Kuu Leijonassa
- Kokemuksena äiti on löytynyt dramaattisena tunneilmaisussaan, on ihaillut kaikkea näyttävyyttä, loistoa ja voimaa. Rooleja, jotka ovat olleet pettäviä.
Ei tuo oikein päde, vaikka olen
,
7. huoneessa. Olen parisuhdeihminen, mutta myös Jellonanaisilla on ollut elämässäni erittäin suuri rooli.
Äitini on
. Vanhempani erosivat ollessani pieni, jäin isäni luokse. Isäsuhteeni on ollut aika vaikea, isäni oli henkisesti väkivaltainen, käytti manipulaatiota meihin lapsiin sekä jatkuvasti aliarvioi. Murrosikään ehdittyäni äitini taisteli kuin leijonaemo saadakseen huoltajuuteni, missä onnistuikin. Siitä on kiittäminen äitiäni, koska luultavasti isäni olisi muuten tuhonnut mut
Siskoni jäi isäni luokse, hän retkahti aikuisiällä huumeisiin, oli vieroituksessa, pääsi huumeista eroon, mutta nykyisin on täyspäiväinen alkoholisti - luulen, että tuo on seurausta isäni pitkittyneestä henkisestä väkivallasta
Siskoni on
, isä
, nousua en tiedä, mutta veikkaan
tai
. Kaikki meidän perheen ongelmaiset on
:a
Itse kärsin edelleen erittäin huonosta itsetunnosta, koska sain muksuna jatkuvasti kuulla, etten ole riittävän hyvä, en kelpaa isälleni ja kuinka muiden lapset ovat parempia kuin me (minä ja siskoni).
Äitini sen sijaan antoi mun tehdä melkeinpä kaikkea, mitä halusin. Tietysti rajojen kanssa, mutta oli paljon vapaampi menemisteni suhteen kuin isä. Hänen kanssaa olen puhunut ihan kaikesta, käynyt tunteita läpi, äiti on ollut kuuntelemassa aina. Äiti on ollut vähän taustalla, kun olen valinnut elämänuraa, mutta painottanut, että tee valinnat sydämellä äläkä sen perusteella, mitä muut haluavat. Antaa tunnustusta, kun asiat menevät hyvin ja kritiikkiä, kun ei kaikki mene ihan nappiin - muttei kuitenkaan koskaan hauku lyttyyn, vaan pyrkii rakentavaan keskusteluun. Sinällään äiti on ollut enempi kaveri kuin varsinainen äiti, teini-iässä ollessani kävimme äidin kanssa yhdessä ulkona enkä kokenut sitä mitenkään noloksi, koska äiti on aika nuorekas ja mukana nykypäivän trendeissä
Vaikka äiti on aina ollut tukenani, kun olen tarvinnut olkapäätä, on äiti kuitenkin aina potkinut mua itselliseksi: raha-asioissa olen saanut selvitä ihan itse, mitään lisärahoitusta en ole saanut. Lisäksi siivoamiset ja ruoanlaitot olen saanut opetella itse, mikä tulikin ajankohtaiseksi, kun muutin omilleni.
No isäsuhteesta sen verran, että ehkä jotain jäi selvittämättä, koska ensimmäinen poikaystäväni, sittemmin avomieheni, oli hyvin samankaltainen kuin isä, eli henkisesti erittäin alistava ja painostava. Äitini jo aikanaan varoitti mua ko. miehestä (on
) eikä hyväksynyt sitä, että muutin hänen kanssaan yhteen. Kun ero tuli, sain muuttaa takaisin äidin luokse väliaikaisesti, koska kämppä meni alta - exä raahasi samantien uuden naisensa sinne ja savusti mut ulos
Ei vaan löytänyt mitään muuta kämppää parin päivän varoitusajalla, joten äiti kehotti mua muuttamaan takaisin luokseen. Siellä punkkasin aikani, nyt asustelen taas omillani, nykyisen miehekkeen (
) ja kissojen kanssa. Nykyiseen miehekkeeseen äiskä on ihan lääpällään ja on antanut täyden siunauksensa
Äiti on
ja mä
,
ja meillä on
.
Lisäksi jotain muita (edellä äiti, jäljessä minä)
(orbi tosin 8 astetta)
Palailen asiaan, jos löydän muita aspekteja