tulisi käydä jonkinlainen terapia läpi elämänsä aikana.

Mikä elämässä on tärkeämpää kuin tuntea/tiedostaa täysin "kuka minä olen"

Kun turhat defenssimekanismit, peilaamiset, torjunnat ym. psyyken "puolustusjärjestelmät" poistuvat, jäljelle jää puhdas minä.
Toki ihminen rakentelee näitä mekanismeja elämänsä varrella terapian jälkeenkin, mutta ne ovat ns. laimeampia, eivät saa tilaa kun niitä on käsitelty.

Vahva psyyke ei tietenkään poissulje herkkyyttä.

On kovin tärkeää myös valita itselleen sopiva terapiamuoto.
Eivät kaikki hyödy myöskään siitä, että elämä kolutaan läpi lapsuudesta asti.
Miks turhaan jos siltä ajalta ei ole mitään draumatisoivaa tai voimakkaasti nykyhetkeen vaikuttavaa/häiritsevää tapahtumaa tai kokemusta.

Niin, niistä henkimaailman asioista olen myös maininnut aikoinaan terapiassa, eikä siitä mitään numeroa tehty. Terapeuttini sanoi vaan ettei ymmärrä ko aiheesta mitään kun hänellä ei ole omakohtaista kokemusta.
Ei kuitenkaan kieltänyt ns yliluonnollisten ilmiöiden kokemista tai leimannut hulluksi

Jatkuu...

[Taikalaatikko]

Hei kaikki! Ajattelin aloittaa uuden ketjunkin mutta oli varmaan johdatusta että täällä oli tällainen ketju! Käyn terapiassa ja minulla on semmoinen ongelma (?) että olen kamalan rakastunut terapeuttiini.  Hän on komea ja ihana ja olen aivan huumassa joka käynnin jälkeen. Odotan vain seuraavaa kertaa että näkisin hänet. Hän tietää henkisistä asioista ja sekin on mahtava piirre hänessä! En olisi uskonut että löytyy psykoterapeutti joka on oikeasti kiinnostunut kaikesta henkisestä. Hän on vähän rohkaissut minua meditoimaankin, jos sitä kautta ahdistus häviäisi. Mutta mitä teen tämän ihanankamalan ihastumiseni kanssa?!

[Rakkauden enkeli]

Hei Taikalaatikko!  Laitoin aloittamaasi aiheeseen vastausta sinulle. Kyseessä voi hyvinkin olla myös ns. transferenssi eli tunteen siirto. Käypäs lukaisemassa...

[r-a]

Suhde on tärkein, jos maailmat eivät kohtaa terapia jää aika kevyeksi. Joku kertoo käyneensä 3 v. terapiassa ja jättänyt kertomatta tärkeimmät asiat, kun "ei voinut". Kannattaa etsiä "se oikea", ettei raha ja vaiva mene hukkaan. uskon, että henkisiä asioita ymmärtäviä terapeutteja on ihan kohtuullisesti, mutta pitää vähän kysellä.