seuraava »

[Artemis]

Luin tuon Esmiraldan kuvauksen kuu oinaista.

Tuli mieleeni että omalla kohdallani äitini ei ole aina ollut kovin itsenäinen. Hän joutui oppimaan itsenäiseksi melko äkillisestikin. Hän joutui opettelemaan miten selviytyä pienen lapsen kanssa ja rakentaa elämä uusiksi tyhjästä. Eli olisiko minun kuu oinas sopiva kuvaus tuohon. Äitini on kuu härkä.
Olen itse ollut aina melko itsenäinen, jo lapsena. Kai minun oli pakko koska äitini oli paljon poissa työn takia. Hänen oli pakko saada rahaa jotta saamme ruuan pöytään. Siinä minä sitten opin itsenäisyyttä myös, ihan pakostikin.

[Lupita]

Kuu Leijonassa
- Kokemuksena äiti on löytynyt dramaattisena tunneilmaisussaan, on ihaillut kaikkea näyttävyyttä, loistoa ja voimaa. Rooleja, jotka ovat olleet pettäviä.
-kuuleijonalta vaaditaan täydellisyyttä, oli äiti lapsesta ylpeä tai ei (riippuu aspekteista)
Oppiläksynä nöyryys ja itsetunnon parantaminen,  oppia näkemään imartelun läpi ja löytää oma itsensä.

Olen itse    ja myös äitini on  . Hän on myöskin  . Lisäisin em. että  äiti on ylpeä lapsestaan jos siihen on syytä ts. lapsen on tämä ansaittava, varmaan meillä tuo  lisännyt eräänlaista tunnekylmyyttä, hän ei isommin kiitellyt ja kehunut vaan uskoi jonkinlaiseen " ne nousee ja kestää jotka nousee ja kestää"- teoriaan. Jos koulussa oli jokin ongelma, hän myös oletti että se oli automaattisesti minun aiheuttamani. Hän on erittäin voimakastahtoinen ja tinkimätön persoona, sekä erittäin suorapuheinen- näitä ominaisuuksia arvostan ihmisissä yleensäkin. Tosin tällä volyymillä niihin törmää harvoin! Suhde äitiin oli haastava ja nykyäänkään jaksan tätä ihmissuhdetta vain rajoitetusti eli me kaksi samoissa tiloissa yli vrk. = sotatila. Vaikea uskoa tätä ihmistä    :ksi, mutta tämä on varmaankin se syy miksi hänellä ylipäänsä lapsia on! Olen sitä mieltä edelleen (vaikka olemme suht hyvissä väleissä) että tämän ihmisen ei olisi kannattanut lapsia tehdä. Veljeni on  , , , he ottivat ankarasti yhteen veljeni teini-vuosina mutta nyttemmin ovat erittäin hyvissä väleissä. Isä  , , mutta vanhempamme erosivat ja isä jäi etäiseksi. Tässäpä sitä on ollut itselleen setvimistä ja yhä riittää..Uskon kuitenkin että olemme vanhempamme valinneet ja kaikella suossa rämpimisellä kehittää lihaksia. Samalla tiedän että on todella paljon pahempia vanhempia olemassa kuin omani.

[Esmiralda]

Niin Lupita, ja sinä olet ollut parhaasi mukaan ohjaamassa äitiäsi! Kyllä hän varmasti on sinulta oppinut, mutta ylpeys on se, johon joskus jumittuu, kuten äidilläsi on ehkä näin käynyt. Kyllä elämä opettaa ja joskus asiat ovat toisin. Toivon niin. 

[mc82]

Kuu Leijonassa
- Kokemuksena äiti on löytynyt dramaattisena tunneilmaisussaan, on ihaillut kaikkea näyttävyyttä, loistoa ja voimaa. Rooleja, jotka ovat olleet pettäviä.

Ei tuo oikein päde, vaikka olen  ,  7. huoneessa. Olen parisuhdeihminen, mutta myös Jellonanaisilla on ollut elämässäni erittäin suuri rooli.

Äitini on  . Vanhempani erosivat ollessani pieni, jäin isäni luokse. Isäsuhteeni on ollut aika vaikea, isäni oli henkisesti väkivaltainen, käytti manipulaatiota meihin lapsiin sekä jatkuvasti aliarvioi. Murrosikään ehdittyäni äitini taisteli kuin leijonaemo saadakseen huoltajuuteni, missä onnistuikin. Siitä on kiittäminen äitiäni, koska luultavasti isäni olisi muuten tuhonnut mut   Siskoni jäi isäni luokse, hän retkahti aikuisiällä huumeisiin, oli vieroituksessa, pääsi huumeista eroon, mutta nykyisin on täyspäiväinen alkoholisti - luulen, että tuo on seurausta isäni pitkittyneestä henkisestä väkivallasta   Siskoni on  , isä  , nousua en tiedä, mutta veikkaan  tai  . Kaikki meidän perheen ongelmaiset on  :a

Itse kärsin edelleen erittäin huonosta itsetunnosta, koska sain muksuna jatkuvasti kuulla, etten ole riittävän hyvä, en kelpaa isälleni ja kuinka muiden lapset ovat parempia kuin me (minä ja siskoni).

Äitini sen sijaan antoi mun tehdä melkeinpä kaikkea, mitä halusin. Tietysti rajojen kanssa, mutta oli paljon vapaampi menemisteni suhteen kuin isä. Hänen kanssaa olen puhunut ihan kaikesta, käynyt tunteita läpi, äiti on ollut kuuntelemassa aina. Äiti on ollut vähän taustalla, kun olen valinnut elämänuraa, mutta painottanut, että tee valinnat sydämellä äläkä sen perusteella, mitä muut haluavat. Antaa tunnustusta, kun asiat menevät hyvin ja kritiikkiä, kun ei kaikki mene ihan nappiin - muttei kuitenkaan koskaan hauku lyttyyn, vaan pyrkii rakentavaan keskusteluun. Sinällään äiti on ollut enempi kaveri kuin varsinainen äiti, teini-iässä ollessani kävimme äidin kanssa yhdessä ulkona enkä kokenut sitä mitenkään noloksi, koska äiti on aika nuorekas ja mukana nykypäivän trendeissä   Vaikka äiti on aina ollut tukenani, kun olen tarvinnut olkapäätä, on äiti kuitenkin aina potkinut mua itselliseksi: raha-asioissa olen saanut selvitä ihan itse, mitään lisärahoitusta en ole saanut. Lisäksi siivoamiset ja ruoanlaitot olen saanut opetella itse, mikä tulikin ajankohtaiseksi, kun muutin omilleni.

No isäsuhteesta sen verran, että ehkä jotain jäi selvittämättä, koska ensimmäinen poikaystäväni, sittemmin avomieheni, oli hyvin samankaltainen kuin isä, eli henkisesti erittäin alistava ja painostava. Äitini jo aikanaan varoitti mua ko. miehestä (on  ) eikä hyväksynyt sitä, että muutin hänen kanssaan yhteen. Kun ero tuli, sain muuttaa takaisin äidin luokse väliaikaisesti, koska kämppä meni alta - exä raahasi samantien uuden naisensa sinne ja savusti mut ulos   Ei vaan löytänyt mitään muuta kämppää parin päivän varoitusajalla, joten äiti kehotti mua muuttamaan takaisin luokseen. Siellä punkkasin aikani, nyt asustelen taas omillani, nykyisen miehekkeen ( ) ja kissojen kanssa. Nykyiseen miehekkeeseen äiskä on ihan lääpällään ja on antanut täyden siunauksensa

Äiti on  ja mä  ,
ja meillä on  .

Lisäksi jotain muita (edellä äiti, jäljessä minä)

 

  (orbi tosin 8 astetta)
 
 

Palailen asiaan, jos löydän muita aspekteja

[Adele]

Minä olen    : äitini ei ole millään tavalla outo  vaan ihan perusäiti heh..hän siis ei ole ollut koskaan harrastustensa parissa..vaan miten tämän kauniisti sanoisin hmmm..omasta näkökulmastani katsottuna, hänellä ei ole ollut elämää  hän on antanut koko elämänsä perheellensä ja tehnyt kaiken meidän ja isän eteen. Mennyt vasta nyt "vanhoilla päivillään" töihinkin, koska hän on ollut kotona meidän lasten kanssa, hoitanut kotia ja isän yrityksen juoksevia asioita.
Olemme erittäin läheiset ja tekemisissä päivittäin.
Mutta tuo yksinäisyys, todellakin, vaikka äiti on ollut kotona ja läsnä kokoajan ja sisaruksiakin on muutama niin olen aina kokenut itseni hieman yksinäiseksi sisälläni, vähän oudoksi, sellaiseksi irralliseksi tai ylimääräiseksi  : pienenä kuvittelin olevani adoptoitu

Omat lapseni ovat molemmat  ja aivan varmasti kokevat juuri noin: "Kuu Kaloissa:
- Äiti hyvin herkkä ja lapsi vaistoaa helposti äidin tuskan ja huolet, tunteiden herkkyydet. Lapsi imee jo odotusaikana äitinsä tunteet.. "
Etenkin poika aistii joskus hyvin voimakkaasti minun tunteeni ja kyselee paljon, joskus tulee ja katsoo tarkkaan ja kysyy, äiti oletko itkenyt.

[Esmiralda]

Tuntuu kuin hurja karjunta kuuluisi noista leijonaperheistä!

Kyllä siinä varmaan kyytiä jokainen ja kasvaa! Toivon kestävyyttä.

Hurjalta tuntuu, että Kuumerkki tosiaan kertoo noin paljona ja osaksi paikkansa pitävää. Vaikka tiedämme, että aina tulisi ottaa huomioon monta muutakin seikkaa kartalla, mikä voi olla vahvempaa ja muita alueita pehmittävää.

Onpas tässä oppimista. HUOKAUS SYVÄ...  :

Kuinkahan monta vuotta pitäisi opiskella, että olisi ammattilainen.   
En tarkoita, että tämä olisi päämäärä, ei varmaan ikuna. Mutta kyllä tämä on mielenkiintoinen harrastus! 

[mc82]

Tuntuu kuin hurja karjunta kuuluisi noista leijonaperheistä!

Kyllä siinä varmaan kyytiä jokainen ja kasvaa! Toivon kestävyyttä.

Hurjalta tuntuu, että Kuumerkki tosiaan kertoo noin paljona ja osaksi paikkansa pitävää. Vaikka tiedämme, että aina tulisi ottaa huomioon monta muutakin seikkaa kartalla, mikä voi olla vahvempaa ja muita alueita pehmittävää.

Onpas tässä oppimista. HUOKAUS SYVÄ...  :

Kuinkahan monta vuotta pitäisi opiskella, että olisi ammattilainen.   
En tarkoita, että tämä olisi päämäärä, ei varmaan ikuna. Mutta kyllä tämä on mielenkiintoinen harrastus! 

Heh   No unohdin sanoa tuossa edellä, että vaikka äiti antaakin mun mennä hyvin pitkälti omia teitäni ja on koko ikänsä opettanut mua itsenäiseksi ja omavaraiseksi "tiputtamalla mut lammikkoon ja opettamalla mut uimaan sillä tapaa" - olipas hieno vertaus - , niin jos tämän  :n kullannuppuja loukataan, niin sitten tämä leijonaemo herää henkiin! Vaikeuksien sattuessa äiti tarttuu puhelimeen ja soittaa vaikka Suomen Presidentille, haukkuu kaikki lyttyyn ja vaatii selvitystä! Ja onpa muori myös kävellyt suoraan toimistoihin sisään ja selvittänyt asiat juurta jaksain.

Viimeisin sattuma oli se, että mulle tarjottiin kesäksi töitä, mutta paikka vedettiin alta, koska työharjoittelun piti olla maksullista, mutta firman johto halusikin palkattomia harjoittelijoita (reilukerho!). Äiskä suuttui ja kyllä siinä muutama sen firman taho sai kuulla kunniansa, kun äiskä lateli kirouksia puhelimessa... :  Ei varmaan tälle mammalle v*ttuilla pahemmin... Muuten äiti on itse rempseys ja tyyneys, onhan hän  , mutta jos muksuille sattuu jotain, niin.. Auta armias

Siskollani ja äidilläni on etäiset välit, vaikka sisko on myös  , muuten  . Eivät ole missään puheväleissä. Rahaan liittyviä asioita, rahariitoja. Olisi ihan mielenkiintoista nähdä, miten raha ilmenee näiden kahden välillä   Lyhyesti siis, sisko käyttää rahaa enemmän kuin ikinä tienaa/saa lainattua muilta, niin äiti ei enää suostunut kustantamaan siskon huikentelevaa elämäntyyliä ja lopetti sponsoroimisen. Samantien sisko katkaisi välit ja sanoi, että äidin kuuluu auttaa lastansa pulassa. Joo, tosi lasta, kolmikymppistä ihmistä..  

Enpä itsekään ole siskon kanssa väleissä, koska en kestä nähdä, kuinka toinen tuhoaa itsensä juomisella sekä huumeilla (en ole ihan varma, käyttääkö edelleen huumeita. Ainakin vieroitus jäi kesken ja sisko väliaikaisesti raitistui) eikä edes aio hankkia apua itselleen, vaan alkaa syyttämään mua ongelmistaan   Että pinna käynyt monta kertaa tämän perheen kanssa äärirajoilla

[nikki]

Ei kerro.
Ainoa asia minkä voi yhdistää äitiini ja  :aan on se että hän kuoli sydänvaivaan.

[Ave^^]

Kuu Kaloissa:
- Äiti hyvin herkkä ja lapsi vaistoaa helposti äidin tuskan ja huolet, tunteiden herkkyydet. Lapsi imee jo odotusaikana äitinsä tunteet.
Kuu opettaa pitämään tunteet kurissa, suodattaa vastaanottamaansa ja varomaan itsekeskeisyyttä.

Hmm.. pidän liian suppeana sitä että kuu käsitetään vain äitiin, sillä pitää se sisällään koko lapsuuden ilmapiirin, ja minulla ainakin äitini oli vain osa sitä. Tässä topicissa kuitenkin kai on tarkoitus perehtyä vain tähän yhteen puoleen kuusta..

Minulla on molempiin vanhempiini ikäeroa 20 vuotta, joten he olivat nuoria saadessaan minut, ja siitä tuo äidin herkkyyskin on kait johtunut. Nyt äitini on kuin eri ihminen, olemme kaikki kasvaneet ja kasvattaneet toisiamme näiden vuosien varrella. Minulla on kyllä hyvin tunneläheinen ja vahva suhde vanhempiini, olen ajatellut että siihen on auttanut myös se että ikäero on noin pieni. Pystymme paremmin ymmärtämään toisiamme (jos siihen kukaan ikinä kunnolla pystyy  ).
Tuosta itsekeskeisyydestä, kun olin pieni isäni selitti minulle aina että olen itsekäs kun olen ainut lapsi. Herkkä lapsi kun olin, tunsin pitkään olevan huonompi kuin muut, koska minulla ei ollut sisaruksia ja yritin aina kaikkialla käyttäytyä mahdollisimman epäitsekkäästi ja kunniallisesti. Ei se kuitenkaan aina onnistunut, aina oli jotain mitä huomasi jälkikäteen tai jotain mitä isä huomasi. Taistelin sen kanssa kuitenkin pitkään ja on se jäänyt jossain määrin persoonallisuuteeni.
Isäni on ehkä ollut jollain tasolla rankka, hänellä on ollut itsellään rankkaa elämässä, kyllä sellainen heijastuu lapseenkin. Kuitenkin tiedän että hän aina on tarkoittanut vain hyvää minulle, tiedän että hän välittää minusta. Sekin, vaikka hän hirveästi on tuupannut minua eteenpäin lukemaan hyvää ammattia itselleni, silti hän on sanonut, että arvostaa minua vaikka minusta tulisi pultsari tuonne kadulle. Elämä on vain minun kannaltani paljon helpompaa jos käyn koulut. 


Muok. Äitini on           
ja isäni            , ja hänellä on     
Ja minä siis           
Jännä yhdistelmä. 

[Esmiralda]

Minulla on 'pikkuinen' epäusko astrologiaan ja varsinkin tällaisiin korostuksiin, mitä kuumerkki näyttäisi äitisuhteesta. Siksi toin tämän esille tähän. Eihän elämä voi olla noin suoraviivaista.

Hienointa tässä keskustelussa on kuitenkin huomata nuo kasvamiset ja ymmärtämiset, mitä lapsen ja äidin välillä on tapahtunut. Eli siinähän astrologialliset seikat ja väittämät osoittavat päämääräänsä; tutki, mieti ja kasva! Siis kaikessa eteenpäinkin!

Tunnustan itse, että Kuu-Kalat-merkkini löytää äidin herkkyyden myös hänen Neitsyt-merkissään.

[jonguil]

Minun kartallani on myos tuo  . Tuo kuvaus aiti suhteesta osittain pitaa paikkansa, hyvin pitkaan Aiti piti itsensa jollain ajoittain dramaattisella tapaa tavoittamattomissa. Olen myos koko ikani hakenut erityisesti hanen hyvaksyntaansa ja huomiotaan. Murrosiassa otimme vahan valia yhteen.

Teini-ian jalkeen lahennyin Aidin kanssa paljon, kun tilanne kotona meni niin aarimmaisyyksiin, etta han joutui myos itse tunnustamaan omat heikkoutensa. Siita huolimatta koen edellen jaaneeni Aitini silmissa veljieni varjoon. Aitini ikaan kuin on luottanut etta mina selvian omillani ja suunnannut huomionsa sen takia muualle.

[Esmiralda]

Näyttää siltä, että oma äitisi on saanut taistella paikastansa tässä maailmassa ja on ehkä rakentanut panssaria ympärilleen ja on ylpeä. Hän on varmasti halunnut että sinäkin olisit vahva ja selviäisit.

Joskus luullaan, että panssari on hyvä suoja ja selviämiskeino tässä elämässä, eivätkä tiedä miten kohtelevat sillä itseään. Avoimuus ja heikkouksien myöntäminen on myös hyvä keino selviytyä.

Leijonan suurimmaksi heikkoudeksi sanotaankin ylpeyttä. Nöyrtyminen ihmisena olemisessa kaikkine heikkouksineen on vaikeaa. Tämä on kuitenkin oppikoulu kaikille Kuu-Leijonille.

[Norna]

 Äidilläni oli  , hän rakasti dramatiikkaa mutta haki estradinsa pullon kautta jolloin oli maailman napa ja kaunein/ihanin/fiksuin ja kova suustaan. Hänen äitisuhteessaan oli lievää sekaannusta, kun äidin virkaa toimitti oikeastaan isomummi ja oma äiti oli enemmänkin sisko jonka kanssa piiloteltiin totuuksia isomummilta  .
 Hassua että hänellä on MC Neitsyessä, josta olen oman  saanut, isälläni taas MC Oinaassa ja sieltä tuli aurinkomerkkini. 
 
 Veljelläni  on  , mikä onkin äitini aurinkomerkki. Onko kyse siitä miten perheessä kukin kokee tunteissaan äitinsä, vai onko sille kokemukselle aina olemassa jokin konkretia?
 
 Mietin omia lapsiani ja toisella lapsellani on  ( neitsyt) ja toisella  ( ).  ja  ovat tietenkin hyvin tunteellisia, kuten minäkin olen. Kummallakin on lisäksi  joten minun Oinasvaikutukseni kyllä sitä kautta sitten tulee esille kummallakin.

 On se ihmeellistä...

[ezikko]

Kuu vaaka ja oma kuuni on haasteellisesti aspektoitunut (neliöi mm. saturnusta, merkuriusta, jupiteria ja uranusta).

Jah, ehkä aluksi (lapsena) koin äidin turvakallioksi, ihmiseksi joka ajatteli aina kaikkia ja kaikkea, huolehti ja tasapainoili meidän lasten ja isän välissä. Nyt varttuneempana alan hahmottaa äidistä sen toisen puolen, jolloin äiti ei ole enää pelkkä äiti vaan yksilö. Olen huomannut hänen tasapainottumuutensa (alkoholi, miesystävät, huonot henkiset voimavarat) ja sen mitä Saturnalia jo vähän kirjoitti tuolla aiemmin:

"Äitini on todella unohtanut itsensä, aikoinaan jopa tarrasi ja eli kauttani. Elää edelleen, kunnes laitan rajan vastaan--"

Minun äitini ei vaan anna minun elää vieläkään itsenäisesti, vaikka karjuisin sen hänelle päin naamaa. Minkä olenkin jo moneen otteeseen tehnyt. Osittain tajuan sen johtuvan juuri siitä, että äiti uhrautui alkuaikoina niin paljon ja antoi aina omastaan unohtaen itsensä, että lopulta alastulo on ollut sitäkin näyttävämpi ja johonkin on pitänyt tarttua kiinni.

Äitini on kuu  , isäni oli kuu  . Liitto poiki yhden kuu    ja 

[Esmiralda]

Ezikko, näen sinun äitistäsi kuu-kaloina (jota itsekin olen), että jos hänelllä on takana tasapainottomuutta, hän pelkää sinun puolesta kuin on pelännyt itsensäkin puolesta.
Ja sinun kuu-vaaka heijastaa helposti tuota pelkoa, ärsyynnyt siitä.

Kun taas minun elämä kuu-kaloina on ollut aika seesteistä (paitsi tunne-elämä) selviytyjänä suurempia kompuroimatta, luotan myös omiin lapsiini toisella tavalla. Eli luotan, että ne selviytyvät, kuten itse olen selviytynyt.

Mutta tuo kalat-merkki on vain niin herkkä kaikissa mielentiloissa ja helposti siellä ääripäästä ääripäähän kulkeva.