Hiisitär
|
|
« : 27.06.2009 23:40:45 » |
|
KYSYMYKSIÄ MESTAREILLE
Henkimaailman mestareita kanavoinut Toni Ann Winninger (<http://www.maitreya-edu.org>www.themastersofthespiritworld.com) 6.-20.5.2009 Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Kysymys: Vanhemmalta veljeltäni on leikattu syöpäkasvain ja nyt hänet on lähetetty hoitokotiin, koska mitään ei enää voida tehdä. Hän ei pysty liikuttamaan jalkojaan. Koko perheeni on liian kaukana ollakseen hänen sänkynsä vierellä ja auttaakseen hänet tämän rankan ajan läpi. Mitä voin tehdä auttaakseni häntä?
Vastaus: Ennen kuin sielut tulevat maan päälle, ne tekevät sarjan sopimuksia toisten sielujen kanssa jakaakseen kokemuksia. Perheenne sopi veljesi kanssa, että annatte hänen käydä läpi valitsemansa oppitunnit kykenemättä henkilökohtaisesti hoitamaan häntä. Hän käsittelee epätoivon, hylkäämisen ja avuttomuuden oppitunteja. Hän opettelee kuitenkin myös kykyä tuntea niiden toisten voiman, jotka pyrkivät lohduttamaan häntä lähettämällä energiaa.
Jokainen muu perheenne jäsen on siirtynyt "todistamisen" sopimusvaiheeseen. Tämä on astumista etäämmälle tarkkailemaan niitä kärsimyksiä ja koettelemuksia, joita toiset käyvät läpi, samalla kun lähetetään energiaa auttaakseen heitä löytämään korkeimman ja suurimman parhaansa. Tämä auttaa heitä kokemaan oppituntinsa ja myös saamaan ulottuvilla olevaa tietoa, jotta se voidaan muuttaa viisaudeksi.
Olet todistaja veljesi matkalla. Lähetä hänelle rakkautta toivoen parasta. Jos hän avautuu energialle, hän pystyy aistimaan voimasi virtaamisen auttamaan häntä polullaan. Hänen seuraava määränpäänsä on hänen omissa käsissään. Energiasi auttaa häntä ymmärtämään mahdollisuudet.
Kysymys: Voitko selittää lisää ajan luonnetta? Kenties jokin esimerkki voisi auttaa. Tiedän ajan olevan samanaikaista, mutta se on vielä käsite. Miten koetaan aikaa?
Vastaus: Aika on sana, jolla on monia merkityksiä maan päällä. Periaatteessa se kuvaa mittaa, jota käytetään ymmärtämään jotain käsitettä, esim. miten kauan kestää kasvattaa jokin syötävä kasvi tai matkustaa paikasta toiseen. Perusoletuksena on, että näillä asioilla on rajallinen kesto, äärettömän keston sijasta. On myös kyettävä näkemään esine, jotta voidaan mitata sen liike ja olemassaolojakso.
Ihmiset menevät vieläkin pidemmälle tallentamalla menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden tapahtumia käyttäen näitä mittareita. Kun puhutaan siitä, miten pitkään (ajassa) on vienyt päästä paikasta toiseen menneisyydessä, miten paljon lyhyempi tuo aikajakso nyt on ja miten se on viiveetöntä tulevaisuudessa, käytetään esimerkkejä ajasta ja samalla tallennetaan se, mitä nähdään edistymisenä.
Sielu ja sitä ympäröivä energia, joka muodostaa maailmankaikkeuden, ovat molemmat äärettömiä eikä niillä siksi ole mitään alku-, keski- tai loppukohtaa, joten niille aikaa ei ole olemassa. Ne ovat läsnä kaikessa, minkä te maan päällä näette aikana - kaikessa, mitä on tapahtunut sen jälkeen, kun "aikanne" alkoi.
Jos jokin sielu on kokenut ihmiselämän ja myöhemmin haluaa puhua kokemuksesta, se voi tehdä sen kahdella eri tavalla. Koska aikaa ei ole olemassa sielulle, se voi keskittää tietoisuutensa tuohon kokemukseen ja näin mennä takaisin kehoon ja elää uudelleen juuri tuon hetken maan ajassa. Ja koska sielu ei ole myöskään rajoittunut fyysiseen astiaan (kehoon), se voi jakautua, joten sillä on kaikki muistonsa ja tietonsa ehjinä, ja astua takaisin kehoon (missä se menettää muistinsa) vain osalla itsestään. Sielu pystyy vielä loppuosallaan tarkkailemaan kaikkia oppitunnin puolia, joita keho on valinnut oppivansa.
Me koemme ajan olemalla kaikkialla yhtä aikaa. Olemme menneisyydessänne, nykyisyydessänne ja tulevaisuudessanne. Olemme kaikissa paikoissa yhtä aikaa. Tarkkailemme aikaa tarkkailemalla niitä muutoksia, joita tapahtuu jokaisessa teissä, kun ajankulku vaikuttaa teihin planeetallanne. Pystymme pujahtamaan aikajaksostanne toiseen nähdäksemme, mitä valintoja teette ja miten ne tulevat esiin. Sitä voi ajatella sisäisenä tallennuslaitteena, jossa on kaikki, mitä on ollut, on ja tulee olemaan. Kelaamme vain sitä katsellaksemme elämäänne.
Kysymys: Tunnen olevani hukassa ja yksin, vaikka menestyn ammatillisesti. Minut pakahduttaa läpitunkeva suru - ikään kuin surisin jatkuvasti. Käsitän, ettei tämä ole terve lähestymistapa elämään, mutta olen valinnut eristäytymisen nyt useiden vuosien ajan. Olen saamassa loppuun korkeampaa oppiarvoa, mutta tutkielman valmiiksi saaminen on sietämättömän vaikeaa minulle. Sinnikkyydellä saan sen valmiiksi muutamassa päivässä. Ilmeisesti tähän kaikkeen kietoutuu monia oppitunteja, mutta voisitko ehdottaa minulle jotain suuntaa, joka tuo minulle vähän henkilökohtaista täyttymystä ja myös auttaa minua keskittymään ulospäin itseeni syventymisen sijasta?
Vastaus: Kuvaamasi elämä on esimerkki luostarielämästä, joka on omistettu tietämykselle. Vain eristyksen ja kurinalaisuuden avulla munkit saivat aikaan suuria älyllisiä töitä. Olit munkki menneisyydessä ja opinto- ja työkuormatilanteesi on saanut sinut palaamaan eristyneeseen elämäntyyliin saadaksesi oppiarvon valmiiksi.
Lisääntynyt surun tunne johtuu siitä, että nykyiset opintosi ovat lopussa. Sinulla ei ole enää oikeutusta yksinäiselle elämiselle ja tunne siitä, että se on sinulle kuolema, on pakahduttava. Vanha elämäntyöaikataulu on lopussa, se on kuollut. Tulevaisuus on tuntematon, täynnä pelkoa ja ahdistusta, eikä sinulla ole siihen mitään viitekehystä elämästäsi munkkina. Suret menneisyyden "epämiellyttävää mukavuutta" samalla, kun pelkäät edessä olevaa tuntematonta.
Se syventyneisyys missä olet elänyt, ei ole suuntautunut sisäänpäin. Jos näin olisi ollut, olisit aistinut sielusi energiaytimen ja löytänyt siellä olevan rakkauden itseä kohtaan. Suuntanasi on ollut laatikko, jossa asut toimintojesi rajoittamana. Koska tuo laatikko on estänyt sinua olemasta vuorovaikutuksessa ulkopuolisen maailman kanssa, on tuntunut siltä, kuin olisit suuntautunut sisäänpäin.
Nyt on aika kurkottaa kohti tuota sisäistä voimaa ja ehdottoman rakkauden lämpöä. Avaudu tunteille, jotka tietämiseen liittyvä onnistumisesi ovat antaneet sinulle. Kuvittele mahdollisuuksia tämän uuden opin käyttämiselle ja ota vastaan ulottuvilla olevat tilaisuudet. Nauti työsi hedelmistä ja löydät täyttymyksesi.
Kysymys: Mestarit, minulla on ystävä, jolla on monia haasteita elämässään - pääsiassa hänen lapsiinsa, kissoihinsa ja rahaan liittyen. Noin viimeisten neljän vuoden aikana olen auttanut taloudellisesti - ehdottomasti enemmän kuin olisi pitänyt - ja nyt yritän auttaa vain kuljetuksilla, moraalisella tuella ja rakkaudella. Hän kuitenkin menee vain jatkuvasti syvemmälle. Teen työtä omalla henkisellä polullani ja yritän nähdä tämän sielutasolta. Monet viime aikoina lähettämäsi vastaukset ovat auttaneet minua, mutta olen nyt kohdassa, missä voisin käyttää vielä vähän palautetta osallisuudestani hänen elämäänsä. Rakastan häntä kovasti ja haluan auttaa parhaalla tavalla meidän molempien kannalta.
Vastaus: Ihmisillä on tarve tulla hyväksytyksi ja tehdä sitä, mitä yhteiskunta haluaa heidän tekevän. Tämä asettaa heidät yleensä tilanteisiin, missä he aina antavat, antavat ja antavat toisille kovinkaan paljon ajattelematta itseään. Tämä tilanne antaa vastaanottajien välttää ottamasta vastuuta omista teoistaan. He jatkavat iloisesti holtittomia tapojaan, kun toiset tulevat perässä ja noukkivat palaset heidän vanavedestään.
Ystäväsi ja hänen lapsensa valitsivat toisensa tietäen kunkin luonteenpiirteet. Kun astut kuvioon mukaan ajatellen, että pelastat lapset, teet mahdolliseksi äidin toiminnan. Hän ei koskaan ajattele tekojensa seurauksia, koska joku tulee pelastamaan hänet tai ainakin pitämään hänet pinnalla. Ainoa tapa hänelle kuvan saamiseen tilanteesta on upota itsekseen ja löytää tapa tulla takaisin pintaan. Lapset tarkkailevat oman äitinsä käyttäytymistä ja tekevät muistiinpanoja myöhempää elämäänsä varten.
Aikana jolloin olet tehnyt työtä tunteaksesi todellisen itsesi, olet käsittänyt tapahtuvia tekoja. Jokainen sielu on vastuussa niiden oppituntien oppimisesta, jotka se on ennalta päättänyt kokea. Jokaisen ihmisen on itse tajuttava nuo oppitunnit eikä hän pysty siihen, ellei tosiasioita kohdata. Sinun oppituntisi on päättää, miten käsitellä tämä tilanne tästä eteenpäin.
Kunnioita niitä oppitunteja, jotka ystäväsi on ottanut. Ilmaise tahtosi hänelle helposta ratkaisusta. Hänen on kompuroitava vähän, ennen kuin hän voi nähdä sen, mitä toiset ovat estäneet häntä selvittämästä.
Kysymys: Mestarit, poltan marihuanaa ja yritän kovasti lopettaa. Näyttää siltä, että mitä enemmän yritän lopettaa, sitä enemmän poltan. Mikä energia aiheuttaa sen? Ole kiltti ja auta minua pääsemään eroon tästä tavasta.
Vastaus: Marihuanasta on ollut ystävä, mukava piilopaikka ja pakoa elämäsi pelkäämisestä. Tämä pehmeä hyväolo ja vähentynyt vastuuntunto minkä huume antaa sinulle, tekee helpoksi jatkaa itsesi pakoon juoksemista. Aina kun et halua kohdata jotain, otat polttamalla särmän pois ahdistuksestasi. Tunnet vähän epäonnistumisen pelkoa ja sätkä saa sinut unohtamaan etkä enää välitä.
Kun yrität lopettaa polttamisen, pelkäät, ettet onnistu, joten otat "vielä viimeiset sauhut". Oltuasi "pilvessä", suutut itsellesi sen tekemisestä, siitä ettei sinulla ole rohkeutta lopettaa, joten piiloudut häpeältä toiseen "maripilveen". Jokainen rikottu lupaus itsellesi saa sinut juoksemaan syvemmälle ja syvemmälle huumeeseen päästäksesi kauemmas kohtaamasta sitä totuutta, ettei sinulla ole rohkeutta lopettaa. Tosiasia on, ette oikeasti halua lopettaa.
Koko havaintosi maailmasta on melko pitkään ollut mieltä muuntavan huumeen vaikutuksen alaisena. Pelkäät enemmän kuin koskaan, koska sinulla ei ole aavistustakaan siitä, millainen maailma todellisuudessa on, ja se pelästyttää sinut kuoliaaksi. Kun maailmankuvasi on niin vääristynyt, et pysty lopettamaan kokonaan tämän huumeen käyttöä ilman apua.
Etsi ammattiapua joko terveydenhuollon klinikalta, joltain huumeneuvojalta - kuten anonyymit huumeiden käyttäjät - tai hypnoterapeutilta, joka kykenee antamaan sinulle pääsyn alitajuiseen mieleen, minkä kehosi fyysinen huumetarve on tahrannut.
Kysymys: Mestarit, voivatko ihmiset saavuttaa ylösnousemustilan kundaliinin nousematta? Voiko ylösnousta saavuttamatta valaistumista? Missä järjestyksessä sielun pitäisi kokea nämä tapahtumat? Koemmeko me kaikki ne?
Vastaus: Ensin on tärkeää puhua tähän kysymykseen liittyvästä terminologiasta. Monet eri ryhmät ja kirjailijat ovat käyttäneet sanoja ylösnousemus, kundaliini ja valaistuminen eri tavoin - jotkut niistä ovat ristiriidassa keskenään. Vastaustamme varten kerromme sinulle, miten käytämme termejä tässä viestissä. Ylösnousemuksella tarkoitamme sielun kykyä, ollessaan fyysisessä kehossa (käymättä läpi kuolemaprosessia), nousta raskaan kolmannen ulottuvuuden ego- ja negatiivisuusenergian yläpuolelle, tilaan missä se pystyy kommunikoimaan kaikkien muiden sielujen kanssa, jotka eivät ole inkarnoituneena. Se on täysin kykenevä pääsemään maailmankaikkeuden kaikkeen viisauteen. Ylösnoustuaan sielu voi päättää pitää fyysisen kehonsa tai karistaa sen ja olla muodottomassa energiatilassa. Tämä tapahtuu, kun sielu on saanut loppuun elämänoppituntinsa kyseisen syklin osalta. Se saattaa jäädä yhteyteen maapallon kanssa palvellakseen toisia sieluja.
Kundaliini on itsen (sielun tai ydinolemuksen) energiaa, mikä pysyy "kiekolla" kehossa, kunnes se tunnistetaan eivätkä sitä estä inhimilliset ristiriidat kohoamasta tietoisuuteen. Tämä voi tapahtua stimuloimalla yhteyttä teidän ja Lähde-energian tai maailmankaikkeuden välillä, mikä luo yhteyden todellisen olotilanne ehdottomaan rakkauteen ja autuuteen. Se voidaan saada aikaan työstämällä itseään tai se tapahtuu spontaanisti, kun saatte valmiiksi elämänoppituntinne.
Siihen prosessiin minkä ihmiset käyvät läpi saavuttaakseen tämän ylösnousemustason tai kundaliinin täyden nousemisen, viitataan valaistumisena. Ihmisten voidaan sanoa valaistuneen - tiettyyn pisteeseen saakka - kun heillä on tietämystä ja ymmärrystä ydinolemuksestaan, vaikka he eivät olisi käyneet läpi koko tietä ylösnousemukseen tai autuuteen maan päällä.
Kaikki sielut kykenevät saavuttamaan nämä vaiheet inkarnaation aikana, jos he eivät ole kuormittaneet itseään liian monilla tai monimutkaisilla oppimiskokemuksilla.
Kysymys: Mestarit, olette sanoneet opetuksissanne: "Toisten teot tai ajatukset eivät voi vaikuttaa teihin, elleivät heidän sanomansa asiat päde. Jos tiedätte, kuka olette ja että olette täydellinen ja suurenmoinen sielu, toisten sanomisilla ei ole mitään vaikutusta teihin." Mitä tapahtuu, silloin kun toisen teoista tulee fyysisiä ja väkivaltaisia? Koskeeko oppitunti edelleen uskoa omaan jumaluuteensa sekä kiintymättömyyttä, ainoastaan vain fyysisesti, tunnetuskan ja -loukkaantumisen sijasta?
Vastaus: Kyllä ja ei. Oppituntina on aina, että teidän on tarkoitus muistaa jumaluutenne voidaksenne arvioida oppituntejanne ihmiskokemuksen kaksinaisuudessa. Jos ette muista jumaluuttanne, toimitte egosta ja käytätte ihmisen arviointikykyä tapahtumien määrittelemiseen. Kirjoitukset joihin viittasit, olivat pääsiassa ihmisille, jotka tuntevat toisen hyökkäävän "tunteellisesti", eivätkä ne käsitelleet fyysisiä tapahtumia, mitkä syntyvät erilaisista sopimuksista.
Fyysiset hyökkäykset liittyvät taustalla oleviin oppitunteihin, jotka johtavat hyökkäykseen. Jos käsittelette anteeksiantoa koskevaa oppituntia, saatatte kutsua fyysistä kokemusta luoksenne tutkiaksenne tunteita tilanteen ytimessä tai sitä, miten käsittelette hyökkäyksen jälkiseurauksia.
Lähetättekö ulospäin negatiivisuutta, johon vastataan fyysisesti? Oletteko pakottaneet toisen nurkkaan ja hän näkee ainoaksi keinokseen itsensä taistelemisen vapaaksi? Ette ehkä edes tiedosta sitä pelkoa, mikä saa hänet reagoimaan niin väkivaltaisesti tekoihinne.
Yksi asia on totta kaikessa kohtaamassanne fyysisessä tai väkivaltaisessa käyttäytymisessä: jollain tapaa olette kutsuneet sitä luoksenne, koska halusitte tai tarvitsitte tuota kokemusta. Tutkikaa tunteitanne koko tilanteen osalta. Miltä tuo henkilö teistä tuntuu? Mitkä ovat tunteenne siitä tavasta, millä käsittelitte tapahtuman? Joskus jokin tapahtuma syntyy, jotta teidän on päätettävä, reagoitteko vaistonvaraisesti vai valinnanvapauden käyttämisen tuloksena. Ensimmäinen tapa osoittaa, että ego hallitsee teitä, ja toinen tapa, että sielu.
Kysymys: Mestarit, tiedän hyvin, että tietyn lahjan omistavat ihmiset voivat nähdä jotkut sielut enkeleiksi maan päällä. Kysymykseni on: jos enkelit kokevat maallista elämää, niin ovatko heidän tekonsa aina "enkelimäisiä"? Vai reagoivatko he joskus niin kuin me, jotka toteutamme suunnitelmiamme? Minulle on kerrottu, että eräs henkilö perheessäni johon en voi luottaa, on enkeli. Miksi tunnen näin häntä kohtaan?
Vastaus: Kaikki sielut jotka aloittivat olemassaolonsa enkelinä - ne jotka päättivät toimia Kotoa oppaina niille sieluille, joilla on ihmiskokemus - eivät pysy Kotona. Kun opas on katsellut ja auttanut toisia sieluja oppimaan oppitunteja ja kokemaan tunteita ja fyysisiä kokemuksia, joita voi saada vain maapallon kaksinaisuudessa, niin useimmat haluavat saada omia kokemuksia.
Lähde loi sielut, jotta se voisi oppia kaiken itsestään - mitä se ei ole. Lähde on ehdotonta rakkautta. Kaikki mikä tekee myönnytyksiä ehdottomasta rakkaudesta, lisää informaatiota ja lopulta viisautta olemassaolon kokemiseen. Oppiakseen tämän on välttämätöntä aloittaa informaatiottomasta tilasta. Tämä saadaan aikaan sillä, että inkarnoitunut sielu aloittaa menettäneenä muistinsa todellisesta identiteetistään.
Silloin kuin sielu joka on viettänyt aikaa enkelinä, päättää saada fyysisen kokemuksen, se tulee kehoonsa samanlaisen muistinmenetyksen kanssa kuin kaikki muutkin sielut. Oppiakseen jostain oppitunnista sillä on sama malli, missä se kohtaa testin, käyttää vapaata valintaa työstääkseen tuon testin läpi ja kerää sitä tietoa, mitä kokemus antaa. Se työstää läpi samantyyppisiä oppitunteja kuin kaikki sielut, joten kyllä, se voi olla ilkeä, petollinen ja vihamielinen yksilö. Tämä ei poista sitä syvemmän tason energiapuumerkkiä, mitä se on tehnyt menneisyydessä. Selvänäkijät voivat ehkä poimia jäämän sen enkelityöstä.
Riippumatta sen menneisyydestä tunnet nykyisen vuorovaikutuksen tämän henkilön kanssa. Reagoit henkilön tämänhetkiseen tehtävään elämässä. Se on opettava oppitunti teille kummallekin.
Kysymys: Mestarit, monet henkiset neuvonantajat sanovat, että löytääkseen todellisen tarkoituksensa elämässä on palattava lapsuuteen ja etsittävä se, mistä unelmoi ja nautti lapsena. Koska tulen toimimattomasta perheestä, minulla ei ollut normaalia lapsuutta. Olen meditoinut ja palannut etsimään todellista kutsumustani. Kaikki mitä voin muistaa, on kuitenkin aikuisen vastuuta lapsena. Mitä minun on tehtävä löytääkseni todellisen tarkoitukseni, jotta voin löytää ammatin, mistä voin todella nauttia ja mikä voi tuoda täyttymystä elämääni?
Vastaus: Se mitä nämä neuvonantajat sanovat, on totta, jos olette tulleet maan päälle tarkoituksena kokea useimmat elämänoppituntinne, sitten kun teillä on aikuisen ajattelutapa niiden työstämiseksi. Silloin olette viettäneet laiskasti varhaisemman elämänne uneksien tavasta, millä käytätte valinnanvapauttanne auttamaan teidät oppituntienne läpi. Unelmanne vastaavat tulevien vaikeuksien ja koettelemuksien läpikulkemista. Kuvittelette juuri sen, mikä auttaa tarkoitustanne ja tekee teistä myös onnellisen työssä, ja visualisoitte nämä mahdollisuudet.
Tilanne on erilainen, silloin kun oppituntinne alkavat lähes ensimmäisestä päivästänne. Ponnistelette niin kovasti päästäksenne läpi kustakin päivästä, ettei teillä ole aikaa vietettäväksi visualisoiden vaihtoehtoa tai parempaa ratkaisua.
Sinä olet täyttänyt tarkoitustasi varhaisvuosista saakka tässä elämässä. Olet työstänyt läpi hallintakysymyksiä, rakkaudettomuutta, perheenjäsenien katselemista itsetuhoisella polulla ja olet jatkanut sinnikkäästi. Olet alkanut hyväksyä olevasi erilainen kuin he - itseään arvostava, voimakas ihminen - ja nyt alat kunnioittaa itseäsi. Sinun on vielä uneksittava eteenpäin. Tämä tarkoittaa sitä, että ota aikaa tunteaksesi, mitä haluat tehdä elämässä. Sitten mene tekemään sitä.
Vaihtoehtosi ovat rajattomat, kunhan hyväksyt sen, että ne ovat. Meditoi täydellistä loppua vaikealle alullesi. Tiedä, että pystyt tekemään kaikkea, mitä haluat. Osa elämänoppituntiasi on alkaa alusta niiden unelmien kanssa, mitä sinulla on aikuisena. Luo oma tulevaisuutesi.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
|