seuraava »

[Esmiralda]

Niin, kyllä se minuakin kauhistutti, mutta minulla oli halu kuunnella häntä ja hänen todellisuuttaan.
Hän oli silloin ollut 14- vuotias ja uskoi NIIN KOVASTI RAKASTAVANSA , ETTÄ OLI VALMIS TEKEMÄÄN MITÄ TAHANSA TOISEN PUOLESTA.

Myöhemmin hän pian oivalsi, että mies (poika) käyttää häntä vain hyväksensä ja alkoi itse ottamaan rahat omaksensa. Kertoi, että jo silläkin itsetunto kohosi aika paljon.

Miettiä voi vain, missä ympäristössä tämä lapsi on saanut kasvaa!

Jotta että ettette liikaa tuohtuisi, tapasin tämän Kristiinan ihan 'moraalisessa' työssä, jossa minäkin olin. Hän oli silloin 18 ja vaikutti tasapainoiselta ja elämää jo syvästi pohdiskelevalta nuorelta. Uskon, että oli jaksanut nousta ja oppia kunnioittamaan omaa itseään aika paljon.

Mutta olisiko hän kanssani keskustellut, jos olisin ensi kädessä mennyt hänet tuomitsemaan? Kiitos hänelle, hän opetti minulle paljon sellaista, jota en aikaisemmin ollut ymmärtänyt!  

[T-H]

Hieman historiaa prostituutiosta: (Uutinen on vanha, mutta ammatti ei vanhene koskaan)

Prostituutio peilaa aikaansa (30.03.2005)


TEKSTI:Anna Nieminen ja Päivi Parhi-Riikola

Hyväksytään seksikauppa ammatikiksi ja liiketoiminnaksi.
Kielletään seksikauppa rikoslailla. Molempia vaihtoehtoja
tarjotaan lääkkeeksi lisääntyvää prostituutiota vastaan.
Historia osoittaa, että eniten prostituutioon vaikuttavat
yhteiskunnalliset  olot ja seksuaaliset asenteet.

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2004

Suomalainen prostituutio sai todennäköisesti alkunsa jo keskiajalla, kun Turusta kehkeytyi kaupunkiyhteisö. 1600-luvulla maamme johtavan keskuksen seksimarkkinoita vauhditti yliopistolaitos. Seksikauppa on aina viihtynyt tiiviiden miesyhteisöjen kyljessä, ja Akatemian opiskelijat olivat tutustuneet prostituutioon Keski-Euroopan vierailuillaan.

Kun Helsingistä vuonna 1812 tuli pääkaupunki, siitä tuli myös prostituution keskus. 1800-luvun ensi kymmenistä alkaen vähintään puolet Suomen prostituoiduista on toiminut Helsingissä.

– Helsinki oli aikoinaan kuin Bangkok nykyään, vertaa prostituutiota tutkinut sosiaalihistorioitsija Antti Häkkinen. Suosiossa ollut kylpyläkulttuuri, matkailu, Suomenlinnan sotilastukikohta ja kaupungin nopea kasvu loivat kysyntää prostituoiduille.

Nuoria työläistyttöjä maalta

Maria syntyi Porissa vuonna 1864. Hänen isänsä oli seppä, ja perheellä oli varaa opettaa tyttö lukemaan ja kirjoittamaan. Yhdeksän vanhana Maria muutti Tampereelle tätinsä pikkupiiaksi. Joskus 1880-luvun alussa hän synnytti aviottoman lapsen, joka kuitenkin kuoli pian. Vuonna 1886 Maria muutti Helsinkiin ja meni palvelustyöhön.

Maria on yksi noin 4 500 prostituoidusta, joiden elämänkohtaloita Antti Häkkinen on tarkastellut. Hänen tarinastaan löytyy monia "sen tavallisen tarinan" aineksia.

Hän oli lähtöisin työläiskodista, kuten suuri osa prostituoiduista 1800–1900-luvun vaihteen Helsingissä. Hän oli synnyttänyt aviottoman lapsen, ja hän muutti maaseudulta pääkaupunkiin etsimään työtä ja omaa paikkaansa elämässä. Nopeasti kasvavassa Helsingissä oli kova kysyntä etenkin palvelusväestä, tehtaantyöläisistä ja anniskelu- ja majoitusliikkeiden henkilökunnasta.

Oltuaan kaksi vuotta piikana Maria joutui poliisin epäilemäksi, koska oli kierrellyt iltaisin kaupungin kaduilla. Mariaa pidettiin katuprostituoituna, katutyttönä.

–1800-luvun lopulla ulkona liikkuminen hämärän aikaan tulkittiin automaattisesti epäilyttäväksi, sillä kunniallisilla naisilla ei katsottu olevan asiaa kadulle iltaisin ja öisin, Häkkinen sanoo.

Katuprostituoidut olivat siveyspoliisin ja kaupunkilaisten silmätikkuja, koska he etsivät asiakkaita julkisilla paikoilla. Sen sijaan säätyläismiesten rakastajattaret ja bordellien prostituoidut, usein Ruotsista tai Venäjältä tulleet ylempien sosiaaliluokkien naiset, olivat alan eliittiä, joka ei yhtä usein joutunut ympäristön huomion ja hyökkäysten kohteeksi.

Tarkastusvihkolla ammattiin

20. marraskuuta 1888 Maria toimitettiin ensimmäisen kerran sukupuolitautitarkastukseen. Vaikka hän oli terve, häntä epäiltiin edelleen. Vuonna 1890 Maria sai toisen lapsen, joka sekin menehtyi pienenä. Maria oli käynyt tarkastustoimistossa 18 kertaa, kun hänet tammikuussa 1891 otettiin vakinaiseksi tarkastusnaiseksi. 27-vuotias Maria oli nyt rekisteröity ammattimainen prostituoitu, joka viikoittain joutui käymään tarkastuksissa.

Prostituoitujen sukupuolitautitarkastusten tavoitteena oli minimoida prostituution kielteiset seuraukset, ennen kaikkea estää kupan, tippurin ja muiden sukupuolitautien leviämistä. Jos ilotyttö ei sairastanut sukupuolitautia, hän sai lääkäriltä tarkastusvihkon, joka toimi lupakirjana prostituution harjoittamiseen. Jos naiselta löytyi sukupuolitauti, vihko takavarikoitiin kunnes tauti oli hoidettu.

Helsingissä ilotyttöjä tarkastettiin satunnaisesti jo 1810-luvulla. Vähin erin järjestelmä säännönmukaistui, ja vuonna 1876 kaupunkiin perustettiin erityinen tarkastustoimisto tarkastuksia hoitamaan. Näin seksikaupasta tuli viranomaisten ohjaamaa toimintaa. Ohjesääntöinen prostituutio jatkui senkin jälkeen, kun prostituutiosta vuoden 1889 laissa tuli rikos. Huoli sukupuolitaudeista oli kova, ja erityisesti lääkärikunta puolsi ohjesääntöisen järjestelmän säilyttämistä.

Koska sukupuolitautien yleistymistä pidettiin etenkin pahatapaista elämää viettävien irtolaisten syynä, lääkärintarkastuksiin toimitettiin myös naisia, joita ainoastaan epäiltiin prostituutiosta. Tarkastukset olivat paitsi nöyryyttäviä usein myös perusteettomia. Helsingin tarkastustoimistossa kävi vuosina 1870–900 tuhansia naisia, mutta taudinkantajia löytyi vain noin 600. Käytännössä tarkastusten hyötykin jäi vähäiseksi, sillä prostituoitujen asiakkaita tutkittiin ani harvoin.

Ketkä seksiä ostivat?

Prostituoiduista tiedetään yhtä ja toista, kiitos kuulustelu- ja lääkärintarkastuspöytäkirjojen. Prostituoitujen asiakkaita on paljon vaikeampi tutkia, koska vastaavanlaisia arkistoja ei ole. – Lait eivät ole koskaan määritelleet seksin os-tamista rangaistavaksi, huomauttaa historian professori Toivo Nygård. Vaikka prostituoitujen asiakkaisiin voitiin soveltaa lakien salavuoteus-, huorinteko- ja irtolaispykäliä, miehet päätyivät harvoin tuomiolle tai lääkärintarkastuksiin.

– Jossakin määrin asiakkaita on tullut kaikista ikä- ja sosiaaliluokista, sillä prostituutio on osa kollektiivista mieskulttuuria, jossa miehenä olemiseen kuuluu naisen seksuaalinen valloit-taminen, hyödyntäminen ja alistaminen, arvioi 1800- ja 1900-luvun prostituution tuntija, sosiaalihistorioitsija Antti Häkkinen.

Sukupuolitautitilastojen valossa pääkaupungin prostituoitujen palveluksia käyttivät aktiivisimmin ylioppilaat ja ylempien sosiaaliluokkien nuoret, naimattomat miehet.

– Sääty-yhteiskunnassa ylempien sosiaaliluok-kien miehet menivät naimisiin vasta vanhemmalla iällä saavutettuaan hyvän yhteiskunnallisen aseman, joten ilotytöt korvasivat avioelämää. Heillä oli myös varaa seksin ostoon ja ilotaloissa istuskeluun. Bordellit olivat osa miesten huvi-kulttuuria. Niissä vietettiin aikaa, syötiin, juotiin, pelattiin, kuunneltiin musiikkia ja tapeltiin, Häkkinen sanoo.
 

Taustat hyvin kirjavat

– Viime vuosikymmeniin asti prostituoitujen ajateltiin olevan itse syyllisiä omaan tilaansa. Asiakkaiden osuutta tai prostituutiota ylläpitäviä yhteiskunnallisia rakenteita ei pohdittu, sanoo lääketieteen historiaan erikoistunut aate- ja oppihistorioitsija Heini Hakosalo.

Tämä asenne näkyy myös viranomaisten laatimissa kuulustelu- ja tarkastuspöytäkirjoissa. Esimerkiksi Marian prostituution syyksi sukupuolitautilääkäri on merkinnyt "kevytmielisyys".

– Asiakirjoista on vaikea löytää prostituution aloittamisen todellisia syitä, koska viranomaiset ovat tulkinneet naisten kertomuksia omista lähtökohdistaan. Toisaalta naiset ovat voineet värittää tarinoitaan viranomaisten mieltymysten mukaan ja korostaa omaa vastuutaan, Antti Häkkinen sanoo.

Elämäkertatietojen perusteella prostituoidut tulivat alalle niin monenlaisten vaiheiden kautta, ettei kaikille yhteistä syytä voida osoittaa.

Joillakin on ollut tiukkaa toimeentulosta; erityisesti palvelustyössä palkka oli pieni ja työpaikat vaihtuivat usein. Jotkut ovat joutuneet säätyläisherran viettelemiksi ja hylkäämiksi. Osa on houkuteltu ansaan katteettomilla paremman elämän lupauksilla, osa on halunnut pitää hauskaa ja etsiä uusia tuttavuuksia.

Huomionarvoista on, etteivät usein syiksi tarjotut "lapsuuden traumaattiset kokemukset" ja "huono koulutus" korostu naisten kertomuksissa. Intiimien tietojen puuttumisen voi selittää se, etteivät naiset halunneet kertoa kuulustelijoilleen henkilökohtaisimpia asioitaan. Koulutus taas ei nouse esiin, koska Marian lailla useimmat naiset olivat saaneet oppia. Antti Häkkisen mukaan prostituoidut olivat käyneet saman verran koulua kuin nuoret helsinkiläisnaiset yleensä.

Haaveissa uusi elämä

Oli seksin myymisen syy mikä tahansa, yksikään poliisin kanssa tekemisiin joutunut prostituoitu ei aikonut harjoittaa ammattia pysyvästi. – Prostituutio on ollut ani harvalle naiselle elinikäinen ja ainoa tulonlähde. Poliisitilastojen perusteella 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun prostituoiduista joka neljäs jätti ammatin jo ensimmäisen vuoden aikana, Häkkinen sanoo.

Useimmat prostituoidut haaveilivat aivan tavallisesta naisenelämästä. Tämä käy ilmi vetoomuksista, joita prostituoidut kirjoittivat kuvernööreille ja maaherroille. Niissä naiset anovat apua uuden elämän aloittamiseen ja kertovat riipaisevasti, kuinka he ovat yrittäneet vaihtaa asuin- ja työpaikkaa, mutta aina joku on tuonut esiin heidän menneisyytensä.

Myös Maria yritti irtautua prostituutiosta hakeutumalla "langenneille naisille" tarkoitettuun turvakotiin, jota piti vapaakirkollinen Emma Mäkinen.

– Yleisen mielipiteen mukaan ilotytöillä ja avionrikkojilla ei ollut mahdollisuuksia säädylliseen elämään, mutta herätyskristillisten mielestä Jumala voi kaikkivoipaisuudessaan pelastaa jopa heidät, kertoo kristillissosiaalista vapaaehtoistyötä tutkinut Suomen historian mvs. professori Pirjo Markkola.

Helsingissä toimi useita turvakoteja, joista Emma Mäkisen koti oli suurin ja vanhin. Se aloitti toimintansa jo vuonna 1880.

Turvakodeissa "haureuteen langenneet" naiset saattoivat harjoitella paluuta yhteiskuntaan ja opetella kunnon työläisnaisiksi. Naiset saivat asua kodeissa ilmaiseksi, mutta heidän tuli noudattaa tiukkaa päiväohjelmaa, johon kuului hartaushetkiä, uskonnon opintoja ja kovaa kotitaloustyötä.

Lakeja 252 vuotta

suomessa prostituutiota ehdittiin säädellä kirkko-, rikos-, sukupuolitauti- ja irtolais-laeilla, ennen kuin se 1986 vapautettiin seuraamuksista. Aina säätely on kuiten-kin kohdistunut seksin myyntiin; os-tamisen kriminalisointia pohditaan meillä nyt ensimmäisen kerran.

1734 Ruotsin valtakunnan laki määrittelee prostituution rangaistavaksi, mikäli se tapahtuu "huoneissa tai kokouksissa, joissa riettautta tai irstaisuutta harjoi-tetaan". Laki kieltää myös salavuoteuden eli avioliiton ulkopuolisen seksin sekä huorinteon eli aviorikoksen.

1811 Kadulla kuljeskelevia naisia alis-tetaan tarkastuksiin sukupuolitautien le-viämisen välttämiseksi.

1875 Keisarillinen julistus kehottaa kau-punkeja luomaan ohjesäännön ja tarkas-tuskomitean prostituutiota varten.

1880 Asukaslukuun suhteutettuna Hel-singin prostituoitujen määrä on suurimmi-llaan: joka sadas helsinkiläinen on pros-tituoitu.

1883 Irtolaisasetuksilla halutaan panna kuriin työttömät, kuljeskelevat ja "paha-tapaista elämää" viettävät kansalaiset, jotka voidaan toimittaa työlaitokseen tai vankilan kaltaiseen pakkotyölaitokseen.

1884 Uuden määräyksen mukaan pros-tituoidut saavat asua enintään kaksittain. Ilotalot eivät silti katoa. Bordellit alkavat toimia salaisesti.

1889 Rikoslailla määritellään "yleinen prostituutio" rikokseksi.

1908 Ohjesääntöinen prostituutio lakkau-tetaan, mutta käytännössä prostituoitujen valvonta siirtyy poliisilta terveysviran-omaisille.

1926 Salavuoteus poistuu rikoslaista.

1936 Prostituutio poistuu rikoslaista, mut-ta irtolaisten rankaiseminen kovenee.

1942 Epävirallisena jatkunut ohjesääntöi-nen prostituutio loppuu.

1948 Huorinteko eli aviorikos poistuu rikoslaista.

1950–1980-luvut Prostituution harjoitta-jien määrä laskee tasaisesti ja jyrkästi. Helsingissä on 1980-luvulla parisataa prostituoitua.

1986 Irtolaislaislaki kumotaan ja sitä valvovasta Huoltopoliisista luovutaan. Prostituutio vapautuu seuraamuksista.

1990-luku Prostituutio lisääntyy voimak-kaasti.

2003 Hallitus valmistelee rikoslakia, joka kriminalisoisi seksin ostamisen.

2004 Lakiesityksen antaminen eduskun-nalle lykätään vuoteen 2005.
 

Jotkut pääsivät eroon

Jotkut saivat turvakodista avun ja olivat siitä kiitollisia. Eräs nainen kiittää kirjeessään Emma Mäkistä siitä, että tämä opetti glanssin rykäämisen eli kiiltosilityksen taidon. Se oli tuonut naiselle työmahdollisuuksia ja auttanut hänet kaidalle tielle.

Monelle prostituoidulle turvakodin ankara ilmapiiri oli kuitenkin liikaa, niin myös Marialle.

Maria ei viihtynyt vaan lähti pois ja joutui uudestaan tarkastuskirjoihin marraskuussa 1894 metelöityään humalassa Bulevardilla. Seuraavan vuoden huhtikuussa hän yritti etsiä töitä ja jäi pois vakituisista tarkastuksista. Hänet luokiteltiin ns. ylimääräisesti tarkastettavaksi naiseksi, eli poliisi toimitti hänet tutkimuksiin tarpeen tullen. Pian Mariasta kuitenkin tuli jälleen vakituinen prostituoitu.

Loppuvuodesta 1897 Maria tuomittiin irtolaisuudesta kolmeksi kuukaudeksi Hämeenlinnan vankilaan. Aika vapaudessa jäi lyhyeksi, sillä huhtikuussa 1898 hän sai uuden, vuoden vankilatuomion. Sen jälkeen hän yritti vielä kerran irrottautua prostituutiosta ennen kuin toukokuun lopussa 1901 putosi Korkeasaaren laiturilta ja hukkui. Uudessa Suomettaressa ja Päivälehdessä kuolema tulkittiin itsemurhaksi, mutta tapahtumien yksityiskohdat jäivät epäselviksi.

Puolustustaistelu viriää

1800-luvun lopulle asti prostituutiota pidettiin välttämättömänä ilmiönä, jonka kitkemiseen yhteiskunnalla ei ollut keinoja. Irtolaisuutta ja marginaaliryhmiä tutkinut historian professori Toivo Nygård arvelee, ettei prostituutiota koettu kovin suureksi uhaksi, koska kyse oli naisista, vieläpä melko pienestä joukosta naisia. Prostituution nähtiin jopa suojaavan kunniallisia naisia "viettiensä armoilla" olevilta miehiltä.

Sitten työväenliike ja naisliike nostivat esiin uudenlaisia argumentteja. Työväenliike katsoi seksikaupan halventavan köyhiä työläisnaisia ja alkoi vaatia sosiaalipoliittisia uudistuksia. Suurlakkovuonna 1905 prostituution lopettaminen nostettiin yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi.

Naisliikkeelle prostituutio merkitsi epäoikeudenmukaista patriarkaalista vallankäyttöä. Erityisen tuomittavaa oli ohjesääntöinen prostituutio, joka pakotti vain naiset tarkastuksiin, vaikka yhtä lailla miehet saattoivat levittää sukupuolitauteja. Naisliike halusi miehet vastuuseen teoistaan.

Prostituoitujen kurjiin oloihin puuttuivat myös kristillisten järjestöjen, kuten Siveellisyysseuran ja Valkonauhaliiton, moraalireformistit. He kirjoittivat "siveellisyyskysymyksestä" lehtiin ja näin nostivat prostituution julkiseen keskusteluun.

– Seksuaalisuus oli ollut vaiettu aihe. Nyt siihen tarttuivat ennen kaikkea naiset, joiden olisi aikakauden ihanteiden mukaisesti pitänyt olla hiljaisia ja siveitä eikä tietää asiasta mitään. Tämä kauhistutti monia aikalaisia, Pirjo Markkola sanoo.

Markkola näkee moraalireformistien työllä olleen merkitystä päätöksessä, joka 1908 lakkautti ohjesääntöisen prostituution – olkoonkin, että muutos jäi muodolliseksi: käytännössä prostituoitujen valvonta siirtyi poliisilta sosiaaliviranomaisille.

Eriarvoisuus nousee taas

Suomalaisessa yhteiskunnassa prostituutiota on säädelty kirkko-, rikos-, sukupuolitauti- ja irtolaislaeilla. Lakeja paremmin prostituutioon näyttävät kuitenkin purreen seksuaalimoraalin muuttuminen ja yhteiskunnan vaurastuminen ja demokratisoituminen.

Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä elintaso nousi, sosiaaliturva- ja koulutusjärjestelmät kehittyivät ja naiset saivat lisää taloudellisia ja yhteiskunnallisia oikeuksia. Sukupuolitauteihin löytyi tehokkaita lääkkeitä, ehkäisyvälineet paranivat, ja avioliiton ulkopuolisiin seksisuhteisiin suhtauduttiin aiempaa vapaammin. Prostituoitujen määrä kääntyi selvään laskuun.

1990-luvulla prostituutio alkoi taas lisääntyä nopeasti. Taustalta löytyy samankaltaisia syitä kuin sata vuotta sitten. Tuloerot ovat kasvaneet niin Suomessa kuin muissa maissa, ja etenkin naisten taloudellinen tilanne on heikentynyt. Keskusrikospoliisin tilastojen mukaan 95 prosenttia Suomessa oleskelevista prostituoiduista on ulkomaalaisia, lähinnä venäläisiä ja virolaisia. Tämä kuvastaa hyvin sitä, että Suomen, Venäjän ja Viron välillä kulkee yksi maailman jyrkimmistä elintasokuiluista.

Myös yhteiskunnan seksuaalimoraali on saanut vuosisadan takaisia vivahteita. Vaarallisten tautien, kuten aidsin, yleistyminen kiristää normeja ja vaikeuttaa seksikumppaneiden löytämistä.

Uutta on sen sijaan prostituution teollistuminen ja globalisoituminen. Prostituutiosta on tullut osa maailmanlaajuista seksibisnestä, joka tuottaa markkinoille yhä enemmän ja yhä monipuolisempia palveluja. Samaan aikaan yksilönvapauden korostaminen torjuu rakkauseetoksen ja kannattaa tunnesiteetöntä, mekaanista seksiä.

Prostituutiolle on taas tilaa.

Anna Nieminen on oululainen filosofian maisteri, vapaa toimittaja ja historioitsija.
Päivi Parhi-Riikola on oululainen filosofian maisteri, toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Lähde: http://www.tiede.fi/arkisto/artikkeli.php?id=104&vl=2004

[Lizzy]

Elwyn, todellakin seksin ja rakkauden kait pitäisikin kuulua yhteen. Minusta tuntuu, että elämme yhteiskunnassa, joka haluaa sotkea ja sekoittaa kaiken. Jokaisesta asiasta tulee irrallisia hyödykkeitä ja kilpaillaan siitä kenellä on parhaat palvelukset tai mitä se ikinä nyt sitten onkin.  

Esmiralda, tuo tarinasi Kristiina oli siis noin nuori. Siinä tapauksessa oli todella hyvä, että aidosti kuuntelit. Jotenkin kuvittelin, että kysymyksessä olisi ollut aikuinen ihminen. Mielestäni se olisi ollut eri asia.

En minä tuohdu siitä, jos joku aikuinen on päättänyt toimia prostituioituna. Mielestäni se on vain surullista, jos nuorille naisille tulee siitä sellainen mielikuva, että ehdoitta rakastaminen on sitä, että antaa alistaa itsensä. Varmasti tämä nuori Kristiina mielestään silloin rakasti poikaystäväänsä ehdoitta. Hän vain tajusi myöhemmin, että kyse ei olekaan siitä.

Joskus on vaikeaa tietää mitä rakkaus on. Monen kasvuympäristö on tässä asiassa ollut vanhingollinen siinä mielessä, että aina se mielikuva rakkaudesta muodostuu ja jos kotona on ollut vain kylmyyttä niin silloin rakkaudenkin käsite menee sen mukaan.

Ehdoton rakkaus se vasta onkin kysymysmerkki, jos tausta on tuollainen.

Onneksi juuri keskustelemalla, iän myötä, kokemuksien kartuttua ja toisten tarinoita kuuntelemalla voi oppia paljon ihan taustasta huolimatta.  

[*Kide*]

Hups, olettapa pulisseet   vaikka aikas rajatulla alueella...  
Täs jatkua Myss´ltä... ja näitä on!

Kapinallinen - ts.anarkisti, vallankumouksellinen, toisinajattelija. Kaiken kasvun takana on ensin kapinallisen roolin aikaansaama liike. Myös urautumista ja jämähtämistä vastaan tällä on paljon annettavaa ihmiselle, joka osaa sen valjastaa vielä "aikusituttuaan". Ongelmaksi nousee varjo, joka ilmenee silloin kun kapinointi alkaa olla jatkuvaa muutoksesta huolimatta, em.muodin perässä kulkeminen sitä kyseenalaistamatta tai periaatteesta kapinointi.

Kerjäläinen - ts.koditon köyhä. Symbolisesti kerjäläinen kuvaa mitä tahansa asiaa, tunnetta, esinettä, tarvetta jota on pakko kerjätä selviytyäkseen. Eli ihmisen ei tarvitse olla köyhä ja nälkiintynyt ollakseen kerjäläinen, kyse voi olla läheisyyden kerjäämistäkin. Kerjäläinen opettaa ihmiselle omantunnonarvoa kovalla kädellä ja pakottaa katsomaan resulsseja totuuden läpi.

Kilpailija - ts. olympiaurheilija. Ihmiskehon äärimmäine hallinta, mutta sisällä etiikan ja moraalin hallinta. Eli tämä arkkityyppi kuvastaa tahdonvoimaa ja hankisen vahvuuden äärimmäistä hallintaa saavuttaakseen tahtomansa. Varjopuolla saavuttamiseen käytettään vilppiä, eli silloin itse saavutus on tärkeämpää kuin etiikka ja moraali.

Kirjuri - ts.kopioija, sihteeri, kirjanpitäjä. Tämä rooli tulee esille kun talletat jotakin informaatiota, itse sitä luomatta. Sukututkimuksen kautta, uutisoinnissa, netissä ja mediassa yleensä olevat uutiset ovat kirjureiden kasaamaa ainesta muille.  Plagiointi, tietojen myyminen, juoruaminen, faktojen muutos syöksee kirjurin varjoon.

Klovni - ts.hovinarri, ilveilijä, hölmöläinen. Tavallisesti tämä rooli on pääroolina miehillä, he peittävät todelliset kasvot ja ovat usein porukan tai piirittämänsä naisen tunteiden ja reaktioiden peilejä. Nämä ovat yleensä myös kovia kritisoimaan ja arvostelemaan muita, myös vastoin omia tunteitaan. Hovinarri kiipeää vallankahvassa olevan lähelle olemalla mielinkielin, kun taas hölmäläinen on se yksinkertainen ihminen (Forest Gump).

Kohtalokas nainen - ts. musta leski, keimailija, seireeni, Kirke, viettelijätär, lumoojatar. Don Juan naispuolinen vastine.

Kostaja - ts. kostonenkeli, pelastaja, vapauttaja. Pitää oikeudenmukaisuudesta huolen, jopa agressiivisesti. Auttaa pyytteettömästi heikompia ja ahdingossa olevia riistolta. Kostonenkelillä on tässä arkkityypissä mystinen lisäsävy, jossa ilmentyy Jumalalta sstu oikeutus ja käsky toimia kostajana. Varjonsa tämä rooli kohtaa pyhittäessään keinot saavuttaakseen kostonsa ja mielestään oikeuden.

Kumppani - ts.apuri, oikeakäsi. Ihminen joka tarjoaa apuaan ja palvelujaan itseään vahvemmalle ja arvovaltaisemmalle henkilölle uskollisesti, pyytteettömästi, sitkeästi ja epäitsekkäästi. Samalla nauttien arvostusta toimistaan ja kokemusta tarpeellisuudestaan. Eli tässä roolissa on kyse vain platonisista suhteista ja ystävyydestä.

Kuningas - ts. majesteetti, hallitsija, johtaja, päälikkö. Miehisen vallan ja auktoriteetin huippua, jossa yhdistyy tarvittaessa äärimmäinen taito suopeuteen kuin myös julmuuteen. Varjossa tämä rooli ei siedä arvostelua, kysymyksiä eikä haasteita.

Kuningatar - ts. hallitsijatar. Edellisen tavoin, mutta lisäksi naisessa piilevät voimat ja arvovalta lisättynä. Tämä ilmentyy jokaisessa naisessa, jolla on itsetunto kohdallaan, joskus. Kompastuskivenä tässä on kuningattaren tai hallitsijattaren tarve olla muiden yläpuolla, koska tukiverkko saattaa olla vain näennäistä, jos varjo on astunut esiin. Eli tyypillinen paha, kun taas jääkuningatar ei anna hippustakaan ajatusta tai empatiaa muiden ihmisten tunteille, mehiläiskuningatar taas on onnistunut orjuuttamaan koko ympäristönsä omille tarpeilleen, vaikka palvelee yhdyskuntaa omalla tavallaan.

Lapsi - ts. orpo, haavaoittunut, maaginen/ viaton, luonnonlapsi, ikuinen poika/tyttö. Joskus näistä jokin on näkyvin, mutta nämä kaikki ovat meissä. Haavoittunut ja orpo voivat kulkea käsi kädessä tai haavoittunut niin vahvasti esillä, että viatonta ei näy.
Orvon pitää itsenäistyä varhain, lapsen oma arvostelukyky ja kokemus luovat oman maailmankuvan, joka voi olla täysin illuusiota tai ylirealistinen. Tästä kumpuaa todellisia selviytymistarinoita lapsuuden traumoista, mutta huonosti käy niille jotka eivät koskaa pääse irti orvon roolista.
Haavoittunut lapsi kätkee historiaan väkivaltaa, hyväksikäyttöä, laiminlyöntejä, jotka ovat jättäneet jälkensä ihmisen aikuiselämään asti ja vaikuttavat taustalla. Tätä arkkityppiä ei voida kuitenkaan syyttä kaikesta aikuiselämän ihmissuhdesotkuista, sillä tällä arkkityypillä on läksy ihmiselle ja se on anteeksiantaminen. Se mahdollistaa irtipääsyn ja eteenpäin menon, kokemuksista huolimatta.
Maaginen/viaton lapsi on se osa meissä, joka lumoaa muut ja mihin ihastutaan. Se on myös se joka näkee mustissa pilvissä ne kultaiset reunat ja että, kaikki on mahdollista. Varjopuolla kyynisyys ja pessimistisyys juontavat yleensä tämän lapsen mitätöintiin lapsuudessa aikuisten toimesta. Kuin myös vetäytyminen omaan fantasia maailmaan on maagisen lapsen varjopuolta.
Luonnonlapsi on syvässä tunnekosketuksessa luonnon ja eläinten kanssa. Vaikka herkkyyttä ja lempeyttä voi löytyä, ovat luonnonlapset yleensä selviytyjiä. Varjossa piilee kääntyminen luonnon ja eläinten riistäjäksi tai tuhoajaksi.
Ikuinen poika/tyttö on se Peter Pan, joka ei koskaan aikuistu. Symbolisesti siis ei tahdo rajoitta vapauttaan. Positiivisessa mielessä tämä ihmistyyppi on se, joka rakentaa elämänsä niin että nauttiminen on mahdollista yhdessä aikuisen velvollisuuden kansa. Negatiiviseksi arkkityyppi muuttuu, kun oman vanhenemisen hyväksyminen tuottaa tuskaa ja kieltäytymistä, tai on riippuvainen toisesta ihmisestä joka ylläpitää vapautta ja ulkoista varmuutta.

JATKUU... taas täytyy tehdä jotakin muuta. Edellisessä välissä tuossa kaameassa tuulessa istutin narsisseja ja tein pajunoksista niille "häkit", jotta pakkassuojan saa nätisti päälle... jos tarvii   Nyt täytyy mennä pistään sapuskaa perheelle ja itselle myös...  

[Ave^^]

En kannata seksin myymisen kieltämistä lailla,
sillä se ei kadota miesten tarpeita mihinkään. Kun joku vapaaehtoisesti valitsee tarjota seksiä, ja siitä selvästi maksetaan, molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä. Mutta kun seksiä ei enää saa suoraan maksamalla, pitää miehen hankkia rakastajatar, jolle täytyy luvata kuut ja tähdet taivaalta ja valehdella rakastavansa. Sillä ei sitä seksiä tuolta saa ilman rakkautta. Rakkaus ja seksi kuitenkin ovat täysin eri asioita. Ja sen takia aina joku saa kärsiä.

[eppana]

Pistää kyllä pohtimaan omia rooleja tuo Myss:in aikasta pitkä ja kattava lista..
Varmaan tässäkin asiassa olis helpompi nähdä oma itsensä jos vain pystyisi rehellisesti itseään katsomaan ja tiedostamaan.
Joskus siinä jossain keskustelussa, missä puhuttiin niistä omista lohikäärmeistä (olikohan se kirja joku "Kesytä omat lohikäärmeesi" tms??), , olin omasta mielestäni tekemisissä ihan eri lohhareitten kanssa kun mitä ystäväni koki minun olevan.
*jatkaa pohtimista*

[*Kide*]

Myss´ltä jatkuu...
Laupias samarialainen -Marttyyrin läheinen tuttu, ero tulee esille siinä että samarialainen uhrautuu sellaisten vuoksi joista luulisi vähiten välittävän. Jokaiselle tuttu, kun omasta ajastaan antaa eksyneelle aikaa ja neuvoo tietä.

Manaaja -ts.shamaani. Jokaisella tulisi olla tämän arkkityypin lahjat mukana, kun estätään ulkoapäin tulevien toimintamallien, ajatuskaavojen omaksuminen miettimättä. Peiliin katsominen on vaikeaa, mutta manaaja sinussa laittaa vaikeassakin tilanteessa sen eteesi ja näin näet enemmän. Varjo puoli tulee vanhassa sananlaskussa hyvin esiin; näkee roskan muiden silmässä, mutta ei hirttä omassaan.

Messias -ts.lunastaja, pelastaja. Tämän arkkityypin olemus on jumallisen ruumiillistuman olemus ja ilmentymä. Messiaskompleksi taas syntyy varjopuollella, kun ihminen kuvittelee oikeasti olevansa Jumalansa asialla ja tehtävällä.

Midas/ saiutri - ovat niin lähekkäiset, että ne voidaan katsoa olevan yhtä. Midas on läsnä, kun taotaan kultaa joka asiasta ja helpolla, niin helpolla että se muuttuu kiroukseksi. Ahneus on Midaksen varjona aina ja muiden ihmisten vahingoittaminen, kaiken itselleen haaliminen myös. Saiturilla on samat oireet, mutta ilman rahan "taikomis" etua.

Munkki /Nunna - ts.naimaton. Myönteistä tässä ovat piirteet, joissa korostuutt spirituaalinen mielenlaatu, uskollisuus, sitkeys ja viisauskin (vanhemmiten usein).  Varjona on eristäytyminen, ylihurskaus tai etuoikeutettuun asemaan piirteiden vuoksi nousun vaatimus tai halu. Selibaatti on ulkona tästä arkkityypistä, vaikka äkkiseltään sen uskoisi siihen kuuluvan.

Muodonmuuttaja - ts. taikuri (ks.veijari). Tämä arkkityyppi matkaa kanssasi unimaailmassa tai hengellisessä muussa matkassa. Se aukaisee kolmatta silmää ja on sinussa tilanteissa, joissa intuitiosi saa olla voimissaan ja ohjata sinua. Varjona tällä on nk. takinkääntäjä persoonallisuuden syntyminen, eli oman eduntavoittelu nousee päälimmäiseksi elämässä.

Mystikko -Aidon mystikon tie on aina aliarvioitu äkkisellä silmäyksellä ja kun se avautuu, se ei olekkaan helppo. Tietoisuuden tason nousu on yski mystikon lahja, mutta hintana sillä on koettu kärsimys. Tietoisuus voi olla tiedettä, taitoa, älyä mitä vain opittua ja loppuun asti teräväksi hiottua työllä, hiellä ja verellä. Eli jos olet meditaatiolla ja hiljentymisellä saavuttamassa jotakin ja koet sen olevan lähellä mystikkoa, voi ero olla hiuksen hieno. Arkkityypisi voikin olla etsijä... Mystikon varjo tulee vallitsevaksi arkkityypissä, kun mystikko antautuu täysin valitsemalleen asialle, unohataen kaiken muun tai korostaa itsetärkeyttään itsessään ja nostaa itse itsensä jalustalle, olettaen myös nauttivansa palvontaa. Samoin varjossa kulkee mystikko, joka vaatii ihailijoiltaan tai oppilailtaan taloudellista, emotionaalista tai seksuaalista sitoutumista häneen. Aito valaistuminen on palvelualttiutta, ei kyvyn, taidon tai osaamisen alistamista hyödyntavoitteluun.

JATKUU...

[Hopealohikäärme]

Minun roolini kaikenlaisissa ryhmissä on ihan selvästi sivustatarkkailija/kuuntelija, tahdon tai en. Minun ei ole helppo kommunikoida tai tuoda ajatuksiani julki, enkä välillä (useimmiten) edes halua. Oloni on usein aika irrallinen tilanteissa, joissa on useampi kuin kaksi tai kolme ihmistä, tuntuu kuin en todella kuuluisi joukkoon. Mutta useinkaan se ei minua haittaa, tykkään olla ikään kuin vapaa yhteisistä velvoitteista enkä välttämättä haluakaan olla kauhean kiinteästi osa ryhmää. Joskus se kyllä vähän häiritsee, kun tuntuu, ettei kukaan huomaa/välitä olemassaolostani...
Kommenttini ja vähänkään esiintymiseen viittaavat tekoni (toisin sanoen huomion keskipisteeksi joutuminen) ovat aika satunnaisia, ja joskus tuntuu, etteivät ihmiset kuuntele sitäkään vähää mitä yritän sanoa. Niinpä olen mieluummin hiljaa.

Mutta kahdenkeskisissä tilanteissa asia on ihan toisin, puhun ihan yhtä paljon kuin se toinenkin. Mutta silloin sen toisen on oltava todella tuttu. Muussa tapauksessa tunnen oloni vaivautuneeksi. Jännä juttu.

[*Kide*]

Jatkampa pakinaa, kun on käsi jo ok 

Nautiskelija - ts. hedonisti, herkuttelija, kokki, viinintuntija. Ks.mystikko myös. Nautiskelija saa energiaa elämän hyvistä puolista ja käsitys äärimmäisyyksiin menemisestä, ei kuulu tähän. Vaan on lähinnä kulttuurillinen ennakkokäsitys (sanan stereotypiaa). Fyysisen nautinnon etsiminen aistien kautta on verrattavissa henkiseen etsintään, kaikki muistaa Kreikan Dionysos Jumalan? Varjona tällä arkkityypillä on pyrkimys saavuttaa nautinto muiden tai oman terveyden kustannuksella.

Neitsyt -Puhtauden ja nuoruuden (tyttöjen neitseellisyyden) arkkityyppi. Luonnon suojelu kuuluu neitsyyden arkkityypin toimialueeseen, ja varjona on asioiden kärjistäminen tai suojelun kausaalisuuden ymmärtämisen puute. Myös vastenmielisyys (em.kaksinaismoralisointi) tai pelko ovat äärivarjon ilmentymiä. Neitsyt on täydellisen miehisen elämän, Jumalan äiti.

Opas -ts.guru, viisas, tietäjä, henkinen opettaja, evankelista, saarnaaja. Jokainen meistä joskus opastaa henkisiä asioita toisille. Tämä ilmentyy aivan omien elämän kokemusten nöyrässä yksinkäsittelyssä tai jakamisessa toiselle samassa tilanteessa olevalle. Pimeä puoli nousee, kun tahdotaan saada hyöty toiselta tästä.

Opettaja -ts.mestari, neuvonantaja, ohjaaja. Tässä ei vain opeteta toista, vaan jalostetaan ajatuksella. Siipien suojaan ottaminen ja siellä kehittyminen on opettajan arkkityypin ansiota, mutta varjona on tilanne, jossa opettaja ei anna oppilaan kehittyä itseään paremmaksi ja pois vaikutuksen alaisuudesta tilasta. Todellinen, hyvä opettaja osaa päästää irti oikealla hetkellä ja riittävällä tahdilla.

Oppilas -ts. opetuslapsi, uskottu, seuraaja. Jatkuva oppiminen, avoimuus uudelle ovat oppilaan tunnuksia. Tämä onnistuu vain opettajan kanssa ja pystyy antamaan oppilaalle sen mikä on tarkoitus, lannistamatta. Yksinopiskelussa on vaara, joka ilmenee Disneyn piirretyssä "Mikki Hiiri taikurin oppilaana".. lopputulos voi olla kaaos. Mutta myös ikuisuusopiskelijat ovat liiaksi ihastuneet oppilaana oloon, eivätkä osaa astua oman tiedon varaan omille jaloilleen.

Orja - tällöin puuttuu ihmiseltä valinnanvapaus ja itsemääräämisoikeus. Vaatii paljon asettua orjaksi, menettämättä itseään (em.armeija-aika). Orjallakin on oma mieli ja valinta olla orja, on joka puuttuu usein orjana olevilta. Irtipääsy orjan roolista on henkinen ponnistus, jos ei tilanne muutoin laukea.

Palvelija - ts.oppipoika. Kaikki josksu palvelevat jotakuta toista ja se kuuluu kasvuun. Tarkoitus olla käytettävissä ja rikastuttaa toisen elämää ovat palvelijan tehtäviä. Tehtävä onnistuu jos palvelija osaa ja kykenee palvelemaan myös itseään, em. riittävän levon (hyvinvoinnin) kautta.

Pappi - ts.papitar, pastori, rabbi, shamaani, evankelista. Tähän arkkityyppiin liittyy vihkimys tai lupaus tehdä jotakin tehtävää. Olettamuksena on, että henkilö myös elää oppejensa tai tehtävänsä mukaan ja jos tämä ei onnistu, puhutaan varjosta.

Parantaja -ts.haavoittunut parantaja, hoitaja, terapeutti. Terveydenhuollon henkilöt ovat ovat malliesimerkkejä, heillä on halua auttaa fyysistä tai psyykkistä ongelmaa muissa. Yleensä he eivät ole kuin alkusykäyksen antajia tai kontrolloijia paranemisprosessissa, mutta todella tärkeitä ja arvokkaita henkilöitä, jotta paranemisprosessi pysyy. Suuri vaikutus ammatinvalinnassa, mutta joillakin on tämä kyky ihan maallikkotasollakin.
Haavoittunut parantajan taustalla on oma kärsimys, joka on johtanut tilanteesen jossa hän kykenee toimimaan parantajana muille. Varjona kummassakin on antaa harhakuva avuntarvitsijoille kaikkivoivasta kyvystä parantaa.

JATKUU...

[Esmiralda]

Tämä on varma osa rooleistani:  Kaikkine puolineen...

Nautiskelija - ts. hedonisti, herkuttelija, kokki, viinintuntija. Ks.mystikko myös. Nautiskelija saa energiaa elämän hyvistä puolista ja käsitys äärimmäisyyksiin menemisestä, ei kuulu tähän. Vaan on lähinnä kulttuurillinen ennakkokäsitys (sanan stereotypiaa). Fyysisen nautinnon etsiminen aistien kautta on verrattavissa henkiseen etsintään, kaikki muistaa Kreikan Dionysos Jumalan? Varjona tällä arkkityypillä on pyrkimys saavuttaa nautinto muiden tai oman terveyden kustannuksella.

[*Kide*]

Ihan totta, nautiskelijaa pitäisi löytyä jokaisesta meistä. Elämästä nauttimisen taito on lahja  Harmillisesti osa elää jatkuvasti "sitten kun" elämää...
Mutta Myss jatkuu, jotta saan kaikki tänne... Siitä on sitten hyvä poimia ja pohtia mitä löytyy. 12 niitä pitäisi jokaisen kaivaa Myss´n mukaan, eli 8. pääasiallista ja lisäksi vähempiarvoisia lisäksi.

Mutta tuosta teknisestä toteutuksesta tuonnempana...

Peluri - ottaa isoja riskejä, eli tämä laajasti nähtynä kattaa kirjon narkomaaneista, yrittäjä henkiseen elämäntapaan, politiikan pelisilmästä korttihaihin ja muihin pelihimoihin. Tälle arkkityypille on ominaista luottaa intuitioon ja vaistoon, vaikka järkeä vastaa. Varjona tällä on pakkomielteen syntyminen.

Pioneeri - ts.tutkimusmatkaaja, uudisasukas, keksijä. Hakee ja tutkii kaikkea uutta ja nämä voivat olla konkreettisa paikkoja tai mielen sopukoita, oppimiskohteita. Samalla hän voi myös luoda uutta, innovatiivisyys liittyy pioneeriin jonka on suuntautunut omien rajojen ja kykyjen tutkailuun ja hakemiseen. Joskus pioneeri ei vain saa otetta elämästä, jos arkkityypi on liian vahva -ks.Don Juan ja kohtalokas nainen.

Prinsessa - ts.neito. Ikiaikainen käsitys naisesta ja jotkut vieläkin siitä haaveillen odottavat prinssiään saapuvaksi. Tälläinen arkkityyppi alistaa naisen itsensä avuttomaksi ja herkäksi, kauneus on tässä se katoava aspekti. Ja silloin lumous on ohi, mutta nainen edelleen avuton. Jos liitto perustuu nk.miehen ja naisen asemille tällä tavalla, on ongelmia tiedossa ajan kanssa tai kunnes prinsessa kasvaa ulos avuttomuudestaan. Jos kasvua ei tapahdu prinsessasta ei koskaan tule kuningatarta.

Prinssi - ts.ruhtinas. On miespuolinen henkilö joka on kasvatettu ja koulutettu palvelemaan konkreettista tai kuvainnollista valtakuntaa. Varjo asettuu prinssin harteille, kun hän käyttää asemaansa muita sortaen (vaimo /lapset).

Prostituoitu - opettaa lahjomattomuuttaa ja koskemattomuutta. Itsenäisyyttä ei pidä myydä pelosta kuin taloudellisen hyödyn vuoksi. Mutta lahjojen ja ideoiden myyminen (työn teko) on prostitioidun arkkityypille ominaista, varjo astuu kuvaan jos on pakko tai ei pidä työstään. Tämä on itsekunnioituksen ja itsetunnon mittari.

Rakastaja - Ilmentyy kaikkialla, mihin ihminen tuntee himoa. Se miten se purkautuu ulos on kiinni itsetunnostasi, uskallatko? Varjopuolena on kiihko tai pakkomielle himoon, joka vaikuttaa omaan tai toisen terveyteen haitallisesti.

Riippuvainen - ts.suurkuluttaja, ahmatti, työnarkomaani. ks.pelurikin. Tuttua meille kaikille varmasti, mutta kuinka suurena annoksena? Riippuvuudet nautintoaineisiin on yksi, mutta tv., seksi, ruoka, liikunta, henkiset asiat (negaatiotkin!)... kaikki mikä saa adrenaliinin kohisemaan korvissa on riipuvaisen arkkityypin ominaisuuksia. Varjo kontrolloi sillon kun riipuvuudesta puuttuu kontrolli ja itsekuri, tällöin myös epärehellisyys on kuvassa mukana. Yleensä itselle valehtelu on ensimmäinen oire itsekurin hukkumisesta.

Sabotööri - Yhdistää pelon ja huonon itsetunnon. Se saa ihmisen tekemään ratkaisuja, jotka ovat este elämän eteenpäin menolle. Luottamuksellinen suhde tämän arkkityypin kanssa on se sisäinen kello, joka myös varoittaa huonoista seikoista tielläsi ja opit näin varomaan virheitä. Aktiivinen tyyppi, joka ei jää taka-alalle helpolla, vaan vaati itsensä kuulluksi tulemista.

JATKUU...

[*Kide*]

Sijaiskärsijä - ts.marttyyri. Ihminen joka on oppinut käyttämään omaa palvelualttiuttaan ympärillä olevien henkilöiden hallitsemiseen. Usein urallaan ja sinne suuntautunut toiminta johtaa korkealle, koska on ihminen on valmis laittamaan kaiken (aivan kaiken) peliin. Kärsiminen muiden puolesta on maailmassa uskonnon kautta suurinta, mitä voi tehdä toisen puolesta ja korkeinta mihin ihminen voi yltää hengellisellä tasolla. Varjo on tasapainossa keikahduksessa, jossa muiden hallitseminen tulee hallitsevaksi ja päämääräksi, keinoja kaihtamatta.

Soturi - ts.amatsooni, palkkasoturi, onnensoturi, revorverisankari, samurai. Fyysinen voima ja kyky taistella, suojella ja puolustaa omia oikeuksiaan. Soturissa on miesenergiaa, mutta naisissa on tätä yhtäpaljon arkkityyppinä. Yleensä soturin astuessa elämän näyttämölle, on käyty jokin initaatio läpi ja kasvettu ihmisenä. Palkka- ja onnensoturi ovat valmiita myymään sielunsa ja taitonsa kenelle ja mihin vaan, kun hinnasta sovitaan. Samurai ja revorverisankari puolustavat itseään ja muita oman arvostelukukynsä perusteella, mutta vahvasti väkivaltaisin keinoin. Pahimmillan näiltä arkkityypeiltä puuttuu eettiset periaatteet ja kohtuullisuus käsitys kokonaan. Ritarillisilla arvoilla ei tässä ole mitään tekemistä!

Sovittelija - ts.lähettiläs, diplomaatti, välimies. Siinä missä asianaja on päämiehensä puolella, ajaa sovittelija kaikkien näkemyksiä kohti parasta ratkaisua. Kunnioitus kaikkia kohtaan leimaa tätä arkkityyppiä ja omaa piirteitä kärsivällisyydestä, taitoa tulkita ja harkita, tunneäly on hyvä ja sovittelutaito. Varjossa sovittelijalla on oma lehmä ojassa.

Taiteilija - ts.käsityöläinen, kuvanveistäjä, kutoja. Halu kuvata näkemäänsä maailmaa taiteen keinoin, vaikka taito ei kohtaisi tuotosta. Tärkein on psyykkinen lataus ja tekeminen. Tarve purkaa ne työhön, taiteeseen on pääasia. Varjo astuu taitelijan tielle, kun puhutaan taiteilijoista. Harva taiteilija välttyy näiltä; omituisuuden leima, hulluus><nerous, kärsiminen muiden arvostelusta. Usein taiteilija saa kunniaa vasta kuolemansa jälkeen, mikä on elävän taiteilijan talouden puolesta hillitsevä tekijä taiteen luomisessa.

Tarinankertoja - ts.runoniekka, trubaduuri. Tarinoilla on kautta ajan opettettu asioita muille ihmisille ja tarinoiden kautta voidaan eläytyä tilanteisiin ja kokemuksiin, konkreettisesti kokematta. Tästä syystä monet opettajat voivat samaistua tähän arkkityyppiin, mutta yleistystä ei tehdä. Monet kirjailijat, varsinkin romaanin kirjoittajat ovat tarinankertojia, mutta myös tiedon (media) onnistunut levitys voidaan nähdä tämän arkkityypin ansioksi. Ja brändien luojien, PR-henkilöiden työ koskettaa tämän arkkityypin aluetta. Varjossa tarinankertoja valehtee, vääristää tarinoita, salaa ja käyttää lahjaansa oman edun tavoitteluun.

Tuhooja - ts.hunni, sarjamurhaaja, ryöstäjä, hullu tiedemies. Joskus uutta ei synny, jos vanhaa ei tuhota pois. Historia ja maailman legendat, uskonnot pursuavat tämän arkkityypin kaltaisa tarinoita ja henkilöitä. Tämän arkkityypin läsnäolo on välttämätöntä jokaisella. Monet terapeutit ovat työkseen tuhoojia, he auttavat ihmisiä purkamaan omia tuhovoimiaan, jotta eheytyminen voi alkaa. Liian pitkälle tuhoaminen menee silloin, kun ei anneta uuden kasvaa ja vallata aluetta itselleen. Myös varjossa arkkityyppi kulkee, kun ihmiskunta tuhoaa ympäristöään ja tappaa toisiaan. Vaikka tässäkin on sytä muistaa, että tämä kiertokulku on väistämätön toisinaan jos on kuljettu varjossa jonkun muun arkkityypin kanssa.

Tuomari - ts.kriitikko, tutkija. Ks. sovittelija. Kuningas Salomon on tuomarin esikuvana, tämän ulkopuolella jäävät tuomitaan moraalisesti arveluttaviksi, rikollisiksi ja yhteiskunnan vihollisiksi. Yksilötasolla vääryyden kokeminen ja anteeksi antamisen aito taito on tuomarin arkkityypin parasta puolta.

JATKUU...

[Kuuhilda]

Tämä oli mielenkiinotoista
Minä olen tuumannut, että minulla ei mitään rooleja olekaan vaan on ominta itseäni olla sitä, mitä kussakin tilanteessa katson parhaaksi.
Kaikki roolit ovat minun, ehkä siellä selkärankana kulkee minun elmänkokemukseni ja maailmankatsomukseni, jonka pohjalta sitten roolejani näyttelen...tästäpä nyt pääsisi ajatukseen, että olen yhtä kuin elämänkokemukseni, mikä taas on ihan hassu ajatus, ja jaksaissaan sitä voisi ajatella laajemminkin...ja siis ei vain tässä elämässä saatu kokemus, vaan kaikkien edellistenkin inkarnaatioiden aikana kertynyt viisaus...joo-o, tämä on aihe, jonka mittimistä tarpeeksi kauana jaktakessani päätyisin vain sanomaan; On vain ykseys. Tai jotain muuta sellaista.

No niin, Neptunus ykkösessä  ja Uranus ja Jupiter nousullako ne tässä puhuvat

[Thuileann]

Mielenkiintoinen aihe! Olen pohtinut tätä tosi useasti, koska mun rooli riippuu aivan ryhmädynamiikasta. Kun saavun uutena ryhmään, yritän selvittää, mikä rooli on ns. "vapaana" ja astun siihen. Eli olenko se höpsökkä kikattelija vai se joka potkii toisia perunalaariin, että jotain tapahtuisi. Vai olenko hiljainen tukija, tarkkailija, vai ihan sitten joskus harvoin oma itseni.

Se ehkä johtuu siitä, että olen empaatti, vaistoan nämä asiat tosi äkkiä ja nopeasti, näen ns. mitä ryhmä "kaipaa" ja yritän tuoda sen esille. Olin joskus entisessä työpaikassani sellaisessa tilanteessa, jossa oli vahva vastakkainasettelu kahden ryhmän välillä. Huomasin, ettei kumpikaan ole "oikeassa" vaan se, mitä ryhmä tarvitsi, oli terveen, kriittisen tarkkailijan, joka huomauttaa asiallisesti, että kummankaan jutuissa ei ole enää minkäänlaista järkeä vaan kaikki perustuu valtapolitiikalle.

Mutta kuinka moni pystyy määrittämään roolinsa kun on yksin kotona sohvalla istumassa aamutakissa? Minusta olen silloin aidoimmillani.