seuraava »

[aeiouyäö]

Samaan tulokseen olen minäkin tullut, Esmiralda.Äitini on aina pakoillut todellisuutta ja pakoilee edelleenkin.En haluaisi olla katkera, mutta pakko myöntää että pieni katkeruus nousee aina pintaan kun tiettyjä asioita ajattelee.Toivottavasti pääsen siitä vielä yli  :

[Corvus Leonis]

Itselläni  , aspektit  ,  ja  .Kasvatukseni on aina ollut liiankin vapaata, lapsena kavereitteni äidit olivat aina ihmettelemässä, että miksei mulla ollut pipoa päässä talvella tai pyöräilykypärää ikinä.Toisaalta olen iloinen, että vapauttani ei ole ikinä rajoitettu, mutta joskus olisin kaivannut edes pientä huolenpitoa, joka olisi tuonut tunnetta välittämisestä ja turvallisuudesta.Muistan esimerkiksi, että kun kerroin äidilleni masennuksestani kun olin 15, hän ei reagoinut siihen mitenkään, eikä asiasta puhuttu ollenkaan.Lapsuudessani oli todella rankkoja kokemuksia isäni masennuksen ja itsemurhayrityksien takia, lisäksi minua kiusattiin koko ala-aste, joskus oli muistaakseni käsikin paketissa koska vuotta vanhempi poika hakkasi, eivätkä vanhempani ole ikinä siitäkään pahemmin kanssani puhuneet, eikä ikinä ole ollut puhetta että traumojani jotenkin hoidettaisiin.Positiivista tässä on se, että näin olen oppinut hyvin itsenäiseksi ja olen osannut hoitaa asiani jo pienenä, mutta tietenkin tuo on aiheuttanut valtavaa turvattomuudentunnetta.

Tuosta turvattomuudentunteesta tulikin mieleen.. Itse siis myös kuujousimies ja mulla oli kakarana tapana paeta levottomia kotioloja metsään. Olennaisin osa minkä kotoa opin oli kyetä ennakoimaan milloin paeta ajoissa ovesta ulos, ja muutenkin sen ettei voi luottaa muihin kuin itseensä. Onhan tuosta jäänyt aikuisuuteen saakka melkoinen levottomuus mutta ainakin mulla on rauhaa, mitä ei skidinä ollut, ja se on tärkeintä. 

[Esmiralda]

Tuli tuosta mieleen, että kyllä niistä vapaasti kasvaneistakin lapsista on kuitenkin tullut tosi mukavia ihmisiä. Tapasin erään tällaisen Lapissa eräoppaana. Hän hoiti vastuullisesti asiansa, oli turvallisen oloinen ja tiesi mitä teki ja missä mentiin. Hän kertoi, että hän lapsena vietti erämaassa tuntureilla aikoja monta päivääkin, ennen kuin palasi kotiin ja kotona vanhemmat tottuivat tähän, että kyllä se pärjää. Toki siellä on erämaakämppiä jne. mutta ei aina tiennyt milloin piti kouluun mennä.

Lapsi tottuu monenlaiseen eikä pidä pahana sitä mitä joku vanhempi pitäisi. Oppii selviytymään.

Mutta miten oppia selviytymään, että se turvallisuus löytyisi mukaan?

[nikki]

Luultavasti tulimerkin  -lapset tarvitsevatkin sitä vapautta ja itsenäisyyttä jo aika varhain.
Ja vanhemmilla olisi oltava viisautta ja luottamusta siihen, että antavat kokeilla rajojaan ja vaeltaa.
Heitä ei saa sitoa itseensä. Se on vähän sama kuin sammuttaisi tulen kesken kaiken ja savuttamaanhan se rupiaa.
Ihan oma kokemuskin  tyttärestä.
Pitää vaan luottaa,että hän on saanut sen perusturvallisuuden silloin varhain lapsuudessaan ja se kantaa.

[Mystery Woman]

Minulla on    ja lapsena sain elää kuin pellossa. Kukaan ei kysellyt perääni tai ohjannut mitenkään. Meillä ei ollut yhteisiä ruoka-aikoja tai vietetty perhejuhlia tai juhlapyhiä. Äiti pyöri omissa kuvioissaan vaihtuvien miesystävien kanssa. Minusta kasvoi itsenäinen oman tienikulkija. Pidin jo lapsena itseäni paljon viisaampana  kuin omia vanhempiani. En tullut toimeen äitini kanssa, mutta hänelle olin luottohenkilö kuten varmaan kaikille pomoille työelämässä.

Omilla lapsillani on kaikilla eri kuumerkki: esikoisella  toisella lapsella  ja kuopuksella 

Näistä minun on taas vaikea tunnistaa itseäni. Esikoisen kuukauris kuvaa mielestäni enemmäkin häntä itseään. Niin vastuun- ja velvollisuudentuntoinen en ole koskaan ollut ja muitten mielipiteistä viis veissannut toisin kuin hän.

Kaksosen piirteistä tunnistan itsessäni selittämisen ja opettamisen - olenhan opettaja  - opiskelu ja itsen kehittäminen on minulle itselleni ollut tärkeää, mutta en ole tuputtanut esim. lukiota yhdellekään lapselleni vaan he itse ovat tehneet itse omat valintansa.

Kuuravun tunteellisuus ei kyllä kolahda minuun - lapseen kylläkin. Tyttäreni kanssa olen joskus puhunut hänen tunteellisuudestaan ja olemme todenneet  hänellä olevan koko isänpuoleisen suvun tunteet yhdessä ihmisessä  Hänellä on vielä  ja    joten tunteita riittää.

[Esmiralda]

No sinulla ei kyllä äitikuviot oikein täsmää!  Tässäpä tätä astrologiaa, ei aina ole suoraviivaista. Tulee tietysti mieleen, että oliko äitisi Aurinkoenergiat kohdallaan.

Mutta voi mikä kasvutanner! Ja mikä selviytyjä olet! 

Juuri kesällä siskon luona vierraillessa keskustelimme äidistä. Minulla Kuu-Kalat ja siskolla Kuu-Oinas.
Meillä tosin on ikäeroa melkein neljä vuotta. Eli itse koin äidin sellaisena herkkänä tunneihmisenä, jolla riitti syliä ja hoivaa. Kun pikkusisko meni kouluun, olikin tilanne toinen. Äiti meni töihin, oli kuoleman väsynyt sieltä palattuaan ja komensi meitä kotitöihin. Eli siskoni koki aika erilaisen äidin kuin minä. Onneksi Vesimies-siskoni oppi aika pian itsenäiseksi, kun taas minä Rapuna olin varmaan saanut sen turvallisemman lähtökohdan, jota ehkä tarvitsinkin.

Näitä juttuja on vaikea katsoa kun lapset ovat pieniä, mutta kaikki lapsetkin kokevat äidin omasta näkökulmastaan.

[Morpho Helena]

Nikki tuolla ylempänä filosofoi tuli lapsesta. Itse olen  ja pidän kyllä Nikin viisautta oikeaan osuvana. Itselläni tosin tuota vapauden vaadetta tulee  stelliumistakin  .

Jälkeenpäin kovin moni on koittanut vakuutella minulle, että minulla oli ankea lapsuus, kun vanhemmat eivät niin kovasti välittäneet tekemisistäni (lue: luottivat, että pärjään). Joskus jo melkein itsekin uskoin siihen  Mutta nyt olen taas löytänyt oman kiitollisuuteni vanhempiani kohtaan. Sain jäädä itsekseni kotiin 6-vuotiaana, joka nykypäivänä olisi varmaankin heitteillejättö. Mutta minä nautin siitä, kun sain olla yksin ja puuhastella omiani. Ihan omalla tyylilläni. En tuntenut itseäni hylätyksi. Hieman harmittaa, että välillä olin valmis uskomaan "asiantuntijoita", jotka olivat sitä mieltä, että olin hylätty lapsi. Ehkä minun  :ni tarvitsi juuri tuota kokemusta...

Omilla lapsillani on maa :t. Heitä olenkin sitten paaponut vähän enemmän kuin itseäni paapottiin aikoinaan. Mutta kyllähän omakin mallini on osittain omasta lapsuudestani. Ja nämä maa -lapset ovat niin järkeviä, että luotan heihin, enkä ihan joka askelta vahdi. Tämä nyt saattaa sitten olla omaa  :ni tai  :ni. Tuo runsaampi huolehtiminen on kyllä  :a 

[Mystery Woman]

No sinulla ei kyllä äitikuviot oikein täsmää!  Tässäpä tätä astrologiaa, ei aina ole suoraviivaista. Tulee tietysti mieleen, että oliko äitisi Aurinkoenergiat kohdallaan.

Mutta voi mikä kasvutanner! Ja mikä selviytyjä olet! 

Kiitos  ilman niitä kokemuksia en olisi se ihminen, joka olen.

Äiti oli    syntymäpäivä on 22.12., joten hänet määritellään joko jousimieheksi tai kauriiksi. Itse pidän hän tyypillisenä kauriina. Hän oli katkera ja suurin sen aiheuttaja oli isän kuolema, kun hän oli 7-vuotias (isätön kauris-lapsi). Äidiltä opin tekemään asiat aivan toisin kuin hän teki. 

[Esmiralda]

No sinulla ei kyllä äitikuviot oikein täsmää!  Tässäpä tätä astrologiaa, ei aina ole suoraviivaista. Tulee tietysti mieleen, että oliko äitisi Aurinkoenergiat kohdallaan.

Mutta voi mikä kasvutanner! Ja mikä selviytyjä olet! 

Kiitos  ilman niitä kokemuksia en olisi se ihminen, joka olen.

Äiti oli    syntymäpäivä on 22.12., joten hänet määritellään joko jousimieheksi tai kauriiksi. Itse pidän hän tyypillisenä kauriina. Hän oli katkera ja suurin sen aiheuttaja oli isän kuolema, kun hän oli 7-vuotias (isätön kauris-lapsi). Äidiltä opin tekemään asiat aivan toisin kuin hän teki. 

Tällainen tuntu tuli minullekin. Katkeruus tukkii hyvätkin energiat. Ja opetti sinua. Äitisi sai sinut, eikä ehkä katkeruudessaan ja sokeudessaan nähnyt mitä sai ja syntyi. Ehkä jonakin hetkenä näki ja osasi iloita. 

[Titania.]

Minä olen    ja äidin  tekee yhtymää mun kuulle. Minä taas olen  ja äitini on  . Ja hmmm, äitini on kyllä varsin erikoinen tapaus... Kun vein nykyisen miehen ensi kertaa tapaamaan äitiäni niin tuttuun tapaan varoitin etukäteen, että älä sitten sitten järkyty mistään jutuista ja että äiti ei sitten tarkota mitään pahaa että ei kannata ottaa itteensä mitään. Ja erityisesti varoitan aina meidän perheen perhe ruokailutapahtumista : Äiti saa aina aikaan aikamoisin tunteenpurkauksia varsinkin minussa ja myös sisaruksissani ja toisekseen äidillä ei ole suuremmin mitään suodatinta puheidensa kanssa. Muistan erään jouluaterian, kun äiti alkoi kertomaan sukupuolitauti tartunnastaan (muutamat villit vuodet avioeron jälkeen) ja kondomin käytön vaikeudesta vanhempien miesten kanssa Kinkut ja laatikot takertuivat kyllä kurkkuun... Ja siis tällöin oltiin jo kaikki lapset aikuisia.

Lapsuudessa ja nuoruudessa suhdetta äitiin ei lähes ollut. Luulen että tämä johtui pitkälti äidin ja isän raskaasta avioliitosta, lapsille ei enää riittänyt mitään. Saimme kyllä kaiken mitä tarvitsimme rahallisesti ym. mutta sellanen vanhempi-lapsi suhde jäi ihan kehittymättä. Teininä olin ihan hirviö, vihasin erityisesti äitiä hyvin syvästi.. Vasta kotoa muuton jälkeen ja vanhempieni avioeron jälkeen olen tutustunut oikeasti äitiini. Ja äitini tuntuu jotenkin tuntevan mut paremmin kuin kukaan muu. Se tietää mikä mun painaa vaikken olisi mitään sanonut, se on ihan käsittämätöntä. Äitini on kyllä outo lintu, mutta kun minäkin vähän olen niin äiti sitten aina ymmärtää

Se on kyllä jännä miten meidänkin perheen lapset jokainen koetaan vanhemmat aivan erilailla. Kun puhutaan, niin tulee välillä sellanen tunne että onko meillä tosiaan samat vanhemmat, kun ne suhteet voi olla niin erilaiset...

[JukkaV]

No, äitini haluaa pukeutua tyylikkäästi ja siististi. Hän rakastaa puutarhaa ja kukat ovat suuri ilo. Pettymyksiä hän ei sinänsä tuota.

Merkkimme ovat seuraavassa:

- äitini     -     -    
- minä     -     -    

Mielestäni olemme läheisiä.

[Celesten]

Kuu Kaksosissa
- Äiti on paljon puhunut, selittänyt, mutta ei ota syliin.

Puhui paljon tunteistaan, ja yritti mua saada paljon puhumaan. 10-vuotiaaksi asuin äidin sylissä, toisinaan vieläkin..

Äidiltä on opittu, että tieto on tärkeää, oppi ja oppiminen. Tietävä pärjää maailmassa ja saa rakkautta ja huomiota.

Ei oikeastaan.

Äiti on ollut liikkuva ja levoton.

Ei ole ollut. Levoton vain mieleltään, koska on ollut epävarma.

Kuu kaksosissa on saanut minut epäilemään kuun merkin merkitystä, koska kuun pitäisi kuvata äitiä. Muut kuuni astrologiset vaikutukset ovat 100% osuvia (liittäeni ne äitiini myös).

Minun kuuni on 0 astetta Kaksosia, mun olisi pitänyt syntyä 20 minuttia aiemmin että se olisi härkä. Härän lämpöisyys sopii äitiini mainiosti. Mutta en kuitenkaan itseäni tunnista enemmän häräksi kuin kaksoseksi. Voiko muut aspektit peittää merkin vaikutusta melkein kokonaan? Ilmeisesti. Venuksen kuulle tuo ylitsevuotavaa rakkautta..? (Minun on myös vaikea tunnistaa muiden, ainakin kaksosesten (kuu), kuumerkkejä).

[Esmiralda]

Kiitos, kun jaoit huomiosi!

Näitä juttujahan täällä testataan...

Mielenkiintoinen tuo 0 astetta. Jospa joku toinen tietäisi tästä tilanteesta enemmän.
Mutta eihän kaikki voi olla näin suoraviivaista ja yksinkertaista.  :

[Artemis]

Luultavasti tulimerkin  -lapset tarvitsevatkin sitä vapautta ja itsenäisyyttä jo aika varhain.
Ja vanhemmilla olisi oltava viisautta ja luottamusta siihen, että antavat kokeilla rajojaan ja vaeltaa.
Heitä ei saa sitoa itseensä. Se on vähän sama kuin sammuttaisi tulen kesken kaiken ja savuttamaanhan se rupiaa.
Ihan oma kokemuskin  tyttärestä.
Pitää vaan luottaa,että hän on saanut sen perusturvallisuuden silloin varhain lapsuudessaan ja se kantaa.

Minä olen kuu oinas ja jouduin itsenäistymään tosiaan todella aikaisin, vähän liian aikaisinkin..
Mulla ei kamalasti ollut rajoja mutta toisaalta en niitä kaivannut koska osasin ne itse asettaa.
Olin paljon yksin ihan jo pienenä ja koin sen normaaliksi ja tilanne vaati sitä valitettavasti. Toisaalta, en ole koskaan kaivannut nyt aikuisenakaan muita ihmisiä. Tarkoitan tällä sitä, että viihdyn loistavasti yksin enkä pelkää yksin oloa, vaan se on mielestäni terapeuttista ja rauhoittavaa Olen enemmän yksin touhuaja.

[SanctAstra]

Myös minä olen mieluummin "yksintouhuaja", vaikka olenkin kuu vaaka. Minulla tosin on ollut hieman kinkkinen suhde äitiini (vaaka-aurinko, nousu skorppari, kuu oinaassa). Meillä on ollut jokseenkin "reilupeli", mutta olen todellakin kehittynyt diplomaatiksi ihmisten välillä.
Lähinnä minun ja äiti välistä suhdetta on rasittanut se, että olemme niin samanlaisia, mutta kuitenkin niin erillaisia. Suhteemme on kuitenkin ollut aina hyvin tiivis.

Ja allekirjoitan ainakin poikani osalta ( ,  ), että hänellä on erittäin tunteellinen äiti. Mutta tyttäreni ( ,  ) kohdalla en kyllä haluaisi myöntää olevani omistushaluinen. No mutta sen näkee sitten tulevaisuudessa, millainen äiti minusta kehkeytyy lapsilleni.