seuraava »

[Eklektikko]

Kuule, ei tarvii olla beta (joka ei ole b-luokan kansalainen, vaan henkilö joka ei halua lauman johtajaksi - tai oikeastaan metsästyksenjohtajaksi, sillä muutoin metsästäjä-keräilijät elivät/elävät anarko-kommunismissa ja ratkoivat asiat konsensuskeskusteluilla) jotta liian pitkään jatkunut tuijotus tuntuisi ikävältä.

Jos itse kohtaan sellaista joudun oikein psyykkaamaan itseäni (vaikka alfa olenkin tuijotus-mittapuulla) jotta en tottelisi sosiaalista ohjelmointiani ja väistäisi katseella. Minä nimittäin tykkään tuijottaa sellaiset tuijottajat kumoon. 

Virallisessa keskustelutilanteessa tuijotus menee taisteluhaaste-osioon: Sillä pyritään dominoimaan ja käyttämään valtaa, jos tilanne on sellainen että moinen on relevanttia. Tuijotus on aggressiivista ja kaikki aggressio nousee pelosta, joten sikäli kyllä suojakeino.

[Suomityttö]

Minäkin koen kiinteän tuijottamisen aggressiivisena. Julkisilla paikoilla ja bussissa voi joutua tuijottamisen kohteeksi. Minua muutenkin tuijotetaan, mikä saattaa johtua myös aurasta.

[sideman]

Silmiin katsominen on monimutkainen juttu, mutta tiivis tauoton silmiin katsominen ilman että välillä vilkaistaan muualle ei ole soveliasta; se tarkoittaa kaikilla kädellisillä ihminen mukaan luettuna vain kahta asiaa:
Taisteluhaastetta tai parittelukutsua. 

Minulla on sellainen käsitys, että myös Aspergerin syndromaan saattaa liittyä
taipumus tuijottaa, vaikka toisaalta assit välttävät katsekontaktia!

 

[Eklektikko]

Minulla on sellainen käsitys, että myös Aspergerin syndromaan saattaa liittyä
taipumus tuijottaa, vaikka toisaalta assit välttävät katsekontaktia!

 

Pikemminkin päinvastoin: Aspergerit yleensä välttävät katsekontaktia viimeiseen asti. Tunnen yhden ja hän ainakin välttelee. Joudun psyykkaamaan itseäni etten yrittäisi ottaa katsekontaktia edes lyhyen kohteliaasti, kun tiedän että se häntä ahdistaa.

[Solnishko]

Minäkin koen kiinteän tuijottamisen aggressiivisena. Julkisilla paikoilla ja bussissa voi joutua tuijottamisen kohteeksi. Minua muutenkin tuijotetaan, mikä saattaa johtua myös aurasta.

Muakin tuijotetaan. Riippuu ihan omaista fiiliksistä miten sen tulkitsen. Toisinaan ihmiset tuijottavat mun leikkausarpiani ja toisinaan ne tuijottaa äärimmäisen muotovalioksi treenattua kroppaani.      Vitsivitsi.

Uusi ilmiö (noin vuoden verran) on naisten töniminen tai ennemminkin kiilaaminen, miten sen sanoisi. Mieheni huomasi sen ensin, vasta sitten rupesin itse kiinnittämään siihen huomiota. Kaupan käytävillä, kassajonoissa, missä vaan kadulla kävellessä tulee aina vähintään yksi joskus useampikin nainen vastaan, joka yrittää jotenkin vaivihkaa tönätä mua tai kiilata mut ulos käytävältä tai ihan törmää päin niin että horjahdan. Aika hämmentävää, en tiedä mistä johtuu.

Itse jään joskus tuijottamaan ihmisiä, se on kiehtovaa. Teen sen kuitenkin niin, ettei katseen kohteena oleva huomaa, en silmiin tuijota siis. Mutta semmonen hetki, kun joku ei tiedä, että sitä katsotaan ja on ihan 'paljaana' vaikka ajatuksiinsa vaipuneena jossain bussipysäkillä. Semmosia tuijottelen. 

[Suomityttö]

Kyllä minäkin tarkkailen ihmisiä, huomaamattomasti. Kiinnostavan näköisiä ihmisiä.

Nyt kun kirjoitit tönimisestä ja kiilaamisesta, niin on sitäkin tapahtunut.
Itse taas panostan siihen, että kaupassakin jos toisella on pienet ostokset, päästän edelleni - varsinkin lapset erityisesti. Avaan ovia ja annan tietä ja tilaa. Yritän lisätä huomioimistani. Kaikkea pientä auttamista myös.

[Ithilien]

Minulla on sellainen käsitys, että myös Aspergerin syndromaan saattaa liittyä
taipumus tuijottaa, vaikka toisaalta assit välttävät katsekontaktia!

 

Pikemminkin päinvastoin: Aspergerit yleensä välttävät katsekontaktia viimeiseen asti. Tunnen yhden ja hän ainakin välttelee. Joudun psyykkaamaan itseäni etten yrittäisi ottaa katsekontaktia edes lyhyen kohteliaasti, kun tiedän että se häntä ahdistaa.

Molemmat ovat oikeassa; minulla itselläni on as-diagnoosi (ensimmäisiä Suomessa tehtyjä, itse asiassa), ja olen todennut että as-diagnosoidut jakautuvat melko lailla kahtia katsekontaktin suhteen, jotkut välttävät ja jotkut tuijottavat. Oikeastaan molemmissa tapauksissa "poikkeavuus" katsekontaktin ottamisen suhteen johtuu lähinnä kyvyttömyydestä lukea ns. normaalin ihmisen sosiaalista funktiota katseen suhteen: välttelijä ei tiedä miksi toinen katsoo, ja tuijottaja ei ymmärrä miksi tuijottaminen on epäkohteliasta. Sitä ominaisuutta (katseen tulkintaa) ei ole tavallaan ohjelmoitu Asperger-ihmisen päähän, ja vahvimmin se näkyy luultavasti niillä joiden oireluokitus on korkein. As-diagnosoitu voi kuitenkin tämän opetella ja olla häiriintymättä katseesta/olla tuijottamatta sen tarkoituksen ymmärrettyään ja opittuaan tulkitsemaan erilaisia katseita, kuten muitakin sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyviä aspekteja, itseltäni se on ainakin onnistunut niin hyvin että hämään sujuvasti jopa nuppitohtoroinnin spesialisteja, ainakin jos eivät ole nimenomaan erikoistuneet autismin kirjon oireyhtymiin ja pystyvät muusta käytöksestäni syndrooman lukemaan Eli ainakin matalimman oireluokituksen pokanneilta tämä pitäisi siis sujua, jos vain tahtoa ja kiinnostusta asiaan as-ihmisellä itsellään on, koska ainahan niin ei ole.

[Kuuhilda]

Mulla on jotenkin terävä katse...ei samanlailla  pistävä kuitenkaan, kuin jollakin skopu-vaikutteisella saattaa olla. Mulle on aina siitä sanottu, ja olen sen huomannut itsekin valokuvista.
Kai minä sitten olen...terävä