Aurinko täällä.
IRL aika selvästikin tulee esille,
varsinkin yksityiselämässä
pitää olla aikaa höperehtiä ja unelmoida.
Tietenkään kala-aurinkoa ei kuvaa ulossädehtiminen,
vaan ns. "ulkoisten säteiden suodattaminen, sekoittaminen ja sisäistäminen"
tavalla tai toisella onnistuu sekin
niin hyvässä kuin pahassa,
mutta tätä on todella vaikea pukea sanoiksi
kun niitä ei välttämättä ole.
(Toivottavasti ei mene liian vaikeaselkoiseksi,
senkin me kalat kyllä taidamme..)
Voisi kuvitella, että kala-energiaa
rajoittaisivat rutiinit ja arjenpyöritys,
onhan se meille suurempi haaste,
muttei mahdoton.
Sisimmässään
haluaisi uskoa
ihmisiin, universaaliin ja rajattomuuteen yms.
(koska tämä on kaloille luontaista)
mutta valitettavasti oikea elämä, julma maailma whatever
asettaa patonsa tällaisen energian virtaamiselle.
Olen hyvin samaa mieltä. Se rutiini ja arki on välillä aika selviytymistä. Kalalle kun jokaisen päivän pitäisi olla hieman erilainen...ja totta. Haluaisin uskoa ihmisiin, mutta kyynisyys rajoittaa omaa energiaa.
Lisäys:
Ja sallin itseni olla "kala". Ei sillä oikein tahdo ikäviä asioita kestää, mutta mitä jos yrittäisin olla vahvempi kuin olen. Mitä sitten tapahtuisi...en tiedä. Burn out todennäköisesti tulisi.