seuraava »

[rubiinitar]

Astrologia kiinnostaa kovasti, myös ns. astrologian ennustavuus, tietenkin,  mutta haluaisin herättää keskustelua siitä, mitä loppujen lopuksi on astrologian toimivuus ja toimiiko se ylipäätään. Onko kyse lopulta vain toiveajattelusta tarkoitushakuisesta merkitysten löytämisestä ja mikä tärkeintä: itsetutkiskelusta?

Jo pelkkä planeettojen, transiittien ja asteroidien kudelma on niin monisyinen, että herää kysymys pystyykö ihmisen rationaalinen mieli eli rajallinen äly näkemään mitään suurempaa kuviota tai suuntaa tuossa (toki jumalallisen järjestyneessä) sekamelskassa ? Toiveajattelu on asia erikseen, mutta lukemattomat kerrat olen transiiteista, planeettojen peräytymisistä ja huonesijainneista lukiessani huomannut ajattelevinai: ei pidä paikkaansa, ei ainakaan minun elämässäni! (peräytyvä venus ei rikkonut kenkiäni  )

Aikoinaan tilasin muutamana vuonna esoteerisen vuosihoroskoopin, eikä siinä oikein mikään pitänyt "paikkaansa". Myöhemmin olen saanut viisaita selityksiä, että ihmisen elämä  ei tavallaan voi lunastaa sellaista mitä kartassa ei ole, siis että ns. hyvät transiitit muuttuvat huonoiksi/päinvastaisiksi, jos syntymäkartta on haastava, eli koko astrologinen päättelyrakennelma kaatuu kokonaan, jos syntymäkartan lähtökohdat ovat "huonot". Tätä vuosihoroskooppi ei ottanut huomioon, mistään intuitiivisesta, henkilökohtaisesta tulkinnastahan ei siinä ole kyse.

Viimeistään tämä sai pohtimaan, että mitä ihmeen järkeä on pohtia etukäteen, mitä minkäkinlainen planeettojen sijainti tai liike aiheuttaa tulevaisuudessa  (onnea/epäonnea), jos astrologia on kuitenkin äärimmäisen monisyinen järjestelmä, jossa on lukemattomia muuttujia jotka kaikki on otettava huomioon, jotta minkäänaista ennustusta voisi ylipäätään ajatellakaan.

Jupiter kauriissa (syntymäkarttani takia ei todellakaan tuonut kepeää onnea) oli kohdallani erinomainen esimerkki siitä, että astrologiaan on suhtauduttava todella kriittisesti ja että astrologilla on oltava todella runsaasti tietoa - muuten ennustaminen menee takuulla pieleen, aiheuttaa pettymyksiä ja kenties vääriä odotuksia (positiivisia tai negatiivisia) ja on yksinkertaisesti turhaa, jopa vahingollista - siksi koska ihmisellä on taipumusta käyttäytyä kuten hänen odotetaan käyttäytyvän.

Ajatusleikeistä ei ole haittaa, itsetutkiskelu on aina hyväksi, mutta jos astrologia toimii vain plasebona ja silmänkääntötemppuna, tarkoitushakuisena totuuksien löytämisenä (halutaan uskoa johonkin, koska uskominen tuo turvallisuudentunnetta), niin tavallaan näen kyllä tällaisen sokean uskomisen astrologiaa halventavana. Aivan kuten jumalan määritteleminen pikkusieluiseksi partaherraksi, joka muka suuttuu ns. vääräuskoisille halventaa itseään jumalaa. 

[LYV]

Ehdottomasti samaa mieltä! Transiiteista osaan vaan selittää menneisyydessä tapahtuneet asiat, mutta missä muodossa tuleva tulee tapahtumaan, ei ole hajuakaan koska en pysty ottamaan jokaista juttua huomioon transiiteissa, en jaksa. 

Transiitit kylläkin antavat mahdollisuuksia, mutta mitään ei tapahdu jos itse päättää olla tekemättä mitään. 

[Esmiralda]

Minullakin tulee usein mieleen, että onkohan tämäkin alue vähän sitä uskon ja uskomusten asiaa.
Ja että kaikkihan saa jotakin kautta kohdalleen, kun mallaa, vähän kuin kaavoja tehdessä ja mekkoa leikatessa.

Mikä ihme tekee siitä sitten niin mielenkiintoisen, kun se pikkuisenkin avautuu? Ehkä se ihmisen luontainen uteliaisuus tutkia ja penkoa? Sitten tämän alan historia. Sitä ihmettelee, että miksi sitä ei ole sitten jo laitettu syrjään, miksi se on aina vain olemassa.

Ja kovasti minua jäi mietityttämään Annie Boylen ajatus tai visio tai mikä lienee povaus, että astrologiassa on syvä merkitys, mutta kaikkea siihen liittyvää ihminen ei ole vielä huomannut. Jotenkin näin. Mitä se olisi?

En siltikään voinut olla ihmettelemättä, kun katselen ja tutkiskelen työtoverini karttaa varsinkin tulevien transiittien kohdalta. Siellä on toukokuussa komeasti  juuri kun hän on lähtemässä eläkkeelle. Eli työn ja elämän tarkoituksen kuva tulee uusiksi. Jotakin aloitetaan alusta. Et miten ihmeessä se juuri tuohon kolahtaakin. Pluton transiitteja olen usean kohdalta tutkinut ja sieltä löytyy usein tärkeät kiinnekohdat.

Vai haluaako ne vain löytää?

[rubiinitar]

Tuohon juuri haluaisin päästä rehellisesti ja syvemmälle pureutumaan, että HALUTAANKO vain että tietyt asiat astrologiassa toimivat, ja koska haluamme, niin inhimillinen havaintomekanismimme täydentää kuvan loogiseksi.

Aivan eri asia ovat sitten intuitiiviset astrologit (kuten täällä nikki) jotka astrologisen tietämyksen, myyttien, intuition, vapaan assosiaation ja ennakkoluulottomuuden avulla saavat lopulta aikaan sellaista tajunnanvirtaa, josta kiteytyy lopulta 'totuus' tämän enimmältään vertauskuvallisen assosioidun tiedon sulautuessa meidän omaan intuitioomme. Siis samaan tapaan kuin todella hyvät selvänäkijät tuottavat kanavoidessaan materiaalia, intuitiivisina mutta äärimmäisen totuudellisina myyttisinä kuvina
(tarot-korteissa on tuota samaa monivivahteikkuutta, jokainen tarot-kortin symboli, väri, muoto, myyttinen hahmo ym. omaa suuremman, arkkityyppisen merkityksen).

Mutta intuitiivinen astrologia voidaankin katsoa kuuluvan 'korkeampaan tietoon', sillä siinä astrologian lainalaisuudet ovat vain kanavoinnin väline, impulssi. Ja samoin toimii astrologia tietysti myös itsetutkiskelun innoittajana. Se mikä itseäni hämää, on tuo toiveajattelu ja takertuminen. Huvittavalla tavalla itsekin pengon asteroideista pienimpiä, kun odotan jotakin kiihkeästi tapahtuvaksi. Tällä hetkellä esim. transiittivenus yhtyy amoriin tms eikä marskaan ole kuin parin asteen päässä - toiveajattelua siis! 

Tosin samalla tavalla luen merkkejä ihan arkielämässäni: hämähäkki tyynyllä tai talitintti koputtamassa ikkunaan ovat minun käänteentekevää ihmettä odottavassa mielentilassani todella massiivisen luokan tapahtumia!  Eli kun  vaikeudet kestävät tarpeeksi pitkään alkaa todella nähdä pikku-ukkoja, koska toive/haave on niin suunnaton 

[Esmiralda]

Minäkin ihailen Nikin hulvatonta, vapaasti virtaavaa tajuntaa intuition ja suuren tietämyksen pohjalta.
Kuitenkin usein jään ihmettelemään epätietoisena jotakin juttua, jota en ymmärrä, koska astrotietämykseni on niin vähäinen.

Ja uskon, että jotakin tällaistä jokainen voi saavuttaa itseluottamuksessaan ja itsearvostuksessaan, mutta ensin täytyy toki olla perustietoa.

Tuli mieleen sukututkimus, jota kerran opiskelin, tosin itse työstäminen jäi kun tuli muita juttuja. Mutta siinä opin sen, kuinka helposti tarttuu siihen tietoon, mitä 'toivoo löytävänsä' mitä tahtoo jonkin perimätiedon olevan tai mikä näyttää sopivalta. Eli syrjään voi helposti jäädä se osa tottuutta, jonka torjuu tai jota ei pidä tärkeänä (vaikka se sitä onkin). Eli tieto ja tulkintakin ohjautuu hyvin subjektiivisesta näkökulmasta, jota ohjeilee egon odotukset ja toiveet.

Siksi epäilen jopa sitä astrologista itsetutkiskeluakin, sillä se voi olla pettävää noiden halujen ja odotusten kannalta. Huomaamatta sitä itse.

Sentähden toisen huomio (tulkinta) voi olla kullanarvoista, vaikka se voi tuntua 'negatiiviseltakin'. Jotenkin luotankin siihen, että kun 'kysyy' tai tuo esille jotain astrologista kuviota, ja toinen siihen tarttuu ehkä ihan vain huomiovälähdyksessä, mielenkiinnossa tai 'sattumalta'....niin se voi loksahtaa hyvinkin oikeaan tai siitä saa itselleen jotakin. Sellaisesta olen todella ollut kiitollinen!!!

[ancelica]

Ihmisellä on vapaa tahto. Vaikka syntymäkartalla 'ennustettaisiin' vaikka tuleva lasten määrä, me länsimaissa voimme päättää sen itse. Kuten avioliitot. Ennen, ja monissa maissa edelleen, suhde on vain ja ainoastaan avioliitto. Noh, kuinka monta poikaystävää sitten 'lasketaan' että ne näkyvät kartalla. 
Jotkut toki suunnittelevat kaikki tekemisensä että hui, nyt Merkurius perääntyy, en voi tehdä mitään, mikään ei suju. Transiitit parhaiten huomaa kun ne ovat ohi. Jokin voi näyttää siltä että siinä ei ole mitään järkeä, ei osu,ei. Mutta sitten kun löytää toisen tulkinnan, ja ajattelee itse toiselta kannalta -hanged man- niin asia voi avautua.
Hyvä transiitti pitää työstää, se on lahja jota pitää käyttää, jos sen jättää kaappiin pölyttymään, se tulee ja menee ohi. Asiat jäävät tapahtumatta. Kaikessa päätyy vapaaseen tahtoon. Ei me olla planeettojen ja niiden kuvioiden orjia, vaan tietysti voi tarkastella etukäteen sopivaa ajankohtaa - koulu,matka. Kuninkaat suunnitteli sotaretkiään niin että mikä on sopivin ajankohta hyökätä.

 

[rubiinitar]

"Kaikessa päätyy vapaaseen tahtoon."

Mutta kuinka tiedostettua on tuo tahtominen? : Kohtalonomaiset tapahtumat kuten läheisten kuolemat ovat kaiketi yliminän "tahtomia", eivät päivätajunnan, eli vaikka äidin päivätajunta ei missään nimessä halua lapsen kuolevan niin lapsi kuolee silti, koska  korkeammat minät (äidin ja lapsen) ovat niin päättäneet. Näkyvätkö sitten tämäntyyppiset tapahtumat kartalla niin en ole muiden kuolleiden lasten äitien karttoihin tutustunut.

[rubiinitar]

Ajatus "vapaasta tahdosta" on tietenkin looginen ja antaa elämälle motivaatiota (voimme itse 'luojina' valita kehityssuunnan), mutta mistä sitten johtunee että joissakin tapauksissa astrologit sanovat, että jonkun henkilön kartta on tiukasti kohtalonomainen, eli tietyt tapahtumat on vain koettava, koska jo sielutasolla on näin tullut päätettyä. Tässä katsannossa "vapaasta" tahdosta puhuminen on silkkaa sanahelinää, sillä jos henkilön on koettava tietyt dramaattiset asiat, niin ainoa "vapaus" joka elämään liittyy on suhtautumistavan valinnan vapaus.

Toinen kiehtova juttu on sanonta "kaikki on jo luotu", joka ymmärtääkseni tarkoittaa, että kun jossakin "tienristeyksessä" on lähdetty kulkemaan johonkin suuntaan niin tapahtumien ketju ikäänkuin kehittyy tiettyyn suuntaan, eikä ketjureaktion suuntaa voi enää radikaalisti muuttaa. Tässäkin voidaan saivarrella, että alunpitäen oli kyse "vapaasta tahdosta" valita suunta, mutta kuinka suuresta tietoisesta vapaudesta oli kyse, kun/jos kyse ei ole valaistuneista sieluista, jotka kykenisivät muuttamaan tulevaa ja jopa mennyttä kuten shamaanit ?  Minulle ovat ainakin näkijät sanoneet joitakin asioita kysyessäni, että "kaikki on jo luotu, elämänkoulu on jo käyty" eli kysymäni asia on "tuleva tapahtuvaksi"...mutta tähän liittyy kuitenkn asioiden tietty tapahtumisjärjestys ja aikataulu, "everything happens in a perfect time", eli kaikki on luotu ehkä jo hyvin kauan sitten, valittu tie vain on kuljettava loppuun.

Sanotaan myös että "huonoa onnea ei ole olemassakaan" ja että henkilöt itse joissakin tapauksissa omasta tahdostaan "toteuttavat negaatioita", mutta tämäkin on inhimillisesti katsoen saivartelua, jos oletetaan että sielunsopimus on hyvin haastava. On silkkaa jeesustelua (sorry, Jesse) sanoa, että ihminen itse voi päättää, kuinka dramaattisen elämän valitsee, jos dramatiikka on hänen omista tietoisista valinnoistaan riippumatonta (esim. juuri läheisten kuolemat).

Ja miten astrologia sitten sopii tähän kaikkeen?? Se on aivan liian korkeaa matematiikkaa meidän ymmärrettäväksemme. Elämänkoulun perusteeseihin kuuluu esim. että "saat sen mistä luovut" eli jos päästät irti peloista ja huolesta niin ovet aukeavat. Mutta jos on vapaasta tahdosta kiinni millä hetkellä kukin päättäää päästää irti, niin astrologia käy tarpeettomaksi. Ellei sitten koko elämä ole tosiaan valmiiksi käsikirjoitettu ja taimattu näytelmä (olemme sätkyukkoja jotka vain kuvittelevat hallitsevansa elämäänsä itse)  ja vapaa tahto vain illuusio.

Kiinnostavia kysymyksiä. Erityisen kiinnostava on ajatus rinnakkaistodellisuuksista, että elämme kaikkia valintojamme tavallaan samanaikaisesti, samasta näytelmästä on eri versioita jotka ovat olemassa koko ajan (luotuina). Ja miten hitti vieköön astrologia sopii TÄHÄN?  Sehän vaatisi monta erilaista, samanaikaisesti olemassa olevaa  astrologista järjestelmää

Näitä kun mietin, niin lopulta auttaa kun kuvittelee avaruuden äärettömyyttä ja sitä että lopulta kehityksemme ei pääty koskaan, kasvamme ja kehitymme mutta loppua ei kehitykselle olekaan, aina kehityttyämme avautuu eteemme uusi maisema, uusi horisontti. Kuin yliopisto josta ei koskaan valmistu 

[nikki]

Kuin yliopisto,josta ei koskaan valmistu..
retro 9 huone,
ja vapaa tahtokin vähän pimennossa,  ,
siitä kuolemasta,
tutkailepa transiittejasi tuohon aikaan tuolle  :aspect_sex:retro ,6/ 60 astetta /6,
retromerkurius on usein keskenmenoissa mukana transiittina,
mut jatketaan sitten illalla,
now I have to go to talk english,wish me luck!

[Mina2]

Luin juuri läpi mielenkiinnolla tämän keskustelun.
Tulipa vain mieleeni, että astrologiaa tarvitaan ainakin tällaisen lennokkaan ajattelun virittämiseksi! Se aktivoi meidän aivoja suorituksiin, joihin ei välttämättä yltäisi ilman sitä. Siksikin kait monia ei kiinnosta aihe yhtään, koska he eivät viitsi/halua lähteä ajatusten liitoon tai sitten he jo hallitsevat sen. Ainahan asiat voivat olla niin tai näin, riippuen, mistä suunnasta niitä katsomme!
Ja kun kerran olemme astrologian avulla oppineet käyttämään aivojamme, se hallitaan muissakin yhteyksissä, menisköhän jotenkin näin?
Nauttikaa hiirenkorvia!!!

[rubiinitar]

Hienosti kuvasit vertauskuvin asiaa, annalilja!
Tajunnanvirtaa, luovuutta, nöyryyttä, karikkoja, epäilyä...rohkeutta!
Siis rohkeutta kyseenalaistaa ihan kaikki uskomusjärjestelmät, jos epäilykselle on sijaa.

Astrologian kaupallisuus ja etenkin tietokone"ennusteiden" myyminen asettuu hyvin kyseenalaiseen valoon kun todella rehellisesti tarkastellaan koko 'logiaa' (logos!). Yhtä suurta nöyryyttä olisi vaadittava jokaiselta astrologilta kuin selvänäkijältä joka ei yllättäen näekään asiakkaalleen. Jos tulkinta ei ole henkilökohtainen (versus tuo transsiittiesimerkki, eli transiitit ja hetkelliset planeettasijainnit  eivät voi lunastaa sellaista mitä syntymäkartta ei voi tarjota) niin mitä arvoa sillä on? Ajatusten herättäjä, okei, mutta mutta...

Eli kun puhutaan leikkimielisistä 'horoskoopeista' päivälehdissä (joita esim. monet tuttavani ja kollegani ovat lehtityön ohessa vääntäneet), niin aivan yhtä leikkimielisesti pitäisi suhtautua myös ylimalkaiseen tietokone-ennusteluun, niin kauan kun astrologi ei tulkitse karttaa paneutuen ja intuitiolla. Maallikon on hyvin vaikea suhtautua kriittisesti kauppatavaraan johon ei ole riittävän perehtynyt.

[Artemis]

Transiitit eivät mielestäni kerro mitä tapahtuu, ne kertovat mahdollisuuksista. Jos minulla on mahdottoman hyvä jupiterin yhtymä marsille meneillään ja jään koko transiitin ajaksi kotiin makaamaan, niin kyllä menee hyvät onnistumisen mahdollisuudet sivusuun. Tuskin sitä töllöä tuiottamalla sitä onnistumista syntyy.
Jos taas kuitenkin tuona aikana lähden vaikkapa harrastusteni pariin, voin saavuttaakkin jonkinmoista menestystä.

Sama asia ns. rakkaus/romantiikka transiiteissa. Jos kertakaikkiaan tahtoo mennä yksin mökille transiitin aikana niin epäilen etten unelmien prinssi siellä oveen kolkuttele. (tai no.. kaikkihan on mahdollista).
Jos taas venuksen vanavedessä lähdet ystävien kanssa katsomaan maailman menoa niin sitten amorin nuolet voivatkin sinkoilla.
Se on nimenomaan itsestä kiinni, tahdosta. Voihan syntymäkarttakin kertoa lahjakkuuksista ja mahdollisuuksista, mutta jos sitä jää odottamaan että ne tippuu taivaasta niin heikosti menee.
Mielestäni astrologia tarjoaa haasteita ja mahdollisuuksia, se on sinusta kiinni miten sen handlaat. Toinen hyppää katolta kun ilkeät transiitit jyllää, toinen päättää kohdata haasteen uhmakkaasti, toinen taas käpertyy peiton alle itkemään.

[rubiinitar]

Juuri tuosta tahtomisesta tai ei-tahtomisesta en nyt siis puhu (jos siitä olis kyse, niin esoteeristä vuosihoroskooppia voisikin puolustaa, eli  ihminen olisi vain itse syypää jos transiitti ei toteudu).

Minä tarkoitan sitä että astrologista karttaa, progressioita ym. on tulkittava paljon ykstyiskohtaisemmin. Siteeraan tässä Ajatuksen taannoista tulkintaa, joka mielestäni on hyvin valaiseva:

"Transiitithan eivät voi "lunastaa" sellaista, mille kartalla ei ole "lupausta", vaan kuten aiemmin ketjussa jo todettiinkin, yleensä positiiviseksi katsottu transiittiplaneetta voikin osua vaikka syntymäkartan T-ristille tehden siitä ison ristin, jolloin merkitys tälle kyseiselle henkilölle voi olla jotain muuta kuin mitä "keittokirja-astrologia" lupaa. Transiittien eli ulkoisten tapahtumien lisäksi myös progressiot ovat tärkeitä, koska ne kertovat enemmän henkilön sisäisestä kehityksestä. Progressiokartalla kuu tietysti liikkuu nopeasti pois syntymäkartan asemista, mutta esimerkiksi kun katsoin rubiinittaren progressoitua karttaa suhteessa syntymäkarttaan, huomasin sellaisen seikan, että Plutohan on ollut syntymähetkellä peräytyvä, mikä tarkoittaa sitä että sen yhtymä nataali-kuuhun on symbolisesti vain tarkentunut elämän edetessä. Voisiko tuon perusteella jo sanoa, että koko elämä on "kohtalokas"? Plutosta ei ole päässyt eroon, vaan se on korostanut tuota synnynnäistä yhtymäänsä kuuhun aina vain - itse asiassa koko elämän, koska esim. vuonna 2035 se on edelleen vain asteen päässä nataali-kuusta..."

[LYV]

Minä aina odotan näitä romantiikan transiitteja ja oikeasti etsin niitä, mutta tällä hetkellä tuntuu ettei tarvitse niitä miettiä.

[Esmiralda]

Luin juuri läpi mielenkiinnolla tämän keskustelun.
Tulipa vain mieleeni, että astrologiaa tarvitaan ainakin tällaisen lennokkaan ajattelun virittämiseksi! Se aktivoi meidän aivoja suorituksiin, joihin ei välttämättä yltäisi ilman sitä. Siksikin kait monia ei kiinnosta aihe yhtään, koska he eivät viitsi/halua lähteä ajatusten liitoon tai sitten he jo hallitsevat sen. Ainahan asiat voivat olla niin tai näin, riippuen, mistä suunnasta niitä katsomme!
Ja kun kerran olemme astrologian avulla oppineet käyttämään aivojamme, se hallitaan muissakin yhteyksissä, menisköhän jotenkin näin?
Nauttikaa hiirenkorvia!!!

Kutkutti hyvästi tuo 'aktivoi aivojamme'! Kiitos huomiosta!  Ei näyt vielä hiirenkorvia täällä!

Ja tuo 'suunnistaminen' oli osuvaa! 

Mutta minä tyhmä; mitä tarkoittaa sporalogia? Tulee mieleen povaus tai jokin sellainen... :