seuraava »

[Asterix]

Tuli mieleen kertoa vielä sellaista, että
monet miehet huomioivat minussa tuon maskuliinisen
puolen ja sitten riippuen miehestä,
olen joko niiden mielestä tosi cool, koska olen kuin yksi heistä,
mutta super naisellisella keholla ja tyylillä (homomiehet tykkää!)
tai sitten maailman kaikkien narttujen narttu,
jos mies on sovinistiseti suuntautunut ja saan aina
sen, että luonne pilaa ja moni kakku päälttä kaunis-fraasit.

Kun tulee syvällistä puhetta/arvostelua feminiinisestä "sovinistisuudestani"
ja mahdollisesta bi-seksuaalisuudestani ja oman sukupuolen arvostamisesta ja toisen sukupuolen hyväksikäytöstä,
niin kerran pamautin sovinistille, että olen vain
naispuolinen vastineesi ja oikeasti olet vain tosi homo kaapissa.

[T-H]

Itseäni kutsun enemmän maskuliiniseksi. En oo sellaisen punaisen romantiikka-rönsyilyn perään ollut ikinä enkä kauheesti piittaa kukkakimpuista. Muistatte varmaan ohjelman Unelmian Poikamiestyttö; kuuluun mielellään sellaiseen kategoriaan. Kun puhuitte korkkareista; käytän ainoastaan saappaiden muodossa ja niissäkin vain vajaan 5 cm vahvakantainen korko. Peruskorkkari nainen en ole

Ja Artsi on oikeen hyvä lempinimitys sulle Artemis

[Ave^^]

Korkkareista, aina niitä tulee kuolattua kaupoissa että voi kun on niin kauniita, mutta jos erehtyy ostamaan, niin kaappiin kyllä jäävät.  Kyllä sitä nyt pitää tarpeeksi nopeasti ja helposti liikkeelle päästä. Ja matkan varrella kun voi tulla aina ties mitä paikkoja missä tarvitaan helppoja kenkiä. Ellei sitten satu menemään kaupunkiin vain esittelyreissulle. (ja jalat rakoilla kun pääsee kotiin)  Mulla on kaapissa semmoset viistoistasenttiset goottisaappaat kun joskus tuli tuhlattua rahaa niihin. Muutaman kerran oon yrittäny mennä niillä, mutta tuskaa.. 

[T-H]

Ai niin. Ave puhui tuolla alussa myös aspekteista. Laitan tähän venusaspektini.

  huoneessa 8:   20 astetta   53'

aspektit:  

[Ave^^]

Millaiset aspektit ja Venuksen sijoittuminen voisivat mielestänne vaikuttaa siihen ettei ihminen ole sujut oman naisellisuutensa kanssa?

Ei minusta siihen ole mitään selvää aspektia, joka sitä aiheuttaisi. Lähinnä se toimii niin, että esim. joku venus oinaassa -ihminen voi olla hyvinkin sujut oman naisellisuutensa kanssa, toiselle se taas tuottaa suuria ongelmia sillä hänen ympäristössään ja kasvatuksessaan on voinut olla paljon painetta siihen suuntaan että naisen kuuluu olla hiljainen ja alistuva ja kiltti. Silloin auttaa juuri sen käsittely, että naisellisuuttaan voi ilmentää paljon muillakin tavoilla, ja löytää se oma sisäinen tapansa. Lähinnä ratkaisuna on juuri katsoa kartalta miten venus on sijoittunut ja miettiä mikä siinä sijainnissa/aspekteissa tuntuu vaikealta hyväksyä itselleen.

[Norna]

 Mietin itse erilaisia yhteyksiä vaikkapa Saturnukseen, mutta ehkäpä Kuun kontaktit ja sijainti kertovat enenmmänkin siitä millaiset eväät on saatu oman tunnepuolen ym käsittelyyn ja millaisen jäljen on äiti jättänyt tyttärensä naiseksi kasvuun.

[Asterix]

Jos tuo kuu puhuu äidin vaikutuksesta, niin meikäläisellä kuu on Veskarissa 2.huoneessa ja   ,   ja   ja ,  .

Tosin myös     7.huoneessa   .

Äitini(bio siis) puki minut aina isoveljeni vanhoihin vaatteisiin,
kyni hiukseni lyhyiksi ja kun koulun tai jonkun kerhon
juhlaan piti mennä, niin julkisuuskuva-syistä hän puki minut
röyhelömekkoihin (joista kovasti pidin!),
mutta auta armias, jos joku erehtyi sanomaan,
että onpa soma pieni tyttö, niin hän sai hepulit.

Muistan, että 2 kertaa olen löytänyt vaatekaapistani
erään röyhelömekon henkarista riekaleiksi revittynä,
olin joku 5-6 vuotias (samaan aikaan hän myös sanoi,
että on ollut raskaana ja menettänyt vauvan, koska olen niin kauhea hänen mielestään), koska joku täti sanoi,
että voi kun söpö pieni tyttö.

Toinen kerta oli kun olin 13-14 vuotias
ja minulla oli uusi valkoinen syystakki ja kun menin
se päällä kouluun, niin isoveljeni kieli,
että muut tytöt olivat ihailleet sitä,
joten äiti päätti repiä sen.

Äidin tieltä oli pieníkokoisena parempi pysyä tieltä,
koska koskaan ei tiennyt, mistä kateuskohtaus alkaa.

Murrosikäni oli hyvin vaikea äidilleni,
aikuisuuteni vielä kauheampaa.

Niin ja ne minun Venuksen aspektit.
    7.huone  
 

Laitan teille bio-äidin kartan näytille,
kun en jaksa vääntää.

[Lilli]

Täytyypä sanoa, Sasha, että äidistäsi ei saa astrologisestikaan ajateltuna järin pehmeän lämpöistä kuvaa.. kauhea Kauris-painotus, Saturnus ja Mars yhtymässä Skorpioni-askendenttiin. 

[Asterix]

No älä..!

Hän on ihminen, joka kykenee tuntemaan silmitöntä vihaa ja kateutta
ja siinäpä ne pääpiirteittäin jo onkin.

Lasketaanko depressio, minä-suunapäänä, valehtelu (ihan uskomattomia juttuja, esim. "kissani osaa kusta wc-pönttöön ja vetää vessan, ihan tosi" ja "juoksen 10 km:n lenkin 15-20 minuutissa, ihan tosi"),
yksinäisyys, alkoholismi, kiristys, toisten aliarvioiminen -ja arvostaminen,
toisten mahdollisuuksien torpedoiminen ja (teko)tunteiden näytteleminen (esim. kun on rahaa vailla) ja sitten viimein itsensä fyysinen vahingoittamien
tai sen uhkaaminen, jos ja kun muut eivät tee kuin hän haluaa,
niin tunteiksi? :

Miehensä se on valinnut taloudellisen turvallisuuden perusteella
ja työnsä se on aina tehnyt kunnolla ja perusteellisesti.

[^^Queen Nefertiti^^]

kun nyt olet niin itsenäinen ja äidistäsi irti, miksi vielä jaksat käyttää rivitolkulla energiaasi häneen (ja siihen miten kamala hän on)?

tekeekö se sinusta paremman? olikos niin että synnymme syystä tietyille vanhemmille?

oma äitini on aika ok. loppujen lopuksi.

[K-NRJ]

No huh, nyt vasta näin tuon Sashan äidin kartan ja täytyy sanoa että ompa ihmistä kartalla paiskattu...  ja  konjunktiossa  :lla joka taas Skorpparissa... ja tuo Kauris-rykelmä... 

Mutta jos ihan naisellisuudesta puhutaan niin minä kyllä koen olevani tosi naisellinen, taidan olla eka    tässä ketjussa. Vesimies ei ehkä ole se naisellisin merkki, mutta kyllä sitä minussa löytyy. Sopiva sekoitus naisellisuutta ja hulluutta. 

Tuo DolceVitan kommentti oli tosi hyvä. Oman naisellisuuden hyväksyminen -tai ehkä paremmin sen esilletuominen- ei ole helppoa jos on Kuun ja Saturnuksen huonoja aspekteja.

Minullakin oli joskus nuorempana hieman ylilyöntejä (superlyhyt minihame ja sellaista), mutta nyt taidan osata tuoda itseäni esille aika hyvin.

Eräs ihminen jolla tuo pukeutuminen menee todella yli, on    ja hänen  tekee neliöt Marsiin, Saturnukseen ja Plutoon. Luulee olevansa niin hyvännäköinen mutta todellisuudessa niin naurettava kuin vain voi olla.

[^^Queen Nefertiti^^]

vilkaiskaapa tuota "maailman pisintä kanavointia"..

Vanhaan aikaan mies- ja naissukupuoli oli henkisyyden ilmentymä. Kyse oli heidän yhteisenergioidensa omistamisesta Suurelle Jumalattarelle. Miehet ja naiset riemuitsivat Äidin luovassa voimassa ja loivat taikaa seksuaalisuudellaan. Mutta nyt se oli muuttunut. Miehet käyttivät yhdyntää tapana naistensa omistamiseen. Ja naiset jotka nopeasti menettivät kykynsä selviytyä yksin ilman Jumalattaren valoa, käyttivät seksiä saadakseen miehet ansaan ja haluamaan naisesta huolehtimista. Tästä syystä papittaret olivat neitsyitä. Kyse ei ollut moraalista, puhtaudesta tai vallasta, kuten miehet halusivat uskoa. Se johtui siitä, että heidän neitsyytensä toi heille vapauden. Miehen jalka ei ollut koskaan astunut laaksoon. Naiset saattoivat vaellella monia polkuja pitkin täysin alastomina pelkäämättä tuomitsemista tai himoa.

[mc82]

Mulla  11. huoneessa - mikä helvetin naisellisuus..

Venus tekee aspektit

 
 
 
 
 
 

Mä olen varmaan ikuinen jätkätyttö. Ainakin tuo 11. huoneen sijainti on aiheuttanut sen, että mulle on erittäin tärkeää saada olla oma itseni ja toteuttaa itseäni vapaasti (vaikka muut eivät sitten tykkäisikään), ehkä vähän outo nainen.. Ja koska Venus on Jouskarissa, niin silloin sitä ei vaatteilla niin koreilla, vaan vaatteiden on oltava mukavia ja menossa kestäviä. Niin, ja pääsääntöisesti tykkään kirkkaista väreistä

Kuvaisin itseäni ehkä semmoiseksi viattomaksi peikkotytöksi. Viihdyn kundiporukoissa ja läpänheitto on kyllä aika karkeaa ja kaksimielistä ja huumorintaju on.. Noh, outo, itseironinen ja ajoittain varsin kyyninen   Näin tuttujen parissa, olen tuntemattomien porukassa hienovaraisempi ( vaikutusta). Vuorotellen hyvää jätkää ja vuorotellen hölmöä blondia (kun en mikään järjen riemuvoitto ole), aika eloisa ja leikkisä touhuissani   Olen se likka, jolle kundit tulevat kertomaan, keneen ovat ihastuneita, mutta joka itse ei herätä "sellaista" kiinnostusta, koska olen vain "hyvä jätkä"   Tai vaihtoehtoisesti en sitten huomaa mitään, jos joku ylipäänsä sattuu olemaan kiinnostunut..

Mä pukeudun hyyy-yvin arkisesti ja tylsästi. Mielivaatteet on farkut, huppari/neule/t-paita ja jotkut tennarit. Tyyli on siis hyvin sporttinen enkä todellakaan koe ongelmana lähteä ihmisten ilmoille esim. urheiluhousuissa - tosin silloinkin paita, kengät, hiukset yms. on sommiteltu asuun :  Kuitenkin tykkään pukeutumisessa väreistä sekä kenkien, laukun, vyön sekä muiden asusteiden on oltava samaa sävyä/tyyliä   Vaatteissa saa olla myös huumoria ja leikkimielisyyttä, esim. viime talvena käytin saappaita, jotka olivat kokonaan valkoista pörrökangasta (luokkakaverit nimesivät ne Jääkarhukengiksi ). Koruja käytän tosi vähän, suurimman osan ajasta kaulassa killuu hopeinen Jousimies-riipus (muistuttamassa, kuka mä olen) ja vain yksi, simppeli hopeasormus, jonka hankin vain päivää ennen kun aloin seukkaamaan nykyisen kanssa (tunnearvoa).

Kuitenkin meikkaan päivittäin ja meikin on oltava tip top, ei mikään pikku sutaisu ripsaria. En kuitenkaan puhu mistään drag queen-meikistä, koska suosin pehmeitä, luonnollisia värejä arkimeikissä   Myös hiukset laitan joka aamu, siisti kampaus tuo itselle huolitellun fiiliksen. Vaikka pukeutuminen onkin sitten vähemmän naisellista..

Välillä on tosi ihanaa pukeutua ja laittautua juhliin. Juhlissa käytän sitten korkkareita - rakastan kauniita, siroja korkkareita, vaikka niitä harvemmin arkena käytänkin. Rakastan ylellisistä materiaaleista tehtyjä toppeja ja mekkoja, joko metallisissa tai pastellisissa sävyissä, epävirallisemmissa juhlissa yhdistän mekot farkkujen ja korkkareiden/saappaiden kanssa. Juhlissa käytän myös näyttävämpiä koruja. Saatan käyttää juhlapukeutumiseen ihan kiitettäviä summia rahaa. Juhlissa tuon sen Naisellisen puoleni esiin - vaikka mekossakin olen se härskejä vitsejä laukova poikatyttö

Olen varmaan joku miehen ja naisen välimuoto. Tästä huolimatta olen sinut naisellisuuteni kanssa, koen, että räväkkä tyyli on enempi mua kuin hirmu hienostunut käyttäytyminen. Olen vain se likka, joka hyppää vaikka paskakaivoon keskellä päivää sen kummemmin murehtimatta vaatteistaan/kampauksestaan (aika kärjistetysti) :  Alta 10-veenä halusin pitkään olla poika, mutta nyttemmin viihdyn oikein hyvin tämmöisenä jätkälikkana

[Artemis]

Voi voi, Sashan äiti kuulostaa melkoiselta tapaukselta..
 

Tosiaan, skorpioni askendantti ja siellä saturnus ja mars on sellainen mistä tulee mieleen "ei niin helppo tapaus".
Ja kauristakin vielä!

Tunnen erään miehen joka on myös aurinko kauris ja nouseva skorpioni, tosin saturnus ja mars ei ole yhtymässä askendanttiin.
Hänkin melko ääripään tapaus. Hänellä ei ole lainkaan itsehillintää vihansa kanssa. Hän ostaa 10 puhelinta vuodessa koska hän rikkoo tavarat raivostuessaan. Hänellä on synkkä pimeä puoli. Vain muutamalle ihmiselle hän on "lempeä".

[Norna]

 Onkin mielenkiintoista mikä oikeasti on naisellista. Mikä on yhteiskunnan ja kulttuurin sanelemaa käyttäytymismallia naisille ja mikä on luonnollista naisellisuutta.
 mc82:n kirjoituksesta mulle tuli mieleen ettei naisellisuus ole myöskään hienostelevuutta, ei varmasti luonto ole meitä tänne luonut käsilaukku kädessä ja shampanjaa toiseen kouraan. Yhtälailla me naiset käydään p*skalla ja piereskellään vaikka se joskus vieläkin tuntuu joillekin olevan luonnonvastaista  . Ja saadaan heittää levotonta ja kaksimielistä juttua miesten kanssa eikä se muuta meitä miehiksi, vain se miten omaa naiseuttaaan ja ehkä samalla ihmisarvoaan arvostaa. Miten viihtyy naisen kehossa.
 Poikatyttöjäkin on varmasti niitä (itsekin olen ollut) jotka ovat kokeneet viihtyvänsä tällaisessa roolissa, toisaalta poikatytöissä on varmasti seassa myös niitä jotka sovittavat itseään miehen rooliin siksi koska eivät viihdy tai pidä naisellisuudessa, sattuneesta syystä. Itselleni oli hankalaa sopeutua naisen rooliin murrosiän kehitysvaiheessa jossa ihmettelin mitä minussa tapahtuu. Olin mieluummin poikamainen koska niiden sallittiin olla villejä ja vapaampia, meidän oletettiin olevan jotain laatikossa x. Toisaalta ennakkoluuloja kokivat jotkut pojatkin.