Heips!
Täällä myös yksi kalanainen oinasmiehen kanssa elelee. Viisi yhteistä vuotta on kohta tallattu ja paljon mahtuu noihin viiteen vuoteen. Yhteenmuutto samantien, puolen vuoden pakollinen erillään olo, kihlaus, koira, avioliitto, lapsi, nyt on menossa jo toinen yhteinen omistusasunto. Mitä suhteessa on tapahtunut? On vain menty aallon mukana, tyyntä, paljon tuulta, vähän isompia myrskyjä. Nyt tuntuu, että pitäisi mennä jo henkisellä tasollakin eteenpäin, mutta tuntuu, ettei se onnistu. Kalanainen miettii ja puntaroi, vaikea on saada sanottua niitä asioita joista oikeasti tulisi keskustella, koska joskus kun sitä on yrittänyt, on saanut toisen vain sulkeutumaan entistä syvemmälle.
Starseediltä lainattua "Oinasmies on sellainen poikamainen koheltaja joka ei varmaan koskaan kasva aikuiseksi. Hän kaipaa jatkuvaa ihailua ja kehumista ja aikaansaavana ihmisenä on sen usein ansainnutkin.
hän ei huomaa että aika kuluu ja kalakumppani muuttuu väistämättä kääntyen sissäänpäin, eikä kaikki voi jatkua samanlaisena kuin silloin kun tavattiin..... Häntä eivät kiinnosta syvällisyydet, henkiset harrastukset, sen paremmin kuin maailman nälkää näkevät ihmiset tai otsoonikerroksen tuho. Hänellä on liian kiire kasvaakseen sisäänpäin, ja vierellä eri suuntaan kasvava kalapuoliso ei voi kuin ihmetellä sitä innostusta jolla hän edelleen kuvittelee ainoaksi elämänsisällöksi nämä ulkoiset puitteet, jotka jo aikoja sitten ovat lakanneet kiinostamasta kalaihmistä."
-Puhut kuin minun suullani Starseed. HUomasin, että olet myös kuuvesimies. Olemme tainneet moikata joskus aiemmin.
![Smiley](https://www.astro.fi/forum/Smileys/Astro2/smiley.gif)
Olen tuossa tilanteessa myös, siis mietin miten jatkaa, avioeroa en ole suunnitellut. Pitäisi varman hakea apua, mutta tiedän, ettei mieheni ole sitä mieltä.
"Oinas kai herää todellisuuteen vasta kun on tosi kyseessä. Sitten hän onkin ykskaks valmis kääntämään taivaat ja maat ympäri pelastaakseen tilanteen. Minä taas olen uinut niin syvällä jo vuosikaudet, että hän ei tule koskaan pääsemään samoille syvänteille vetämättä vettä keuhkoihinsa ja hukkumaan uhkarohkeuksissaan, vaikka hän senkin tekisi osoittaakseen rakkauttaan ...."
Näin, kuulostaa tutulta.
"Mutta, oinasmieheni on lopulta aivan ihana persoona"
- niin minunkin mieheni, oikein kunnon aviomies kaikin puolin, mutta mutta...
Freija