Minulla on paljon tällaisia poltergeist unia (juuri asunnoissa!) aina, kun olen tietämättäni stressaantuneempi kuin kuvittelen. Yleensä tällaisessa tilaneessa on olemassa kaksi puolta - vanha ja uusi - jotka molemmat tuntuvat yhtä hyville, enkä osaa päättää. Astiat lentelevät, sähkölaitteet menevät päälle ja pois päältä yksinään, ovia temmotaan auki ja niin edelleen.
Unissa esittämiini rukouksiin ja avunpyyntöihini ei vastata. Kukaan ei tule auttamaan ja omat puhdistusyritykseni jäävät tosiaan yrityksiksi, lähinnä siksi, että yritän saada esimerkiksi arkkienkeleitä mukaan puhdistukseen. Tai sitten yritän soittaa jollekulle, että tulisi hakemaan minut pois. Lapsena tällaisissa unissa yritin yleensä huutaa tai kertoa muille henkilöille tapahtumista, mutta en saanut ääntä tai minua ei uskottu.
Minulle nämä unet ovat aina olleet merkki sisäisestä sotatilasta itse Itseni kanssa, ja tuo sotatila on sellainen, että minun pitää selvitä siitä yksin. Siksi unessakaan kukaan ei auta tai noteeraa minua. Joskus tilanne saattaa tosielämässä ja unessa olla vallan mainiosti, vaikka uni olisikin täynnä ahdistavia poltergeisteja. Muistan erään tällaisen unen, jossa olin aivan paniikissa, kun sähkölaitteet alkoivat elää omaa elämäänsä keskelle yötä, enkä saanut soitettua puhelimella apua. Kukaan henkimaailman olennoista ei myöskään tullut avukseni eikä rukoilu/puhdistusyrityksistäni tullut mitään. Juoksin paniikissa keittiöön sammuttamaan jo toista kertaa päälle mennyttä leivinuunia ja huomasin, että tällä kertaa uunissa oli pellillinen raakoja pullia paistumassa. Herättyäni (ja selvittyäni pahimmasta paniikista unen jälkeen) minua nauratti tuo vertaus - minun olisi turha huolehtia, sillä elämässäni pullat olivat hyvin uunissa, paistumassa kypsiksi