Sivuja: [1] 2 3 4
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Adistuksesta ja paniikista vapautumien  (Luettu 28335 kertaa)
0 jäsentä ja 3 vierasta katselee tätä aihetta.
rubiinitar
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 444


Profiili
« : 07.05.2009 12:23:46 »

Olen varsinainen kävelevä häkkikokemus ollut koko elämäni, mutta tämä nykyinen tilani on silti vertaansa vailla. Minulla on ollut ihan hirveän paljon "epäonnea" kirjaimellisesti kaikilla elämänalueilla, olen pyytänyt toiselta tasolta apua enemmn kuin lauma leipäpappeja yhteensä, maksanut näkijöille tuhansia euroja ihan vain pysyäkseni hengissä...mutta tilanteeni ei vain muutu miksikään koska käytännön ongelmat elämässäni pysyvät: jatkuva pelko, ahdistus ja koko ajan paheneva paniikki on äärimmäisen raskas seuralainen, joka epäilemättä vo myös tappaa, sairastuttaa nyt vähintäänkin.

Ongelmani siis on, että olen pyytänyt apua sekä itse että näkijöiden välityksellä jo todella pitkään, mutta jostain syystä en koe saavani apua ja helpotusta, olosuhetet eivät muutu, onnenkantamoisia ei tapahdu. Olen yrittänyt tosissani "päästää irti" jos siis ongelmana on pelkoni ja epäuskoni, mutta kun elämme kuitenkin maalmassa, jossa esim. raha-asiat on otettava huomioon, niin irtipäästäminen on korkeintaan näennäistä ja hetkellistä, todellisuudessa olen kantanut myllynkiveä rinnassani jo kuukausia, oikeastaan jo vuosia.

Näkijät (niin täällä astrossa  kuin maksullisetkin näkijät)  ovat lupailleet minulle hyviä aikoja 'lähitulevassa' jo niin kauan, että usko kaikenlaiseen näkemiseen on totisesti mennyt. On toki hupaisaa, kuinka yksituumaisia kaikki näkijät kuitenkin ovat, esim. kun kysyn "pitäisikö minun luopua kodistani selvitäseni?" - kaikki vastaavat, että: "Ei! Odota, sinua autetaan, ratkaisu tulee odottamattomalta taholta! Luota, usko!" 

Yksi näkijä on aivan ihana, vilpitön ja empaattinen, mutta hänkin hokee kuin papukaija tätä "uskomista", viimeksi hän sanoi, että "sinuun virtaa kristusenergiaa ja sinua tuetaan PÄÄSIÄISEEN asti...no vappu meni eikä mitään ole tapahtunut. Kaikki huutavat yhtenä kuorona, että "puolisosi on tulossa, hän on jo matkalla, saat töitä, saat kodin maksettua, ei mitään hätää...!"


Mutta siinä vaiheessa kun pankki sitten ihan oikeasti aloittaa mökin myynnin pakkohuutokaupalla, niin siinä vaiheessa on turha vaatia em. näkijöitä tilille Smiley

Eräs näkijä sanoi varmana tietona moneen kertaan, että "maalis-huhtikuussa sinulla on riemua enemmän kuin mekkoon mahtuu" ja että "saat omaisuutesi myytyä nopeasti kun rakentaminen alkaa" jne. "Älä huolehdi raha-asioista".

Ja mitä on tapahtunut: Ei mitään!! Tuskani pahenee päivä päivältä, en tiedä riittävätkö voimani enää uuteen muuttoon (etsin nykyistä taloani odella monta vuotta ja oma intuitioni tästä kodista oli erittäin vahva).

Noh, pitkä juttu taasen, mutta kysymykseni siis kuuluu, kuinka ahdistuksesta pääsee eroon ja PITÄÄKÖ SIITÄ PÄÄSTÄ EROON, jos kuitenkin vastassa on maailma, jossa on täytettävä tietyt velvollisuudet, maksettava velkansa? Onko erittäin pitkäaikainen ahdistus siis vain merkki siitä, että pitäisikin toimia, luopua ihan kaikesta (vaikka intuitiivisesti tuntuu että ei tarvitse luopua)??

Ja mistä saada voimia TOIMIA, kun kaikki aiempi TOIMIMINEN on aiheuttanut vain lisää ongelmia? Mistä löytää balanssi toimimisen ja irtipäästämisen välillä?? (yritin esim. todella sinnikkäästi ja erittäin pitkään  myydä aiempaa kotiani ja sitten se ottikin ja paloi poroksi)

Ja miten pitäisi suhtauta siihen, että tuntuu koko ajan, että rukouksia ei kuulla? Että vallitseva on vain ahdistus, tuska ja voimattomuus, kuukausia, vuosia? mitä minulle yritetään opettaa?
( ja nyt joku taas sanoo että IRTIPÄÄSÄMISTÄ  2funny 2funny 2funny)
tallennettu
T-H
Astroholisti
*****
Viestejä: 1988



Profiili
« Vastaus #1 : 07.05.2009 12:41:22 »

Minulle itselleni kävi tässä vuosia sitten niin, että sekosin vääränlaiseen ihmiseen, ihmiseen jolla oli karmivia mielensairauksia ollut koettavana. Olen aina ollut herkkäsieluinen ja vaikka olen hyvin suorasanainen, voimakas mielipiteineen ja luonteineen, niin olin itse seota tuona aikana. Kävin todella syvällä!

Mulla oli pakko rukoilla, hakea apua. Ja sain apua ja paranin. Ja nyt on todella vapautunut olo kun pääsin irti, siis jätämällä tuon ihmissuhteen.
tallennettu

OINAS - pässinpää

* Nousu Neitsyt
* NativeAmerican Haukka
rubiinitar
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 444


Profiili
« Vastaus #2 : 07.05.2009 12:57:47 »

Ihmissuhteissa onkin selkeämpää ollut, olen vain päästänyt irti vaikka kuinka sattuu. Myöskään kokemani perheenjäsenten kuolemat 8vaikkakin hyvin dramaattisia kaikki) eivät ole olleet kivuliaita, nehän tätyy vin hyväksyä, kuoleman edessä kun ei voi jossitella (onneksi!!)

Mutta jos on vuosia rukoillut jotakin asiaa, sitten saanut sen, ollut pohjattoman kiitollinen...ja sen jälkeen joutunut hirvittäviin ongelmiin tuon saavutuksensa kanssa. Niin mistä tietää mikä on oikea tapa toimia? Luopuminen vai luottaminen?  uglystupid2
tallennettu
T-H
Astroholisti
*****
Viestejä: 1988



Profiili
« Vastaus #3 : 07.05.2009 13:03:29 »

rupiinitar: Ootko koskaan viettänyt aikaa missään yksin miettien omaa itseäsi, sisintäsi. Paikassa mikä olisi sinulle se ominaisin, missä sielu ikäänkuin lepää?

Itselläni ei ole kokemusta meedioista, selvännökiöista, sillä olen muutenkin niin herkkä, etten ole tuollaisia näkijöitä halunnut koskaan selvittämään mitään eikä ole ollutkaan tarve.

Kaikki lähtee sieltä sinusta sisältä. Tuntuuko sinusta rubiinitar, että kaikki mikä on ympärilläsi, ympäröi sinua, missä nyt oletkin, tekee sinut levottomaksi ja ahdistaa?
tallennettu

OINAS - pässinpää

* Nousu Neitsyt
* NativeAmerican Haukka
rubiinitar
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 444


Profiili
« Vastaus #4 : 07.05.2009 13:31:52 »

Ei, vaan ihan päin vastoin. Tämä uusi pikka johon syksyllä muutin ja jota olin vuosia visualisoinut, on todellinen paratiisi, erittäin positiivisin värähtelyin. Siitä tuleekin tämä kummallinen ristiriita: jos on saanut "lahjaksi" jotakin näin kaunista (edellisen tuhouduttua täysin, edes tuhkakasaa ei jäänyt), niin onko tarkoitus taas menettää lahja?

Olen nyt myös elänyt pitkään lähes täysin eristyksissä lapseni kanssa, liikkuminen on hyvin hankalaa, joten suurimman osan ajasta olen täysin yksin tai sitten eläinten ja lapsen seurassa.

Yksinäisyys ei ole minulle koskaan ollut ongelma, olen luopunut ihmissuhteista koko elämäni ajan, sekä kuoleman kautta että muuten. Itsetutkiskelua on siis tullut hajoitettua todella valtavan paljon.
Myös ystäviä on hyvin vähän, suurin osa hävii kuvioista jo kun lapseni kuoli, nämä muut katastrofit ovat karsineet loputkin. Ihmiset pelkäävät olla seurasani, tai eivät tiedä miten auttaisivat.

Tilalle on tullut pari uutta ystävää, joilla on itsellään todella kova kohtalo, mutta heidän voimavaransa ovat tietysti rajalliset auttamiseen ja loputtomasti ei voi pyytää apua muilta, siksi yritän vain sinnitellä. Itsetuho helpottaisi, mutta lapseni ovat kärsinet jo niin paljon, että yritän sinnitellä.

Olen myös miettinyt voisiko itsemurha (joko oman käden tai ahdituksen ja sairastumisen kautta) olla jo sielutasolla sovittu? Siis että on vain kärsittävä ja kun ei enää jaksa niin poistuttava. Eli aika syvissä vesissä mennään  uglystupid2
tallennettu
Artemis
Astroholisti
*****
Viestejä: 3621



Profiili
« Vastaus #5 : 07.05.2009 13:36:35 »

Mikä on päälimmäisin syy ahdistukseen? Osaatko sanoa sitä? Se yksinäisyyskö? Mikä ahdistaa?

Milloin olet viimeksi ollut rauhassa itsesi kanssa, eli tuntenut rauhan ja onnen? Mikä teki sinut silloin onnelliseksi?

Mitä toivoisit elämääsi? Minkä uskoisit tuovan rauhan sinulle?
tallennettu
T-H
Astroholisti
*****
Viestejä: 1988



Profiili
« Vastaus #6 : 07.05.2009 13:42:05 »

Minusta nuo meediot yms näkijät kannattaisi jättää pois elämästä. Sulla menee pää ja oma sisin entistä sekaisemmaksi. Nyt ois tarve saada tuota ahdistusta lievittämään pois päin ja paniikkia mistä se sitten syntyy?
tallennettu

OINAS - pässinpää

* Nousu Neitsyt
* NativeAmerican Haukka
rubiinitar
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 444


Profiili
« Vastaus #7 : 07.05.2009 14:06:28 »

Tärkein syy ahdistukseen on hyvin lähellä oleva uuden kodin pakkohuutokauppa. Ketju meni siis lyhykäisesti niin, että:

Keskimmäinen lapseni kuoli, mies hylkäsi koko perheen, jäin yksin synnyttämään nuorinta, elin pitkään lasten kanssa yksin, sitten löysin ankaran rukoilun tuloksena uuden miehen, menetin samalla menestyksekkään työni lähes kokonaan, loin aivan uuden uran mieheni kanssa, omaisuutta kului koska työ ei tuottanut rahaa, pelkästään kunniaa.  Vuosia etsin taloa, joka olis mahdolistanut mieheni ja minun yhteisen elinkeinon kannattamisen. Kun vihdoin löysin talon, mieheni sairastui psyykkisesti, hänellä ei ollut lainkaan sairaudentuntoa, terapia keskeytyi, mies lähti,  jouduin täysin työttömäksi, minulla oli velkaa 300 000 euroa. yritin myydä vanhaa taloani, talo paloi, äitini paloi.

Eli rauhan toisi hyvin yksinkertainen asia: että tietäisin missä muutaman viikon päästä asun lapsineni ja eläimineni, tuo velka siis pitäisi maksaa. Jo pelkkä muuttaminen tänne yksin lasten ja eläinten kanssa oli syksyllä yli-inhimillinen ponnistus, enkä enää usko että selviän siitä, olen ajokortiton, mutta suurempi ongelma on kuitenkin tässä vaiheessa jo psyykkinen jaksaminen.

Kaikkein pahinta tässä kaikessa on kuitenkin se, että vastoinkäymisiä on tapahtunut niin paljon, niin monta vuotta, että  olen menettämässä uskoni lopullisesti. En uskalla enää tehdä mitään, ja vaikka uskaltaisinkin niin voimien löytäminen on ongelma, sekä henkisten että fyysisten.

Olen jo kymmenen vuotta yrittänyt uskoa, tehnyt valtavasti töitä ilman palkkaa (molemmat elinkeinoni ovat sellaisia, joissa palkatonta työtä on pakko tehdä menestyäkseen), yrittänyt, tutkinut sisintäni, nöyrtynyt, luopunut työstä, ihmissuhteista, läheisistä ja omaisuudesta. Hyväksynyt kaiken mitä on tullut vastaan.

Eli jos vielä yritän kiteyttää: Kaipa se suurin pelko on että kuinka käy nuorimman lapseni ja eläimeni, ja selviänkö itse hengissä tai järjissäni jos kaikki taas menee.  Kolmannen lapseni olen jo joutunut jättämään oman onnensa nojaan, tuon tulipalon takia.

Toisaalta: kaikki voisi kääntyä hyväksi ihan taikaiskusta (palanen omaisuutta täytyisi vain saada kaupaksi ja luvattu työ pitäsi saada)! Ja juuri tuota iheitätekevää taikaiskua näkijät ovat hokeneet.
Mutta miten selvitä mahdolliseen taikaiskuun saakka?? Kuinka päästä toiveesta irti jos toivominen ja takertuminen on tässä ongelma?

Tuo näkijäasia on ihan totta, mutta olen ihan oikeasti pysynyt hengissä vain noiden näkijöiden avulla!!! Häpeällistä ja naurettavaa kenties, mutta niin asia on, jokainen joka on kokenut saman kuin minä voi kyllä yhtyä tähän. En todellakaan olisi enää tässä, jos en olisi saanut mitään positiivista viestiä tulevata, mennyt talvi oli käsittämättömän raskas.
tallennettu
^^Queen Nefertiti^^
Astroholisti
*****
Viestejä: 10595


au, kuu jousimies / asc vaaka नमस्ते ‏الله‎ ॐ


Profiili
« Vastaus #8 : 07.05.2009 14:08:08 »

rubiinitar tarvitsisi nyt talkooporukkaa..
  coolsmiley
tallennettu

You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
rubiinitar
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 444


Profiili
« Vastaus #9 : 07.05.2009 14:17:19 »

Heh, jos kuitenkin pannaan palamaan tämäkin talo, olisi nimittäin TODELLA komea notski  2funny  25 vuotta painoin niska limassa luovassa työssä sieluani repien ansaitakseni omaisuuteni, kyllä sen (ja minun) täytyy lähteäkin tyylillä. Rakastan van lapsiani ja eläimiäni liikaa etten ole tuota jo tehnt... Undecided
tallennettu
rubiinitar
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 444


Profiili
« Vastaus #10 : 07.05.2009 14:39:56 »

Ja vielä on lisättävä, että tuo tuttu ajatus oman yliminän suunnittelemasta ja harjoittamasta itseruoskinnasta on kiehtova - mutta myös inhimillisesti ajatellen tavattoman julma, sillä miten ihmeessä sielutasolla tehtyä kässäriä voi editoida ja itseruoskinnan saada loppumaan?  Grin

Kuin olisi sadomasoklubilla eikä tiedä turvasanaa  crazy2

Oma intuitioni sanoo usein, että tämä kaikki on vain sitä mitalin toista puolta (ei sileää puolta ilman karheaa), olenhan jo kokenut t elämässä pitkän ja menestyksekkään uran, jossa minulla oli faneja ja rahaakin yllinkyllin. Myös toinen urani toi paljon kuuluisuutta, rahaa tosin ei. Että kyllä syntymäkarttani tulkitsijat ovat aika lähelle totuutta päässeet, kun he toteavat että elämäni on ja tulee olemaan täynnä yllätyksiä, sekä positiivisia että täysin musertavia.

Mutta ne jotka väittävät että kaikki kokemani olisi ollut vältettävissä, että kaikki on "omaa syytäni" koska olen niin negatiivinen paskiainen, niin tunkekaa päänne vessanpönttöön ja tulkaa lässsyttämään vasta sitten kun olette kokeneet saman   knuppel2 knuppel2 knuppel2

Sorry, pieni aggressio puhdistaa ilmaa... angel
tallennettu
La Papessa
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 290


Profiili
« Vastaus #11 : 07.05.2009 14:43:44 »

Varmaan jo jossakin toisessa ketjussa totesin, että kylläpä sinulle rubiinitar on annettu paljon kannettavaksi ! Jopa niin paljon, että en ollenkaan ihmettelisi, vaikka kokemasi ahdistus johtuisi tämän tylsän "länkkärilääketieteen" määrittelmästä traumaperäisestä stressihäiriöstä. Valitettavasti olen nähnyt omassa lähipiirissäni, kuinka stressihäiriö on muuttunut krooniseksi tilaksi, ja johtanut ennen äärettömän elinvoimasen ihmisen muuttumiseen eräänlaiseksi vihannekseksi - ja kyllä, tämä "kuoreksi" muuttuminen tapahtui ennen minkäänlaisen lääkityksen määräämistä. En ole terveydenhoitoalan asiantuntija, joten toivon todella, että olet keskustellut asiasta paitsi erinäisten "onnenpotkua" tulevaisuudessa lääkkeeksi tarjoavien näkijöiden - esim. meidän traumatapauksessamme henkilön ulkoinen elämänlaatu on parantunut sairastumisen jälkeen huomattavasti, biokemiallinen epätasapaino ei -, myös sitä perinteisempää parantamista harjoittavien henkilöiden kanssa.
tallennettu
^^Queen Nefertiti^^
Astroholisti
*****
Viestejä: 10595


au, kuu jousimies / asc vaaka नमस्ते ‏الله‎ ॐ


Profiili
« Vastaus #12 : 07.05.2009 14:44:32 »

r, missä ne fanit ja menestysihmiset ovat nyt, jotka tunsit ennen?
tallennettu

You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
Tiigris
Astroholisti
*****
Viestejä: 3615



Profiili
« Vastaus #13 : 07.05.2009 14:53:32 »

Mitä voisi sanoa?

On sanomattakin selvää, että olet kokenut niin paljon, että monikaan samoja asioita läpi käynyt ei voi antaa vertaistukea.

Minusta tuntuu, että olet niin kyllästynyt kuulemaan niitä samoja ympäripyöreitä asioita, joita sinulle sanotaan. "Kenellekään meistä ei anneta yhtään sen enempää kuin jaksamme kantaa", mitä sekin lohduttaa ja onko se todella niin? Sinähän itse tiedostat hyvin vahvasti sen, mikä selviytyjä olet tähänkin asti ollut. Mitä sitten, kun tulevasta ei voi tietää?

Näistä sanoista on tuskin mitään hyötyä, enkä keksi mitään muutakaan sanottavaa.

Sait minut ainakin ajattelemaan omaa elämääni vähän lempeämmin silmin.

Minä ihan vilpittömästi toivon, että tulevaisuus toisi sinulle varmuutta ja kauniita asioita.
Olet vahva nainen.  Smiley
tallennettu
rubiinitar
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 444


Profiili
« Vastaus #14 : 07.05.2009 15:11:09 »

Kiitos, tiigris  smitten Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että kyllä jatkuva nieleminen myös tekee hieman (!!) kyyniseksi ja mitta täyttyy jo helposti tyhjistä jeesustelulauseista, etenkin jos huomaa että kommentoija ei itse ole ihan pohjamudissa käynyt, vaan lässyttelee vain lämpimikseen  :Smiley. Silti: perustotuuksiin kyllä uskon yhä, eli kaikella on tarkoituksensa. Voimien löytäminen ihan tähän hetkeen vain on joskus ponnistelujen takana.

 Olen mustaa komediaa tehnyt koko ikäni -kirjoittanut omaa elämääni myös etu- ja takakäteen- ja se on ollut hyvin terapeuttista. Lapsuudestani ja parisuhteista olen siis saanut materiaalia joka on auttanut yös minua itseäni - ja monia muita.

Mieheni elämä on ollut myös ihan uskomaton, sekä psyykkistä että fyysistä haavoittumista, jatkuvaa kuolemanvaaraa, ja hänen kanssaan kävimme terapiassa. Terapeutti oli loistava tapaus, todellinen psykiatrishamaani, mutta mieheni tila oli niin vaikea, että jouduimme yhdessä terapoimaan häntä - emmekä onnistuneet, potilas pakeni.

Tulipalon jälkeen kohtasin montakin terapeuttia, koska he yrittivät auttaa katastrofin kokenutta lastani, mutta hekin kyllä juoksivat minua lopulta karkuun, liian suorasukaisesti kaiketi kaikesta kerroin, ei riittänyt heilläkään oma kapasiteetti auttamiseen. Yksi ammatti"auttaja" juoksi pakoon talostamme henkensä kaupalla kun näki portailla kuolleita kissoja ja pöydillä tuhkauurnakokoelman  2funny

Ne Fanit joutuivat lopulta luovuttamaan, yrittivät kyllä puolustaa minua, mutta ison mediayhtiön kokkaa ei tunnetusti yleisö käännä  Grin Pomojen silmissä kuuluin Totuudentorvien kastiin, eli meikäläisiä joko ylistetään tai potkitaan, riippuen siitä mikä on päällikön oma itsetunto ja selkäranka.
tallennettu
Sivuja: [1] 2 3 4
  Tulostusversio  
 
Siirry: