seuraava »

[Esmiralda]

Hei! Kävin kuuntelemassa erästä luentoa Tietoisuuden mysteeristä.

Hän näytti eräitä laboratoriokokeissa olevia kuvia aivoista, missä 'syttyy' aivoissa eri alueita kun on esim. huolestunut tai neuroottinen, tunteellinen jne. Sitten oli kuva avoimessa tilassa olevan ihmisen aivot. Ne näyttivät 'valoa' koko aivojen alueella.

Hän selitti että luomme tai sallimme tukkoja, lukkoja ja esteitä asioiden tulla aivoihin työstääksemme niitä. Avoimen ihmisen aivot ottavat vastaan ja tekevät 'työtä' kaikkialla kokonaisvaltaisesti.

Tuli mieleen monta asiaa!

Mutta mielelläni kuuntelisin muiden mietteitä avoimuudesta. 

[Veskari-83]

Lienee vähän niin, että mistä kantilta asiaa lähtee puimaan lävitse Aloitan itseäni lähimpänä ja eniten kiinnostavasta lähestymistavasta eli empatiasta ja energioista. Joogit ovat tienneet jo tuhansia vuosia, että ihmisellä on "radikaalisti" jaettu kahteen osaan tunne-elämä eri osa-alueilla, vastaanottamiseen ja lähettämiseen. Esim. ihmisen ollessa rakastunut, otamme helpommin vastaan rakkauden osoituksia myös muilta, ja olemme muita kohtaan huomattavan paljon ystävällisempiä ja empaattisempia. Tämä aivoissa taas ilmenisi luultavasti juuri samanlaisena "valona" näillä alueilla (myötätunnon ja rakkauden alueilla?). Aivot ovat samalla tavalla kuin koko kehokin eräänlainen keskus, jossa muutokset ovat huomattavan nopeita. Eli, jos olemme itse hyvällä tuulella, ja menemme johonkin tilaan jossa kaikki ovat masentuneita ja kiireisiä, niin eipä mene kauaa niin oma hyvä tuuli on myös pilattu. Sinällään olisi mielenkiintoista seurata, että mitä tapahtuu tällaisessa tilanteessa ihmiselle, kun mieliala muuttuu täysin päinvastaiseksi.

En täysin ymmärrä tätä käsitettäsi "avoimessa tilassa oleva ihminen", mutta jos se nyt tarkoittaa sellaista täysin ajattelematonta (meditatiivisessa tilassa?) ihmistä, niin on totta, että silloin ihminen on kaikkein alttein ärsykkeille ja mielialan sekä tunteiden muutoksille. Tästä on tullut eräänlainen "puskurointi keino" ihmisille evoluution myötä, eli menemme lukkoon jos joku on huonolla tuulella, emmekä haluaisi itse samanlaiseen olotilaan.

Nyt alkaa kyl kello olla niin paljon, että nää ajatteet menee hieman liian syvällisiksi, eli jospa menis vaiks nuksuu..
[EDIT] jatkan tästä sit vaiks huomenna [/EDIT]

[T-H]

Tää on mielenkiintoinen aihe. "Avoimessa tilassa oleva ihminen", eikös ihminen ole valmis ottaaman vastaan mitä vain sillä hetkellä, siinä tilanteessa? Jotenkinminusta tuntuu, että tuollainen avoin ihminen ois kuin jokin enkeli; hän katsoo, kuuntelee, tarkkailee ehkä koskettaakin. Eli hän on niin avoin, että voi tuntea kuin lämpimän auran hänen ympärillään; huokuu lämpöä ja ymmärrystä.

Mitäs ajattelette?

[Esmiralda]

Siinäpäs olikin kaksi upeaa mietintää heti aluksi! 

Aivojen nopeat muutokset ja enkelimäisyys!

Veskarin vastapainoksi minäkin laitan tähän erään hyvin omakohtaisen näkökulman avoimuudesta. Sitähän voi katsoa niin monelta kantilta.

(ps. Hih, en voi olla huomaamatta tässäkään tätä veskarin ...ymmärrän että olet vesimies... laajakatseisuutta asian yleisyydestä ja ravun subjektiivisuutta, lisäksi nousevan neitsyen kaunosielukkuutta)

Usein avointa ihmistä, olen todennut, nimitetään myös 'lapselliseksi' ihmiseksi. Hän ei kontrolloi ajatuksiaan, antaa tulla vain.

Ehkä itse olen vähän tällainen. Muistan kun lähdin 'maailmalle' ystäväni kanssa ja iloitsin vapaudesta ja olemisesta jo Ruotsin laivalla avoimena tapaamaan uusia ihmisiä ja olemaan 'minä'. Kontrolloiva ystäväni seurasi puuhiani sivusta ja sitten kahden kesken sanoi: -Voi rukka sinua, kyllä maailma ei sinua hyvin kohtele, kun olet noin avoin!

Hetken mietin sitä, koska se jäi iäksi mieleeni ja sitten jatkoin 'avointa olemistani' eli se siinä oli vieraiden ihmisten lähestymistä ja vastaanottamista ja innostunutta uteliaisuutta kaikesta ympärillä.

[T-H]

Ja eikös avoimen ihmisen elämänvirta ole myöskin silloin kuin vuolas virta. Avoin ihminen on juuri kuten Esmi kirjoitti; hassun lapsellinen. Olen aina sanonut, että on hyvä olla lapsenmielinen ja sellainen hassun leikkisä

[eppana]

Oon kanssa monta kertaa kuullut olevani liian avoin  ja aivan liian kiltti. En myöskään osaa kuulemma suojella itseäni jyrääviltä ihmisiltä kun katselen tätä maailmaa sinisin silmin.
Avoimuus on kai suhteellinen käsite, kun tietyistä jutuista pystyy puhumaan melkein kenelle vaan, mutta osa on talletettu niin syvälle, että niiden olemassaolo joskus jopa unohtuu.
Vasta kun siihen talletukseen huomaamattaan reagoi, muistaa..
Kai se on joku puolustautumiskeino tai henkiinjäämisen kannalta hyväksi havaittu.

Pelko ja häpeä ainakin itseäni estävät käsittelemästä tiettyjä asioita
Esim. vain tässä päättyneessä suhteessa olen uskaltanut edes vähän puhua kokemastani seksuaalisesta väkivallasta mutta vasta liian myöhään tajusin miten se on suhteessa näkynyt  ja nyt on liian myöhäistä korjata sitä enää 

Toisaalta tuo kokemus ja moni muu ei niin miellyttävä, on muokannut persoonallisuuttani ystävieni mukaan siihen suuntaan, että keskustelut ovat avoimia ja huomaamattani tuon monia näkökulmia mukaan. Jostain olen ottanut sen spektrin mukaani jonka kysymys kuuluu:"Mitä on tapahtunut, että näet/koet asian noin?"  -tätä en kuitenkaan osaa soveltaa itseeni 

Sekavaa tekstiä sekavasta päästä.

[asboo]

Avoin = lapsenmielinen = kehittymätön = tuhoutuva

Tuohon aivojuttuun kommentoin.
Vanhainkodissa ollessani seurasin siellä muistihäiriöisiä ihmisiä. Heiltä tuli suusta juuri se mitä he ajattelivat. Heillä siis osa aivoista tuhoutunut, tietty kontrolli mennyt.

Lapsethan tekevät juuri samaa - sanovat mitä tulee mieleen, heillä siis ei aivojen suojamekanismit eikä ymmärrys ole vielä kehittyneet, imevät tosi herkästi kaikkea negatiivista, mistä tulee sitten lapsuuden traumoja.

Mulla on tuo      päällä, joten en oikein itsekään ymmärrä mitä nyt yritän selittää...

Mutta siis joskus on kyllä ihanaa törmätä johonkin todella avoimeen henkilöön, etenkin jos on joutunut pitkän aikaa olemaan sulkeutuneiden ja negatiivisten ihmisten kanssa. Huomaa itsekin, että jos on avoin niin asiat alkaa sujumaan melkein itsestään, kunhan vaan antautuu sille energialle.

[T-H]

Miten avoin voi olla myös kehittymätön? Onko se niin, että avoimena ollaan vailla tulppaa ja päästetään kuin seulasta lävitse.

[Minerwa]

Olisiko niin, että koska lapsi on luonnostaan avoin, avoimuuteen liitetään myös kehittymättömyys? Aikuisena avoimuus on mielestäni sen sijaan ihan henkisen kehityksen yläpäässä. Sen minkä lapsena taitaa, unohtaa elämän virrassa ja vastoinkäymisissä - mutta jotkut onnekkaat löytävät sen uudestaan? Avoimuus vaatii rohkeutta heittäytyä mukaan elämänvirtaan ilman kontrollia. Ei mikään ihan pikkujuttu meille aikuisille tässä rationaalisuutta painottavassa suoritusyhteiskunnassa 

[Esmiralda]

Jos lähden tuolta, missä syntyi tuo avoimuus aivokuvassa eli tietoisuudesta, niin ymmärsin, että tietoisuuteen tarvitaan tuollainen avoin mieli. Sen perusteella meditaatiotilassa ehkä syntyy myös tila, jonne mahtuu syvempää omaa minää, ei vain sitä mitä ympäristö ja kasvatus ihmisestä tekee. Sehän paljon rajaa aivojen työskentelyä osoittamalla mikä on hyväksi mikä ei. Kielletään jopa meditaatio.

Jos kasvatus on hirvittävän rajallista, ja jollakin tavalla oma ajattelu torjuttua, niin mistä ihminen löytää todellisen itsensä. Tulee mieleen tuo elokuva lestadiolaisista tytöistä.

Taas lapsenomainen avoimuus ei ole sama kuin lapsi, jonka aivot ja koko fyysinen kehitys on koko ajan kasvamassa. Vaikka lapsessa viehättää juuri se ajattelun tila, missä ei ole vielä tyrmäyksiä.

Avoimesta mielestä tulee lähinnä, kun elokuvia vedän vertailtavaksi, mieleen tuo Krokotiilimies esim.
Siis ihminen, jota ei ole 'pilattu' millään uskomuksilla, opeilla vaan on saanut kasvaa vapaammin.

Mutta kyllä sittenkin on vallalla vähän ajatus, että avoin ihminen on vähän tyhmä tai vähemmän järkevä. :

[T-H]

Sen perusteella meditaatiotilassa ehkä syntyy myös tila, jonne mahtuu syvempää omaa minää, ei vain sitä mitä ympäristö ja kasvatus ihmisestä tekee. Sehän paljon rajaa aivojen työskentelyä osoittamalla mikä on hyväksi mikä ei. Kielletään jopa meditaatio.

Olen myös ihan vastikään kuullut, että ei välttämättä meditaatio oman mielen avoimuuteen ja sen sisimpään mennessä ole aina se paras keino. Luonto kaikkineensa on kuulema sellainen meditaatio jo itsessään, että se pystyy laukausemaan erilaisia jännityksiä, paatumaa, ja päästä jopa sellaiseen transsinomaiseen hyvänolon tilaan.

Nimimerkillä; koettu on

[Veskari-83]

Jos lähden tuolta, missä syntyi tuo avoimuus aivokuvassa eli tietoisuudesta, niin ymmärsin, että tietoisuuteen tarvitaan tuollainen avoin mieli. Sen perusteella meditaatiotilassa ehkä syntyy myös tila, jonne mahtuu syvempää omaa minää, ei vain sitä mitä ympäristö ja kasvatus ihmisestä tekee. Sehän paljon rajaa aivojen työskentelyä osoittamalla mikä on hyväksi mikä ei. Kielletään jopa meditaatio.

Tämä omiin kokemuksiin pohjautuen on totta, ainakin osittain. Meditaatiotilassa olet periaatteessa kaikille "ärsykkeille" avoin, mutta sun mielenvoimasi on niin suuri, että voit valita mitä vastaanotat näistä ärsykkeistä. Tämä tosin ei päde aloittelijoihin, ja suosittelenkin opettelemaan meditaatiota ensin jonkun opastuksella.

Moni ihminen kieltää itseltään kaiken "yliluonnollinen" (unnatural), koska se ei vain ole mahdollista. Jos tämän ajattelumallin saa käännettyä "kaikki on mahdollista" tyyliseksi, niin huomaa hyvin pian oppivansa asioita, joita ei uskonut edes olevan olemassa. Pieni skeptismi siis pilaa kehityksen, ja suuri pilaa kaiken nautinnon Meitä on opetettu lapsesta lähtien siten, että mikään yliluonnollinen ei ole normaalia ja jos haluat päästä taivaaseen tee niin ja näin yada yada.. Jos jatkaisimme samaa kehitysrataa mitä lapset, olisimme satoja vuosia sitten jättäneet tämän kuihtuvan planeetan taaksemme, ja etsisimme huomattavasti korkeampia tarkoituksia tästä maailmankaikkeudesta. No, ehkä tämä taas menee hieman liian syväanalyysiksi, joten lienee aika mennä syömään Jatkamme tästä myöhemmin lisää  

[Esmiralda]

Sen perusteella meditaatiotilassa ehkä syntyy myös tila, jonne mahtuu syvempää omaa minää, ei vain sitä mitä ympäristö ja kasvatus ihmisestä tekee. Sehän paljon rajaa aivojen työskentelyä osoittamalla mikä on hyväksi mikä ei. Kielletään jopa meditaatio.

Olen myös ihan vastikään kuullut, että ei välttämättä meditaatio oman mielen avoimuuteen ja sen sisimpään mennessä ole aina se paras keino. Luonto kaikkineensa on kuulema sellainen meditaatio jo itsessään, että se pystyy laukausemaan erilaisia jännityksiä, paatumaa, ja päästä jopa sellaiseen transsinomaiseen hyvänolon tilaan.

Nimimerkillä; koettu on

Olen samaa mieltä. Vaikka Veskari puhuu myös näiden oppien puolesta. Ehkä siksi, että olen luonteeltani liian kärsimätön oppimaan näitä, olen luontokävelyjen kannalla. Mm. Krishnamurti sanoi, ettei meditaatiotaitoja tarvitse opetella, kunhan osaa kävellä rauhassa ja yksin luonnon keskellä. Siellä kaikki tapahtuu itsestään. 

[Esmiralda]

Upeasti puhut, Veskari!

Ehkäpä ihminen on kuitenkin aikojen saatossa tarvinnut nuo rajat, rajoitteet 'oikean ja väärän' väliltä. Niin mahdoton on ihminen yhteisössään. Mutta jospa ajat muuttuvat, kuten meidän aikana on muuttunut ehkä enemmän ja suurimmalla vauhdilla kuin koskaan. Tekniikan myötä jo tämä yhdentyminen. Asumme Maassa.

Kunpa itse pystyisime vapauttamaan itsemme näistä rajoitteista, sillä itsehän ne vankimmin tekee, turha syyttää ympäristöä, vai kuinka?

Avoimuus voi olla niin monitahoista.

Se voi olla mielen avoimuutta kohdata itseä ja tuntematonta.
Se voi olla sanan avoimuutta kertoa itsestään.
Se voi olla avoimuutta kuuntelemiseen, mitä toinen/toiset puhuvat. Eihän muuten voi kohdata toisenlaisuutta, jos ei ole avoimia korvia.
Se voi olla avoimuutta kohdata uusia asioita, uusia aatteita, uusia kulttuureja, uutta maailmaa.
Se voi olla avoimuutta ottaa vastaan toisen tunteita.
Se voi olla avoimuutta kohdata myös vaikeuksia, ei torjua niitä ja ratkoa ongelmat.
Se voi olla avoimuutta omaan itsen luovuuteen, energian kulkemiseen, uskaltamiseen.

Ohhoh! Nyt tuli purkausta vähän...enkä jaksa niitä tulkita. 

[Minerwa]

Hyvin kirjoitit, Esmiralda! Ei mitään lisättävää