seuraava »

[Norna]

 Joo tuota itsensä myymistä meikäkin tekee harva se päivä kun koetan tehdä itsestäni mahdollisimman haluttavan ja kannattavan sijoituksen mahdolliselle työnantajalle. Sanakäänteet mietitään tarkoin ja tuumitaan mitä kannattaa paljastaa ja mitä jättää piiloon, että kiinnostus lisääntyisi. Pikkusen pitää vilautella  ...

[Esmiralda]

  Lykkyä tykö!

[Eternel]

Mikä hemmetin rooli minullakin pitäisi olla?

Jos voisin, olisin varmaan lohikäärmeenkesyttäjä tai sitten vaikka Ajan ja Paikan Jumala.. Tai sitten Roolinjakaja!

 

[*Kide*]

...Tuo sapotööri-rooli on itselläni vielä hukassa, vaikka sitä edellä aika hyvin valaistiin.


...Ns. prostituutioinen joka myy vain sitä yhtä ruumiin osaa itsessään tai hellyyttään rahasta toiselle, ei loppujen lopuksi näistä kuvioista katsottuna ole mikään paha ollenkaan.

Vai mitä ajattelette?

Olen onnellinen puolestasi jos todellakin sapotöörisi on nurkassa hiljaa, Aasin hattu päässä murjottava kiusanhenkin 
Ja tuosta konkreettisesta itsensä myymisestä... tämä on vielä vanhempaa perua kuin vain villi länsi  Se on aina ollut ja tulee aina olemaan ihmiskunnassa, koska niin kauan kun on kysyntää... on tarjontaa  : Enkä todellakaan pidä sitä pahana, päinvastoin. Ne lieveilmiöt ympärillä ovat pahoja 

Kato Vega ja DolceVita kirjoittivat hyvin yritysmaailman pyörimisestä ja juuri tuosta on se menestys kiinni... osaat myydä itseäsi, taitojasi, tuotettasi yms. Jotkut pärjää siellä, toiset ei... jostakin luin, että nykyinen bisnes maailma myös ylläpitää ihmisten stabiloitumista ikuiseksi muuttujaksi ja epävarmuuden sietäjäksi, samoin kun siinä parhaiten pärjää hieman minä häiriöiset henkilöt, jotka osaavat puhumisen jalontaidon, vaikka suusta tulisi pelkkää soopaa... 
Ei kokemusta, niin odotan jonkun kommentoivan... voiko asia olla näin karu todellisuudessa? Vaikka mennään taas hieman ohi...

Tuuli-Hiuksissa nosti taiteen esiin ja minä sterotypian -taiteilija ei itse osaa myydä tuotteitaan, vaan tarvitsee henkilön joka tekee sen  :
Taiteilija laittaa sielunsa työhön ja kaiken itsestään jopa... Elwyn kysymys; "mitä jää jäljelle, kun roolit riisutaan?" Mielestäni kohtaa tässä ajatuksen, että henkinen työtulos voisi olla ainakin sitä mikä on ihmisessä roolittominta. Muutoin mitä jää, kun kaikki roolit riisutaan... aika vähän... aivan käsittämättömän vähän 

[*Kide*]

Mutta tässä Myss´ltä lyhennettynä apua oman roolin takaa-ajoon ja niiden valtasuhteiden selvittämiseen.

Alkemisti - ts.tietäjä, taikuri, tiedemies, keksijä. Voit ajatella samaistuvasi tähän silloin kun innolla uppoudut johonkin mystiikan, henkisyyden tai maailamkaikkeuden lainalaisuuksiin. Varjopuoli tässä on tietojen ja taitojen valjastaminen pahaan, tuhoavaan tarkoitukseen, tai nostaa itseään ylemmäksi osaamisensa johdosta.

Don Juan - ts.casanova, gigolo, viettelijä, seksiaddikti. Tämä kerää ihmisiä (valloituksi) kuin palkintoja, hän ajatelee muiden tarvitsevan häntä enemmän, kuin hän heitä (vaikka näin ei ehkä olekkaan). Positiivista tässä on se herkkyys ja avoimuus sydämessä, joka on mahdollista kanavoida, jos henkilöä kohtaa riittävän itsevarman ja tunne-elämältään riippumattoman henkilön rinnalleen. Silloin liitto voi olla todella antoisa ja kumpaakin palveleva kokonaisuus.

Enkeli - ts.haltija (-tar). Tämä arkkityyppi on henkilö joka auttaa muita, varsinkin nimettömänä, spontaanisti, itselleen mitään siitä tahtomatta. Rakkaus ja huolenpito ovat heissä vahvana ja he eivät valikoi niiden kohteita. Varjopuoli löytyy ihmiseltä, joka käyttää tätä suojakilpenä peittääkseen oman itsensä, tarkoitusperänsä ja todelliset ajatukset. Myös ne jotka korostavat omaa enkelimäisyyttään, eli juopuvat omasta olemuksestaan, ovat varjon kanssa tekemisissä.

Esitaistelija - ts.puolustaja, puoletapuhuja, asianajaja, lobbaaja. Omaa vahvan tunteen ja vaikuttamisen tarpeen yhteiskunnan ongelmia huomatessaan. Varjopuoli tässä on julkisuuden valokeilassa nauttimisen nousu tärkeäksi ja sitä kautta sen kipeyden syntyminen.

Etsijä - ts.vaeltaja, kulkuri. Tämä etsii totuutta, viisautta kaikkialta ja tämä voi olla myös maallista tai henkistä laatua. Päämäärättömyys ja rauhaton vaeltelu mielenkiinnon, ihmisten ja paikkojen välillä ovat varjopuolia.

Insinööri - ts.arkkitehti, rakentaja, suunnittelija. Pahimmillaan tämä arkkityyppi on manipulaation mestari, joka saa kaiken menemään oman tahtonsa mukaan. Mutta puhtaimmillaan se luo järjestelmällisyyttä ja loogisuutta lähipiiriin, mahdollistaen kaiken sujuvuuden. Jokapäiväisen elämän juoksevuus ja ongelminen selvittelytaito on tämän arkkityypin ansiota.

Isä -ts.patriarkka, kantaisä. Sisältää hieman negatiivissävyisen kaiun, mutta pohjimmiltaan tämä on rohkeutta. Sellaista rohkeutta, joka jättää omat tarpeet sivuun oman perheen suojelun tai ohjauksen vuoksi. Jos alistaminen astuu kuvaan, on isän arkkityyppi varjopuolla. Tässä ei tarkoiteta biologista isyyttä, vaan pitkäaikaisen perhepatriarkan roolia, eli se voi olla myös nainen.

Jumala - ts.adonis. Äärimmäinne miehisyys vallassa tai ruumiillisessa muodossa. Vahvuus joko epäitsekkäästi tai itsekkäästi ovat vallan käytön mahdollisuuden kanssa tämän arkkityypin pitkä aikaisia kumppaneita. Positiivessa muodossa sellainen ihminen, joka poistuessaan jättää ison loven ja paljon surevia. Kun taas negatiivisessa käsitteessä varsinainen diktaattori.

Jumalatar - viisauden, viehkeyden, sensuallisuuden, elämän luojan arkkityyppi, joka raivossaan voi jättää varjoon hurjatkin soturit. Mutta vasta varjo astuu kuvaan, kun omilla avuillan Jumalatar pyrkii saavuttamaan jotakin tarkoituksellisesti.

Juorukello - (ks.viestinviejä). Vaatiiko avaamista? Jokainen tietää juorukellon toimitamallin, mutta muistakaa, että tämän arkkityypin positiivinen sanoma on totuudessa pysymisen, hienotunteisuuden ja luottamuksen kunnioittamisen oppimisessa.

JATKUU...

[Corvus Leonis]

jostakin luin, että nykyinen bisnes maailma myös ylläpitää ihmisten stabiloitumista ikuiseksi muuttujaksi ja epävarmuuden sietäjäksi, samoin kun siinä parhaiten pärjää hieman minä häiriöiset henkilöt, jotka osaavat puhumisen jalontaidon, vaikka suusta tulisi pelkkää soopaa... 
Ei kokemusta, niin odotan jonkun kommentoivan... voiko asia olla näin karu todellisuudessa?

Kyllä ja ei.

Modernin yritysmaailman sietämättömin menestyjätyyppi on sellainen läpeensä epävarma kaveri joka kuitenkin hallitsee myyntipuheet ja vaikuttaa päällisin puolin miellyttävältä ja kohteliaalta. Hyvin haluttuja työntekijöitä, mutta annas olla kun ne nousevat esimiehiksi, voi hyvää päivää...

Old skool-menestyjä etenee paljolti itsevarmuudella ja karismalla pätevyyden ohella, toki sosiaaliset taidot ja kontaktit vaikuttavat, mutta menestys ei perustu niinkään siihän mitä ja miten höpiset vaan mitä olet. Toisekseen, old skool tuottaa reilusti parempia johtajia.

[Esmiralda]

Pikkulomani on alkanut ja haluan olla positiivinen! 

Huomaan, kun luen mietteitänne, että usein rooleja katsotaankin negatiiviselta puolelta, siltä puolelta, mitä menetämme siinä, mitä annamme pois, miten meitä hyväksikäytetään, ja miten meitä ymmärretään väärin.

Toisaalta, karrikoiden ja huumormielessä, niin eikö roolit ja niiden kautta eläminen, ole parasta kierrätystä mitä yhteisössämme tapahtuu. Annamme, otamme vastaan (mitä voi olla vaikempaa huomata) ja niin kauan kuin se pysyy tasapainossa, on hyvä. Tosin jos se menee vain antamisen puolelle emmekä huomaa mitä saamme, ahdistus alkaa.

Kunhan emme myy sieluamme! Voiko sen myydä?

Ja kun alamme ymmärtämään ja hyväksymään omaa itseämme, voimme kontrolloida roolejamme ja ohjailla antamisen ja vastaanottamisen tasapainossa pysymistä.

Eli jos lukee Kiteen antamia roolityyppejä, niin vaikka se olisi enkeli, niin jokaisen roolin taustalla on yhtä paljon positiivista kuin negatiivistakin.

Jos etsisimme rooleista sen positiivisen puolen.

Tuossa juuri katsoin TV:stä tarinaa eräästa suvun mustalampaasta (rooli sekin) Aleko Liliuksesta. Se esitettiin positiivisesti siten, että aikojen myötä tuosta murheenkryynistä on opittu olemaan ylpeitä. Aleko jätti kuitenkin jälkeensä seikkailuiltaan monta mielenkiintoista kirjaa jälkipolvelle. Ja jos hän välillä tunsi olevansa 'hyljitty', oli hänen elämänsä täynnä seikkailua ja väriä, josta hän nautti. Itse hän roolinsa oli valinnut, eikä halunnut sitä jättää.

[T-H]

Minä odotan mitä Kide lisää noihin roolityyppeihin vielä jatkoa. En koe kuuluvani mihinkään noista mainituista.

Voisikoha Esmi antaa vastauksen siihen, miksi prostituutio, eli oman pesän myyminen ei ole halveksuttavaa vaan päinvastoin hyväksyttävää??

[Esmiralda]

Voi Tuuli- Hiuksissa! Teet ison kysymyksen! Näitä asioita olemme paljonkin pohtineet tuolla muissakin topiikeissa.
Mutta jos yritän lyhyesti. Mikään itsensä myyminenhän ei ole hyväksi, jos katsoo sen negatiivisia puolia! Ainakaan jos tekee sitä vastoin omaa tahtoa.

Luin vasta jostain tutkimuksesta, että naiset käyttävät seksuaalisuuttaan hyväkseen saadakseen tahtonsa läpi, saadakseen työpaikan, valtaa, kunniaa tai kaikkea sitä mitä ikinä tahtovat. Eikö sekin ole itsensä myymistä, myös sen oman pesän, vaikka ei nk. prostituutioon kuulukaan. Salaista, mutta ei halveksittavaako?

Jos omaa pesäänsä, kuten kutsut sitä, myy oman valinnan kautta, ei se minun mielestäni ole sen halveksuttavampaa kuin mikään muukaan. Siitä on tehty 'paha' monen muun asian kautta ja rinnalla. Mutta siinä ympärillä on monta muuta halveksuttavampaa juttua. Mm. parittajat, jotka käyttävät hyväksi naisia ja vievät suurimman osuuden tuloista. Miesten asenne tällaista kohtaan, vaikka se on heille maailman tärkein asia mitä he hamuavat, on usein halveksittavaa. Muiden ns. siveiden naistenkin asenne tähän on halveksittavaa. Koko asenne 'naisen pyhimpään ja kauneimpaan ja tärkeimpään' yleensä on usein hyvin kielteistä.

Senhän pitäisi olla rakkauden suurin ilmentymä. Eikö totta! Ja siitä on tullut kauppatavaraa.
Yksilön, jokaisen pitäisi olla suuri valo ja ihme, itse kauneus tässä maailmassa. Ja se on ahdistunut, kantaa vain ihmeellisiä rooleja mukanaan ja on kaupallisten ja muotivirtauksien ja mitä kaikkien, orja!

Orjan roolia ei ollakaan vielä käsitelty!

Voi kunpa näihin juttuihin löytyisi vastauksia! Kuka osaisi! Minä en. Ainoa mitä tiedän, ettei tule tuomita mitään roolia, sillä kaikessa on puolia, mitä emme heti näe.

[T-H]

Hyvin kirjoitit Esmi. Minusta oman pesän myyminen vs työ josta saa rahaa, on todella halveksuttavaa ja halventavaa käytöstä. Se on myös sääli. Jos ihminen ei kykene muuten ansaitsemaan elantoaan kuin itseään myymällä, (nyt en puhu lapsiprostituuteista) on se kuin tauti. Katuhuorat ovat niin tympeä näky katukuvassa, vaikka onneksi en ole heihin törmännyt. Tämän ymmärtää kun lukee ja näkee uutisia.

Naisena oleminen on hieno asia. Varmaan naiset käyttävät viehätysvoimaa hyvillä ulkoisilla piirteillä eteenpäin pyrkimiseen ja tahtonsa läpi saamiseen. Seksikkyys luo myös valtaa, aivan kuin Raha.

[Norna]

 Olen samaa mieltä Esmiraldan kanssa että juurikin yhteiskunnan asenne (ja kumma kyllä miestenkin) sitä pesää kohtaan tekee asiasta monin kerroin vaikeamman kuin se voisi olla. Ehkä taustalla on jokin rivien välissä opetettu seksuaalisen häpeän rooli, että jossain sisimmässä halun kohdetta halveksitaan, koska sitä halutaan ja koska siitä nautitaan. Juontaa juurensa varmaan jostain ikivanhoista uskonnollisista myyteistä, jotka vieläkin meissä elävät. Argh.
 Mä en halveksi naista joka on prostituoitu, mutta toki toivon että naisten henkilökohtainen kunnioitus omaa naiseuttaan ja ihmisyyttään kohtaan olisi terveempi. Ettei alistuttaisi kaikenmaailman sontaan vain rahan tähden.

 Jossain kirjassa mainiosti kerrottiin henkisestä ihmiskunnan tasosta kun se pystyttää patsaita ja kunnioituspäiviä sodalle ja siten toisen ihmisen tappamiselle, mutta kuinka monta patsasta ja muistomerkkiä on niihin verrattuna pystytetty rakkaudelle ja varsinkaan seksille?

[Esmiralda]

Monen itsensä myymisen taholla on taustalla rakkaus ihan puhtaanakin, enkelimäisyys, antaminen jne.

Muistan nuoren Kristiinan, joka kertoi miten hänen prostituutionsa lähti liikkeelle. Hänen rakkaansa ja ihailtu mies tarvitsi savukkeita, eikä ollut rahaa. Hän myi itsensä rakkaansa kaverille ja kaikki olivat tyytyväisiä. sillä hetkellä. Mutta voitte kuvitella miten siinä pitemmän päälle kävi.

Joku, varsinkin köyhemmissä maissa, kun ei muuta työtä löydä, myy itseänsä rakkaudesta omiin vanhempiinsa elättääkseen heitä tai lapsiaan. Tämä on yksi puoli asiassa ja tässä roolissa johon on yhteiskunnallisista syistä sortunut.

Toinen puoli on tuo, mistä DolceVitakin puhui. Voimme kuvitella millainen on prostituutiossa elävän naisen tai miehen kuva omasta itsestä. Jos itse halveksii itseään, niin miten sitten muut.

Jokainen voi kysellä itseltään, kuinka paljon kunnioittaa omaa seksuaalisuuttaan, naiseuttaan tai mieheyttään itsessään. Siitä lähtee kunnioitus muitakin kohtaan.

Patsaista; Intia on niitä kauniita kuvia pullollaan. Ja Japanissa on kunnon fallosjuhlat!

[Lizzy]

En jaksanut koko aihetta kahlata läpi, mutta tuo Esmiraldan viimeinen viesti nosti kyllä karvat pystyyn. Onko se todella rakkautta, että myy itseään, jotta toinen saa rahaa harjoittaa omaa pahettaan? Mielestäni siinä ei missään vaiheessa kyllä ole kyse rakkaudesta. Ei ole kovin rakastavaa itseään kohtaan tupakoida saati sitten myydä itsensä ja vieläpä toisen ihmisen tupakka askin takia. Olisi edes ollut sitten itse nikotiiniriippuvainen. Sekin olisi ollut parempi. Toivottavasti Kristiina on ryhdistäytynyt tuosta ja löytänyt itsekunnioituksensa.

Kuulemma lama on saanut yhä useamman naisen ajautumaan tuolle ikävälle "uralle". Toisaalta se ei ole pelkästään näiden naisten itsensä vika. Talousjärjestelmä ja yhteiskunta, joka ajaa tuollaiseen tilanteeseen on mätä.

Mitä rooleihin yleensä tulee niin meillähän on niitä perinteisesti ajatellen kaikilla moniakin. Toisaalta aidolla ihmisellä ei ole yhtään mitään "roolia".  :

[T-H]

Missään vaiheessa ei itsensä myymisessä ole kyllä rakkaus esillä. Jos jonkun mielestä asia on näin, on se sitten tiettyä alistumista toisen tahtoon - miehen. Hommassa on mukana myös pelko ja menetys. Homma niin likaista että se haisee

Kerran teeveessä jotain prostituoitua haatateltiin, niin kyllä kun sitä naista sen hetken kuunteli, niin sillä ei kun tyhjää aivot vaan leikkas.

[Lizzy]

Tuuli hiuksissa kommenttiin lisään vain että jep ja ihmettelen miten kummassa sitä "rakkautta" tungetaan joka paikkaan. Tietysti itsestä kiinni mitä pitää rakkautena. Jonkun mielestä se voi tarkoittaa alistumista. Jonkun mielestä kaltoinkohtelu on rakkautta tyyliin "lyön koska mä rakastan sua niin h-vetisti" jne. 

Elwynin viestistä tuli mieleen, että tosiaan mikään ei tunnu riittävän ja ajattelin kun tätä ammattia sanotaan myös maailman vanhimmaksi ammatiksi niin miksi se on sellainen? Onko naiset kautta aikojen olleet niin alistettuja, että tuo on ollut ihan luonnollinen vaihtoehto?

Kyllä tuollainen vaihtokauppa on alentavaa molempia kohtaan. Toisaalta jossain tilanteessa se voi olla rehellinen palvelus. Mutta jos sitä aletaan rakkaudeksi väittää niin ei hyvää päivää.