seuraava »

[Asterix]

Kerronpa tähän topiciin jännän kohtaamisen eiliseltä täydeltä kuulta.

Otin läppärin mukaan illalla, kun menin jätski-annokselle
lähistölläni olevaan jäätelöbaariin myöhään eilen illalla.

No siinä sitten otin katetulta terassilta pöydän, mukavasti Yccapalmupusikon
luota ja näpyttelin läppäriä
ja vedin jäätelöä naamaan uskomattomalla keskittyneisyydellä.

Oli kuuma ja ilmassa oli ukkosta (kuten on vieläkin),
mutta kun ei tiedä, sataisko vai jatkaako painostavaa ilmaa.

Sitten havahdun yhtäkkiä naapuripöydän tyyppiin.
Sellainen tosi tavallisen näköinen mies, jota yleensä ei heti huomaa.
Vaalea ristiverinen, sympaattisen näköinen, silmälasit..
-katson, että onpas tyypillä täydenkuun kunniaksi hassut piilarit päässään.

Täysin mustat silmät! Ei mitään muuta väriä silmissään.
No sitten se huomasi, että katson sitä, se käänsi päänsä,
sen jälkeen koko kehonsa minuun päin ja tuijotti niillä mustilla
silmillään minua.

...ja tajuan, että voi ziisus-maria-prkle, ne ei ole ole piilarit!
(ja miksi se nyt pitäisikään, rillithän sillä jo oli)

Mietin kuumeisesti, että ei kokainistienkaan pupillit ole
noin jumalattoman isot ja mitä se jätkä vetänyt,
mutta se ei vaikuttanut olevan aineissa.

No jatkan läppärillä... ...vilkaisen uudestaan sitä,
ja se on tullut lähemmäs ja tuijottaa niillä mustilla silmillään
pirullisesti ja sitten iski kauhuleffa-olo!

Tiedättekö, niin symppiksen ja tavallisen näköinen tyyppi,
mutta se katse ja täysin mustat silmät on jostain kauhuleffasta!

Ja se vain jatkoi läpitunkevaa tuijottamista, silmää räpäyttämättä
-aina vain kun edes vahingossakaan vilkaisin.

No Wienissä on kaikenlaisia katutaiteilijoita ja elämäntaiteilijoita
ja ajattelin, että no se on joku tuollainen creepy-taiteilija,
joka haluaa pelästyttää ihmisiä täydenkuun kunniaksi.

Se tyyppi ei hievahtanutkaan, ennen kuin minä liikuin
ja kun se liikkui, niin se käänsi aina ensin kasvonsa minua kohti
ja sitten koko vartalon tuijottaen koko ajan kiinteästi.

Läksin siitä sitten kotiin, ajatellen, että kaikkea kanssa
ja astelin Stephandomin platzin puolelta kotiin,
koska asun sellaisella tosi vanhalla ja kapealla mukulakivikadulla,
joita wieniläiset kutsuu yleisesti viiltäjä-jack-kaduiksi,
koska ne näyttää niille vanhoine rakennuksineen ja lyhtyineen
ja vältän Lugekilta lähteviä pikkukatuja myöhään jo siksikin,
että ex-vaaka asuu sillä puolella, ja muutenkin siellä voi olla myöhään
iltaisin/öisin hulluskelijoita, etenkin nyt täydenkuun aikaan.

Käännyn sitten kadulle, joka johtaa omalle kadulleni
Stephandomin goottikirkon taakse ja 

-se samainen jätkä seisoo kulman takana suoraan edessäni
ja tuijottaa hievahtamatta!

Pelästyin aivan stanasti!

Sen on pakostakin täytynyt tulla sinne niitä pikku viiltäjä-jaakko-katuja pitkin,
sattumalta tai tarkoituksella,
mutta voi kiesus, jos tarkoitus oli pelästyttää, niin toimi!

Menin ihan shokkiin!

En osannut edes käyttää puhelinta, vaan kaivoin avaimet
nyrkkiini ja juoksin kotiin ja kiskoin kaikki ovet takalukkoon!

Muistan, että lapsena viimeksi oli yhtä creepy olo
ja arvaa tarkistelinko, että onko sisäpihalla ketään
ja onko ovet lukossa!

Shaakeli, mikä lie..

[epona]

Sasha - sussiunatkoon mikä kokemus! Olisin varmasti kuollut järkytyksestä - niin perhanan pelokas kun olen tuollaisten asioiden kanssa.

Täydestä kuusta puheenollen - tunsin vahvasti suojelusenkelini / henkioppaani (kun en kykene erottamaan kumpi se oli  ) läsnäolon viikonlopun aikana ja sain häneltä jännin tavoin viestiä. Tahtoi kertoa, että en ole yksin - koko ajan suojeluksessa.

Ihana juttu. 

[Rakkauden enkeli]

Kerronpa tähän topiciin jännän kohtaamisen eiliseltä täydeltä kuulta.

Otin läppärin mukaan illalla, kun menin jätski-annokselle
lähistölläni olevaan jäätelöbaariin myöhään eilen illalla.

No siinä sitten otin katetulta terassilta pöydän, mukavasti Yccapalmupusikon
luota ja näpyttelin läppäriä
ja vedin jäätelöä naamaan uskomattomalla keskittyneisyydellä.

Oli kuuma ja ilmassa oli ukkosta (kuten on vieläkin),
mutta kun ei tiedä, sataisko vai jatkaako painostavaa ilmaa.

Sitten havahdun yhtäkkiä naapuripöydän tyyppiin.
Sellainen tosi tavallisen näköinen mies, jota yleensä ei heti huomaa.
Vaalea ristiverinen, sympaattisen näköinen, silmälasit..
-katson, että onpas tyypillä täydenkuun kunniaksi hassut piilarit päässään.

Täysin mustat silmät! Ei mitään muuta väriä silmissään.
No sitten se huomasi, että katson sitä, se käänsi päänsä,
sen jälkeen koko kehonsa minuun päin ja tuijotti niillä mustilla
silmillään minua.

...ja tajuan, että voi ziisus-maria-prkle, ne ei ole ole piilarit!
(ja miksi se nyt pitäisikään, rillithän sillä jo oli)

Mietin kuumeisesti, että ei kokainistienkaan pupillit ole
noin jumalattoman isot ja mitä se jätkä vetänyt,
mutta se ei vaikuttanut olevan aineissa.

No jatkan läppärillä... ...vilkaisen uudestaan sitä,
ja se on tullut lähemmäs ja tuijottaa niillä mustilla silmillään
pirullisesti ja sitten iski kauhuleffa-olo!

Tiedättekö, niin symppiksen ja tavallisen näköinen tyyppi,
mutta se katse ja täysin mustat silmät on jostain kauhuleffasta!

Ja se vain jatkoi läpitunkevaa tuijottamista, silmää räpäyttämättä
-aina vain kun edes vahingossakaan vilkaisin.

No Wienissä on kaikenlaisia katutaiteilijoita ja elämäntaiteilijoita
ja ajattelin, että no se on joku tuollainen creepy-taiteilija,
joka haluaa pelästyttää ihmisiä täydenkuun kunniaksi.

Se tyyppi ei hievahtanutkaan, ennen kuin minä liikuin
ja kun se liikkui, niin se käänsi aina ensin kasvonsa minua kohti
ja sitten koko vartalon tuijottaen koko ajan kiinteästi.

Läksin siitä sitten kotiin, ajatellen, että kaikkea kanssa
ja astelin Stephandomin platzin puolelta kotiin,
koska asun sellaisella tosi vanhalla ja kapealla mukulakivikadulla,
joita wieniläiset kutsuu yleisesti viiltäjä-jack-kaduiksi,
koska ne näyttää niille vanhoine rakennuksineen ja lyhtyineen
ja vältän Lugekilta lähteviä pikkukatuja myöhään jo siksikin,
että ex-vaaka asuu sillä puolella, ja muutenkin siellä voi olla myöhään
iltaisin/öisin hulluskelijoita, etenkin nyt täydenkuun aikaan.

Käännyn sitten kadulle, joka johtaa omalle kadulleni
Stephandomin goottikirkon taakse ja 

-se samainen jätkä seisoo kulman takana suoraan edessäni
ja tuijottaa hievahtamatta!

Pelästyin aivan stanasti!

Sen on pakostakin täytynyt tulla sinne niitä pikku viiltäjä-jaakko-katuja pitkin,
sattumalta tai tarkoituksella,
mutta voi kiesus, jos tarkoitus oli pelästyttää, niin toimi!

Menin ihan shokkiin!

En osannut edes käyttää puhelinta, vaan kaivoin avaimet
nyrkkiini ja juoksin kotiin ja kiskoin kaikki ovet takalukkoon!

Muistan, että lapsena viimeksi oli yhtä creepy olo
ja arvaa tarkistelinko, että onko sisäpihalla ketään
ja onko ovet lukossa!

Shaakeli, mikä lie..

  Huih... Humanoidi?  :

[T-H]

Sasha: Että oi enkeli kun varjelit mua, sittenkin Vai mitä?

[T-H]

Mulla täytyy olla jokin suojelusenkeli koska elämässäni on ollut sellaisia tapauksia joista olen kuin hengenkaupalla selvinnyt. Olen unessani tavannut enkelini (tosin se ei näyttäytynyt symbolisesti minulle) vaan tulkittuani uneni, se kertoi olevan yksi suojateistani elämänpolullani

[Artemis]

Hui Sasha!!!

Pelottavaa! Olisin itsekin kirmannut kuin heikkomielinen.

[Lonelylight]

Aika samalla tavalla olen enkelit kokenut kuin Rakkauden valo, paitsi unessa en muista nähneeni...
Sen lisäksi on nyt pari kertaa käynyt niin, että olen pyytänyt enkeleitä suojelemaan, kun olen lähtenyt autolla ajamaan (en oo pariin vuoteen pahemmin ajellut itse, ja jännitin vähän et osaanko enää edes.. ) Nooh, kävi sitten niin, että vaikka motarilla painoin kuin kaasua, mittari ei noussut yli 100 km/h. Jäin auttamatta muitten "jalkoihin", ja sadattelin ittekseni, et onko auto hajonnut ku ei muka lujempaa pääse; ennen kuitenkin omasin suht. raskaan kaasujalan ja tiesin että kyllä se auto nopeempaakin kulkee... Sittenpä muistinkin pyytäneeni suojelusta, joten en voinut siinä vaiheessa enää muuta kuin ihmetellä  :

[Asterix]

Sasha: Että oi enkeli kun varjelit mua, sittenkin Vai mitä?

Mistäs tuota tietää vaikka olisi ollut itse suojelusprkle?

Itse asiassa minä en usko, että enkelit ovat hyviä ja demonit pahoja.
Niillä ei ole hyvää/pahaa olemassa. Se on ihmisen keksimä juttu.

Jos miettii esim. vaikka omaa suojelusenkeliä,
niin kun on pulassa (kuten tämä pikku tyttö tuossa alkuviikosta),
niin kokeeko se minun "vihollinen", jolla on pahat mielessä
minua kohtaan, minun suojelusenkelini itseasiassa itse prklenä? :

Minä uskon, että minulla on kaksi isoa
ja vaikutusvaltaista suojelusenkeliä
ja ne ovat ihan fyysisiä, joita tapaan silloin tällöin.
Niillä molemmilla on myös kännykät,
että voin hädän hetkellä soittaa niille. :

Ne molemmat aina auttavat, kun meinaan pudota
tai vain päätyä jonnekin parempaan
ja ohjaavat oikeaan suuntaan.

Ja ne ei oikeasti tunnu inhimillisiltä ihmisiltä edes energioiltaan!

[rovatar]

Itse asiassa minä en usko, että enkelit ovat hyviä ja demonit pahoja.
Niillä ei ole hyvää/pahaa olemassa. Se on ihmisen keksimä juttu.

Mutta...tuota...eivätkös ne enkelit ja demonitkin voi olla kuitenkin jo ihan itsessään ihmisten keksimiä juttuja?

[Asterix]

Itse asiassa minä en usko, että enkelit ovat hyviä ja demonit pahoja.
Niillä ei ole hyvää/pahaa olemassa. Se on ihmisen keksimä juttu.

Mutta...tuota...eivätkös ne enkelit ja demonitkin voi olla kuitenkin jo ihan itsessään ihmisten keksimiä juttuja?

No nii-i.. Kyllä minä olen ne "enkelini" ja "demonini"
ihan ihmiskehoissaan tavannut.  :

...ainahan sitä voi miettiä, että kuinka hurjasti mielikuvitukseni lentänyt
joissain kohtaamisissa ja mikä oli humalan aste, satoiko
ja oliko minulla silloin PMS-oireet vaiko jo ketsuppipäivät,
mutta voin vaikka vannoa, että ainakin ne pahansuovat pirun prskeleet
ilmestyvät aina

a) huonolla säällä ja usein talvisin ja ennen ukonilmaa
b) kun on kiire
c) PMS/ketsuppipäivinä
d) täydenkuun aikaan (etenkin, jos sattuu viikonlopulle)
e) kun on tehnyt katoamis taikatempun (niin voivat alkaa soitella perään)
f) juuri ennen kauppojen sulkemisaikaa (etenkin, jos seuraava päivä on pyhä)
g) laitakaupungilla
e) liikenteessä

 

[Esmiralda]

Sain juuri viestin ystävältäni, että sininen enkeli tulee kanssani matkalle!

Minulla on ollut usein sininen enkeli mukana
tuolla Wienin yöelämässä :
-drinkkinä.

Niinpä tietenkin, Sashan tapaista enkeliöintiä, kyllä siinä varmaan 'hekin' hihittää kanssasi! 

Michael-enkeli mukanani matkalla Espanjan maisemissa, eipä silti, muutenkin törmäsin Michaelin kirkkoihin sun muuhun. Mutta ei tullut kipuja, ei rakkoja, ei mahanpuruja tai muutakaan. Yksi kynsi meni vain mustaksi vuorelta alas tullessa! 

[Esmiralda]

No johan oli enkelijuttuja ja 'enkelijuttuja'! Voi hyvät ihmiset!

Mutta kyllä enkelinkin kanssa voi kanavoida, kutsuu vaan ja alkaa jutteleen. Tai minä tein niin, että otin kynän käteen ja aloin kirjallisesti kysellä. Eikä ne vastaukset päätäni kyllä silitelleet, olivat aivan järkeenkäypiä!!! Ja otin opikseni.

[BlueRose]

Olen tuntenut enkelit lähelläni monta kertaa esim. Olin sellaisessa työssä, missä ystäväni kuoli ja olin hänen luonaan alusta loppuun viimeiseen hegenvetoon asti ja rukoilin hänelle valoa ja menoa kotiin jumalan hoivaan ja hän siirtyi toiselle puolelle levollisin mielin ja pidin häntä käsistä kiinni kokoajan  Silloin koin niin suuren tunnelatauksen, että se muutti minua ihmisenä paljon.. tunsin niin voimakkaan rakkauden tunteen siinä tilassa, että oli sydän haljeta. Silloin tiesin, että enkelit olivat läsnä kokoajan ja en nähnyt, mutta se tunne...sitä ei voi selittää se pitää kokea. Tämän kappaleen omistan edesmenneelle ystävälleni, joka siirtyi aitoon kotiin enkeleten saattamana

http://www.youtube.com/watch?v=vcb--J5oSQk

Rakkaudella: Sawotar       

[Corvus Leonis]

Olen syönyt niitä tomusokerikuorrutteella, hyviä!

[Esmiralda]

Voihan peeveli sun kanssas! Luulis enkeleillä olevan lystiä.

Luotan että heillä on huumorintajua...