En saanut nukuttua, vaikka aamulla olisi jooga... joogailen nyt tänne jotain kun tuo Susan minuakiin itketti.(Miksihän kaikki muuten itkee hänet kuullessaan? Missäs ne itkijäsisaret, seulasetko ne olivatkaan?)
Ai jaa, mä en saanut tänään taas nukuttua
Siksi kaikki itkee Susania, kun se tekee jotain mihin kukaan ei uskonut sen pystyvän
eikä se itse edes tajunnut, että kukaan voisi sitä epäillä.
Mistähän mahtoi unettomuus johtua :
Mietin myös pitkään että mikä tässä tädissä nyt toimii niin erityisen hyvin ja jotenkin kun ajan laatu on mennyt sellaiseksi, että menestyvän ihmisen merkki on se, että hän on täydellinen ulkoisesti virtaviivaisuudessaan niin että vain Beckhameilla on oikeus olla onnellinen ja samaan aikaan tälläiset hahmot ovat hyvin kylmiä ja etäisiä(voi myös johtua siitä että Victorialla on kokoajan kylmä kun luut törröttää), tavallaan tämän päivän media antaa kuvan, että onnistuaksesi elämässä sinun täytyy näyttää tietynlaiselta ja olla ihan vitun cool samaan aikaan.
Surullisintahan tässä on se, että kaikki yrittävät nyt näyttää tismalleen samalta (20kg/195cm iso tukka ja tissit, valkoiset virheettomät hampaat ja syvä rusketus... tammikuussa)
Kyllähän teoriassa tälläiseen kuntoon jokainen halutessan voi päästä, mutta minkälaista itserääkkäystä ja uhrausta se sitten vaatisi ja onko sillä mitään tekemistä itsensä rakastamisen ja terveellisten elämänvalintojen kanssa?
Susan esimerkillään näytti, että lahjakas ihminen voi olla oma itsensä ja tähän muovituneeseen ja päälleliimattuun ajan trendihenkeen tuollainen maanläheinen ilmestys on varmasti enemmän kuin paikallaan. Ihmiset ikäänkuin saavat hänen myötään synninpäästön niistä ulkonäköpaineista jotka olemme itse luoneet ja moni varmasti helpoittui tämän tajutessaan.
Tuo sydämmen avaruus pitää varmasti myös paikaansa, ihmisestä tulee yksinkertainen ja aito kun hän saa kuorittua pelon vastukset sydämmensä ympäriltä... Coco Chanel sanoi joskus, että elämä helpoittuu huomattavasti kun tajuaa olevansa joku, eikä jotain ja me olemme rakkaus...
