seuraava »

[rovatar]

Minun Kuuni sijaitsee astrologisesti Kaksosissa.

Äitini…???
mitä Kuu-merkkini  hänestä kertoo?

Äitini on    ja     -ihminen…

Vastamerkki aurinkooni.

Hyvin paljon sosiaalisempi, juhlia järjestävämpi,
minusta mieleltään:
ns. pinnallisempi ihminen kuin minä (   ,     )


.
Ei jaksa nipottaa eikä istua tietokoneella kuten minä.

Mikä saavutus elämänkiertokulussa...

 Ei osaa edes käyttää Facebookkia, You tubea..mutta aina pyytää apua :
" miten maksetaan laskut koneella, mikä se naamakirja on<?, mistä sie saat kaikki ne kuvat koneelle?
Oppii ku neuvotaan ja haluaa oppia...

Häntä kiinnostaa livenä - tavatut ihmiset..

saa heidän kanssaan rupatella säästä,  
naapureista, lähipiirin juoruista, laitetaan yhdessä ruokaa ,
 istutaan iltaa ja rupatellaan ...

ja sitten tavatessamme kertoo kaikkien sukulaisten/ tuttujen elämänkohtalot
mistä sitten olen itsekin hyvin kiinnostunut, kaiken muun ohella    :.

( Tavatessa keskustellaan Seiska-lehden-juoruista, ei ainakaan tule riitaa)

ja kun minä sitten alan pohtimaan ns. syntyjä syviä…
minusta tuleekin:

” voi että se on vaikea ja raskas soutuinen ihminen ( Au Kauris asc Skorp),

eikö se vois olla semmonen tavallinen ja helppo niinku se ossaa…
( Kuu Kaksoset / 7h.)”’
Ittehän se tekkee elämästään vaikeamman ku se on.

...lässyn lässyn..."

Jos vaan eläisin näin ku kaikki on,
 hyväksysin kaiken niinku on,
nieleksisin paljon,
en ajattelis,
 en pohtis,
elämä oiskin paljon helpompi.
Olisin/ eläisin Kuuni kautta...

Mutta
tuskin minua tuon Astrologisen Suurristin kanssa olis elämään laitettu, jos ei silläkin ois tarkoituksensa...


Heh…äiti on äiti ja rakas.  
..ja elämän tarkoitus on evoluutio.

Oppimistarkoitus/ kehityskysymys.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Evoluutio

 




Kysymys: Kertooko Kuu sinun äitisuhteestasi?

http://www.youtube.com/watch?v=ifobwYe74M4

ja mitä pitäisi oppia?

-Olla pinnallisempi/ älä ota niin vakavasti
-ole kiinnostunut monesta ns. pinnallisesta asiasta"
- pysy mukana elämän  sosiaalisen puolen  hetkittäisissä jutuisteluissa


 

Eiköhän se  -merkki- äidillekkin opetata niitä tarpeellisia asioita,

tuskin se hänen  ( Äidin)   -merkikseen olisi tullut,
jos ei olisi vahvuus ja heikkous/ oppimis-kysymys?

[Esmiralda]

Ihanasti tutkailet, Rovatar! 

[rovatar]

Loppupeleissähän taitanee kuitenkin olla niin, että itseään ja omaa elämäänsä pitää ensisijaisesti oppia ymmärtämään ja sitten kun sen hanskaa,

voi ehkä oppia muitakin ymmärtämään…äitiäänkin

vaan onko edes tarve muuhun kuin jokaisen itsensä oppimiseen
 ( auttaisi sekin jo paljon)…

miettii eräs,
 joka ei edes aina omaa pientä itseään ymmärrä,

mutta joskus kuitenkin ymmärtää itsensä osana suurta maailmankaikkeutta

ja joskus,

lähes tulkoon aina,

on kaikessa tässä

HUKASSA.

 

 

[Ratkaisu]

Itselläni tosiaan  4.huoneess. Äitini on ollut aina se näkyvä persoona ja vaikuttaja omassa elämässä. Isäni ollut koko elämäni ajan matkatöissä, jolloin hän ei ole ollut kotona kuin viikonloppuisin tai jopa harvemmin. Äitini on siis aika pitkälti kasvattanut minut. Kuu-härän ehkä liitän siihen, että meillä oli lapsuudessa uskomattoman kaunista kotona. Sellainen upea vanhanajan tunnelmallinen ilmapiiri, koska äitini rakastaa kaikkea kaunista. Erityisesti meiltä löytyi kauniita vanhoja esineitä ja astioita. Äitini kanssa olen myös käynyt paljon taisteluita, sillä olemme usein hyvin samanlaisia, vaikka karttamme ovatkin erittäin erilaiset. Ehkä meidän välillä näkyykin sellainen periksiantamattomuus riidoissa ja konflikteissa, mutta toisaalta taas aina taustalla on sellainen lämmin tunnelma, johon riidat eivät koskaan vaikuttaneet.

[Esmiralda]

Kyllä äiti, kuten isäkin, siskot ja veljet ja suku, ovat hyvin voimakasta kasvuympäristöä (juurichakra) ja jos emme sitä ymmärrä, sen heikkouksia ja vahvuuksia, emme ymmärrä myöskään itseä.

Minulla oli varmaan helppoa  vesielementtityttärenä romanttisen ja positiivisen äitini kanssa (neitsyt Au, muuta en tiedä), kun en muista mitään ikävää hänestä, vain hänen tuskansa ja surunsa, huolensa ja kamppailunsa löytää elämän arjesta pientäkin hyvää, mistä tarttua. Toki oli yhteenottojakin kuten lapsella ja äidillä yleensä. Hän jaksoi aina kuunnella ja ymmärtää minua, puhui kauniisti elämän filosofioista, opasti minua niin ihmismielen luontoon kuin fyysiseenkin luontoon ja antoi itsestään kaiken mahdollisen. Olemme joskus siskoni kanssa puhuneet, että vaikka äitilla ei ollut mitään fyysistä juuri annettavaa, vanha kahvikuppi ja jokamiehen lakana mm. niin häneltä olemme perinneet valtavan henkisen ominaisuuden kohdata maailmaa.

Heikkoutena ehkä jonkinlainen laiskuus tarttua ympäristön epäkohtiin, sellaiset äiti torjui. Eristäytyi vanhempana, mitä itse en haluaisi. Aivan kuin olisi tuntenut epäonnistuneensa jossakin...

Joten AINA löytyy itsestä osa äitiä tavalla tai toisella, alkuaskeleet otamme hyvin syvässä symbioosissa häneen. Ja entäs ne geenit sitten! 

Ja jälleensyntymisopin mukaan olemme itse valinneet vanhempamme. Pitäisikin enemmän miettiä miksi juuri he? Mitä lähdinkään opiskelemaan tässä elämässä? Mitä tukea mihin hakemaan? Onko jotakin unohtunut???!!! :

[nikki]

Ookkonää tullu aatelleeks, jotta se  heijastaa  :n valoa,
ja  yhistettään isään,
niin josko se oiskin niin,
jotta se oma  heijastaisikin suhdetta isään eikä äitiin?
Ja se äitin  merkki taasen näkyis vaikka  IC-akselilla?
Ja että se  merkki voiskin tulla paremminkin yhen sukupolven yli,
mummolta.

Ihan omakohtasesti tätä pohdin, koskapa en löydä äitiäni omasta  :sta,
mutta se on taas yhtymässä isän Aurinkoon. Ja isä sieltä löytyy kyllä heti ehtimäti.
Ja tyttären  löytyy omana IC-merkkinäni.
Hänen kuunsa on taas sama  kuin isänsä  ("taivaan isä?" isä aurinkoinen, kaikkivoipa?)
joka taas sattuu yhtymään äitini    kanssa (tulivat erinomaisesti toimeen, sama ymmärrys)
joka yhtyy minun IC:n kanssa,
jolle osuu myös anoppini  ,
joka on siis tyttäreni mummo ja isänsä äiti.
Ja koska sielu ei ota vastaan, että tyttären lukuisat  :lle olisivat pelkkää äiti-haastetta, koskapa hällä on paaaaaaaaaaaaaljon enemmän työstämistä isä-haasteessa.

[meimi]

Oi ee, nämä on sitten mun lempiaiheita.  Vaikka olenkin vältellyt tätä kuu-keskustelua, kun en ole osannut analysoida suhdettani äitiini.  Ei olla huonoissa väleissä, ei riidoissa, mutta joku seinä meillä on nykyään välissä.  Olen kai vaan kuvitellut, etten ole saanut kotoa tarpeeksi eväitä.  Ei sen puoleen, en usko, että sisaret on saaneet yhtään enemmän.

Mutta tämä merkkien periytyminen on mun sydäntä lähellä.
Mun isällä    5 astetta
siskolla    7 astetta
toisella siskolla    16 astetta
mulla ei oinaassa mitään

isän    2 astetta ja deskendentin tuntumassa (kellonaikaa ei tarkasti tiedossa)
mun IC  6 astetta
siskolla    nolla astetta ja 8 astetta
toisella siskolla    21 astetta

Äidin    7 astetta
siskon    7 astetta
toisella siskolla vesimiehessa ei mitään
mulla    4 astetta

Sitten mun lasten isällä    29 astetta
pojalla    26 astetta
tytöllä    15 astetta
ja vauvana kuolleella pojalla    22 astetta
mulla leijonassa  21 astetta

Mun    3 astetta ei näy poikien syntymäkartoilla
tytöllä IC  14 astetta.

Eihän tällainen voi olla sattumaa?  Osais vaan tulkita, mitä nuo kaikki jutut tarkoittaa.

[Esmiralda]

Meimi, kun puhut 'eväistä' niin juuri ne haasteet, sitä mitä ei ole saanut, voivat olla aikamoisia eväitä elämässä taaplaamiseen. Ne mitkä itse on pitänyt jostakin kaivaa.

Nikki, puhut mielenkiintoisia. Eihän fyysisesti Kuu loista ilman Aurinkoa, se on totta, mutta ne energiathan ovat jotakin muuta. Eiväthän Planeetatkaan loista omaa valoaan. Harmi kuitenkin, kun ei ole tiedossa isän ja äidin syntymäaikoja ja eikö Kuu juuri siinä suhteessa olekin tarkka.

Joskus olen kuullut sellaistakin, että jos synt.kartalla Kuu ja Aurinko ovat lähellä toisiaan, ne vaikuttavat toisiinsa energioilla, jotka voivat olla isällä ja äidillä tosi haasteellisest, ikuisesti yhdessä taistellen. Kun taas jos Kuu ja Aurinko ovat kaukana toisistaan, ei isällä ja äidillä ole niinkään yhteistä.
Tiedä häntä....

Mutta Alice Baileyn kirjasta luin toissayönä hänen Kuu-tulkintaansa ja hän väittää, että Kuu-energia luo 'muotoaspektia ja erityisesti sitä fyysista muotoa.

Kun ulkona satelee, niin kirjoitanpa tähän suoraan hänen kirjastaan Tutkimus Valkoisest Magiasta, jossa hän käsittelee Kuuta:

"Kuun vaikutuksessa meille on osoitettu syntyvän menneisyys. Se kertoo rajoituksista ja haitoista, joiden alaisuudessa hänen on työskenneltävä ja siksi on katsottava, että se ilmentää aineen passiivista aspektia, tai sitä mikä "estää" ja mikä - jos sen on annettu vaikuttaa kohtuuttomasti - saa aikaan tehottomuutta. Ruumiisiin, jolla ihminen on varustettu on kätketty menneitten kokemuksien salaisuus, ja jokainen lunaarininen muoto, jonka kautta me joudumme saavuttamaan oikean ilmaisun, on itsessään koko menneisyyden tulos tai synteesi....Kuun vaikutus on etupäässä fyysinen. Täten se osoittaa sielun vankilan. Vaikeudet, jotka on voitettava, ovat täten 'taattuja'."

Miten tämän ymmärrätte?

[Ratkaisu]

Itse kyllä pidän erittäin merkittävänä nimenomaan auringon valoa kartalla, sillä se on kuitenkin se alkulähde kaikelle energialle kartalla. Eli kaikki muut kappaleet nimenomaan heijastavat sen valon omalla tavallaan riippuen sen paikasta taivaalla ja sen suhteesta muihin taivaankappaleisiin. Onhan tulkintakin aivan eri riippuen missä merkissä aurinko on. On esimerkiksi aika eri asia, jos  kuu on  , kuin, että  kuu on  . Näin siis itse ajattelen tämän asian, mutta lähinnä siltä pohjalta, miten nuo taivaankappaleet tuolla avaruudessa ovat ja toimivat.

[Esmiralda]

Kiitos Ratkaisu!

Mutta jotakin hyvin perinpohjaista on jo Kuun fyysisessä vaikutuksessa, jossa ei Auringon valolla ole merkitystä, nimittäin sen vetovoima, jolla se vetää Maan vesiä puoleensa. Tämä ei tietenkään liity mitenkään astrologiseen synt.karttaan tai en ainakaan osaa nyt vetää sitä yhteen. Kuitenkin niin, että sen energioilla on Maahan nähden hyvin paljon puhutteleva puoli. Ehkäpä niinkin, että muut planeetat kuten Aurinkokin heijastavat juuri Kuun kautta omia energioitaan.

Mutta tämä on vain omia mietteitäni.  :

[meimi]

Meimi, kun puhut 'eväistä' niin juuri ne haasteet, sitä mitä ei ole saanut, voivat olla aikamoisia eväitä elämässä taaplaamiseen. Ne mitkä itse on pitänyt jostakin kaivaa.

Kyllä tuo on ihan totta.  Kuitenkin sanalla 'äiti' on mun korvissa nykyään erikoinen kaiku.  Äidin ajatellaan perinteisesti olevan hössöttävä ja huolehtiva, vaikka lapset olisivatkin jo isoja.  Sen jälkeen kun lähdin kotoa 18 vuotiaana, en ole kokenut saavani mitään huomiota tai edes kiinnostusta, että miten mulla menee.  Välit ovat silti kohteliaat, eikä varsinaisia mielipide-eroja ole.  Mutta ei myöskään lämmintä äiti-tytär-syhdetta, jollainen se voisi parhaimmillaan olla.

Ehkä mulla nousee nämä tunteet pintaan nyt, kun omat lapset on lentämässä pesästä.  Tulee mieleen, miten itse lensin aikoinani, ja miten nyt lähtee omat lapset.    Mä en ainakaan voi olla huolehtimatta ja auttamatta omiani.  Katkeruus myrkyttää mielen, mutta kuitenkin...  no en varsinaisesti ole katkera.  Ääh, tämän takia en ole kirjoittanut tähän ketjuun.  En osaa selvitellä tunteitani äitiasiassa.
 

[Esmiralda]

Meimi, kun puhut 'eväistä' niin juuri ne haasteet, sitä mitä ei ole saanut, voivat olla aikamoisia eväitä elämässä taaplaamiseen. Ne mitkä itse on pitänyt jostakin kaivaa.

Kyllä tuo on ihan totta.  Kuitenkin sanalla 'äiti' on mun korvissa nykyään erikoinen kaiku.  Äidin ajatellaan perinteisesti olevan hössöttävä ja huolehtiva, vaikka lapset olisivatkin jo isoja.  Sen jälkeen kun lähdin kotoa 18 vuotiaana, en ole kokenut saavani mitään huomiota tai edes kiinnostusta, että miten mulla menee.  Välit ovat silti kohteliaat, eikä varsinaisia mielipide-eroja ole.  Mutta ei myöskään lämmintä äiti-tytär-syhdetta, jollainen se voisi parhaimmillaan olla.

Ehkä mulla nousee nämä tunteet pintaan nyt, kun omat lapset on lentämässä pesästä.  Tulee mieleen, miten itse lensin aikoinani, ja miten nyt lähtee omat lapset.    Mä en ainakaan voi olla huolehtimatta ja auttamatta omiani.  Katkeruus myrkyttää mielen, mutta kuitenkin...  no en varsinaisesti ole katkera.  Ääh, tämän takia en ole kirjoittanut tähän ketjuun.  En osaa selvitellä tunteitani äitiasiassa.
 

Meimi, joten olet oppinut vaikean kautta, särkenyt perinteistä ketjua ainakin. Siinähän meillä on aina työmaata! Ehkä 'äiti'-teema on meille tyttärille jonkinlainen peili, josta katsomme mitä haluamme olla mitä ei. Miten mahtoi olla oman äitisi suhde omaan kotiinsa ja äitiin?

[meimi]

Miten mahtoi olla oman äitisi suhde omaan kotiinsa ja äitiin?

Jaa-a, sitä kun ei tiedä.  Eipä olla asiasta puhuttu.  Äidin isä kuoli kun äiti oli alle vuoden.  Mumma meni pian uusiin naimisiin ja sai uuden miehen kanssa viisi lasta.  Voi olla, että suhde omaan äitiin on ollut etäinen, ainakaan suhde isäpuoleen ei liene ollut kovin lämmin.  Tällainen aavistus mulla on.

Olin ihan pieni, alle kymmenen, kun äidinäiti oli meillä jostain syystä jonkin aikaa- ehkä viikon, ehkä kuukauden, en muista.  Tykkäsin tietenkin kovasti, onhan mumma aina mieluinen lapsille.  Muistan aistineeni, miten meillä tunnelma kiristyi vanhempien kesken.  Ehkä isä ei halunnut anoppiaan saman katon alle, mutta ei äidin ja mumman välilläkään paljoa lämpöä ollut.  Olin ymmälläni, eikä mulle selitetty asiaa.  Muistan, miten mua kiellettiin menemästä mumman huoneeseen, mummaa ei saanut häiritä.  Ihmettelin, kun mumma kuitenkin aina ilahtui, kun menin sinne.

[MooOoona]

ei kerro

[Ebenia]

ei kerro

Voisitko hieman perustella mielipidettäsi?