seuraava »

[Posti]

Hei Rubiinitar! Minä olen kai samalla SM-klubilla ilman turvasanaa, vaikka en ole kokenut samanlaisia menetyksiä kuin sinä. Jokaisellahan on ne omat haasteensa.     Luin tämän ketjun ja mietin voisiko sinulla olla sama oppiläksy menossa kuin minullakin. Olen nimittäin alkanut opettelemaan tervettä itsekkyyttä eli rakastamaan itseäni myös teoilla eikä vain ajatuksena. Kirjoitit, että rakastat lapsiasi ja eläimiäsi, mutta et siinä yhteydessä maininnut itseäsi. Tarve hoitaa toisia on yleinen naisilla, mutta itsestä huolehtiminen vierasta monille. Koska olet ollut luovalla alalla sinnikkäästi, oletan sinun silloin nauttineen työstäsi. Muutoin tuskin olisit tehnyt vuodesta toiseen kannattamatonta bisnestä. Olet siis toteuttanut omaa tahtoasi ja voisin kuvitella sinun olevan tyytyväinen siihen mitä olet tehnyt ja olet siis tavallaan huolehtinut itsestäsikin. Olisiko nyt aika alkaa huolehtia itsestään jollakin toisellla tavalla kuin tähän asti? Syvemmin? Kokovaisvaltaisemmin? Tai oletko sittenkin jättänyt jonkin unelmasi liian vähälle huomiolle?   

Ahdistuksesta vapautumiseen itse käytän lääkkeenä vapaaehtoisuutta. Psyykkaan itseni sillä, että ihmisellä on jokaisessa tilanteessa useita vaihtoehtoja. Silloin koen, että valitsen itse enkä ole pakotettu mihinkään. Faktat on tietysti ne rajat, joiden puitteissa valinnat ovat. Ahdistus perustuu aina kokemukseni mukaan johonkin pelkoon. Yritän keksiä mikä sen hetkinen pelkoni on. Pelkäänkö jotain uhkaa tai menetystä, onko pelon kohde konkreettinen vai mielikuva jne. Kun saan selville mistä on kyse, niin laitan sen oikeisiin mittasuhteisiinsa. Yleensä ahdistus helpottaa seuraavaan ahdistukseen saakka. Tunnustan, että optimistisuudessa on ihan tarpeeksi opeteteltavaa yhden elämän ajaksi.   

Star on oikeassa eli tarvitset talkooapua. Pistetäänkö foorumille kutsu talkoisiin? Ehkäpä sieltäpäin löytyisi porukkaa avuksi. Se on nimittäin yksi keino tässä maailmassa ali kysyminen. Jos kysyy, voi saada myöntävän tai kielteisen vastauksen. Jos ei kysy, ei varmasti saa mitään. Siksi kannattaa aina kysyä, koska silloin voi yllättäen saadakin jotain. 

[Liekku]

 Luettuani ed. tarinat, tuli kyllä mieleeni, että pitäisikö kuitenkin kääntyä lääketieteen

 puoleen sen verran, että saisit mielesi rauhoittumaan ja pääsisit panikoinnista.

 Silloin kun mieli on rauhoittunut pystyy suunnittelemaan selkeämmin tulevaisuutta.

 Olen ehdottomasti luonnonmukaisten hoitojen kannustaja,-- mutta kun mikään ei ole auttanut
 ja sanomasi mukaan rahaa on palanut paljon,-- jotenkin vaan tunnen voimakasta sympatiaa
 sinua kohtaan.

[rubiinitar]

Kyllä nuo pelot tiedossa on: taikauskoinen epäonnen pelko, joka tulee siitä että olen liian monta vuotta yrittänyt tehdä asioita ilman palkintoa. Siis jos ajatellaan vaikkapa omaa työtäni, niin se sama osaaminen jota ennen ylistettiin ei kelpaa tuotantoon, se kelpaa kyllä alan lahjakkaimmille ohjaajille, mutta se ei mene kaupaksi, en voi jakaa työtäni yleisön kanssa. Ja kun sitten siirryin tuolle ihan toiselle uralle, niin sain kyllä kiitosta ja kuuluisuutta roppakaupalla, mutta en taaskan rahaa palkakseni.

Konkreettinen pelkoni on tuo velka, uhka on ihan todellinen ja ratkaisu on löydettävä parissa viikossa. Möin siis edellistä taloani todella kauan, talossa ei ollut mitään vikaa mutta se ei mennyt kaupaksi. Sitten talo paloi. Jo silloin omaisuudenmyyntiin tuli mukaan tuo taikauskoinen pelko. Ja kun talo sitten tuhoutui ei tonttikaan ole mennyt kaupaksi. Ja kun tähän liitetään sitten nuo hokemat "kaikella on aikansa", niin tuntuu että ei pidäkään tehdä mitään. "Älä vedä väkisin veneitä rantaan, veneet alkavat väistellä sinua" komensi yksi näkijä. Ja reaalimaailmassa taas olen täysi idiootti kun en TEE MITÄÄN!!  

Kuka tahansa joka ei historiaamme hyvin tunne sanoisi tietenkin, että "mikäs ongelma sulla muka on, myy se talo jossa asut!". Mutta kun on tosiaan vuosia visualisoinut tätä taloa, vuosia yrittänyt myydä sitä toista taloa tuloksetta...niin oman voiman kerääminen uuteen muuttoon ja myyntiin tuntuu paitsi ylivoimaiselta niin myös yksinkertaisesti VÄÄRÄLTÄ. Sillä jos uskomme että meitä todellakin  autetaan, niin miksi jatkuvasti tekisimme paniikkiratkaisuja? Miksi meillä joka kerta olisi täysin väärä suunta, vaikka intuitio sanoo että suunta on oikea?

Mitä itsensä rakastamiseen tulee, niin on totta että olen liikaa yrittänyt auttaa muita (olen elättänyt muitakin perheitä kuin omaani). Mutta toisaalta taas olen kokenut olevani velvoitettu siihen, koska olen saanut osakseni niin paljon menestystä. Olen myös sitä mieltä, että olen todella tehnyt mitä olen halunnut - olen myös maksanut siitä kalliisti, mutta en ole myynyt itseäni.

Liekku,

tämä saattaa kuulostaa nyt todella pimeältä, mutta tässä tilanteessa en edes pääse lääkäriin, ei mene dösää )) Enkä missään tapauksessa halua että "terapeuttikoneisto" ottaa minut silmätikukseen, minulla on aivan liian paljon menetettävää, jos joku "autattaja" tosissaan päättää, että kuulun riskiryhmään  Ne edellisten terapeuttien reaktiot olivat paljonpuhuvia   Taistelen siis kuin naarastiikeri 

Energiahoitajalta olen saanut paljon apua ja myös karun kässärin siitä, mitä minun on KÄYTÄVÄ läpi, vaihtoehtoja ei ole. Jos ko. energiahoitaja ei olisi niin kallis niin kääntyisin taas hänen puoleensa, hän sai paljon aikaan edellisellä kerralla, energiat lähtivät liikkeelle rajusti, pääsin eroon puolisostani ja oksensin niin että melkein luulin kuolevani 

[Ave^^]

Latasit kyllä semmoiset kortit tossa pöytään, että kovin harva täällä voisi sitä todella ymmärtääkään ja antaa hyödyllistä vastausta, kuten tiigris tuossa jo sanoikin.
Kuitenkin aistin tuosta tekstistäsi senkin, että sinulla on nyt aika vahvasti kynnet pystyssä ja suojamuuri päällä, eikä siten sieltä välistä voi nähdä sitä kaiken ydintä. Mutta onneksi on tämä foorumi, minne voi purkaa pahaa oloa.
Nuo näkijät voit kyllä jättää roskakoriin, sillä ne vain pitävät sinut jämähtäneenä tähän tilanteeseen. Näkijät sanovat vain mitä asiakas haluaa kuulla. Ja se ei aina ole hyväksi.

[rubiinitar]

Ehkä perimmäinen ongelma onkin enemmän se, että oma intuitio sanoo saman minkä näkijät, ja jos sitten joutuu epäilemään omaa intuitiotaan, sitä ainoaa "tietoa" joka meillä lopulta on,  niin siinä on sitten jo aika heikoilla. Senverran haavoittuvaiseksi tällaisessa prosessissa tulee, että ei totisesti anna itselleenkään minkäänaista selittelyvaraa vaan todellakin antautuu täysin kohtalon huomaan, tuli mitä tuli, muuten ei kestä.

Tuota lempeää wittuilua olen kyllä viljellyt ihan liian vähän, olen aivan liian sisäsiisti ja höveli, noudattanut kiltisti positiivisuuden oppeja, (peläten liikaa että negatiivisuus tulee omaan niskaan) mikä taas johtaa siihen että kerääkin vihaa sisälleen. Minulla on joitakin ystäviä, joilla on tämä new age-positiivisuus-halihali -vaihde päällä koko ajan vaikka silmistä viha paistaa ja äänestä kuuluu katkeruus, ei pohjimmiltaan he ovat piikikkäitä ja näsäviisaita prinsessoja, siis ihan inhimillisiä laupean vaatteissa...sellaisten seuraa en kestä enää ollenkaan 

Tuo astrologia- , näkijä- ja gurukritiikki ovat varmaan tässä yksi arvokas hedelmä, kaikellahan todellakin on lopulta merkityksensä. Toki tyhmä on vain se joka maksaa ja uskoo, mutta ihan noin mustavalkoisesti en näe tätä asiaa, tällä alalla tehdään niin paljon rahaa "hyväätarkoittavan ja pyyteettömän laupeuden varjolla", että palveluksiaan myyvien moraali sietää laittaa suurennuslasin alle, vaikka monet tekevätkin todella vilpitöntä työtä.

[rubiinitar]

Ja joka kerta kun olen näkijälle maksanut olen myös siunannut hänen mahdollisen vajavaisuutensa tai ahneutensa: minä annan rahani vilpittömin mielin koska haluan niin tehdä, se mitä saan tai EN SAA vastalahjaksi on näkijän ongelma, ei minun  Samalla periaatteella annan rahaa veljilleni ja siskoilleni Romaniasta (olen elänyt todella monta mustalaiselämää): "Jos olet röyhkeä huijarivaras niin minä toivotan sinulle tällä kolikolla kaikkea parempaa - vilpittömästi!!"   

[Ave^^]

Tuota lempeää wittuilua olen kyllä viljellyt ihan liian vähän, olen aivan liian sisäsiisti ja höveli, noudattanut kiltisti positiivisuuden oppeja, (peläten liikaa että negatiivisuus tulee omaan niskaan) mikä taas johtaa siihen että kerääkin vihaa sisälleen. Minulla on joitakin ystäviä, joilla on tämä new age-positiivisuus-halihali -vaihde päällä koko ajan vaikka silmistä viha paistaa ja äänestä kuuluu katkeruus, ei pohjimmiltaan he ovat piikikkäitä ja näsäviisaita prinsessoja, siis ihan inhimillisiä laupean vaatteissa...sellaisten seuraa en kestä enää ollenkaan 

Samaa mieltä, kyllä viha on sen verran luonnollinen tunne ihmiselle, ettei sen ilmaisematta jättäminen mitään hyvyyttä ole. Jatkuvasti iloisesta ihmisestä alkaa pikku hiljaa virrata sellainen tunne, että mitäköhän tuolla pinnan alla oikeastaan onkaan, on helpompi luottaa ihmiseen joka näyttää tunteensa. Jatkuva positiivisuus on katkeran itsensä kieltämistä.

[rubiinitar]

Eteeni tyrkättiin tämä Omnin teksti aiheesta Paraneminen, ja laitan sen nyt tähän, sillä se kaikki mitä parantajat ja näkijät ovat sanoneet vanhojen haavojen käsittelystä ja välttämättömästä JÄRJESTYMISESTÄ löytyy tavallaan tästä tekstistä. Eli minun tapauksessani olen tavallaan aloittamassa koko elämääni alusta, ja koska ihan kaikki muuttuu: työ, ihmissuhteet ja raha-asiat, niin kaikki vanha on myös tuotava pintaan ja käsiteltävä (vanha värähtelee matalammalla kuin uusi)
ennenkuin uusi voi manifestoitua. Erittäin loogista mutta vaatii kyllä jatkuvaa meditointia, että pystyy musertavien huolien keskellä muistamaan, että kaikki kipu on vain omaksi parhaaksi ja haavoja  parantavaa:


Healing -  The Emergence of Self


Greetings, this in Omni.There is no-one to blame for all the things they did to you, no-one at all, not even yourself. But understand that all of the places in which you are in contraction and constriction have been a choice and perhaps a choice you made so long ago, you no longer remember. It has become a habit and you no longer know that you are in contraction.

Healing is about expansion, it is about allowing your essence to shine through in those places you have hidden away - perhaps out of fear, perhaps out of shame, perhaps because you have forgotten a part of you that is still alive, but covered under layers of illusion.

Healing is far more than positive thinking, it is far more than trying to do and be the right thing, forcing yourself to be 'lighter', more joyous, it is about allowing the authentic light of your essence to shine through. Where is your essence? Where is it hiding? Under what cover have you placed it?

In the process of healing the self the shadow is often encountered. What a terrible place! The shadow contains all of those feelings that you have labelled as 'bad', 'ugly' even as 'not spiritual'. However, the shadow holds vibration, it is a vibration, and vibration creates your reality, it resonates with the outside world and draws events and people into your experience just like a radio signal that is broadcast. Whilst we agree that a few moments of positive upliftment is more powerful than a negative feeling, we encourage you to examine the background noise, the ever present vibration that has become part of your human experience.

Entering and examining the wound can be a lonely place, a place of uncertainty, a place of bewilderment. However, those feelings are born of fear. Once the shadow is encountered, even romanced, the light of higher consciousness begins to pour in and what was once a desolate place will be filled with light, and indeed, love. Fear not for the wound, for it is in your wound that your greatest gifts will be found.

Within your wound is the precious innocence of your soul, the innocence that you so long for. Within that innocence is the exuberant and magnificently creative force of your soul, your God-Goddess self, the one that knows that all is ok in your world and is ok with you. Expansion is an inward journey.

When you focus upon that which you want to create, you set up a vibration, a resonance. As you do this you then set about bringing into your awareness all things related to that topic. As you set about manifesting a life partner, then all things to do with relationships will come into your awareness, the past and the present. Do not despair! These things have simply appeared for clearing and healing. So as you focus on your longing and your wanting, that which you have not wanted will rise up to the surface for clearing, do not despair. You are clearing the path for your new day, your new tomorrow. These things are true no matter the desire of your creating - money, a new career, health etc.

So many of you, and you are not alone in this, give up at the point when the old comes up to the surface for clearing. Do not despair. It is about vibration. When you want to create a new point of attraction, a new vibration for the new desired outcome, the old vibration surfaces for cleansing, for healing, for clearing. As this happens, the clarity of your essence can shine through and the emergence of your creative power becomes your point of attraction and a new world is born, and new you is created.

Namaste,

Omni


Olen kyllä läpi elämäni yrittänyt muistaa, että kärsimys on aina lahja, sillä vain sen kautta voi kehittyä ja päästä eteenpäin (kuten buddhalaiset ajattelevat), mutta kyllä on todella vaikeaa pysyä "keskiössä", unohtaa pelko ja uskoa.

[nikki]

tiedän ettei tämä sinua yhtään lohduta,
ja että taidan olla aika ikävä ihminen kaikkinensa,
mutta eittämättä tuo kuviosi on ahistava,
se näkyy kartallasi suurena ristinä just nyt,
syntymäkartan parantavienkin energioiden akselina mainittu  / ,
sinulla siinä  ,
ja nyt tuo kotiliesi  on 11  pankin omistuksessa 8 huoneessasi ja Pholus retroilee 11 vastapäätä,
ja olet sietokykysi rajoilla,
  siirtyi just skorpioniin liikkuen 12 huoneessasi,
tulee nousullesi kolkuttelemaan,
ja yhyttää alkuviikosta tuon Pholuksen,
ja suurristi tavallaan aktivoituu entisestään,
käsitteleekö  se sitten tunteita,kotia vai äidin jäämistöä,vai kaikkea näitä,
progekuukin valaistuu vastapäätä tässä matkalla,
miten tästä rististä tehtäisiin onnenpyörä?
Tyche myös 11  ,
vai onko kaikki vain sattuman varassa Titaanin tyttärelle?

[rubiinitar]

Kiitos, nikki,
täytyy myöntää että aika vaikeaa on ollut rauhoittua, pitäisikö sitten edes, vai miten tuo haavojen hiilaus parhaiten onnistuu, tapahtuuko mitään jos vaikka hysteerisesti vain nauraisi?  . Toisaalta sanotaan, että elämää ei ole tarkoitettu kärsittäväksi vaan nautittavaksi, niin pitäisikö sitten vain heittää lekkeriksi koko elämä suurristin varjossa? Siitä unesta (jostaoli puhe yv) tuli mieleen, että voisiko edelleenkin olla myös niin, että koemme mieheni kanssa asioita kuin idioottikaksoset, vaikka en edes ajattele häntä, niin sellainen tunne tulee, että nämä tunnetilat voisivat liittyä häneenkin ja hänen oloonsa.

No isä- ja äitiasiat tässä ainakin on käsittelyssä energiahoitajan mukaan, olleet koko talven. Äitiasiahan oli omalla tavallaan vaikea, en tuntenut olevani hänen tyttärensä, vaikka hän oli mielestäni ihan mielenkiintoinen ihminen. Isä taas jäi melko vieraaksi, isätrauma, kuolleet, häipyneet ja addiktoituneet isät ovat meillä sukutrauma molemmilta puolilta jo monessa polvessa.

Eli jos ajatellaan uutta puolisoa, niin sielläkin paljon puhdistettavaa,jos tuota Omnin tekstiä ajattelee, loppuelämän kumppania: vanhaa säkkiä ei voi kantaa uuteen atmosfääriin..........................

[noitatäti]

Rubiinitar, jos voit asian estää, älä päästä tilannetta liukumaan pakkohuutokauppaan asti. Laita mieluummin talo myyntiin itse. Voi joka tapauksessa olla niin, että paikka on yksinäisempi kuin Sinulle olisi hyväksi.

Kyllä se vanha tontti joskus kaupaksi menee, mutta nyt on huono aika myydä mitään.

Kolmaskin ura Sinulle löytyy jos haluat, nuo kaksi entistä eivät ole ainoita vaihtoehtoja.

Omilta tuntuvista eläimistä ei tarvitse luopua.

[rubiinitar]

Kiitos, mutta asia on siis juuri päinvastoin. Etsin tätä paikkaa todella kauan ja tämä on vuosien visualisointini tulos, siksi en ole alkanut myydä. Ja juuri eläimiäni varten hankittu.
Jos sitten menetän tämän, niin se on ollut vuosikausien kamppailun tarkoitus, myös rahojen menettäminen. Kuolemani jälkee varmaankin selviää, miksi kaikki tapahtui.

Taitaa olla parempi että en kerro yksityiskohtia, ymmärrätte vain väärin 

[rubiinitar]

Jahas, Noitatädillä viestejä 1...got it.
Case closed.

[Artemis]

Rubiinitar!

Nyt ymmärrän. Sinulla on todellakin ollut haasteellista aikaa. Ikävä kuulla.

Ehkä olisi hyvä pistää tosiaan talo kaupaksi? Etsit uuden työn, usko pois se löytyy kyllä! Vaikka heti ei löytyisikään unelmatyötä niin tekisi jotain siihen asti kunnes se ihannetyöpaikka löytyy.
Velkaa on, mutta älä anna sen painaa sinua alas. Mitäpä jos hankkisit tosiaan sinulle ja lapsille edullisemman asunnon ja lyhentäisit velkaa talosta saamillasi rahoilla? Kysy pääsisitkö velkajärjestelyyn? Ota elämä omiin käsiisi, ei meedioita ei näkijöitä.

Nämä on vain ideoita, en tiedä miten velkajärjestelyt sun muut toimii. Mutta älä rakas ystävä heitä kirvestä kaivoon 

Toivon että kaikki järjestyy sinulle parhain päin!

[^^Queen Nefertiti^^]

joo, en lukenut kaikkea, mutta oikeusapukin voisi olla hyvä.. itsellä on aina ilmainen juristi käsillä, kun on sukua.

pois kaikki näkijät vaikka ne tietäisi jotain, rahaa hukkaat.. harva tietää mitään ellei ole täysin valaistunut, ja sellaisten luo voi yleensä mennä ilmaiseksi, vaikka kysyntää on.