Olenkohan mä monikakson kaveri?
Koko ikäni olen ihmetellyt, kun en muista uniani. Viime aikoina se on oikeastaan alkanut häiritä. Elämäni unista muistan yhden painajaisen, yhden pari kertaa samanlaisena toistuneen unen ja yhden, jonka johdosta olen pari kertaa kuljeskellut ympäri kämppää, kunnes tajuan, että "Ai niin, tää oli taas tää..."
Höpötän nukkuessani. Useimmiten ihan siansaksaa, mutta toisinaan ihan ymmärrettävääkin. Ikävä kyllä olen esimerkiksi haukkunut maailman ihanimman anoppini maanrakoon. Olin aivan unessa, mutta silmät auki ja annatin tulla
Vain äitini ja mieheni tietävät, koska olen unessa vaikka silmät on auki. Mieskin tietää vain siitä, että kun hän sanoo minulle että olen oikeasti unessa, niin suutun tulisesti, kun hän kehtaakin epäillä etten olisi hereillä
Touhuilen myös kaikenlaista. Piilottelen ja siirtelen tavaroita ja häiriköin siten muiden nukkumista
Kerran piilottelin rahaa ja pari kuukautta sitten timanttikoruni. Onneksi korut sentään löytyivät parin viikon etsinnän jälkeen. Kakarana lähdin pihalle asti seikkailemaan, onneksi en enää.
Mistä se johtuu, ettei me kaikki muisteta unia? Olis niin kiva päästä oman päänsä sisään unien kautta, mutta kun ei niin ei.