Toisaalta, se on egomme jota ylipäätään kiinnostaa mitä muut meistä ajattelevat, oli sitten kyse positiivisesta tai negatiivisesta.
Eli paitsi että voimme oppia suojautumaan muiden energioilta niin voimme myös oppia hyvin paljon omasta itsestämme, kuinka herkkä egomme ylipäätään on arvostelulle ja imartelulle (jos joku ihastuu niin se imartelee egoa, vaikka ihastuja olisi pelkkä energiasyöppö).
Eli pitäisi oppia olemaan vähemmän egoistinen. Michael-kanavointikirjassa Kesytä lohikäärmeesi oli hyvin kuvattu ihmistyyppi (en nyt muista tyypitysten nimiä), joka toisaalta on hirveän haavoittuva
ja herkkänahkainen ja toisaalta ylpeä ja egoistinen, siis egoismi ilmentää heikkoutta, pakko korostaa egoa, koska on niin peloiissaan ja päinvastoin
Helpottaa hirveän paljon elämää heti, kun tajuaa, että oma ego ei olekaan niin hirveän tärkeä. Olen hokenut tätä kyllästymiseen saakka: "You can not hurt me, because I am nothing, absolutely nothing!" (kukaan ei voi haavoittaa egoa jota ei ole, sielua joka tajuaa ykseyden)
Vapauttava ajatus mutta ei helppo toteuttaa käytännössä.