autoeroottisuus (yksinäinen ihminen, jonka riippuvaiseen käyttäytymiseen liittyy hyvin paljon ahdistuneisuutta, voimakasta häpeää ja syyllisyyttä) (huone 2,
ja
trans/asp)
Eh? Entä jos on autoerootikko joka ei tunne ahdistuneisuutta,
voimakasta häpeää ja syyllisyyttä?
Itselläni on
ja olen ajatellut sen niin että joskin oinasmaisesti käyn mielelläni suoraan asiaan, tunnen itseni kauhean kömpelöksi ja juuri sen vuoksi mieluummin käynkin suoraan asiaan koska flirtit ja muut kujertelut eivät minulta oikein suju. En myöskään ole koskaan ollut kauhean lääpälläni ulkonäkööni, varsinkaan kasvoihini, mutta enpä sanoisi että seksuaalisuus on minulle tuottanut häpeää ja syyllisyyttä. Ei sekään etten useimmiten edes ole kiinnostunut seksistä sinänsä, vaan siitä puhumisesta ja seksuaalisuuden analysoimisesta noin muuten vaan.
Mutta. Jokunen vuosi sitten sain kroonisen sairauden jonka vuoksi en kykene täysipainoisesti nauttimaan seksistä (ilman kipuja ja vaivoja), ja tämä on korostanut entuudestaan itsessäni sellaista autoeroottista piirrettä että nautin kaikenlaisista aistillisista asioista kuten erilaisista materiaaleista, pukeutumisesta etc. Tuo kaikki ei edes vaadi pakonomaista ja tylsämielistä seksuaalista laukeamista, vaan tuottaa nautintoa siitä että on oma itsensä, omassa kehossaan. Toki sairauteni on tuottanut ahdistuneisuutta, mutta tuleekin sitten häijy fiilis että oliko karttani kohtaloni niin että minun oli ikäänkuin "pakko" saada tällainen riesa itselleni että elämäni yksi tärkeimmistä osa-alueista vaurioituisi.
Kinkkinen juttu. Ja onko se välttämättä riippuvaisuutta jos havaitsee ihan käytännön vuoksi että on helpompi olla vaikka itsensä kanssa silleen kuin jonkun toisen kanssa? Voiko yksinolemiseen olla niin riippuvainen että haluaakin mieluummin olla yksin?
Kunhan mietiskelen, en tiedä itsekään mitä mieltä olla.
Noo, eihän minulla kyseinen kombinaatio ole 2. huoneessa, vaan 7. huoneessa (jee...)
