seuraava »

[Ave^^]

eikös se oo kuule
svengaa kuin hirvi 

joskus niitä hirviliikennemerkkimainoksia oli joka puolella.

[Esmiralda]

  Ihanaa nauraa kanssanne! Tuleekin mieleen, että tartteeko niiden roolien ollakaan niin vakavia, etteikö jossakin heiluisi narrin hattu tai vipajaisi se tossu, missä on kulkunen. 

Arkkityyppien yks varma rooli Carolyn Myssin mukaan on sapotööri, joka kuulemma jossakin elämänvaiheessa löytyy meistä jokaisesta.
Toinen varma on prostutioitu ja kolmas on lapsi. Löydättekö nämä?

[Minerwa]

On muuten mielenkiintoinen tuo Myssin kirja! "Sielun sopimus" nimeltään, eikö vaan? Sisäisen lapsensa varmastikin jokainen tunnistaa, mutta minulla ainakin nuo prostituoitu ja sabotööri vaativat vähän avaamista  :  Prostituoitu ei ole vain ruumiinsa myymistä vaan myös henkensä myymistä esimerkiksi siten, että toimii vasten tahtoaan ja omia arvojaan saavuttaakseen jotakin tai miellyttääkseen muita. Sabotööri puolestaan on se ikävä olalla istuva hahmo (minulla isäni ääni  ), joka jaksaa aina muistuttaa, ettei se, mitä olet tekemässä kuitenkaan onnistu, ja siten sabotoi rohkeuden yrittää ja kasvaa täyteen mittaan. Näin lyhykäisyydessään.

Poimin muutenkin Myssiltä muutamia ihania arkkityyppejä, jotka tuntuvat tutulta eri tilanteissa: etsijä, kumppani, kriitikko, viestinviejä, soturi... ja ilman muuta myös taivaanrannan maalari, vaikkei sitä ollutkaan listoilla.

Ja jos elänmaailmasta lainataan, niin mää olen sitten se susi, jos Kide on hirvi 

[rhoda]

On muuten mielenkiintoinen tuo Myssin kirja! "Sielun sopimus" nimeltään, eikö vaan? Sisäisen lapsensa varmastikin jokainen tunnistaa, mutta minulla ainakin nuo prostituoitu ja sabotööri vaativat vähän avaamista  :  Prostituoitu ei ole vain ruumiinsa myymistä vaan myös henkensä myymistä esimerkiksi siten, että toimii vasten tahtoaan ja omia arvojaan saavuttaakseen jotakin tai miellyttääkseen muita. Sabotööri puolestaan on se ikävä olalla istuva hahmo (minulla isäni ääni  ), joka jaksaa aina muistuttaa, ettei se, mitä olet tekemässä kuitenkaan onnistu, ja siten sabotoi rohkeuden yrittää ja kasvaa täyteen mittaan. Näin lyhykäisyydessään.

Poimin muutenkin Myssiltä muutamia ihania arkkityyppejä, jotka tuntuvat tutulta eri tilanteissa: etsijä, kumppani, kriitikko, viestinviejä, soturi... ja ilman muuta myös taivaanrannan maalari, vaikkei sitä ollutkaan listoilla.

Ja jos elänmaailmasta lainataan, niin mää olen sitten se susi, jos Kide on hirvi 

Täällä sitten pöllö..

Mites nuo muut Myssin tyypit, voitko selostaa lyhyesti nekin..?

Prostituoitua en tuon kuvauksen peruteella löydä kuin niissä tilanteissa,
jolloin on pakko ottaa paskaa niskaan, siis jos ei muutakaan vaihtoehtoa ole
kuin hymyillä nätisti vaikka mieli tekisi hivauttaa..
Mutta satunnaisesti kuka tahansa varmaan joutuu välillä olemaan lipi-lipi,
toiset toki niinkin että nuolevat tiensä huipulle..

Sabotööri oon joskus ollut nuorempana, mutta se on jo melkein nitistetty.
Toki tämä nostaa päätään silloin kun seinät kaatuu muutenkin pahasti päälle ja
turhautuminen on maksimissaan kaikesta suossa rämpimiseen haaskatusta energiasta.
Silti, pienempi rooli tällä nykyään on kuin muinoin..

[*Kide*]

Ihan totta, Esmiralda 
Ei roolien tarvitse olla vakavia, olisi ihan hyvä jos pystyy heittäytymään lapsenkaltaiseen tilaan ja nauttia elämän pikku jutuista aivan täysillä... koska olette lutannu lätäkössä viimeks? Teitkö lumienkeleitä tai metsästitkö hiutaleita kielelle? 
Tämän kaltaiset roolit vain ruoditaan hyvin tehokkaasti ulos kasvavista nuorista, kun täytyy olla niin isoa  Vanhempien malli on todella tärkeä tässä... uskaltaako nuorikaan olla aidosti se mitä sisin tahtoo. Vaikka kyllä tuo murkku meillä puuskasti, kun kerroin mm.tehneeni niitä lumienkeleitä metsässä, että onneksi meillä ei ole naapureita 

Takas asiaan... Myss´n kirja on hyvä, vaikka ekalla kertaa se ei aivan auennut minulle ainakaan... 
Löydän sisäisen lapsen... se siitä, on hieman sitä ja tätä, mutta toivottavasti ennen eläkeikää toipuu haavoistaan.Eli lapsen arkkityyppi voidaan jakaa vielä hienompii osa-alueisiin ja niistä varsinkin haavoittunut ja orpo ovat isoja ongelmia, jos ovat pääarkkityyppejä. Niistä eroonpääsy, uudella vallanjaolla on vaikea ja iso prosessi ihmisen mielessä. Löydän itsestäni helpolla maagisen lapsen joka kevät... se mennä ihastelee kaikkea uuden elämän alun ihmeitä ja muutoinkin ns.isossa elämässä kaikessa hyvän ja kauniin näkeminen, sulkematta silmiään todellisuudelle oavt maagisen lapsen keinoja selviytyä hyvinkin vaikeissa olosuhteissa selvä järkisenä ja hengissä -Anne Frank mallityyppinä. Luonnonlapsen löydän myös, eläinrakkauden ja luonnonkautta, mutta ikuista poika-/tyttölasta en, koska orpolapsi minussa pakotti aikuistumaan liian varhain... jospa se löytyy sitten myöhemmin 
Löydän prostituoidun helpolla, mutta juuri tälle annoin  lopputilin hiljan... toivottavasti oppii läksynsä ja pysyy poissa pääsääntöisesti. Mutta löydän sen myös hieman omasta äidin roolistakin perhe-elämässä... aika paljon pitää "luopua" omista kotkotuksista, jotta homma pyörii ja lapset saavat tarpeensa tyydytetyksi. Joskus se kirvelee, mutta silloin täytyy ajatella, että sitten joskus kun lapset ovat isompia... aikansa kutakin, eikö?
Sapotöörin löydän helpolla ja voin syvällä rintaäänellä sanoa, että he****ti moista  Tämä arkkityyppi olisi saanut minussa aikaan totaali sekasorron ja suvussa kulkevien ongelmien siirtämisen vain eteenpäin. Jotta pystyin pistään prostituoidun ulos vallankahvasta, piti tämä ensin nitistää... mutta vaikeampaa on, sillä sieltä olkapäältä välillä yrittää heikolla hetkellä kuiskia korvaan huonoja neuvoja 

Voin kirjoitella noista arkkityypeistä muutamia sanoja, mutta en nyt. Aika kortilla ja kohta menossa töihin 
Mutta ihanaa, meillä on täällä kohta metsän väkeä enemmänkin  Hassua, että edelleen tuo hirvi tuntuu lämpöiseltä, vaikka ymmärrystä ei ole  Svengaan, muuten kuin hirvi myös... tarvitsen paljon tilaa...  vai kuinka se meni...

[Esmiralda]

Otinpas tässä tänään 'Noita Nokinenän' roolin!

Minusta oli ihana hullutella ja tuo roolihan on kuin nakutettu minulle. Ja lapsilla oli hauskaa!

Rooleja voi siis tempastasta siis tuosta vain, ja se se vasta piristävää on, kokeilkaa.
Varmin paikka ottaa rooleja on teatterissa tai missä vain estraalilla näytteleminen. Ootpa sitten kuningas tai tavallinen maalaistollukka, voit yhtä paljon rakastaa teatteria. Suomalaiset sen tekevät! Ottaa itselle eri rooleja tai katsojina samaistua eri rooleihin. Näitä asioita on puiti molempien kannalta ja huomattu että kummankin osa on psykologisesti hyvin kasvattavaa ja vapauttavaa.

Mutta kyllä rooleilla on se ikävä ja vakavakin puolensa, kuten Kide tämän juttusarjan on aloittanut.

Esimerkiksi tuo suku! Miettikääpä kenen puoleen käännytte erinäisissä asioissa, tai missä asioissa joku kääntyy sinun puoleesi. Siellä taustalla on se hiljaisesti rakentunut tai sanattomasti sovittu rooli, jota ei aina heti tunnistakaan.
Mieheeni otetaan yhteyttä poliittisissa ja rahallisissa asioissa (kauris). Mutta minuun otetaan yhteyttä tunneasioissa (rapu).

Toki tuo 'noita'-roolini livahtelee nimenäkin silloin tällöin, enkä sitä pahakseni pistä. 

[Esmiralda]

Vielä juttelen vähä.... .....kun tuo pääsiäisloma alkoi! 

Tuo sapotööri-rooli on itselläni vielä hukassa, vaikka sitä edellä aika hyvin valaistiin.

Mutta prostituoidun roolin löydän itsestäni hyvin selvästi (jo merkkini rapu on sellainen mukaantuleva, taipuisa, haluaa miellyttää jne.) Mitä enemmän yrittää olla yhteiskuntakelpoinen, on jo tietyllä lailla prostituutiossa suhteessa yhteiskuntaan. Antaa sille koko ruumiinsa ja henkensä miellyttääkseen ympäristöä. Ja oma tahto jää jonnekin piiloon joskus katkerasti vaikertaen. Toisaalta näin pitänee ollakin, sillä emme tulisi ehkä vielä toimeen ihmisenä toistemme kanssa, jos ei olisi noita yhteiskunnan nimeämättömiäkin rajoja ja raameja.

Mutta kun tutustuu tähän puoleen itseänsä, alkaa tajuta, miksi jokin asia tuntuu niin vaikealta ja ahdistavalta.

Urheilija, joka antaa seurallensa kaikki taitonsa, antautuu siihen koko fyysisellä olemuksellaan.
Pappi, joka antaumuksella myötätuntee seurakuntansa surut ja murheet, antaa siihen ehkä koko sydämensä, henkisen itsensä. Vaikka haluaisi ehkä olla aivan jotakin muuta. Tuli mieleen tuo transtapaus Imatralta. Systeemin vuoksi 'myi'itsensä ja oman tahtonsa ja on kärsinyt suunnattomasti.

Näitä esimerkkejä voisi olla vaikka kuinka. Eli varmasti jokainen löytää sieltä oman prostituutionsa. Myy osan itseään jonkin muun kuin itsen hyväksi.

Ns. prostituutioinen joka myy vain sitä yhtä ruumiin osaa itsessään tai hellyyttään rahasta toiselle, ei loppujen lopuksi näistä kuvioista katsottuna ole mikään paha ollenkaan.

Vai mitä ajattelette?

[Ave^^]

Tuo prostitoidun rooli on jännä siinä mielessä, että sen kyllä jokaisesta ihmisestä huomaa, mutta moni ei halua tunnistaa sitä itsessään ja kieltää sen. Onko se tämä länsimainen kulttuuri, että meidän pitäisi jotenkin näyttää itsenäisiltä, vaikkemme sitä kuitenkaan ole?

[Corvus Leonis]

Jokainen erityisesti liike-elämässä oleva tiedostaa kyllä miten paljon menestyminen on kiinni 'itsensä myymisestä', siinä mielessä että on jotenkin sitä on saatava sijoittajat, liikekumppanit ja asiakkaat investoimaan itseesi ja yritykseesi, ja tämä mahdollisuus ylipäätään perustuu sille oletukselle että saavat rahoilleen ei vain vastiketta, vaan investointinsa moninkertaisena takaisin. Ja mitä korkeammalla hierarkiassa ja uraputkessa, sitä ylpeämpi on kyvystään 'myydä itseään' jo sen takia että siellä on jo varaa valita, kenelle myy.

Star voisi kerrankin kompata?

[T-H]

Esmiralda kirjoitti: Ns. prostituutioinen joka myy vain sitä yhtä ruumiin osaa itsessään tai hellyyttään rahasta toiselle, ei loppujen lopuksi näistä kuvioista katsottuna ole mikään paha ollenkaan.

- Ai ei vai!? Prostituutiota harrastettiin Villissä Lännessäkin silloin kauan sitten. Naiset olivat kyllä pukeutumisenkin suhteen parempaa katsottavaa kuin tän ajan prostituutiohempukat.  

[T-H]

Kun täällä tuli puhetta "oman itsensä myymisestä", niin omassa työssäni myyn osaamistani kädentaidon kautta. Töissäni näkyy tietty Minäpersoona; mitä ja millä tavoin haluan viestittää ihmisille omaa osaamistani.

Lisäyksenä. Taiteessa jos missä, on mukana intensiivisyys ja intiimiys. Se paljastaa ja jättää paljastamatta. Ts. jättää katsojalla sen arvauksen, mitä taiteilija haluaa taideteoksellansa kertoa katsojalle. Tässä on tämä jumalainen viehättävyys jota niin rakastan

[Norna]

 Joo tuota itsensä myymistä meikäkin tekee harva se päivä kun koetan tehdä itsestäni mahdollisimman haluttavan ja kannattavan sijoituksen mahdolliselle työnantajalle. Sanakäänteet mietitään tarkoin ja tuumitaan mitä kannattaa paljastaa ja mitä jättää piiloon, että kiinnostus lisääntyisi. Pikkusen pitää vilautella  ...

[Esmiralda]

  Lykkyä tykö!

[Eternel]

Mikä hemmetin rooli minullakin pitäisi olla?

Jos voisin, olisin varmaan lohikäärmeenkesyttäjä tai sitten vaikka Ajan ja Paikan Jumala.. Tai sitten Roolinjakaja!

 

[*Kide*]

...Tuo sapotööri-rooli on itselläni vielä hukassa, vaikka sitä edellä aika hyvin valaistiin.


...Ns. prostituutioinen joka myy vain sitä yhtä ruumiin osaa itsessään tai hellyyttään rahasta toiselle, ei loppujen lopuksi näistä kuvioista katsottuna ole mikään paha ollenkaan.

Vai mitä ajattelette?

Olen onnellinen puolestasi jos todellakin sapotöörisi on nurkassa hiljaa, Aasin hattu päässä murjottava kiusanhenkin 
Ja tuosta konkreettisesta itsensä myymisestä... tämä on vielä vanhempaa perua kuin vain villi länsi  Se on aina ollut ja tulee aina olemaan ihmiskunnassa, koska niin kauan kun on kysyntää... on tarjontaa  : Enkä todellakaan pidä sitä pahana, päinvastoin. Ne lieveilmiöt ympärillä ovat pahoja 

Kato Vega ja DolceVita kirjoittivat hyvin yritysmaailman pyörimisestä ja juuri tuosta on se menestys kiinni... osaat myydä itseäsi, taitojasi, tuotettasi yms. Jotkut pärjää siellä, toiset ei... jostakin luin, että nykyinen bisnes maailma myös ylläpitää ihmisten stabiloitumista ikuiseksi muuttujaksi ja epävarmuuden sietäjäksi, samoin kun siinä parhaiten pärjää hieman minä häiriöiset henkilöt, jotka osaavat puhumisen jalontaidon, vaikka suusta tulisi pelkkää soopaa... 
Ei kokemusta, niin odotan jonkun kommentoivan... voiko asia olla näin karu todellisuudessa? Vaikka mennään taas hieman ohi...

Tuuli-Hiuksissa nosti taiteen esiin ja minä sterotypian -taiteilija ei itse osaa myydä tuotteitaan, vaan tarvitsee henkilön joka tekee sen  :
Taiteilija laittaa sielunsa työhön ja kaiken itsestään jopa... Elwyn kysymys; "mitä jää jäljelle, kun roolit riisutaan?" Mielestäni kohtaa tässä ajatuksen, että henkinen työtulos voisi olla ainakin sitä mikä on ihmisessä roolittominta. Muutoin mitä jää, kun kaikki roolit riisutaan... aika vähän... aivan käsittämättömän vähän