seuraava »

[*Kide*]

Ukkoni    ja sopii kuvioihin, mutta hieman raavin päätäni... nai minut      ja varsinkin, kun poikani  on 

Kuu Oinaassa
- Lapsi ei ole löytänyt kokemuksessaan äidin hellyyttä tai huomiota. Äiti itse on kasvanut riippumattomaksi, voimakkaaksi ja itsevarmaksi. Joten lapsi yrittää parhaansa ja uskoo että näyttämällä omaa voimaa ja kykyä, voi saada äidin silmissä huomiota ja rakkautta.
-että sekä kuuoinaat että kuuvaa'at kasvavat riitaisassa ympäristössä mutta siinä missä edellä mainittu oppii impulsiiviseksi taistelijaksi, jälkimmäinen kasvaa harkintakykyiseksi rauhansovittelijaksi (kuumerkiltään, ei siis välttämättä ihmisinä kokonaisuudessaan)
Oppiläksynä kärsivällisyys ja kaiken kautta oppia hyväksymään heikkoudet.

Kuu Härässä
- Lapsi on kokenut äitinsä matroonana, hallitsevana (äiti hallitsee maailmaa). Hän voi olla lasta kohtaan ylisuojeleva, tuputtava tai jopa tukahduttava, kontrolloiva. Lapsesta voi kasvaa kiivas tai uppiniskainen tai sitten hän voi helposti vetäytyä ja erakoitua. Kuu opettaakin tässä näyttämään tunteita, räjähtelemään useammin kuin kerran vuodessa, vapautumaan ja kohtaamaan muutoksia.
...
Kuu Ravussa
- Äiti on ollut tunteellinen, jopa ahdistavuuteen asti, perhe ja suku ovat olleet hänelle tärkeät. Perinteistä kiinni pitävä, tuputtaa omia arvojaan, tunteisiin vetoava.
Kuu opettaa päästämään irti, antamaan anteeksi, avata luonnollisen kauniit tunteet.
...
Kuu Jousimiehessä
- Äiti on ollut riippumaton, vapautta kaipaava, seikkailija ja lapsi on saanut ns. vapaan kasvatuksen, josta on puuttunut turvallisuus ja rajat.
-kuujousimiehen äiti haluaa skidin mahdollisimman nopeasti pois jaloista pyörimästä, ja kasvatus jää jo varhain suurimmaksi osaksi isän vastuulle
Kuu opettaa arvostamaan tunteita.
...
Kuu Kaloissa:
- Äiti hyvin herkkä ja lapsi vaistoaa helposti äidin tuskan ja huolet, tunteiden herkkyydet. Lapsi imee jo odotusaikana äitinsä tunteet.
Kuu opettaa pitämään tunteet kurissa, suodattaa vastaanottamaansa ja varomaan itsekeskeisyyttä.

Itselläni  killuu  ja joo... taas kolisee! Kasvatus ei vain ollut kenenkään harteilla  mutta sen ansioista taidan olla se, mikä olen... vaikka väleissä ei ollakkaan enään 
Esikoiseni    ja toka myös vesielementissä killuu, mutta  .
Voiko siis äiti olla niin erilainen, vai puhutaanko tässä kokemuksen subjektiivisyydestä? Vuorovaikutukseen vaikuttaa vastaanottajan persoona ja samalla kaavalla ei voi saman perheen lapsukaisia kasvattaa, juuri persoona erojen vuoksi  Rikkautta, rikkautta... vaikka säännöt ovat samat, niiden vääntäminen erilaista  : ...toiselle kuin pullataikinaa ja toiselle ratakiskon pätkää 

[Esmiralda]

Hei Kide!
Hyvä kun otat esiin tämänkin puolen, että miten me sitten äiteinä lapseillemme. Olen sitä usein miettinyt.

Esikoiseni on  ( isäkin on aurinko-kauris )
Voin kertoa, että olen tiedostaen ja osaksi tiedostamatta kasvattanut häneen juuri vastuuntuntoa, ja kaksosena hän onkin aika päättäväinen ja oman tien kulkija. Ehkä juuri mieheni sairauksienkin vuoksi minun on ollut vähän pakkokin rauhoittaa kodin tilannetta niin että hän jo 16-vuotiaana muutti kotoa opiskelemaan kaupunkiin ja joutui vapaudessaankin ottamaan itsestään vastuuta, mikä ei ihan aina onnistunutkaan. Tuleekin mieleen, vaadinko liikaa häneltä.

Toinen poika on  (skorpioni) eli enemmän kotipoika ja muutenkin aivan erilainen. Hän on myötätuntoisempana ymmärtänyt paremmin kodin tilanteen ja myötäelänyt myös minun herkkyyden, huolet ja myötätunnon.

Joten jokainen lapsi kokee äitinsä omalla tavallaan, imeekö sitten jo vaikutteet äidinmaidon kautta vai kasvaako toisenlaiseen elämäntilanteeseen, jokaisella lapsellahan on jo tullessa eri ympäristö perheessä jo muiden lasten myötä.

Voiko todella olla näin, tätähän tässä pyritään testaamaan? Ja minullakin se napsahti aika kohdalleen.

....jos muistan vielä omaa äitiä ja suhdetta häneen ja siskoni suhdetta, joka syntyi melkein neljä vuotta myöhemmin, niin olihan kodin tilanne kuitenkin toinen. Siskollani  joka joutui aika pienenä hoitoon, koska äiti meni työhön, joten hän sai enemmän taistella paikastaan perheessä.

[Asterix]

Kuu Vesimiehessä
- Äiti on 'outo', erillainen kuin muut myös lapsen silmissä, ehkä irti tunteistaan tai radikaali uudistaja.

No jos haetaan/tarkoitetaan biologista äitiä,
niin hyvin outo oli, eikä vain minun silmissäni.

[HenzQh]

No, olen huomannut äitisuhteeni olevan aika outo kuumerkkien vaikutuksesta. Johtuu siitä, että meillä on laskelmien mukaan yhteinen kuumerkki, Leijona (Koen kyllä, että kummallakin se on Rapu). Meillä on vähän liikaakin yhteistä, kummatkin olemme jästipäisiä, temperamenttisiä, tunteellisia, musikaalisia ja meillä on melkein kaikessa samanlainen maku, vaikka meillä onkin eri sukupuolikin! Toisinaan kuitenkin saatamme olla aivan eri planeetoilta, johtunee siitä, että äitini on Vaaka. Aurinkomerkkikin siis on melkein yhteinen, äiti on syntynyt 22.10. ja minä 7.11.
Vai johtuuko kaikki vaan perinnöllisyyden voimakkuudesta?

[Esmiralda]

Sekä että...

[Morpho Helena]

  => sain jäädä itsekseni kotiin 6-vuotiaana, kun äiti ei enää jaksanut tapella aamuisin hoitoonviennin kanssa Muutenkin sain "kasvattaa itse itseni" - äidillä ja isällä oli muita puuhia

Meillä kaikilla sisaruksilla on  . Siskoni koki, että äiti ei välittänyt riittävästi, eikä patistanut tekemään asioita ja veli ei ole asiaa sen kummemmin kommentoinut. Kumpikin on  . Veljeni hyvin vahvasti  ja siskollani lisäksi aika paljon  :a +  . Itselläni stellium  (   ).

Minä nautin tuosta äitini antamasta vapaudesta, siskoni ei. Veljestä en ole varma... Kuu on kiehtova tässäkin asiassa - kuinka lapset kokevat vanhempansa eri tavalla.

Omilla lapsilla  ja  . En uskoisi olevani noin maadoittava. Mutta kaikilla meillä kolmella on  kontaktit: itsellä  , vanhemmalla pojalal  ja nuoremmalla  .

[rovatar]

Olen  Kuu Kaksonen ja Aurinko Kauris.
Äitini on vastamerkkini Rapu ja todella huolehtivainen ollut aina kaikkeen ruokaan ja pukeutumiseen liittyvissä asioissa.

Meillä oli aina tarjolla hyvää ruokaa ja siitä syömisestä kyllä puhuttiin.

–Syöhän nyt, että jaksat

-muistakaa tulla syömään

-leivonko jotain hyvää?

-paistanko jälkkäriksi lättyjä?

jne..

Samoin pukeutuminen,

-laita villatakki päälle, ettet palellu

-pipo pitää olla päässä, aivot jäätyy muuten ( en totellut ja jäätyivät  )

-onko sulla tarpeeksi nyt varmasti vaatetta…?

Rapumaisuus näkyi kyllä tuossa ihanan huolehtivaisessa asenteessa, mutta mites sitten näkyi tuo Kaksosuus?

Meillä oli paljon kirjoja ja luettiin paljon.
Äiti kertoi kaikkea julkkiksista, mitä niille oli tapahtunut.
Juoruilua oli paljon.
Mitä joku oli tehnyt ja milloin…

Lapsena meidät hoidettiin aina kotona.
Tai jos ei, niin mummo tuli hoitamaan.
Vapautta oli paljon…juostiin ja tehtiin, mitä huvitti, jos ei äiti tiennyt..
harrastuksiin kannustettiin, mutta ei pakotettu.

Äiti on hyvin seurallinen, vieläkin on tunne, että hän tuntee kaikki ihmiset..ja paljon tunteekin.
Meillä kävi paljon vieraita ja me kylästeltiin paljon.

Matkusteltiin joka vuosi, missä milloinkin.
Paljon ihmisiä, eri paikkoja, eri kulttuureja, vaihtelua…ja sitä puhetta, sitä riitti…
Äitini on oikea small-talkin mestari!

Itse en ole sisäisesti ollenkaan noin sosiaalinen, tarvitsen yksinoloa ajoittain, mutta jotenkin on jäänyt oppina, että pitäisi olla yhtä kepeästi puhuva, helposti ihmisiin tutustuva…ja kai se jotenkin luontuukin, kun se Kaksos-Kuuni on 7-huoneessa. Mutta en ole sitä jotenkin "sisäsyntyisesti",
 kuten äitini.

Se tunne minulla kuitenkin on, ettei äitini aina ymmärtänyt minun Skorpioni puoltani..sitä ehdotonta ja syvältä luotavaa, vaan otti ne aina niin tunteellisesti tai kepeästi.
Mutta ihmiset on erilaisia ja opettavat toisiaan tai oppivat siinä itseään.

Onhan sieltä lapsuudesta huonojakin muistoja, vaan kelläpä ei .

Silti meillä menee oikein hyvin Äitini kanssa…soittelee joka ikinen päivä, vaikkei olisi asiaakaan..nyt tosin hieman löysännyt, kun en aina vastaa.

Mutta jos tarvitsen apua, esim. juhlien viettoon, äiskä on paras mahdollinen apu tarjoilujen suhteen, vieraiden viihdyttämiseen…
ja ihana, rakas äiti hän on.

Muoks.
Nyt kun aloin pohtimaan, niin huomaan, että on jäänyt sellainen kaksinainen tunne lapsuudesta…tunteita ei näytetty niin kuin ne olivat, vaan miltä kaiken piti näyttää.

Kaikki sisäiset syvät tunteet piilotettiin jonkun puheen ja kepeyden taakse. Näytettiin muuta kuin tunnettiin.
Mutta ne lapsena jo vaistosi.

Nyt niitä sitten aikuisena joutuukin kohtaamaan.

[tamerlan]

Minulla myös  ja  .Kuvaus oli hyvin osuva varsinkin oppimisen ja tiedon kannalta.Äitini on aina pitänyt korkeasti koulutettuja ihmisiä "parempina" kuin muita ja pitänyt huolen opiskeluistani todella paljon.Soitellut muun muassa usein opettajille ja kysellyt miten minulla menee koulussa.Lähettänyt minut lapsuudessa joka kesä erilaisille kielikursseille...Toisin sanoen hän on aina tunkenut "nokkansa" minun opiskeluihin ja uhkaillut erilaisin keinoin jos koulussa tai lukiossa meni huonosti.Silloin minua tietenkin otti päähän tuollainen,mutta nykyään olen kiitollinen siitä,että hän jaksoi pitää huolta.

[Esmiralda]

Mukava lukea näitä itsetutkiskeluja ja huomiointeja äideistä! 

Kyllä kaiken takana varmasti on myös jokin heikko tai sitten hyvä riippuen miten olemme jonkin kokeneet. Eli tarkoitan, että mikään ei ole pahaksi kokonaan. Jos ei sitten täysin katkeroidu ja syyttele vain ympäristöä. Kyllähän me itsekin kasvatamme itseämme ja huomaamme ajan myötä uusia näkökohtia. Minunkin poikani käsitys äidistä on kummasti muuttunut kun itse on isä. 

[taiska]

Kuu Kauriissa
- Äiti on täynnä velvollisuudentunteita, arkiaherrusta, jota sitten on opettanut lapselleenkin.

Ihan nappi kuvaus ! Äitini on aina ollut ja on edelleen oikea työmyyrä. Minä olen aina pystynyt kyllä puhumaan äidille mistä asioista vaan ja saanut neuvoja järkevällä tavalla ! Olen saanut haleja ja huomiota kuten perheemme kaikki 7 lasta  !

[aeiouyäö]

Itselläni  , aspektit  ,  ja  .Kasvatukseni on aina ollut liiankin vapaata, lapsena kavereitteni äidit olivat aina ihmettelemässä, että miksei mulla ollut pipoa päässä talvella tai pyöräilykypärää ikinä.Toisaalta olen iloinen, että vapauttani ei ole ikinä rajoitettu, mutta joskus olisin kaivannut edes pientä huolenpitoa, joka olisi tuonut tunnetta välittämisestä ja turvallisuudesta.Muistan esimerkiksi, että kun kerroin äidilleni masennuksestani kun olin 15, hän ei reagoinut siihen mitenkään, eikä asiasta puhuttu ollenkaan.Lapsuudessani oli todella rankkoja kokemuksia isäni masennuksen ja itsemurhayrityksien takia, lisäksi minua kiusattiin koko ala-aste, joskus oli muistaakseni käsikin paketissa koska vuotta vanhempi poika hakkasi, eivätkä vanhempani ole ikinä siitäkään pahemmin kanssani puhuneet, eikä ikinä ole ollut puhetta että traumojani jotenkin hoidettaisiin.Positiivista tässä on se, että näin olen oppinut hyvin itsenäiseksi ja olen osannut hoitaa asiani jo pienenä, mutta tietenkin tuo on aiheuttanut valtavaa turvattomuudentunnetta.

[Esmiralda]

Voi kun sydämestä otti, tuo äitisi asenne! Pelkoa se on! Pelon vuoksi torjuu asioita. Pelkää ettei osaa käsitellä niitä! Ja tuo masennustila ympärillä kasvattaa vain tuota  pelkoa, jossa käpristyy omaan maailmaansa ja uskottelee että 'kyllä kaikki järjestyy'. Vähän samaa kuin tuon Michael Jacksonin elämä, johon nyt juhannuksen aikana olen tutustunut. Se on yksi tapa elää.

Olen iloinen aeiouyäö, että olet löytänyt siitä sen hyvänkin puolen, itsenäisyyden, ja ymmärrät mitä on turvattomuus. Ja vapaus! Vapaudellakin on oma varjopuolensa. Sitkeyttä varmaan olet saanut tuossa kasvuympäristössäsi.

[aeiouyäö]

Samaan tulokseen olen minäkin tullut, Esmiralda.Äitini on aina pakoillut todellisuutta ja pakoilee edelleenkin.En haluaisi olla katkera, mutta pakko myöntää että pieni katkeruus nousee aina pintaan kun tiettyjä asioita ajattelee.Toivottavasti pääsen siitä vielä yli  :

[Corvus Leonis]

Itselläni  , aspektit  ,  ja  .Kasvatukseni on aina ollut liiankin vapaata, lapsena kavereitteni äidit olivat aina ihmettelemässä, että miksei mulla ollut pipoa päässä talvella tai pyöräilykypärää ikinä.Toisaalta olen iloinen, että vapauttani ei ole ikinä rajoitettu, mutta joskus olisin kaivannut edes pientä huolenpitoa, joka olisi tuonut tunnetta välittämisestä ja turvallisuudesta.Muistan esimerkiksi, että kun kerroin äidilleni masennuksestani kun olin 15, hän ei reagoinut siihen mitenkään, eikä asiasta puhuttu ollenkaan.Lapsuudessani oli todella rankkoja kokemuksia isäni masennuksen ja itsemurhayrityksien takia, lisäksi minua kiusattiin koko ala-aste, joskus oli muistaakseni käsikin paketissa koska vuotta vanhempi poika hakkasi, eivätkä vanhempani ole ikinä siitäkään pahemmin kanssani puhuneet, eikä ikinä ole ollut puhetta että traumojani jotenkin hoidettaisiin.Positiivista tässä on se, että näin olen oppinut hyvin itsenäiseksi ja olen osannut hoitaa asiani jo pienenä, mutta tietenkin tuo on aiheuttanut valtavaa turvattomuudentunnetta.

Tuosta turvattomuudentunteesta tulikin mieleen.. Itse siis myös kuujousimies ja mulla oli kakarana tapana paeta levottomia kotioloja metsään. Olennaisin osa minkä kotoa opin oli kyetä ennakoimaan milloin paeta ajoissa ovesta ulos, ja muutenkin sen ettei voi luottaa muihin kuin itseensä. Onhan tuosta jäänyt aikuisuuteen saakka melkoinen levottomuus mutta ainakin mulla on rauhaa, mitä ei skidinä ollut, ja se on tärkeintä. 

[Esmiralda]

Tuli tuosta mieleen, että kyllä niistä vapaasti kasvaneistakin lapsista on kuitenkin tullut tosi mukavia ihmisiä. Tapasin erään tällaisen Lapissa eräoppaana. Hän hoiti vastuullisesti asiansa, oli turvallisen oloinen ja tiesi mitä teki ja missä mentiin. Hän kertoi, että hän lapsena vietti erämaassa tuntureilla aikoja monta päivääkin, ennen kuin palasi kotiin ja kotona vanhemmat tottuivat tähän, että kyllä se pärjää. Toki siellä on erämaakämppiä jne. mutta ei aina tiennyt milloin piti kouluun mennä.

Lapsi tottuu monenlaiseen eikä pidä pahana sitä mitä joku vanhempi pitäisi. Oppii selviytymään.

Mutta miten oppia selviytymään, että se turvallisuus löytyisi mukaan?