Niin, tuolla kahvi- ja teetuvassa hieman jo avasin...
Oletteko koskaan huomannut /tajunnut oman roolinne ystävä- tai sukulaissuhteissa?
Jokaisella on monia rooleja, ihan normaalistikin; työ-, perhe-, ystävä., naapuri-, nje... mutta missä saat tai saatko olla missään ihka oma itsesi?
Hypoteesina, olet ollut pitkään jotakin muuta (motiivit voivat olla todella erilaiset!) ja muutut. Päätät jossakin elämänkulmassa, että tämä peli ei vetele ja teet asialle jotakin.
Ainahan näissä käy kuin lammen pinnan, kun sinne nakkaa kiven... sinun muutos muuttaa elinpiiriäsi aina, vaikka vain hittusen :
No, mitäs tuosta jos vain itseään vääntelee ja kokee metamorfooseja
Entäs kun näet jonkin epäkohdan muualla, taloyhtiössäsi, seurassa johon kuulut, harrastuspaikassa, ystävän tai sukulaisen elämässä ja puutut siihen...
Tyhmiä kysymyksiä... johdattelevia... onko se sallittua?
Joskus tämän maailman pyörteissä tuo silmien sulkeminen on tullut valtaväestölle tavaksi, helpoksi. Silloin on myös mahdollisuus keskittyä omaan raadolliseen suorittamiskeskeiseen elämään ja olla raadollinen toiselle. Mutta onkin käynyt niin, että sitten kun joku tarttuu epäkohtaan... tadaa! Koko porukka reagoi kuin muurahaispesä, jonka rauhaa häiritään
Minkä *PIIP* takia asioihin ei saa puuttua, vaikka ne tapahtus naapurissa? Siis yhteisvastuullisuus koskee Afrikan kansaa ja muita kehitysmaita, mutta ei naapurin kakaraa tai mummoa
Olen aivan kurkkuani myöden täynnä yhden muurahaiskuningattaren elämää, joka on rakentanut pesänsä toimivaksi, mutta kenelläkään ei ole hyvä olla. Itse sieltä irtaannuin ja nyt kun pidän yhteyttä /olen kuulolla, kun joku haluaa purkaa tuntojaa elämästä, saan sontaa niskaan. En siis ota sitä itseeni, vaan paiskaan raivolla takas ja annan samalla mitalla, mutta kumminkin...
Kuka on nähnyt "Myrsky" leffan
Lainaan Korpun vai Rompun mikä lie punkkarin sanoja siitä; "systeemi haisee"
Auttamisessa nykyään on se ihastuttava kivi, jolla kivitetään ihminen joka tahtois muutosta epäkohtaan... eli nytkin minun tapauksessani; kerroin nuorelle, että on mahdollisuus käydä juttelemassa ulkopuolisen aikuisen kanssa murrosiässä ja se on ihan ok. Heillä on siihen täys oikeus ja se on yhteiskunnan antamaa palvelua. Meillä tutuilla ihmisillä on mielipide aina asioista, vaikka toki meille jutella saa. Objektiivinen ihminen tilanteessa, toivottavasti antaisi työkaluja tälle nuorelle nähdä missä "helvetissä" elää ja koti voi olla mukavakin paikka. Nyt äiti sitten onkin riemastunut niin totaalisesti, että oksat pois
Koomista, mutta totta... Puhe on siis todellakin meidän kummankin yhteisestä äidistä ja kyse siskostani.... Ei minua haittaa muorin riemastumiset, hän lakkasi olemasta äiti jo aikaa sitten minulle. Itse asiassa henkilö jos ois jotakin muuta kuin sukua, emme olisi yhteydessä ollenkaan (missään muodossa).
Mutta alkuperäiseen siis... olen huomannut, että roolini tässä kohtaa taitaa olla kompostin kääntäjänä oleminen
Aikaisemmin olin roskis ja kun sen laitoin nurin /tyhjensin omani, nyt vaikutus on siirtynyt ja muutkin tonkivat sukumme jätekasaa... minulle vieritettään syyt, kun sellaista laitoin alkuun
Eli toisin sanoen, olis pitäny laittaa välit totaali poikki ja kaikkiin, jotta heidän valheiden ja henkilösuhde vääristymien värittämä maailma olisi saanut jatkaa Ruusun untaan.