seuraava »

[Qissa]

Millaisia kokemuksia teillä on kapinoivista indigolapsista? Entäpä herttaisista kristallilapista?

Epäilenpä, että olen saanut elämääni höyrypäisen indigolapsen. Nyt 11v. Ja pelkoni onkin, että meillä on raskas tie vielä tästä eteenpäinkin - kuten on ollut jo kaksi vuotta. On tosi raskas tehtävä yrittää luotsata tätä pientä höyrypäätä tässä maailmassa, jossa heitä ei tunnuta ymmärtävän missään! Kaikkein vähiten koulussa. Mistähän voisi olla apua? Lapsi puhuu outoja (että ei tunne tätä maailmaa, se on ihan outo hänelle ja että olisi varmastikin jostain muualta kotoisin) ja hän on täynnä oikeudenmukaisuuden halua myös muiden puolesta (ja uskaltaa vastustaa aikuisia, myös rehtoria). Nousee kapinaan pienellä iällä! Ja äiti saa tasoittaa maastoa joka suuntaan, ettei lasta leimata pahaksi. Tunnen liian usein olevani hänen asianajajansa oikeudessa, jossa puuttuu ymmärrys hänen kaltaisistaan ja motiiveistaan. Ainut pelastus on ollut tähän asti että hän on erityisen välkky ja pärjää koulussa vähällä yrittämisellä. Mutta on niin turhautunut kouluun jo nyt!

Onneksi toinen lapsi on kristallilapsi, joka elää enkelimaailmaa. Tuo valoa maailmaan pelkällä olemassaolollaan.

Tässä on varmasti suuri tarkoitus myös vanhemmille. Siis minulle. Enkä helpolla odottanutkaan pääseväni tullessani äidiksi. Mutta että näin hankalaa? Ja vielä sitten yksin. Kaikkeen sitä tulee lupauduttua?

Olin pudota tuolilta kun luin tämän:
http://www.kolumbus.fi/lootuskirja/indigolapset.htm

[Elämänilo]

Hei "Kissa2006"

Jossakin määrin olen tavannut lapsia,
jotka yrittävät koko ajan ottaa yliotteen vanhemmistaan.

Käyvät jopa vanhempiinsa kiinni, uhkaavat tappaa jne. 
ja ovat hyvin agressiivisia ja vihaa täynnä.

Voimakas liikunta eri muodoissa auttaa näitä lapsia purkamaan vihaenegiaa tmv.


   Elämänilo   

[Kotkansilmä]

          Aivan, heitähän voidaan ohjata täällä elämänpolulla yhtäpaljon

             kuin koiraa kelataluttimella ! ! ? 

L Ö Y S Ä Ä   K I R I S T Ä   L Ö Y S Ä Ä    K I R I S T Ä
                           

[hopeatähti]

Kyllähän näistä lapsista tulee aika herkästi "silmätikku" koska ovat sen verran temperamenttisia ja tulisia luonteeltaan, ja vieläpä muistavat minkä takia ovat tänne tulleet ja paljon muutakin.

Myöskin kristalleista, koska meillä on valmiiksi sellainen kaunis ja harhainen "utuinen" kuva heistä  mutta todellisuudessa tämä saattaa aiheuttaa enemmän suorituspaineita ja alitajuista tukahduttamista heissä , kuten myös indigoissa, jos olemme liiakseen valmiina asettamassa heidät johonkin "mielikuvaan" joka ei vastaa todellisuutta ja arkista elämää.

On myöskin hyvin voimakkaita kristalleja jolla on oikea soturin luonne ja temperamentti, ihan siinä missä indigoillakin.

(Hieman turhauttaa tämä jaottelu koska emme täällä jaottele aikuisia heidän auransa mukaan ... no ehkä ihan hyvä jotta saa jonkuasteinen käsitys tai erotus sukupolvesta toiseen ja kehitykseen)

Lapset ovat aina lapsia ja sekin tahtoo unohtua tässä hytäkässä, eli samaiset kasvukivut ja tunteet heilläkin on, hekin osaavat ja ovatkin inhimillisiä siinä missä me kaikki.

Ymmärrän hyvin heidän levottomuutensa, jos aistii ja näkee asiat laajemmasta mittakaavassa voi olla todella turhauttavaa sopeutua "raameihin" kun ne sotii sitä sisäistä ja kokonaisuutta vastaan joka tuntee oikeaksi ja toimivaksi. (energian tukahduttamista josta seuraa kiukku ja suuttumus, agressiot).

Hmm .. sellaista teeskentelyä ja hienostelua (kun keho ja ilmeet, energiat puhuvat ihan muuta mitä suusta tulee) he eivät siedä koska näkevät niiden taakse.

Kristalleilla on myöskin niitä haastavia piirteitä, eli kykenevät tai yrittävät manipuloida ympäristön oman mielensä mukaan kun huomaavat, että "hei" nämähän nukkuu ja menee mukaan ihan mihin vaan jos tarpeeksi kiukuttelen tai hymyilen, tosin opettavassa mielessä.

Joten heillä, jos kelle, tarvii olla myöskin ne rajat ja opettaa heidät kunnioittamaan ympäristöä ja sen tapaa toimia, yrittää enemmänkin löytää sellaisia luovia ja uudistavia ratkaisuja jotta he edes jotenkin jaksaisivat sopeutua ja kasvaa aikuiseksi.

Heidän tulisuutensa voi olla se akilleksen kantapää kun kristalleilla se on heidän herkkyyntensä kaikkiin asioihin, ehkä tässä lienee se suurempi ero mutta indigoillakin on kehityksen mukainen mahdollisuus muuntaa kenttänsä kristalliseksi omaisuudeksi.

Suosittelen kirjaa "The care and feeding of indigo children", sieltä voi saada ihan hyödyllisiä vinkkejä, herkkyyttää hekin omaavat ja ruokavalio ja muu ympäristön levottomuss voi saada heidät vieläkin kiukkuisemmaksi.

Hitsi kun olisi joku taho joka opettaisi näitä isompia säätelemään energiat ja kenttäänsä, myöskin miten kohdistaa nuo energiat ja ettei sitä ota liiakseen kenttään ja jos maadoituskin on pielessä, kiertävät kehää ja saa sellaisen irrallisen olon ja kiukku taasnousee.

Energiahoidot voisivat olla avuksi, luontaiset lääkkeet ja mahdollisimman tasapainoinen ruokavalio, vaihoehtohoitoja tmv

Voimia sinulle Kissa2006, ysävälläni on kaksi erittäin temperamenttista ja tiedostavaa lasta jolla on haasteita sekä tarhassa että koulussa.

Ota selvää asioista (googleta), yrittäkää löytää jotain joka sopii juuri teille ja saa tuon homman toimimaan, toivottavasti löydätte apua, rohekasti vain etsimään ja avoimin mielin 

[Aniara]

Lapsemme ovat hyvin korkeasti tiedostavia ja useimmiten pitemmällä henkisessä kehityksessään kuin me aikuiset.

Omien lapsieni kanssa yritän muistaa tämän ja kuunnella mitä he sanovat ja tekevät ja yritän  myös arvostaa heitä ihan toisessa mittakaavassa kuin millä tavalla esim. meitä 70- luvulla kasvaneita lapsia on aikoinaan kasvatettu.

MUTTA. Kaikesta huolimatta he ovat lapsia. Heidän suuri tietoisuutensa on pienessä kehossa, ihmisen kehossa tunteineen ja rajoituksineen. He tarvitsevat kaikkea huolenpitoa (mm. terveellistä ruokaa) , opetusta ja myös rajoja (varsinkin indigot). He tarvitsevat kasvatusta ja opastusta, mutta myönteisessä ja kunnioittavassa, viisaan ajattelevassa hengessä.

Kuunnellaan lapsiamme!

[Mio]

Suhteellisuudentajua paljon. Ja varsinkin vanhemmilta sillä tietoisuus yhteisistä asioista on oltava etusijalla ettei synny kuilua yhteiskunnan ja muiden ihmisten suhteen. Voi käydä meinaan huonostikkin kun lapsen kyvyt ovat kouluissa opetettavien asioiden sisältöpohjan ymmärryksen suhteen niin erilainen kuin annetut mallit, että eriytymistä ja irtautumista voi esiintyä aika raskaastikkin. Ei myöskään koeta välttämättä olevan tästä maailmasta ja silloin syntyy eittämättä konfliktia vanhojen tapojen ja uusien tuulien välillä.
 
Vapautta itsensätoteuttamiseen...

Siis Yhteistä kasvua muutoksessa kohti 

[hopeatähti]

Mukavia ja hyviä ajatuksia Lumor    ja niinkuin Aniara tuossa kertoikin, että kun tietoisuus on paljon laajempi kuin kehon/iän toteuttamiskyky, niin turhautumista onkin ilmassa ja herkästi.

Tuo oli erittäin hyvin sanottu, että ei koe että on "tästä maailmasta" joka niin hyvin kertoo kuinka vaikeaa on sopeuta maalliseen kehoon ja omaan inhimillisyyteen.

Mutta siinäpä pulma, kun jo 1,5 v on täysin telepaattinen eikä tarvitse kuin hetken katsoa jotain osaa elokuvasta ja tietää jo kuinka siinä käy (ja vielä kertoo toiselle jolla on se kyky että miten siinä lopussa käy  ) , tai kun kuvakirjat tai muut kirjat osaa jo lukea/sisäistää hieman selaamalla ja lukee samalla muiden ajatuksia ... mitä opettamista siinä enää on koulussa, kun toinen tietää jo kaiken valmiiksi ja lyhessä ajassa, kuinka motivoida tällaista henkilöä istumaan tunnista toiseen ja vuodesta toiseen koulunpenkillä 

Kyllä YHTEISTÄ KASVAMISTA 

[Usvametsä]

Kopsasin tuolta noita indigolapsi-piirteitä. Onko tää jotain ameriikkalaista hapatusta, vai mikä, kertokaa mulle, sillä mun mielestäni nämä piirteet osoittavat vaan terveen merkkejä!!!

Tässä on kymmenen yleisintä indigolasten piirrettä:

1. He tulevat maailmaan ikään kuin kuninkaallisina (ja käyttäytyvät usein sen mukaisesti).[/color]

Itsehän heitä kutsumme heti maailmaan putkahtamisen jälkeen pikku prinsessoiksi tai prinsseiksi.

2. Heistä tuntuu, että he "ovat täällä ansiosta" ja ovat hämmästyneitä, kun muut eivät tunne samoin.

No eivätkö lapset yleensä ole. Eikö jokainen ole ansainnut  saada syntyä?

3. Itsensä arvostaminen ei ole tärkeä asia. He kertovat usein vanhemmille "keitä he ovat".

Ei lapsen tarvitse ajatella mitään arvostusjuttuja, koska kaikki ovat lapsen mielestä ihan yhtä arvokkaita ja tasavertaisia.

4. Heillä on vaikeuksia ehdottomina annettujen käskyjen suhteen (määrääminen ilman selitystä tai vaihtoehtoa).

Ihan terve ja inhimillinen piirre.

5. He eivät yksinkertaisesti halua tehdä tiettyjä asioita, esimerkiksi jonottaminen on heille vaikeaa.

No kuka haluaa sitten nimenomaa jonottaa?

6. He turhautuvat rituaalinomaisiin systeemeihin, jotka eivät vaadi luovaa ajattelua.
Terve piirre tämäkin.


7. He keksivät usein parempia toimintatapoja niin kotona kuin koulussa, mikä saa heidät vaikuttamaan "järjestelmän murtajilta" (järjestelmään sopeutumattomilta).

Lapset ovat fiksuja. Aikuiset aliarvioivat heitä.

8. He vaikuttavat asosiaalisilta, elleivät he ole relevantissa seurassa. Ellei heidän ympärillään ole muita vastaavaa tietoisuutta omaavia, he kääntyvät usein sisäänpäin ja heistä tuntuu, että muut eivät ymmärrä heitä. Koulu on heille usein tavattoman vaikeaa sosiaalisesti.

Jos suurin osa lapsista kasvatetaan noudattamaan kyselemättä mitä ihmeellisimpiä käskyä, tai jos lapset ovat totutettu siihen, että heitä ei kuunnella ja  heidän ylitse puhutaan, kuin heitä ei olisi olemassakaan, ei ole ihme että lapsi, joka on saanut keskustella vanhempiensa kanssa kuin normaali ihminen konsanaan, kyllästyy ja turhautuu ympäristöön, jossa toimitaan käskyttämisen ehdoilla.

9. He eivät suostu "syyllisyys"-kuriin ("Odota, kunnes isäsi tulee kotiin ja näkee, mitä olet tehnyt.").

Ei kenenkään pidä suostua moiseen älyttömyyteen. Miksi tehdä lapsia, jos heitä ei osaa kasvattaa uhkailematta?

10. He eivät ujostele ilmoittaa, mitä he tarvitsevat.

No ei pidäkään ujostella. Voi herramunjee, pidetäänkö tällaisia lapsia oikeesti hei jotenkin epänormaaleina?!

[Aniara]

Niin-iin

En tiedä loppujen lopuksi, ovatko kaikki lapset nykyään indigoja tai kristalleja?
Joka tapauksessa heitä on PALJON.

Eri asia on sitten, kuinka hyvin vanhemmat tiedostavat tällaiset asiat ja osaavat tukea lapsiaan heidän kasvussaan ja itseään omassa kasvussaan, jossa lapset myötävaikuttavat.

[hopeatähti]

No mikä on tärkeämpää, se että se on amerikan hapatusjuttua vai se, että sanoma otetaan vastaan ja katsotaan voisiko se olla avuksi vanhemmille tai ympäristölle?  :

[Kotkansilmä]

       ONKO LAPSEN VÄRILLÄ VÄLIÄ !   

           KUITENKIN.

              LAPSET TARVITSEVAT    RAKKAUTTA    JA   RAJOJA !!

                 JOS JOMPIKUMPI PUUTTUU, EI LIENE HELPPO SAADA

                   HENK. KOHT. OTETTA TAPAUKSEEN !! ?

E L Ä M Ä Ä   E I   S E N   E N E M P Ä Ä   
                       

[Usvametsä]

       ONKO LAPSEN VÄRILLÄ VÄLIÄ !   

Meidän tytöllämme oli päiväkodissaan ollessa  tummaihoinen ystävä. Tyttömme ei koskaan maininnut, että kaverissa olisi ollut jotain erilaista Sitten tyttömme aloitettua jo koulun, katselimme vuosia myöhemmin vanhoja valokuvia. Yhdessä kuvassa olivat tämä värillinen tyttö ja meidän tyttö. Meidän tyttö kysyi ihan hämmästyneenä, miksi tämä toinen tyttö oli nin paljon enempi ruskettunut kuin hän itse.

Että vastaanpa Kotkansilmä sinulle tämän kokemuksen perusteella, että lapsen näkövinkkelistä värillä ei todellakaan ole mitään väliä. Ne asiat tulevat lapsen tietoisuuten vasta sitten, kun vanhemmat niitä alkavat heille tuputtamaan.

[Mio]

Ne asiat tulevat lapsen tietoisuuten vasta sitten, kun vanhemmat niitä alkavat heille tuputtamaan.

Niin, lapset ovat 'valaistuneita' koska he ovat ja näkevät. Sitten tulee vanhempi ja kertoo jonkin olevan sitä ja tuon tuota jolloin todellisuus siitä mikä on sitoutuu olevien asioiden käsitteellisyyteen ja normiabstraktiohin mitä mikäkin asia edustaa vanhemman käsittämässä pilkotussa maailmankuvassa.

Niin.. miten se maailma toimii?

Let It Be... 

[Kotkansilmä]

           Tarkoitin kyllä, indigoita tai muita kirjavia uudesti syntyneitä.

             Joita emme päältäpäin heti näe, tai huomioi...     

               Toivottavasti asioista kertoilevat henkilöt joilla itsellää

                 on pieniä lapsia, ettei menisi tuonne teorian viidakkoon!!

L I I K U    K I I K U    H E I L U   S E K Ä     E L Ä M Ö I   J A  S I L T I   S I N U A   R A K A S T E T A A N
                             

[Qissa]

Tuntuipas mukavalta kun niin monet muutkin tiesivät näistä lapsista. Kiitos kommenteista! 

Minulle on ollut helpotus, että näille lapsille on nimi ja heidät on huomattu muuallakin kuin minun kokemusmaailmassa. Sillä näitä lapsia on PALJON. Heidät tunnistaa helposti jo siitä, miten katsovat aikuisia. Kun tällainen uudenajan lapsi astuu huoneeseen, sitä ei voi olla huomaamatta. Täyttää koko tilan! Ja kun heitä on monta, energia suorastaan tiivistyy! Kyllä siinä on opettajalla varmasti tekemistä, jos ei halua mennä virran mukana kohti muutosta.

Indigopoikani on erityisen kriittinen kaikelle, mitä kukaan kertoo henkisyydestä (tai mistä tahansa). Ja sitten kertoo minulle miten asiat ovat hänen mielestään! Omista kokemuksistaan telepatiasta, henkimaailman asioista ja parantamisesta. "Väittelyjä" (positiivisessa mielessä, sillä arvostan lasten omaa mielipidettä) on käyty siitä lähtien, kun hän oppi puhumaan.

Jopa sen agressiivisuuden voi saada aisoihin rajoilla, palkkioilla ja kehulla hyvästä käytöksestä sekä tietysti RAKKAUDELLA ja hyväksynnällä.

Ei kyllä tunnu siltä, että nämä lapset olisivat kovin "valaistuneita" käytökseltään ja tunteiden hallinnassa. Samat sudenkuopat ja oppiläksyt näyttää heilläkin olevan edessään kuin muillakin: täällä on muitakin ihmisiä kuin "minä itse" ja että kosto EI OLE suloinen. Lapsella voi olla valtavat voimavarat negatiivisella tasolla, jos häntä kohdellaan huonosti. Ihan sama kuka on vastassa.

Ehkä suurin ero on siinä, että ihmisen henkisyys on heille päivänselvä juttu ja että he "näkevät" asioita, mitä ne jotkut toiset eivät ymmärrä. No, olihan se minullakin niin (ja varmaan monelle muullekin täällä palstoilla seikkailevalle), mutta niinä 70-luvun aikoina tunsin todellakin olevani yksin ja vaikenin nopeasti kokemuksistani.

Kerran eräällä työpaikkani "kuinka vaikutan muihin ihmisiin" -kurssilla opettaja kehoitti, että lapsia tulisi kannustaa jo pienestä pitäen tähtäämään riittävän ylös elämässä (tarkoitti tietysti uralla). No, siihen aikaan poikani oli 6v ja hän ilmoitti, että hän ryhtyy isona jumalaksi (jotta saa päättää kaikesta). Meillä piti siis paljonkin toppuutella eikä kannustaa "ylemmäs". Tämä on varmasti aika tyypillistä kuningasajattelua näille lapsille.

Homeopatiasta on ollut apua. Ja kasvisyöjiä ollaan jo muutenkin ja vältellään lisäaineita ja valkoista sokeria sen minkä pystytään. Ihan jo luonnostaan ennen kuin näistä tuli "top10 juttuja".

Joku kun keksisi vielä perustaa jonkun vertaistukiryhmän meille "uudenajan lasten" vanhemille... Näistä vanhempien ryhmistä puuttuu usein se henkinen aspekti, jota itse kaipaisin.