seuraava »

[Qissa]

Mitä olette oppineet indigolapsilta

Koko elämä on heittänyt häränpyllyä! Mikään ei olekaan enää itsestään selvää. Kaikki on muuttunut ja moneen kertaan. Koko elämäni. Olen ollut aivan paljaana pakkasessa. Olo on kuin olisi vedetty hevosen perässä läpi tulisen pätsin 

Suurin saavutus lienee minulle, että olen joutunut katsomaan itseeni ja kirkastamaan arvoni kristallin tavoin - paljon syvemmin ja nopeammin kuin olisin tehnyt sen ilman tällaista lasta. On oltava niin rehellinen kuin koskaan aiemmin on osannutkaan. Kaikki turha on jäänyt.

Tämä lapsi ei jätä minua rauhaan ennen kuin olen "valmis" (mitä ikinä se sitten onkin).

Usein tuntuu, että tärkein tehtäväni on tosiaankin olla täällä tasoittamassa hänen matkaansa; valmistella "jotain" (en vaan tiedä mitä!) ja etenkin auttaa häntä näkemään hyvätkin puolet maailmassa.

Luojalle kiitos, että vaihdoimme koulua. Nyt on opettaja, joka osaa suhtautua lapseen ja luokan henki on hyvä - poikaa ei enää kiusata erilaisuudestaan. On riittävästi kuria ja opetuksen taso on korkea: vähemmän pitkästymistä tunneilla.

Vanhan koulun opettaja tuli sanoneeksi monet kerrat päin naamaani, ettei ole koskaan eläessään tavannut ketään poikani kaltaista. Ja hänelle se oli negatiivinen asia.

Nämä lapset osaavat olla aivan mahdottomia - ihan uskomattoman mahdottomia. Poikani ei tosin koskaan syyllistynyt laittomuuksiin. Kokeili opettajan rajoja - sai periksi - kokeili lisää - sai periksi. Ja lopulta poika oli täysin niskan päällä! Opettaja ei osannut enää muuta kuin huutaa ja palaveerata minun kanssa. Ei edes jälki-istuntoa pojalle itselleen.

Rajat, kuri ja ansaittu auktoriteetti on tarpeen (ei äidille soittaminen ole kurinpitoa tällaiselle pojalle). Mutta ennen kaikkea lasta pitää kunnioittaa ihmisenä - ei suhtautua kuin "vain lapseen". Satuin lukemaan lapsen vauva-aikana jo sellaisen kirjan kuin Viisas Lapsesi - Jesper Juul. Siinä oli paljon hyviä neuvoja tuleville vuosille. Pitää jaksaa selittää, selittää ja vielä kerran selittää.

Ja inttämistä ei pidä aloittaa indigolapsen kanssa. Siinä jää ihan varmasti toiseksi.

Yhden kerran poika manasi nuhaisena, että kyl tää on rasittavaa tää pikkupojan räkä. Ja kun mulla on jo miehen aivot!

Silti päivääkään en vaihtaisi pois  En mahdottoman ja ihanan indigon enkä kauniin kristallin kanssa, joka "puhuu kissojenkin kanssa". Mitä tulenkaan vielä oppimaan heiltä!

[Mirjam]

Yhden kerran poika manasi nuhaisena, että kyl tää on rasittavaa tää pikkupojan räkä. Ja kun mulla on jo miehen aivot!

Silti päivääkään en vaihtaisi pois  En mahdottoman ja ihanan indigon enkä kauniin kristallin kanssa, joka "puhuu kissojenkin kanssa". Mitä tulenkaan vielä oppimaan heiltä!

Tutun kuuloista 'tarinaa' 
Ihana tuo nuha juttu...  

[sammaletar]

Onhan noissa kouluissakin joitain vaihtoehtoja..esim steiner ja sillai. että jotain vähän pehmeempää ja yksilöä huomioivampaa. kyllä tuo koulusysteemi niin tappaa ihmisen ja etenkin sellaisen herkän...kuitenkin vain marginaaliryhmä pysyy mukana siinä tahdissa missä oppia syötetään (valtaosa hitaampia tai nopeampia). Itse olen ilmoittanut molemmat tytöt steineriin, että olisi edes jokin vähän kivempi vaihtoehto.

esikoinen kovasti odottaa että kasvaisi aikuiseksi että saisi oman vauvan 

[Heli]

Te jotka tiedätte näistä asioista, niin viekää niitä eteenpäin että saataisiin edes joskus toimivaksi esim. tuo koulujuttu . Ja mihin tunnette että tarvitaan muutosta !!!

[minnamainio]

Hei!

Oli mielenkiintoista lukea indigo- ja kristallilapsiin liittyviä kommenttejanne. Kävin juuri ADHD-keskuksen sivuilla lukemassa ADHD:n diagnosoimisesta. Oma ala-asteikäinen lapseni täyttää oireista vain muutaman, mutta nekin käyvät joskus sitä enemmän hermoille (kaikesta saa usein sanoa monta kertaa, hän ei jaksa keskittyä asioihin jotka eivät häntä koulussa kiinnosta, hän liikehtii levottomasti tietyissä tilanteissa ja puhuu välillä taukoamatta). Joskus hän on myös täysin rauhallinen, ja silloinhan nämä asiat eivät aina edes muistu mieleen.
Kokemukseni Steiner-koulusta on, että sillä on hyvin vähän resursseja minkäänlaiseen erityisopetukseen tai vilkkaiden lasten ohjaamiseen. Moni opettaja käyttää kurinpito- ja kasvatuskeinona jatkuvaa huutamista (eivät kaikki). Mutta joka tapauksessa ko. koulussa on omat hyvät puolensa, esim. taiteellisuuden tukeminen ja monet sadut ja tarinat.
Toissa iltana väsyin lapseni poukkoilemiseen ja tiukasti komensin hänet tekemään kanssani muutaman jooga-asanan. Häntä ärsytti koko juttu, hän pelleili ja ilvehti, mutta teki parhaansa. Lopuksi teimme pienen kynttilämeditaation, jonka aikana pidin häntä kädestä kiinni. Sekin häntä nolotti.
Ihme ja kumma, hän oli lopun iltaa ja seuraavan päivän äärettömän tyytyväinen ja rauhallinen ja halusi halata minua vähän väliä!!!
Joskus kun perinteiset kasvatuskeinot ja voimat eivät riitä, saattaa 'henkisistä keinoista' olla suuri apu. Enkelit ovat myös käytettävissämme, se on hyvä muistaa!
Aion ottaa joogan ja meditaation joka viikkoiseen ohjelmaamme.

Tsemppiä kaikille kasvatustyöhön!

[sammaletar]

Tottahan tuo, se riippuu niin paljon opettajasta millainen meininki luokassa. välillä olen itsekin miettinyt, että tavallinen koulu voi olla hyvä paikka jos on hyvä ope ja esim steiner huono jos huono ope...tai toisin päin. etenkin alaluokilla kaikki riippuu niin paljon siitä millaisen opettajan saa ja kuinka suuri luokka on.

Tiedä häntä mikä millonkin parasta, täytyy vain luovia kulloisessakin tilanteessa, yrittää parhaansa ja löytää omalle perheelle ja jokaiselle lapselle se sopivin juttu.

Valoa ja Rakkautta 

[Ippuska]

Lapseni käy nyt kuudetta ja ope on vaihtunut ala-asteella VIISI kertaa  :
Olen aina uskonut, että kaikella on tarkoituksensa, mutta kyllä se koville välillä ottaa 
Sitten kun lapsi vielä on joutunut kokemaan paljon koulukiusaamista sekä muutamia ikäviä onnettomuuksia, niin eihän siinä VOI kuin pyytää enkeleitä apuun ja Luojaa varjelemaan.

Voimia, Iloa, Valoa ja Rakkautta kaikille 
Ippuska

[Lake]

Millaisia kokemuksia teillä on kapinoivista indigolapsista?

http://www.azuritepress.com/New%20Comers/architects_of_light.html

Monenlaista tietolähdettä tuntuu olevan Indigoista. Joidenkin lähteiden mukaan 99% autistisista lapsista ovat 3. tyypin indigoita:

About 99% of autistic children are Indigo 3's. Autism occurs when the non-Christiac Being within the Indigo 3 person tries to take over the Christiac Being (Oraphim), shutting it down and freezing the person's ability to communicate. This results in the personality going into terror. An "inner war" is going on inside on an unconscious level.

Sudden Infant Death Syndrome: A lot of these infants are Indigo children. The child Being finds a way OUT because they realise they're not going to be able to activate the gene code the way they had intended, and not going to be able to do what they came to do. So they leave and look for another body as quickly as possible.  Indigos often have asthma and jaundice as infants and often have spleen problems because the body is not quite ready to handle that level of frequency.


Maharic Seal meditointia suositellaan indigoille..
Onpas taas monimutkainen.
http://www.azuritepress.com/Maharic.htm
http://www.yogatohealth.com/Meditation_-_The_Maharic_Seal.html

Lisää juttua indigoiden "parantamisesta":
http://www.azuritepress.com/Indigos.htm

[Ebenia]

Minun pikkuveljeni on todellinen indigo-lapsi. Inhoaa auktoriteetteja, hänen sisässään on tajuttoman paljon vihaa ja voi että sitä temperamenttia! Ei menesty koulussa, aivan mielettömiä keskittymisvaikeuksia, taiteellinen ja herkkä poika on kuitenkin. Voisin kirjoittaa kirjan siitä, miten hänen indigomaisuutensa ilmenee ihan noista ADHD-epäilyistä riitoihin rehtorin ja urheiluvalmentajien kanssa, mutta siinä menisi ikuisuus.  : Ihana poika on, todella vaikea elää hänen kanssaan. Toivon syvästi että hän löytää oman tiensä, vaikka onkin nyt aivan sekaisin vielä.

Minulla on paljon noita indigo-lapsen piirteitä, mutta tietynlainen aggressiivisuus ja viha puuttuu (ainakin noissa määrin). Temperamenttia löytyy tosiaan, auktoriteettiongelmia täälläkin ja voisin melkein sanoa itseäni indigoksi, ellen tuntisi vielä itseäni tuhat kertaa pahempaa veljeäni, jonka rinnalla ongelmani ja raivokohtaukseni ovat minimaalisia. Ehkä sitten jonkinlaista kristallimaisuutta on havaittavissa, henkisyyteen on vahva yhteys - siitä kertoo varmaan sekin, että jo alle 10-vuotiaana luin henkisyyskirjoja, aforismeja, astrologiaa, mystiikkaa...you name it. Täällähän sitä nytkin pyöritään ja näiden henkisten asioiden kanssa tuntuu siltä, että olen tosiaankin "kotonani".

[härkä-69]

Toinen pojistani on päässyt dysfasiakouluun, toinen olisi päässyt/joutunut sopeutumattomien (kauhea nimi) kouluun, jossa ylivilkkaita ja ad/hd-lapsia. Nyt hän menee normaalikoulun neljännelle luokalle, hyvin menee mutta tarvitsee paljon tukea koulunkäynnissä, jossa mieheni onkin mestari.  Kummallakaan ei ole diagnoosia, mutta itse epäilen että molemmilla on ad/hd, add tai aspergerin oireyhtymä.

http://www.aspalsta.net/
http://www.autismiliitto.fi/index.phtml?s=38

[^^Queen Nefertiti^^]

Ai se olikin se indigo se syy..

[Kuuhilda]

Kerrankin ihanan asiallinen keskustelu aiheesta

Minä se kaipaisin enemmän juuri sitä, että ei olisi vain kyse indigo lapsista, tai adhd yms. autismin kirjon lapsista, vaan että voisi juuri lyödä nämä jutut yhteen ja keskustella sitten asiasta, mutta harvoinpa on tarjolla tälläistä vaihtoehtoa.

Mietin sitä, että mitä minä olen näiltä täällä oppimassa, ja mitä minun pitäisi tehdä heidän kanssaan, että saisin heidät ehjinä aikuisiksi asti?! Tai ainakin niin, etteivät säry enää yhtään enempää. Ja että miksi juuri minä olen heidän äitinsä? Miksi he ovat valinneet minut? Mitä minun pitää tehdä?! Mitä voin tehdä?

Kaikkeni yritän, ja wau, huomaan saavani asioita eteenpäinkin, mutta olen kuitenkin usein pihalla kuin lumiukko!

Väitän, että yksi raivopäinen indigo, ja kaksi kristallilasta.
En jotenkin pidä näistä väri jaotteluista tai mitä nyt ovatkaan, mutta käytän niitä nyt, jotta tulisin ymmärretyksi  :