|
Neela
|
 |
« Vastaus #33 : 02.08.2009 06:52:53 » |
|
Onko kukaan käynyt täällä?
Pohjanmaan kivirakennelmat voivat olla kivikautisia kalentereita
2.8.2009 0:23
Helsingin Sanomat
Esa Melametsä
Tähtitieteilijä, arkeoastronomi Marianna Ridderstad seisoo kangasmetsässä Raahen lähistöllä, ja hyttyset syövät häntä.
Ridderstadin edessä on pari metriä korkea kivivalli, joka on muodoltaan kuin ison talon perustukset: 62 metriä pitkä ja 38 metriä leveä suorakulmio, jossa on muutamia aukkoja, kuin oven paikkoja. Rakennelmaa kutsutaan Kastellin linnanraunioiksi, eikä ihme, sillä jotain sellaista siitä tulee mieleen.
Mutta täällä ei koskaan ole ollut linnaa, tai edes taloa.
Ridderstad näkee kivirakennelmassa jotain, jota kukaan muu ei ole tullut aiemmin ajatelleeksi.
Hän on mitannut, että jos seisoo kivisen suorakulmion keskipisteessä vuoden pisimpänä päivänä kesäkuussa, kun Aurinko käy korkeimmillaan taivaalla, Aurinko nousee taivaalle kivirakennelman pohjoisen pään aukosta.
Ja sinä päivänä joulukuussa, kun Aurinko käy radallaan taivaalla kaikkein matalimmalla, se laskee tarkasti eteläisen aukon sisään.
Rakennelman itäisellä sivustalla on vielä kolme aukkoa. Niihin kaikkiin Ridderstad on voinut liittää tähtitieteellisesti merkittävän päivän: yhteen talvipäivänseisauksen auringonnousun, toiseen sekä vapun että elonkorjuupäivän auringonnousun. Keskimmäisestä portista aurinko nousee joka vuosi tasan 11 päivää ennen kevätpäiväntasausta.
Mitä tämä kaikki merkitsee, sitä ei voi tietenkään kukaan varmasti sanoa. Ainoastaan sen voi ihan varmasti sanoa, että niin tapahtuu.
Samoin sitäkään ei kukaan voi varmasti tietää, miksi Englannin Stonehengessä Aurinko nousee merkitystä paikasta aina kesäpäiväntasauksen aamuna.
Tiedeyhteisö on pohtinut Kastellin kivirakennelman merkitystä jo pitkään.
Tiedetään, milloin nämä kivet on kasattu muureiksi. Se tapahtui noin 2 500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Asia on varmistettu radiohiiliajoituksella.
Silloin tämä paikka oli saari meressä.
Arkeologisista löydöistä on voitu päätellä, että kivikehän lähiseuduilla oli noihin aikoihin kahdenlaista asutusta: metsästäjä-keräilijöiden yhteisöjä, mutta myös alkeellista maanviljelyä harjoittavia asukkaita. Paikoitellen täältäpäin Pohjanmaata on löydetty asbestia sisältävää keramiikkaa, joka viittaa siihen, että asukkailla mahdollisesti oli jo tekniikkaa, jolla käsitellä metallia.
Arvellaan, että kivikehän rakentamisen aikoihin metsästäjä-keräilijät saivat viljelijöiltä vaihtokaupoilla viljaa. Todennäköisesti tuolloin elettiin aikaa, jolloin ruokaa oli runsaasti ja elämä oli helpompaa.
On myös päätelty, että tällaisen ison kivirakennelman teko oli mahdollista, ja että siihen meni 20–30 hengen yhteisöltä noin kaksi viikkoa.
Tämä ei ole suinkaan ainoa muinainen kivirakennelma näillä main. Pienempiä on muutaman kymmenen neliökilometrin alueella kahdeksan – ainakin. Moni saattaa olla vielä löytämättä, sillä matala kivivalli maastoutuu helposti laakeaan maastoon metsänpohjan ja puiden alle. Ridderstad kehottaakin luonnossa liikkuvia ihmisiä katselemaan maastoa sillä silmällä.
Yhteensä tällaisia rakennelmia on löytynyt arkeologien kartoituksissa Pohjanmaan rannikkoseuduilta melkein 50.
Helsingin yliopistossa työskentelevä Ridderstad esittää Oulun yliopiston arkeologin Jari Okkosen kanssa uuden selityksen Pohjanmaan rannikon kivirakennelmille. Heidän tutkimuksensa mukaan nämä rakennelmat ovat kivikautisia kalentereita, joita käytettiin maanviljelyn apuna. Sen avulla saatiin kiintopisteitä vuodenkiertoon: oli tärkeä tietää, milloin vilja on otollista kylvää, jotta kasvukaudesta tulee tarpeeksi pitkä ja sato ehtii kypsyä.
Koska kivikalenterit ajoittuvat samaan aikaan kuin maanviljelyn yleistyminen, voi olla, että kyseessä oli systeemi, ehdottavat Okkonen ja Ridderstad.
Todennäköisesti kivillä oli uskonnollista merkitystä, joka liittyi aurinkoon.
"Se on mahdollista", sanoo Ridderstad. "Niin suurellisia hankkeita jätinkirkot olivat, että niiden on täytynyt liittyä yhteisön tärkeimpiin asioihin."
Tähän viittaa sekin, että täällä Kastellissa muurin muodostavat kivet ovat punaisia – kuin veri.
Ihan vallankumouksellinen ajatus ei kivinen kalenteri ole. Samanlaisella teorialla on selitetty Euroopan kivirakennelmia, joista tunnetuin on kai Stonehenge.
Mahtipontisia kivirakennelmia tuottanutta kulttuuria kutsutaan megaliittiseksi, ja se kukoisti Länsi-Euroopassa vuodesta 5000 ennen ajanlaskua lähtien. Kulttuuri tuotti suuria kivisiä hautapaasia, laivan muotoisia kivirakennelmia, hautakumpuja, dolmeneita, joiden alle varastoitiin vainajien luita . . .
Etenkin Bretagnessa Ranskassa megaliittinen kulttuuri on jättänyt niin paljon jälkiä, että bretagnelaistalojen harmaat kiviaidat on lähes järjestään rakennettu megaliittisten rakennelmien kivistä.
Nyt Okkonen ja Ridderstad esittävät, että Pohjanmaan kivirakennelmat liittyvät tähän samaan megaliittiseen kulttuuriin.
Viimeisen jääkauden aikana tällä paikalla oli parhaimmillaan kolme kilometriä jäätä.
Mutta kun mannerjää 10 000 vuotta sitten alkoi vetäytyä, maa alkoi toipua sen painosta.
Kun nämä kivet on kasattu tähän noin 4 500 vuotta sitten, tämä mäntykangas on ollut merestä nouseva rannikon saari.
Nyt kivirakennelma on jo parikymmentä kilometriä rannasta. Maa nousee vieläkin melkein sentin vuodessa.
Se tiedetään liiankin hyvin uudella asuntomessualueella, jota rakennetaan läheiseen Kokkolaan. On pienoinen ongelma, että uudet merenrantakodit ovat tulevaisuudessa sisämaassa.
2 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua kivirakennelman tienoilla tapahtui taas jotain. Maapallon ilmasto muuttui. Todennäköisesti se liittyi siihen, että Auringon aktiivisuudessa tapahtui muutos.
Tuli sateista ja paljon kylmempää. Muuttuneen ilmaston seurauksena kuusi vaelsi idästä Suomeen, vaikka luulisi, että se on ollut keskuudessamme aina. Mutta ei, ennen näillä main kasvoi lähinnä lehtipuita ja mäntyjä.
Pohjanmaan kukoistava megaliittikulttuuri hävisi, kuin taikasauvaa olisi heilautettu. Ridderstad on aika varma, että moni sen edustajista kuoli nälkään. Heidän kivirakennelmansa hautautuivat kasvavan metsän alle.
Niiden tarkoitus unohtui kokonaan.
Vuosituhannet kuluivat.
Paikalliset alkoivat uskoa, että jättiläiset olivat paiskoneet kivet muodostelmaan.
Tällaisia kivirakennelmia alettiin kutsua jätinkirkoiksi.
Ihmisiä pelotti mennä kivimuurien lähistölle pimeällä. Sen sijaan nuorison tiedetään riehuneen täällä keskenään. Teinit olivat teinejä 1700-luvullakin.
1920-luvun tienoilla paikalla tehtiin arkeologisia tutkimuksia, joissa löytyi kiviesineitä. Lopulta Museovirasto siivosi paikalta pahimmat vesakot ja raaputti sammaleet pois kivistä. Kastellin linnanraunioista tuli nähtävyys.
Ridderstadin ja Okkosen edustama arkeoastronomia on uusi asia suomalaisten kivikautisten rakennelmien tutkimisessa. Sitä on harjoitettu jo pitemmän aikaa Keski-Euroopassa, Ruotsissa ja Virossa.
Asiaa selittää se, että on hyvin hankalaa löytää ihmisiä, joilla olisi pätevyys ottaa kantaa samanaikaisesti taivaankappaleiden liikkeisiin ja arkeologiaan.
Ridderstadin ja Okkosen monitieteisessä yhteistyössä tätä ongelmaa ei ole. Ridderstad on koulutukseltaan teoreettinen fyysikko ja tähtitieteilijä, joka on perehtynyt myös arkeologiaan. Okkonen taas on jätinkirkkoihin erikoistunut arkeologi.
Saapa nähdä, miten kansainvälinen tiedeyhteisö ottaa vastaan heidän tutkimuksensa. Se esitellään lokakuussa arkeoastronomian vuotuisessa kokouksessa Egyptin Aleksandriassa.
Ridderstad odottaa jännittyneenä palautetta. Tosin itselleen tärkeimmän palautteen hän tuntee saaneensa jo, kun hän esitteli havaintonsa arkeoastronomian johtavalle auktoriteetille, Cambridgen yliopiston professorille Michael Hoskinille, joka suhtautui kannustavasti ja kiinnostuneesti. Hän ei edes ollut tiennyt, että Suomessakin on megaliittisia jätinkirkkoja.
Tähän asti kivirakennelmille on esitetty kaikenlaisia selityksiä. Pitkään oli vallalla käsitys, jonka mukaan kivet olisivat hakeutuneet luonnollisesti suorakulmion tai ympyrän muotoon. Muut selitysmallit ovat olleet luonteeltaan taloudellisia.
Museovirasto on pystyttänyt Kastellin linnanraunioille kyltin, jossa esitellään kivirakennelman oletettu käyttötarkoitus.
"Todennäköisesti kysymys on kuitenkin Pohjanlahden rannan hylkeenpyyntiin liittyvistä leiripaikoista", sanotaan siinä.
Ridderstadin mielestä selitys ei ole todennäköinen, koska rakennelma on niin iso, että sille olisi ollut tuonaikaisella tekniikalla mahdotonta rakentaa kattoa.
|
