seuraava »

[Bast]

Terve!
Nyt kun vihdoin kauriin vaikea isäsuhde paranee, ja muuttuu edes hieman tasapainoiseksi, niin äitisuhdehan se sieltä tuli esiin. nyt sunnuntaina kävi niin että äitini ja minä laitoimme välit poikki kokonaan(mahdollisesti jatkamme yhteydenpitoa ehkä kirjeitse)... Äitini on konservatiivinen ja sulkeutunut vesimies, ja hän on vielä täysin normeissa elävä tyyppi, jonka toivoisin hänellä parantuvan, mutta ei se ole koko meidän suhteen aikana muuttunut... outo tilanne, äiti on kuitenkin aina ennen ollut tärkeä osa elämääni, vaikkakin hän on aina ollut helvetin dominoiva, mutta olen aina toivonut että hän muuttuisi..ei kai sitten.. suurin syy riitoihimme on ollut raha, ja nyt se oli syynä tähän lopulliseen välirikkoon, Raha on liian hallitseva tässä maailmassa, vitut siitä. raha ja tavara!!

Nyt olen sitten yhteiskunnan ja rahan ja tavaran takia periaatteessa äiditön.... siksikin tämä on harmillista, koska aina voi tapahtua jotain....

Onko ketään samanlaisessa tilanteessa olevia..tms ajatuksia?

[*Kide*]

Huomenta 
Meinasin sitten pudota tuolilta ja ehdin jopa miettiin, onko joku kirjoitanut minusta  Sen verran akuutti on myös välirikko täällä päin... jotakin ilmassa, vai pohja vedessä?  :
Vaikka asia ei naurata yhtään 

Otan osaa... mutta onhan se niin, että jos jokin ei suju... se ei suju 
Ainahan kannattaa olla objektiivinen myös omissa toimissaan ja ajatuksissa, mikä on hyvä ja oikein. Sillä kaksihan aina tarvitaan tälläiseen (yleensä!)
On toki tilanteita, joissa yksi henkilö ns. saastuttaa lähipiirin ja siitä ei auta kuin poistua, jos puhe ei tehoa. Oma äitini on myös  mutta ihan irrallaan tästä maailmasta... kuvittelee olevansa jotakin ihan muuta kuin mitä itseasiassa on... surullista, sillä menolla hän menettää joka ainoan lapsensa (ja lapsenlapset) tai saa aikaan sellaisen riippuvuussuhteen omiin lapsiinsa (jotka vielä oavt vaikutuspiirissä), etteivät he kykene omaan itsenäiseen elämään koskaan. Ainakaan mitenkään helpolla, ehjänä ihmisenä 
Totuushan on, että vaikka vanhemmista jompikumpi näkee lapsessa em.toisen vanhemman piirteitä... se ei ole lapsen vika ja jokaisella on oikeus olla sellainen kun on... yhteiskunnan normien mukaan kuitenkin  On surullista, jos lapsi on aina lapsen asemassa, vaikka ikää alkaisi olla. Vielä surullisempaa on, jos riita on jostakin turhanpäiväisestä. Tarkoitan tällä sitä, että vaikka toinen ei arvosta jotakin ja toinen hyvinkin paljon... kuka antaa oikeuden arvostella sitä, minkä toinen kokee arvokkaaksi ja päin vastoin... tuputtaminen on syvältä 

Kyllä sinä selviät ja aikanaan toivottavasti myös te selviätte... toista ihmistä kun ei voi muuttaa ja itseään ei kannata liian halvalla "myydä", edes sukulaisille 

[^^Queen Nefertiti^^]

raha on sekä tapa hallita että osoittaa omaa arvoa. oma äitini olettaa että kisaan hänen kanssaan, siksi ei oikein yhteistyöt ole sujuneet yleensä (siis jos tehdään yhteistyötä). viime aikoina olen luopunut toivosta että tämä tässä elämässä merkittävästi paranisi; tiedän hänen traumansa, mitä hakee työllään ja rahalla, oman äitinsä rakkautta, jota ei saanut, ja kumpikin takertuu kristinuskoon eikä ainakaan avaudu tälle nykyhenkisyydelle, jota nuorempi polvi hakee, kenties..

joten päästä irti.. kumpikaan ei voi muuttaa toista, muita ihmisiä on miljoonia ja sinulla on oma elämäntehtävä muualla..

karmallisista syistä synnymme tiettyyn perheeseen, tosin.. antaa mahiksia ja myös rajoja.. kokeiles muuten Pirjo Laineen Kryon-postituslistaa.. siellä verrataan juuri näitä vanhoja ja uusia katsantoja..  lähetän yv:na kun nuo moderoivat yhteystiedot tästä kuitenkin..



 

[T-H]

Eiköhän se melkeen jokaisella nuorella ole tuo Raha se asia, josta joko äidin taikka isän kanssa tulee riitoja. Niin oli mullakin nuorempana ollessa. Onneksi kun pääsin omaa elämää elämään, niin loppui se jatkuva nalkutus siitä. Nykyään mulla on äitin kanssa ihan hyvät välit. Tulee jopa naurettua tuolle ajalle, vaikka silloin kun tuo aika oli, niin se oli tulja ja tappuraa! Nykyään saatan muistuttaa häntä siitä, että " Sä sanoit aina mulle, että sulle pitää aina olla vaan kallista, ja mikään mitä hän osti ei kelvannut taikka riittänyt".

Tuolle äitini nauraa sitten nykyään kun tomerasti häntä muistutan

[K-NRJ]

Kun äitisuhteesta on puhe, niin kannattaa katsoa  -merkki ja varsinkin sen aspektit. Monesti jo pelkkä merkki kertoo paljon äidistä, itselläni tosi osuvasti Rapu-Kuu ja todella hallitseva Rapu-äiti. 

Still Fenix, mitä aspekteja Kuusi tekee syntymäkartalla? Onko Kuusi jollain lailla juuri nyt pahojen transiittien alla?

Minulla tuli äidin kanssa jättiriita kun Saturnus oli Kuuni päällä ja luulinkin jo jääneeni perinnöttömäksi, mutta kyllä ne välit sitten saatiin kuntoon...

[Saakan]

Minulla on juuri samanlainen tilanne: äitini on erittäin vahva luonteeltaan ja kova hallitsemaan/määräilemään. Hän on aurinkomerkiltään vesimies, nousu jousimies, kuu skorpioni.. Eli tulta ja tappuraa! Hänen mielialansa vaihtelevat aivan valtavasti! Välillä en tiedä, kuinka tulisi käyttäytyä hänen seurassaan. (itse  leon,  neitsyt kuu joukkari) Olen siis melko herkkä ja arka, mutta tarvittaessa erittäin rohkea. Äidilläni on paha tapa töksäytellä asioita suoraan päin naamaa ihan kenelle vaan, ja hän pitää meitä lapsiaan vieläkin 5-vuotiaina. Hän on mielestään aina oikeassa ja paras kaikessa. Olin nuorempana kova urheilemaan ja kisaamaan monissa lajeissa, ja aina äitini jaksoi sanoa, että: "Ketä sinä voit kiittää? Kuka sinua tuuppasi tuohon urheiluun mukaan?". Hän on kova kehumaan itseään, esim. kuinka hän oli jo töissä 9-vuotiaana ja siivosi koko omakotitalon 10-vuotiaana, koska hänen äitinsä ei ehtinyt, mitä hän on ommellut, virkannut, tehnyt itse vaatteita 7-vuotiaana, jne... Tämä vaikuttaa sillä tavalla, että saan tuntemaan itseni mitättömäksi..Meillä oli todella pahat riidat silloin kun olin 18-v. Myöhemmin kun muutin pois kotoa opiskelemaan kauemmas (HUH!) poikaystäväni kanssa, äitini aina soitteli ikäviä puheluita, että poikaystäväni ei pitäisi muuttaa kanssani asumaan, vaikka hän pitikin hänestä?!!??!? Se oli kamalaa aikaa!! Minusta tuntui kuin kaikki repisivät minua eri suuntiin, että "tee näin", "älä tee niin"... Olen aina kunnioittanut äitini mielipidettä, mutta tuona aikana en tiennyt oikein mihinkä uskoa...? Olin aivan hukassa! Olen nyt 22-v.
Jos yritin sanoa äidilleni hienovaraisesti, että nyt sinä kehut itseäsi liikaa, niin äitini alkoi huutamaan, itkemään (itsesääliä) ja arvostelemaan minua. Kuitenkin hän on juuri samanlainen minulle. Sanoo suoraan asioita, varsinkin niitä negatiivisia juttuja. Hän ei ole pitkään aikaan kehunut hiuksiani, jos olen esim. käynyt kampaajalla (minä kun en kamalan usein siellä käy!) vaan hän sanoo: "Näyttävätpä hiuksesi rasvaisilta!"

Argh... Pahoitteluni kun aloin purkaa itseäni tänne Oli niin helpottava lukea, että muillakin on samankaltaisia äitejä. En siis ole yksin! 

Muistaakseni syntymäkartalla, joku huone kertoo juuri tällaisestä "äidistä irti päästämis-jutusta". Olisiko ollut huone 6?...

Ystävällisin terveisin: Saakan 

[*Kide*]

3. vaikea  äiti 

[rhoda]

Jaa-a..näinköhän pelkkä kuun sijainti
koko totuutta kertoo..

Aivan samalla tavalla voi perheenjäsenten välistä
astrokemiaa katsella kuin muissakin ihmissuhteissa,
eli synastria- tai komposittikarttojen avulla.

Vanhempi-lapsi-suhteessa ovat usein mukana myös hitaiden planeettojen
"työstöaspektit" eli sukupolviaspektit
jotka sinällään voivat aihettaa tiettyä kasvunvaraa suhteeseen.

Joskus kannattaa myös vilkaista periytyykö joku tietty aspekti vanhemmalta lapselle,
putoaaako omena kauas puusta vai huomaako
mallaavansa (kuu matkii) tiettyjä opittuja metodeja vanhemmiltaan..
(Itselläni on esim
samoin äidilläni omalla nataalillaan)

  aspektini myös on hieman "häiriintynyt" Uranus-opposition vuoksi,
mikä jo itsessään tekee emotionaalisesti etäiset välit perheeseen..
Miten sitten merkki (oinas) näkyy äiti-suhteessa,
ehkä siten, että pyöräytti minut hyvin nuorena eikä kovin kypsänä muutenkaan.
Lisäksi hänen aurinkonsa on Skorpissa, jolla muinoin oli sama hallitsija kuin Oinaalla eli 
Sotaista on juu ollut, ja usein on tuntunut,
että yhteys on pelkkä VERIside
koska muutoin olemme kuin eri planeetoilta,
emmekä vieläkään tule kahnauksitta toimeen jos
olemme kolmea päivää pidempään yhdesssä..

Silti synastriassa kuumme ovat kolmiossa
hänen  minun  ja 
ja hänen  minun  ,
joten erittäin ikävistäkin zelkkauksista on selvitty hengissä,
kaunoitta ja pöytä on aina putsattu, jos ei muuta,
niin uutta kädenvääntöä varten..

[^^Queen Nefertiti^^]

eilen sain taas kokea että tämä äitini välittää.. tuli kiitoksen sanoja.. toisessa yhteydessä ei.. kyllä ne jollain tavalla välittää, ellei ole aivan kamala karma.. muiden äideistä en tiedä, omani vetää kovasti eri roolia eri tilanteissa.. mutta koska on ison katraan vanhin, on aina senkin takia huolehtimassa.
 
mutta uskoisiko hän, että mennyttä ei ole, johon kovasti takertuu?

itse en enää "huolehdi" kuin satunnaisesti muista, kaikilla on omat oppaansa
ja enkelinsä as well

Ja juuri sen vuoksi että menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat olemassa samanaikaisesti, ei ole mitään syytä, miksi ette voi reagoida johonkin tilanteeseen ja muuttaa sen riippumatta siitä, sattuuko se osumaan siihen rajalliseen todellisuusalueeseen, missä normaalisti olette mukana. Teillä on kyky poistaa trauma menneisyydestä koska tahansa ja yleisesti ajateltuna tämä saattaa loppuun sen oppitunnin, miksi valitsitte alun perin tuon kokemuksen.

[Corvus Leonis]

nyt sunnuntaina kävi niin että äitini ja minä laitoimme välit poikki kokonaan(mahdollisesti jatkamme yhteydenpitoa ehkä kirjeitse)... Äitini on konservatiivinen ja sulkeutunut vesimies, ja hän on vielä täysin normeissa elävä tyyppi, jonka toivoisin hänellä parantuvan, mutta ei se ole koko meidän suhteen aikana muuttunut...

Prikulleen sama juttu, kyseessä myös  ja riitaa rahasta. Mutta en toisaalta ole tekemisissä enää kenenkään lähisukulaisen kanssa serkkuja myöten, tuo nyt oli vaan piste iin päälle. Mutta niin se vaan on, ettei sukulaisiaan ja henkilökemioita voi valita, sen sijaan voi valita kenen kanssa on tekemisissä ja kenen ei.

[T-H]

Mun äiti on , jotenka riitaa vo esiintyä muunkin aurinkomerkin kanssa, kuin  Ihan sama juttu oli mullakin joskus, että laiton muutamaksi kuukaudeksi äidin kanssa välit poikka. Halusin, että hän miettii miksi me asiat näin välillämme. No onneksi me saatiin välit lopulta kuntoon. Ois aika raskasta, jos ei oma äidin kanssa olis hyvät välit. Viitaten tässä siihen, että on vain yksi vanhempi elossa.

[Lilli]

Myös minun äitini on   ja olen todennut jo vuosia sitten, että paras suhde häneen on mahdollisimman etäinen suhde.  
Se on metkaa, miten Vesimies saattaa perustaa perheen nuorenakin, mutta äitiys ei sitten kuitenkaan sovi hänelle lainkaan. Seurustellessaan vielä isäni kanssa (seurusteluaika oli tosin lyhyt, vanhemmillani suhde eteni erittäin nopeasti avioliittoon ja ensimmäisen lapsen syntymään) äiti oli ilmoittanut, että ei edes pidä lapsista, mikä on näin jälkikasvun näkökulmasta huomattu. Meidän tapauksessamme raha ei ole suuria ristiriitoja aiheuttanut, kyse on ollut enemmän siitä, että lapset on valjastettu palvelemaan hänen toteutumattomia ambitioitaan (jotka eivät aivan vähäisiä ole) ja jos vaatimuksiin ei yllä, niin se on tulkittu heikkoudeksi ja ehdottoman halveksuttavaksi asiaksi. Halveksuntansa hän on osoittanut joskus hyvinkin julmilla tavoilla. Äidilläni ei ole oikeasti minkäänlaista empatiakykyä ja tunne-elämäkin on hyvin peitetty, jos sitä laisinkaan on. Muiden tunteita hän ei ainakaan ymmärrä eikä pysty niitä käsittelemään.

Oman tunne- ja mielenterveyden kannalta fyysinen ja henkinen irtiotto on ollut paras toimintatapa äidin suhteen. Hyväksyin jo aikoja sitten, että äidinrakkaus jää minulle tuntemattomaksi asiaksi. Mitäpä sitä sitten kerjäämään, sydämeltään raajarikolta tuskin voi ihmeitä vaatia.

[Lia]

Herran jestas kun täytyy todeta että katastrofaalinen äitisuhde mullakin  äitiini. Mutta kun itse olen  ja    sekä    niin olen jäänyt tänne lapsuuden maisemiin ja joo, tekemisissä ollaan kärsimyksestä huolimatta nyt jo iäkkään äitini kanssa - hoidan ja huollan... olen jo kaiketi tyytynyt kohtalooni.

[Ebenia]

Myös minun äitini on   ja olen todennut jo vuosia sitten, että paras suhde häneen on mahdollisimman etäinen suhde.  
Se on metkaa, miten Vesimies saattaa perustaa perheen nuorenakin, mutta äitiys ei sitten kuitenkaan sovi hänelle lainkaan. Seurustellessaan vielä isäni kanssa (seurusteluaika oli tosin lyhyt, vanhemmillani suhde eteni erittäin nopeasti avioliittoon ja ensimmäisen lapsen syntymään) äiti oli ilmoittanut, että ei edes pidä lapsista, mikä on näin jälkikasvun näkökulmasta huomattu. Meidän tapauksessamme raha ei ole suuria ristiriitoja aiheuttanut, kyse on ollut enemmän siitä, että lapset on valjastettu palvelemaan hänen toteutumattomia ambitioitaan (jotka eivät aivan vähäisiä ole) ja jos vaatimuksiin ei yllä, niin se on tulkittu heikkoudeksi ja ehdottoman halveksuttavaksi asiaksi.

Täällä ihan sama tilanne - mutta ISÄN kanssa.    . Vaikka isässäni on myös paljon piirteitä, joita älyllisellä tasolla ihailen (todella fiksu ihminen) niin hän on valitettavasti tunne-elämältään niin pahasti epätasapainoinen, että hänen kanssaan pysyy parhaissa väleissä vain, jos pitää suhteet hyvin formaalisina ja etäisinä. Isäni ei koskaan halunnut lapsia, mutta kaksi lasta tupsahti ja kykenemättömyydestä isyyteen ja vanhemmuuteen olemme saaneet molemmat veljeni kanssa kärsiä.

En todellakaan halua tehdä mitään yleistystä vesimiehistä huonoina kasvattajina (koska parhaimmillaan voivat todellakin olla sitä parasta laatua!), mutta valitettavasti vesimiehen huonoimmat piirteet eivät oikein sovi yhteen huolenpitoa, tasapainoa ja vastuuta vaativien lasten hoidossa ja kasvattamisessa. Ideologisessa kasvattamisessa vesimiehet voivat olla todella hyviä (tätä oma isäni kyllä osasi, ihmisten tasa-arvoisuus jne. on ollut meille lapsesta asti selvää), mutta käytös ja tunne-elämä on sitten ihan muu juttu ja se ei sovi yhteen kyllä kehittyvien ja herkkien lasten psyykeen kanssa.

[Esmiralda]

Huh, kun äidin sydän vääntelee! Jotenkin kipristää...

Kun luin teidän tekstejä, tuntui jokainen sana jotenkin omien lapsieni kautta minun äitimäisiin tuntoihin.
Olenhan samoin riidellyt omien poikieni kanssa ja usein myös juuri rahasta.

Äitinä minulla on suuri huoli aina ollut siitä, miten tämän 'holhousajan' lapset oppivat tulemaan itsellisiksi, itse toimimaan, itse laskemaan mihin raha riittää, itse arvostamaan sitä minkä itse tienaavat. KUn kaikkea on saanut liian helposti tai ainakin naapurin lapset ovat saaneet. He ovat katkeria, että kun muut saivat, he eivät. Tai huutavat minulle, että on niitä muitakin arvoja kuin raha! Kun yritän hillitä heidän rahankäyttöään ja usuttaa työhön, joka ei ehkä ole niin mieluista. Liian helposti luottavat, että kyllä se äiti sitten auttaa...

Tässä puhuu yks Rapu-äiti, varmaan lastensa kannalta usein hankala. Ja siskoni, joka on Vesimies-äiti, on ollut vielä ankarampi rahan käytön suhteen. Suurin piirtein tiedän, kuinka riitaista on ollut. Nyt kun hänen lapsensa ovat jo vanhempia ja omia lapsia, ymmärtävät äitiään aivan uudesta näkökulmasta.

Mutta tämä vain yksi alue tästä. Rahastahan voi tulla riitaa monella tavalla. JOku äiti, joka on nähnyt puutetta, haluaa että lapsi tienaisi hyvin.

Uskon kuitenkin, että kaikki äidit haluaisivat lastensa pärjäävän hyvin elämässä. Jotkut ajattelevat että rahaa pitää olla, jotkut löytävät muitakin arvoja.