seuraava »

[Adele]

Tällainen iljettävä vastenmielinen aihe 

Siksi, että minä tarviin apua hämähäkkikammooni, koska se todellakin häiritsee ja hallitsee minun elämääni. Näin kesän korvalla taas tämä tulee ajankohtaiseksi.
Hämähäkkikammoni on ollut lapsuudesta saakka ja saatan mennä aivan tolaltani hämppärin tavatessani. Tämä ei siis ole mitään pientä tyttömäistä kiljuntaa 

Ja en tajua, että minusta usein tuntuu, että vedän niitä puoleeni. Joskus oikein ikään kuin aavistan, että seurassani on hämähäkki ja kun katson vaikkapa viereeni niin siinähän sellainen olla köllöttää!
Ja tein myös sellaisen kummallisen vedon, että muutin maalle vanhaan taloon, jossa vilistää kammottavia isoja hämppäreitä---> tiesin, että täällä on niitä ja silti muutin tänne  hullua eikö?
Launtaina täällä oli kaksi sellaista otusta, että aattelin, että nyt lähtee kämppä myyntiin 

Kysymys siis kuuluu: mitähän keinoja keksitte tätä kammoa lievittämään, koska eloni täällä vanhassa talossa on aika mielenkiintoista näiden tyyppien kanssa?
Onko joku kokeillut mitään apukeinoja tällaiseen? Hypnoosia tms?

Mulla on todellinen halu päästä tästä eroon, koska rakastan samoja maisemia kuin hämppäritkin eli metsiä, vanhoja taloja, vinttejä jne ja en siksi voi niistä nauttia, kun kaikki energia menee vahtaamiseen, että missähän on hämähäkki!

Ja mistä ihmeestä tämä kammo tulee? Miksi se on minulla niin voimakas?

[Artemis]

Voi ystävä rakas, tiedän mistä puhut!

En tiedä itsekkään mistä oma kammoni juontaa juurensa..

Uskon vetäväni hämähäkkejä puoleeni, sillä koskaan ei mieheni iholla niitä vipellä. Sen sijaan ne kapuavat aina päälleni  Joskus istun sohvalla rauhassa ja huomaan että käsivarsi kutiaa. Ja mikäpä muu kuin pitkäjalka lukki se siinä kiipeää kättäni pitkin. Ja miten reagoin? No, menen lähes järjettömään shokkiin. Alan huutamaan, tosin en osaa huutaa muuta kuin "ota se pois". Sitten hypin ja kiljun ja lopulta lähes itken. Se on vastenmielistä ja inhottavaa.
Kerran korvani kutisi. Se oli jälleen lukki..

Niitä tuntuu olevan kaikkialla. Ne roikkuvat, kiipeävät, kävelevät ja tunkevat luokseni koko ajan. Jopa talvella niitä elää täällä jossain koloissa. Inhoan myös niiden seittejä.

Mökillämme on niitä super-pulleita jättiläisiä. Ne vasta kamalia ovat. En voi nukkua ilman että olen kokonaan peiton alla, sillä pelkään niiden menevän korviini 

Olen aina pelännyt ja inhonnut niitä. Enkä todellakaan tiedä miksi. Ne pääsevät aina livahtamaan iholleni.
Uskon että fobiani koskee niiden kahdeksaa jalkaa  En tiedä miksi mutta mielestäni niitä jalkoja on liikaa. Ne pääsevät joka paikkaan. Ne roikkuvat ja vaanivat. Ne odottavat että pääsevät säikyttelemään ihmisiä jaloillaan.

Tiedän että nuo otukset ovat tärkeitä ja hyödyllisiä. En tapa niitä jos niitä näen. Vien niitä ulos tai pakotan mieheni metsästämään ne ja viemään ulos. Joskus tosin jokunen niistä voi kuolla jos pelästyn ja ravistelen niitä päältäni pois. Mutta en tee sitä tarkoituksella. Ei se kuitenkaan ole niiden syy että niitä kammoksun 

En tiedä mikä auttaisi.. Siedätyshoito?

[Tiigris]

Mullakin on ihan selittämätön hämähäkkikammo, vaikka en helposti mitään pidä kamalana ja ällöttävänä.. Ei, käärmeet, rotat, liskot, kaikki ne siedän ja pidän suloisina.. Ötökät nyt vaan on ötököitä, en niitä inhoa tai pelkää.. Mutta hämähäkit..

Jos huudan ja kiljun yhtäkkiä täysien keuhkojen voimalla, niinkuin olisin nähnyt jotain tosi järkyttävää, voi olla että olen vain nähnyt hämähäkin lattialla kulkevan mua kohti.. Äiti on meinannut monta sydäriä saada. Täällä kerrostalossa ei onneksi hämähäkkejä näy niinkuin siellä maalla..
Kun ajattelenkin hämähäkkiä, niin mun hengitys menee vaikeaksi....
Okei, no kyllä tää samanlainen pelko liittyy myös sellasiin isoihin kuoriaisiin, vaikka luteisiin...
Mä en kestä niitä  Hölmöintä on että mä periaatteesta rakastan KAIKKEA luojan luomaa ja yritän ymmärtää, että se on vaan jokin niiden hassussa ulkomuodossa, mikä mua pelottaa..
Mutta jos sellasia näen ja ajattelen, niin mulla saattaa tulla tosi pahoinvointinen olo, sellanen pyörryttävä...

Jos olen hämskyn nähnyt sisätiloissa jossain huoneessa, en suostu meneen sinne huoneeseen ennen kuin joku on vienyt sen ötökän pois tai tappanut sen...
Joskus se mun kohtaus on ollut sellanen, että mä en vaan voi lopettaa huutamista, ennen kun tiedän että se ötökkä on jossain kaukana, oon ihan hysteerinen  Mutta tällanen tulee vaan jos mulla on ollut todellinen ötökkäuhka-tilanne, eli se ötökkä on väijynyt jossain ja YLLÄTTÄÄ mut hyppäämällä esiin jostain, tai yhtäkkiä putoo joku iso hämähäkki käsivarrelle...

Hyyyyyyyyyyyyyyyyyiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii viekää se pois!!!! 

Mutta oikeesti piirtelen aika paljon hämähäkkejä, eikä ne mua kyllä TV-ruudun välityksellä hetkauta..
Hämähäkin seititkin ovat kauniita.

[Adele]

Joo mä todellakin voin allekirjoittaa kaiken mitä kirjoititte!

Minä kanssa saan aivan hirvittävän itkukohtauksen ja menen ihan paniikkiin hämppäreitä nähdessäni.
Olen ajanut ojaankin autolla, kun autossa oli hämähäkki, kerran löin jarrut pohjaan keskellä tietä ja juoksin autosta ulos. Olen seissyt olohuoneen pöydällä ja soittanut kännykällä apua 
Ja vedän niitä myös puoleeni   
Ja tapan niitä aina kun näen. Toissa yönä sängyssäni oli hirvittävä pullea hämähäkki ja liiskasin sen kirjalla litteeksi ja sitten vielä imuroin perään ja imuroin sitten koko huoneenkin.
En todellakaan voi edes metsästää niitä niin, etten tappaisi, miten voisin koska pelkään niin paljon? Hyvä, kun uskallan edes imuroida elävää hämähäkkiä, koska juuri niiden jalkojen määrän takia uskon, että ne voivat jopa siitä ponkaista päälleni ja kutoa minut seittiin ja ottaa panttivangiksi tai jotain yhtä hämärää 

Eräs psykologi jolta asiaa kysyin, sanoi, että tällaiset näin syvät fobiat voivat olla peräisin aivan vauva-ajoilta. Olen saattanut vaikkapa nukkua vaunuissa ja jokin kova ääni lähistöllä on herättänyt minut ja olen pelästynyt. Sitten samalla vaikkapa hämähäkki on roikkunut vaunuissa jossakin ja alitajuntaani on jäänyt yhistelmä pelko+hämähäkki...  kuka tietää

Nyt kutian joka puolelta!!

[rovatar]

Pitäsköhän kokeilla tommosta hoitoa..?
 Ite kammoan käärmeitä ja hiiriä.


Virtuaalitodellisuusterapia

Uusimpana hoitomuotona on terapia, jossa hyödynnetään virtuaalitodellisuutta (Virtual Reality Exposure Therapy).
 Sitä on sovellettu muun muassa julkisten paikkojen pelkoon, lentopelkoon, hämähäkkipelkoon, julkisella paikalla puhumisen pelkoon sekä korkean paikan ja ahtaan paikan kammoon.

 Tutkimusten mukaan virtuaalitodellisuudessa koettu pelkoärsyke aiheuttaa samanlaisia reaktioita kuin todellisuudessa koettu.

Virtuaalitodellisuuden etuja ovat parempi kontrollointi.
Esimerkiksi oikean hämähäkin kontrolloiminen on hankalaa, mutta virtuaalihämähäkki tottelee täysin tietokonetta.
Virtuaalihämähäkkiä voidaan myös koskettaa ilman todellista vaaraa.

Hoitomuoto on myös edullisempaa, sillä terapia voidaan toteuttaa terapeutin vastaanotolla eikä altistumista tarvitse järjestää todellisissa olosuhteissa.

Altistuminen virtuaalitodellisuudessa voi aiheuttaa väliaikaista pahoinvointia, joten tällaisten istuntojen on oltava lyhyitä, korkeintaan 45 minuuttia pitkiä.

[/color][/b]

Hih...kuka lähtis ekaks kokeileen?

[Adele]

Mä meen paniikkiin jo lehtikuvasta, jossa hämppäri 
Yks päivä netistä pongahti eteeni kuva hämppäristä ja hirveä huuto ja pakoon juoksu, kunnes tajusin että niin sehän oli VAIN NETISSÄ 
Mutta minä jopa voisinkin kokeilla tuota virtuaalijuttua, siitäkin huolimatta että luultavasti se olisi ihan hirveetä 

[T-H]

Kammoan myös hämähäkkejä. Aina olen kyllä ne tappanut, mutta joskus sellaisia jumalattoman isoja ja paksuja on ihan mahotona saada hengiltä. En mitenkään raivohuuda niitä nähdessäni eikä ole sellaista fobiaa, mutta kuiteskin tapan/yritän tappaa tai juoksen karkuun.

Yks missä en voi nukkua, on teltta. Pari kertaa olen lapsena yrittänyt nukkua, mutta kun hämiksiä kipitti teltan sisällä aina jossain vaiheessa. Pahin tapaus onollut kun laiton kengän jalkaa, ja kas, kas kukas se siellä kengässä yllätti; HÄMIS. Kenkäpä lensi kaaressa kirosanojen kera vaudilla seinään.

Kun asun vanhassa omakotilossa, niin täällä aina saattaa nousta lattialistojen välistä ovelasti möllöttämään. Pahimpiin paikkoihin olen laittanut lehdestä tehdyt suojat, niin eipäs pääse kujeilemaan

[*Kide*]

Hämppärit ovat maailman kestävintä lankaa tekeviä... vetolujuus vastaa ratakiskoa  Ihminen ei ole keksinyt suhteessa miträän yhtä pientä ja kestävää.

Hämppäri on legendan mukaan pelastanut Jeesus lapsen hengen, kun sotilaat hakivat Juutalaisten kuningasta seimistä, tappaakseen sen. Maria, Joosef ja Jeesus menivät piiloon luolaan, jonka suulle hämppäri kutoi seitin ja sotilaat menivät tämän vuoksi ohitse.

Hämppärit ovat lintujen ruokaa.

Hämppärit eivät viihdy homeisessa tai kosteassa talossa.

Siinä ne mitä hoen itselleni, kun hämähäkki tunkeutuu lähipiiriini. Siis olen yksi kiljujista myös 
Ihan ok otuksi, mutta hei oikeasti  pois mun näköpiiristä, jooko?!?
Tuo vauva juttu, on varmasti totta... lapsuudesta muistan oman kokemuksen, jossa olen siis alle 2v. tai jotakin sinne päin tykkäs äiti, kun kysyin asiaa aikoinaan. Eli olen istunut santalaatikolla ämpäsri jalkovälissä ja lapio kädessä, laatikon laidat ulottuivat melkein kainaloihin ja siellä oltiin. Paljasta jalkaa pitkin alkoi nousta vihreä pitkä raajaanen hämppäri ja minun suustani ei tullut mitään ulos. Vieläkin muistan sen miltä ne jalat tuntuivat ja joka askelleella minä menin paniikkiin pahemmin. Olin aivan shokissa ja tuijottanut vain jalkaa, kun tätini huomasi asian. Otti hämppärin pois, mutta minun tila ei toennut heti... itseasiassa en suostunut menemään laatikolle enään leikkimään koskaan 

Uskon tuolla kokemuksella olevan jotakin tekemistöä nykyisen kammoni kanssa ja aina kun olen stressaantunut, hämähäkit tulevat uniini. Tämä on nykyisin minulle niin vahva signaali omasta henkisestä tilastani, että silloin haen tilanteeseen välittömästi apua jostakin tai toiminnan muutosta asioihin ainakin. Viimeksi viime syksynä, kun oli todella rankka hetki ja roikotin yhtä päätöstä ilmassa... olin nukahtanut ja mieheni oli vielä hereillä, kun karjasin ja pomppasin ylös hänen yli, kohti ikkunaa ja siitä ulos. Mieheni tarrasi kädestäni ja pelästyi tottakai. Huusin silmittömästi, että;" valot saatana äkkiä päälle ja tapa se!" Mies teki työtä käskettyä ja kun valot tuli päälle heräsin ja näin mieheni pelästyksestä suuret silmät, kun istuin hänen päällä ja hän piti kii, etten mennyt lasista ulos  Kesti hetken ennen kuin katsoin seinälle, jossa olin nähnyt kämmenen kokoisen hämähäkin, muka ja koko huone käytiin läpi tarkkaan, jotta pystyin rauhoittumaan  :

Ja hilpeää menoa toissa kesänä, ihan oikeasti... onneksi ei ole naapureita  Silmiiin pisti pensaan lehden outo rullalla olo ja otin oksasta kiinni katsoakseni sitä. lehvästön seassa oli peukalon pään kokoinen limen vihreä paksu peffanen hämähäkki, jolla oli musta-valkoraidalliset jalat. Kiljuin kuin mielipuoli ja pompin taakse päin... sitten ajattelin, jotta eihän sellaisia ole, näin väärin ja menin uudestaan nostaan oksaa... ja taas sama reaktio 
En tajua mikä se oli tai mistä, mutta kun mies tuli kotiin ja lähti tuota sitten katsomaan löysimme vain sen rullan... joka oli munakotelo  Se poltettiin... ei kiitos lisää sellaisia! Mutta silti sen kesän jälkeen täällä on näkynyt saman vihreitä, pienempiä hämppäreitä ja... yyyhhh, kutiaa... niillä näkyy päässä mustat silmät ja se suun edessä olevat sellaiset "hampaat"... yyyhh... raidi on hyvä kaveri silloin ja voitte uskoa, sitä kuluu paljon kun tälläisen otuksen näen  En uskalla muutoin listiä, tai mennä edes liki.

[Adele]

Hei Kide..todella hyvä huomio toi henkinen tila/hämppäriunet 
Itsekin näen ajoittan hirveitä hämähäkkiunia ja herään myös juuri noin...olen aivan varma, että sängyssäni on tarantella tai miljoona pitkäkoipista ja herään siihen ja hirveä paniikki päällä tutkia koko sänky,huone, talo kunnes tajuaa, että se toden totta oli unta.

Kerran mulla oli sänkyvaatteet tuulettumassa ulkona syksyllä.
Illalla meen nukkuun, tunnen kuinka alkaa kutittaan ja tajuan siinä samalla, että ei helvetti täällä on hämähäkki..huudan silloiselle poikaystävälleni että valot päälle täällä on hämähäkkejä ja voi luoja niitä pitkäkoipisia on molempien pussilakanoiden sisällä useita....arvatkaa kuka itki ja huusi ja hyppi...

Kesä on muuten ihanaa, mutta hämppäreitä on joka puolella, niitä roikkuu, kiipeää, tuijottaa, möllöttää, vilisee....mä en kestä 
En uskalla koskea mihinkään ulkona, vajassa, ulkosaunassa ennenkuin tarkistan että esineessä ei ole hämähäkkiä. Jos hämppäri laskeutuu jonkun päälle, se oon luultavasti minä.

Ja toi raidipurkki on myös meillä..ihan sama mihin sitä suihkautan...oon valmis pilaamaan kalliinkin huonekalun tai muun vaan sen takia että saan hämppärin tapettua!
Onneksi poikani kohta 13vee on äidin ritari ja tappaa niitä kun käsken.
Kerran oli taas iso hämähäkki meidän olkkarissa ja pojalla kiire kouluun. Sanoin, että et lähde minnekään ennen kuin se on löydetty ja tapettu, että aivan sama myöhästytkö koulusta, kyllä mä selitän opelle, että oli hätätapaus 

Mä vaan haluaisin tästä niin kovin eroon....aion kyllä kokeilla jotakin..hypnoosia, tuota virtuaalijutskaa ihan mitä vain...

[Hiisitär]

Hämähäkkien henkisestä puolesta sen verran, että spirituaalisesti (voimaeläimenä) hämähäkki symboloi mm.

- Äiti Maata (Navajo-intiaanien mytologiassa Hämähäkki Nainen kutoi maailman kasaan kahdeksalla jalallaan)
- Vapaasti virtaavaa luovuutta
- Itsenäisyyttä ja persoonallisuutta
- Omasta luomisestaan nauttimista ja siinä olemista
- Ruumiin muoto symboloi pyhää spiraalia
- Taiteilijoiden, käsityöläisten, maalareiden ja kirjoittajien suojelija
- Feminiininen

Olen kuullut, että henkisesti ne eläimet, joita pelkäämme, näyttävät meille mitä meistä puuttuu. Mitä me emme uskalla kohdata kenties itsessämme, mistä tunnemme pelkoa ja millä osa-alueella elämässämme emme ole rohkeita. Ne ovat vähän kuin voimaeläimet, jotka tukevat meitä, mutta vain niin päin, että meidän on joko kohdattava tai itkettävä ja kohdatta nuo haasteet, joita inhokkielukka meille tuo

En pelkää hämähäkkejä itse (ampiaisia ja mehiläisiä sitten senkin edestä!) mutta näin kerran unta, jossa lukitsin itseni turvaan romuttuneeseen huoneeseen. Perässäni sinne tuli 3 aivan järkyttävän kokoista tarantelaa - sellaisia olohuoneen pöydän kokoisia, valtavia. Kiipesin tuolille niitä karkuun ja kädessäni minulla oli muistaakseni pieni lapio. Kun yksi niistä käveli lähelle tuolia, löin sitä (ne kiertelivät huonetta ympäri, miten nyt hämähäkin yleensäkin talsivat ympäriinsä). Hämähäkki alkoikin kiljua surkealla äänellä "Ian! Ian! Ian!" mutta siitä huolimatta hakkasin ne kaikki kolme kuoliaaksi. Herättyäni minulla oli kamalan paha mieli, sillä Ian on henkioppaani ja hämähäkit olivat kuoleman kielissä huutaneet hänen nimeään. Sitä paitsi yksikään niistä ei ollut käymässä kimppuuni. Minä vain kuvittelin niiden tahtovan pahaa ja iskin niitä, vaikka todellisuudessa ne olivat mitä ilmeisemmin tuomassa minulle vain viestiä ja olivat Ianin palveluksessa.

Lapsena tosin pelkäsin aivan sikana hämähäkkejä! Niin paljon, että näin niistä jopa harhoja sekä unia, joissa hämähäkki oli kömpinyt sänkyyni. Sitä pelkoa ei onneksi kestänyt kuin sen yhden vuoden ajan, kun olin kolmevuotias. Pelolle ei ollut mitään järkevää syytä. Ilmeisesti se oli vain energiapohjaista.

[Rakkauden enkeli]

Itse en ole pelännyt koskaan hämähäkkejä, mutta koppakuoriaisia (etenkin lentäviä sellaisia) jonkin verran sekä sudenkorentoja. Nuo molemmat pelot, joista sudenkorentopelko oli voimakkaampana säilyi ihan aikuisuuteen asti, ja itse myös olin niinkuin te, pelkäämäni asian "magneettina", eli aina sudenkorentoja lähettyvillä, koppakuoriaisia myös. Kunnes eräänä päivänä vain päätin, että nyt loppui tämä sudenkorentojen karkuun juokseminen, eihän tässä ole mitään järkeä, ne eivät tee minulle mitään pahaa ja ovat Luojan luomia tärkeitä olentoja. Tietoisesti aloin nähdä/ajatella ne Luojan luomina upeina olentoina ja sitten vain päätin kohdata pelkoni enkä panikoitua kun seuraavan kerran sudenkorento tai koppakuoriainen tulee lähelle pörräämään.

En tiedä mitä minussa tapahtui, kai olin niin vahvasti päättänyt, että se todellakin onnistui. Päätin olla panikoitumatta ja juoksematta karkuun sudenkorentoja ja selvisin siitä. Olin onnellinen kun minulle ei todellakaan tapahtunut mitään pahaa, se ei takertunut hiuksiini tms. mitä olin aiemmin pelännyt.  Samoin tein koppakuoriaisten kohdalla, jäin olin, tuijotin, menin lähelle ja vain päätin: en pelkää sinua enää, olet rakas Luojan luoma olento. 

Edelleenkään en niitä mitenkään ihastele, vaikka ovatkin ihania ja tärkeitä, mutta kuitenkin ei pelota ja voin koppakuoriaisenkin muiden ötököiden tapaan kiikuttaa ulos, torakkaa en kyllä ehkä pystyisi.  Kuitenkin kun kohtasin ihan todella pelkoni silmästä silmään, niin myös tuo "magneettina" oleminen on lakkasi. Eli näen niitä vähemmän, tai sitten vain kiinnitän niihin nykyisin vähemmän huomiota kun ei enää pelota.

Eli päättäkää ja kohdatkaa rohkeasti pelkonne. Se on itseasiassa ainoa keino pelkojen (minkä tahansa pelon) voittamiseen. Tsemppiä!

[T-H]

Hämähäkkien henkisestä puolesta sen verran, että spirituaalisesti (voimaeläimenä) hämähäkki symboloi mm.

- Äiti Maata (Navajo-intiaanien mytologiassa Hämähäkki Nainen kutoi maailman kasaan kahdeksalla jalallaan)
- Vapaasti virtaavaa luovuutta
- Itsenäisyyttä ja persoonallisuutta
- Omasta luomisestaan nauttimista ja siinä olemista
- Ruumiin muoto symboloi pyhää spiraalia
- Taiteilijoiden, käsityöläisten, maalareiden ja kirjoittajien suojelija
- Feminiininen

Olen kuullut, että henkisesti ne eläimet, joita pelkäämme, näyttävät meille mitä meistä puuttuu. Mitä me emme uskalla kohdata kenties itsessämme, mistä tunnemme pelkoa ja millä osa-alueella elämässämme emme ole rohkeita. Ne ovat vähän kuin voimaeläimet, jotka tukevat meitä, mutta vain niin päin, että meidän on joko kohdattava tai itkettävä ja kohdatta nuo haasteet, joita inhokkielukka meille tuo

Juuri näin.

[Artemis]

Itse en ole pelännyt koskaan hämähäkkejä, mutta koppakuoriaisia (etenkin lentäviä sellaisia) jonkin verran sekä sudenkorentoja. Nuo molemmat pelot, joista sudenkorentopelko oli voimakkaampana säilyi ihan aikuisuuteen asti, ja itse myös olin niinkuin te, pelkäämäni asian "magneettina", eli aina sudenkorentoja lähettyvillä, koppakuoriaisia myös. Kunnes eräänä päivänä vain päätin, että nyt loppui tämä sudenkorentojen karkuun juokseminen, eihän tässä ole mitään järkeä, ne eivät tee minulle mitään pahaa ja ovat Luojan luomia tärkeitä olentoja. Tietoisesti aloin nähdä/ajatella ne Luojan luomina upeina olentoina ja sitten vain päätin kohdata pelkoni enkä panikoitua kun seuraavan kerran sudenkorento tai koppakuoriainen tulee lähelle pörräämään.

En tiedä mitä minussa tapahtui, kai olin niin vahvasti päättänyt, että se todellakin onnistui. Päätin olla panikoitumatta ja juoksematta karkuun sudenkorentoja ja selvisin siitä. Olin onnellinen kun minulle ei todellakaan tapahtunut mitään pahaa, se ei takertunut hiuksiini tms. mitä olin aiemmin pelännyt.  Samoin tein koppakuoriaisten kohdalla, jäin olin, tuijotin, menin lähelle ja vain päätin: en pelkää sinua enää, olet rakas Luojan luoma olento. 

Edelleenkään en niitä mitenkään ihastele, vaikka ovatkin ihania ja tärkeitä, mutta kuitenkin ei pelota ja voin koppakuoriaisenkin muiden ötököiden tapaan kiikuttaa ulos, torakkaa en kyllä ehkä pystyisi.  Kuitenkin kun kohtasin ihan todella pelkoni silmästä silmään, niin myös tuo "magneettina" oleminen on lakkasi. Eli näen niitä vähemmän, tai sitten vain kiinnitän niihin nykyisin vähemmän huomiota kun ei enää pelota.

Eli päättäkää ja kohdatkaa rohkeasti pelkonne. Se on itseasiassa ainoa keino pelkojen (minkä tahansa pelon) voittamiseen. Tsemppiä!

Totta! Pitäisi vaan kohdata se

Se on jännää kun sitä on hankala ymmärtää itse esim. sudenkorentojen pelkoa koska itse pidän niistä. Minun kädelläni on ollut sudenkorento, se oli kaunis ja ihana.
En myöskään ymmärrä miksi mieheni pelkää korkeita paikkoja. Silti oma hämppy pelkoni on ihan yhtä järjetön mutta minulle niin suuri.

Nämä pelot ovat kuulemma kaikki kontrollin menettämisen pelkoa.

[T-H]

Nyt sivuan asiaa vähän. Aivan kuin jotkut ihmiset pelkäävät ampiaisia. Minä olen antanut niiden pöristä ympäriinsä, suuremmin hätistelemättä niitä, siinä pelossa että ne pistävät. Joskus jopa möllötti päässä. No annoin möttöttää ja niin se sitten lenteli tiehensä.

Että miksi ne sitten pistävät, kun niitä huidot kauheassa pelossa.

[Rakkauden enkeli]

Itse en ole pelännyt koskaan hämähäkkejä, mutta koppakuoriaisia (etenkin lentäviä sellaisia) jonkin verran sekä sudenkorentoja. Nuo molemmat pelot, joista sudenkorentopelko oli voimakkaampana säilyi ihan aikuisuuteen asti, ja itse myös olin niinkuin te, pelkäämäni asian "magneettina", eli aina sudenkorentoja lähettyvillä, koppakuoriaisia myös. Kunnes eräänä päivänä vain päätin, että nyt loppui tämä sudenkorentojen karkuun juokseminen, eihän tässä ole mitään järkeä, ne eivät tee minulle mitään pahaa ja ovat Luojan luomia tärkeitä olentoja. Tietoisesti aloin nähdä/ajatella ne Luojan luomina upeina olentoina ja sitten vain päätin kohdata pelkoni enkä panikoitua kun seuraavan kerran sudenkorento tai koppakuoriainen tulee lähelle pörräämään.

En tiedä mitä minussa tapahtui, kai olin niin vahvasti päättänyt, että se todellakin onnistui. Päätin olla panikoitumatta ja juoksematta karkuun sudenkorentoja ja selvisin siitä. Olin onnellinen kun minulle ei todellakaan tapahtunut mitään pahaa, se ei takertunut hiuksiini tms. mitä olin aiemmin pelännyt.  Samoin tein koppakuoriaisten kohdalla, jäin olin, tuijotin, menin lähelle ja vain päätin: en pelkää sinua enää, olet rakas Luojan luoma olento. 

Edelleenkään en niitä mitenkään ihastele, vaikka ovatkin ihania ja tärkeitä, mutta kuitenkin ei pelota ja voin koppakuoriaisenkin muiden ötököiden tapaan kiikuttaa ulos, torakkaa en kyllä ehkä pystyisi.  Kuitenkin kun kohtasin ihan todella pelkoni silmästä silmään, niin myös tuo "magneettina" oleminen on lakkasi. Eli näen niitä vähemmän, tai sitten vain kiinnitän niihin nykyisin vähemmän huomiota kun ei enää pelota.

Eli päättäkää ja kohdatkaa rohkeasti pelkonne. Se on itseasiassa ainoa keino pelkojen (minkä tahansa pelon) voittamiseen. Tsemppiä!

Totta! Pitäisi vaan kohdata se

Se on jännää kun sitä on hankala ymmärtää itse esim. sudenkorentojen pelkoa koska itse pidän niistä. Minun kädelläni on ollut sudenkorento, se oli kaunis ja ihana.
En myöskään ymmärrä miksi mieheni pelkää korkeita paikkoja. Silti oma hämppy pelkoni on ihan yhtä järjetön mutta minulle niin suuri.

Nämä pelot ovat kuulemma kaikki kontrollin menettämisen pelkoa.

 

Nyt sivuan asiaa vähän. Aivan kuin jotkut ihmiset pelkäävät ampiaisia. Minä olen antanut niiden pöristä ympäriinsä, suuremmin hätistelemättä niitä, siinä pelossa että ne pistävät. Joskus jopa möllötti päässä. No annoin möttöttää ja niin se sitten lenteli tiehensä.

Että miksi ne sitten pistävät, kun niitä huidot kauheassa pelossa.

Niinpä, silloinhan ne juuri ärtyvät ja pistävät jos kauheasti huitoilee.