Olen Kuu Kaksonen ja Aurinko Kauris.
Äitini on vastamerkkini Rapu ja todella huolehtivainen ollut aina kaikkeen ruokaan ja pukeutumiseen liittyvissä asioissa.
Meillä oli aina tarjolla hyvää ruokaa ja siitä syömisestä kyllä puhuttiin.
–Syöhän nyt, että jaksat
-muistakaa tulla syömään
-leivonko jotain hyvää?
-paistanko jälkkäriksi lättyjä?
jne..
Samoin pukeutuminen,
-laita villatakki päälle, ettet palellu
-pipo pitää olla päässä, aivot jäätyy muuten ( en totellut ja jäätyivät
)
-onko sulla tarpeeksi nyt varmasti vaatetta…?
Rapumaisuus näkyi kyllä tuossa ihanan huolehtivaisessa asenteessa, mutta mites sitten näkyi tuo Kaksosuus?
Meillä oli paljon kirjoja ja luettiin paljon.
Äiti kertoi kaikkea julkkiksista, mitä niille oli tapahtunut.
Juoruilua oli paljon.
Mitä joku oli tehnyt ja milloin…
Lapsena meidät hoidettiin aina kotona.
Tai jos ei, niin mummo tuli hoitamaan.
Vapautta oli paljon…juostiin ja tehtiin, mitä huvitti, jos ei äiti tiennyt..
harrastuksiin kannustettiin, mutta ei pakotettu.
Äiti on hyvin seurallinen, vieläkin on tunne, että hän tuntee kaikki ihmiset..ja paljon tunteekin.
Meillä kävi paljon vieraita ja me kylästeltiin paljon.
Matkusteltiin joka vuosi, missä milloinkin.
Paljon ihmisiä, eri paikkoja, eri kulttuureja, vaihtelua…ja sitä puhetta, sitä riitti…
Äitini on oikea small-talkin mestari!
Itse en ole sisäisesti ollenkaan noin sosiaalinen, tarvitsen yksinoloa ajoittain, mutta jotenkin on jäänyt oppina, että pitäisi olla yhtä kepeästi puhuva, helposti ihmisiin tutustuva…ja kai se jotenkin luontuukin, kun se Kaksos-Kuuni on 7-huoneessa. Mutta en ole sitä jotenkin "sisäsyntyisesti",
kuten äitini.
Se tunne minulla kuitenkin on, ettei äitini aina ymmärtänyt minun Skorpioni puoltani..sitä ehdotonta ja syvältä luotavaa, vaan otti ne aina niin tunteellisesti tai kepeästi.
Mutta ihmiset on erilaisia ja opettavat toisiaan tai oppivat siinä itseään.
Onhan sieltä lapsuudesta huonojakin muistoja, vaan kelläpä ei .
Silti meillä menee oikein hyvin Äitini kanssa…soittelee joka ikinen päivä, vaikkei olisi asiaakaan..nyt tosin hieman löysännyt, kun en aina vastaa.
Mutta jos tarvitsen apua, esim. juhlien viettoon, äiskä on paras mahdollinen apu tarjoilujen suhteen, vieraiden viihdyttämiseen…
ja ihana, rakas äiti hän on.
Muoks.
Nyt kun aloin pohtimaan, niin huomaan, että on jäänyt sellainen kaksinainen tunne lapsuudesta…tunteita ei näytetty niin kuin ne olivat, vaan miltä kaiken piti näyttää.
Kaikki sisäiset syvät tunteet piilotettiin jonkun puheen ja kepeyden taakse. Näytettiin muuta kuin tunnettiin.
Mutta ne lapsena jo vaistosi.
Nyt niitä sitten aikuisena joutuukin kohtaamaan.