seuraava »

[Norna]

 Onkin mielenkiintoista mikä oikeasti on naisellista. Mikä on yhteiskunnan ja kulttuurin sanelemaa käyttäytymismallia naisille ja mikä on luonnollista naisellisuutta.
 mc82:n kirjoituksesta mulle tuli mieleen ettei naisellisuus ole myöskään hienostelevuutta, ei varmasti luonto ole meitä tänne luonut käsilaukku kädessä ja shampanjaa toiseen kouraan. Yhtälailla me naiset käydään p*skalla ja piereskellään vaikka se joskus vieläkin tuntuu joillekin olevan luonnonvastaista  . Ja saadaan heittää levotonta ja kaksimielistä juttua miesten kanssa eikä se muuta meitä miehiksi, vain se miten omaa naiseuttaaan ja ehkä samalla ihmisarvoaan arvostaa. Miten viihtyy naisen kehossa.
 Poikatyttöjäkin on varmasti niitä (itsekin olen ollut) jotka ovat kokeneet viihtyvänsä tällaisessa roolissa, toisaalta poikatytöissä on varmasti seassa myös niitä jotka sovittavat itseään miehen rooliin siksi koska eivät viihdy tai pidä naisellisuudessa, sattuneesta syystä. Itselleni oli hankalaa sopeutua naisen rooliin murrosiän kehitysvaiheessa jossa ihmettelin mitä minussa tapahtuu. Olin mieluummin poikamainen koska niiden sallittiin olla villejä ja vapaampia, meidän oletettiin olevan jotain laatikossa x. Toisaalta ennakkoluuloja kokivat jotkut pojatkin.

[Pallaskissa]

Mietin itse erilaisia yhteyksiä vaikkapa Saturnukseen, mutta ehkäpä Kuun kontaktit ja sijainti kertovat enenmmänkin siitä millaiset eväät on saatu oman tunnepuolen ym käsittelyyn ja millaisen jäljen on äiti jättänyt tyttärensä naiseksi kasvuun.

Tämä oli todella hyvä pohdinnan aihe. Itselläni  ja  ja ainakaan vanhempieni välisestä suhteesta en ole saanut mallia naiseuteni toteuttamiseen 

[Corvus Leonis]

Joidenkin kavereiden mielestä olen kuulemma tyttömäinen. Silti minua ei koskaan missään meinata päästää naistenvessaan, on se niin väärin kyllä.

[Neela]

Joidenkin kavereiden mielestä olen kuulemma tyttömäinen. Silti minua ei koskaan missään meinata päästää naistenvessaan, on se niin väärin kyllä.

Nomutta, missäs sun Venus on? 

[Asterix]

No huh, nyt vasta näin tuon Sashan äidin kartan ja täytyy sanoa että ompa ihmistä kartalla paiskattu...  ja  konjunktiossa  :lla joka taas Skorpparissa... ja tuo Kauris-rykelmä... 

Voi voi, Sashan äiti kuulostaa melkoiselta tapaukselta..
 

Tosiaan, skorpioni askendantti ja siellä saturnus ja mars on sellainen mistä tulee mieleen "ei niin helppo tapaus".
Ja kauristakin vielä!

Niin.. Kerran eräs ystäväni sanoi minulle,
että piti juttujani äidistäni ja lapsuudestani hiukan liioiteluna,
koska minulla on 
ja hänen mielestään kukaan äiti oikeasti voi olla niin
tunteeton ja kylmä lapselleen
-kunnes näki äidin kartan
ja viitaten minun  ,  ja  :un, kysyi, että olenko edes kertonut kaikkea.

Äitini oli    ja kyllä tajusi kauneuden ja naisellisuuden
päälle, näki muissa, mutta ei kyennyt ilmentämään sitä itse
muuta kuin taiteessaan.
Hänellä oli hyvin karu ja yksinkertainen ulkoinen tyyli
ja hän oli kasvoiltaankin kuin kirveellä veistetty.

Meitä ei koskaan uskottu äidiksi ja tyttäreksi,
koska me olimme niin eri näköisiä, että sitä taivasteltiin
ihan yleisesti. Äitiäni ärsytti suunnattomasti se.

Tosin kun vertaan karttojamme, niin  on tosi
kylmä karu pimeä talvi
ja  kesän parasta aikaa kukkaloistossaan,
niin kyllä minä uskon äitini sanoja, että olen pahinta,
mitä hänelle on koskaan sattunut.
Muistutan, että isäni kuoli samaan aikaan kun synnyin.

Äitini äiti kuoli kun hän oli 3:n vanha ja isä lähti ulkomaille
-ilman äitiäni, joka sitten kasvoi isovanhemmillaan aikuiseksi.

Hänen "äiti" ja naisen malli on vanhus,
vaikka tokikin äidin tädit olivat vain 9-20 vuotta vanhempia
ja siellä lapsuuden jokapäiväisessä elämässä.

[Esmiralda]

Tässä kans yks poikatyttö lapsuudesta, kesti kyllä hyväksyä naiseus!

Eräs aurankatsoja väläyttikin, että onpas sinulla aikamoinen miesputki edellisissä elämissä.

Siksi yllätyinkin, kun katselin sitä Pullenin taulukkoa, jossa Venus tuli prosenttuaalisesti kaikkein voimakkaimmaksi planeetaksi kartallani, siis oikea Venustiikko!!!

Se on varmaan minun oppikouluni tämän elämän aikana. Opiskella mitä on nainen, naiseus ja kaikki siihen liittyvä ihanuus.

En ole oikein prinssessa todellakaan, mutta ihan pehmeän naisen näköinen. Muuten haluan olla kaikessa kaikella mukavuudella, ei kireitä vaatteita, ei korkokenkiä, ei paljoa koruja, en laita tukkaani, vähän meikkaan, en osaa keikistellä enkä flirttailla....paljon vielä opittavaa! 

Kuitenkin katsoisin, että naiseus välittyy parhaiten tunteiden kautta, Venus-Rapu. Siinä taas ristiriitaista se, että se Venus on peräytyvä. En näytä kaikkea.

Tai sitten se kauneudentaju...ilman sitä ei löydy aistittavaa onnea! Tämä taju ei tarkoita sitä, että on hyvä maku, tekee paljon kaunista, vaan sitä, että aistii kaiken kauniin ympäriltä ja löytää siitä onnellisuuden tunteen, että voi kokea sitä. Esim. se kuinka toinen ihminen on kaunis, kuinka se tuoksuu, kuulostaa, tuntuu.

[Corvus Leonis]

Nomutta, missäs sun Venus on? 

 

[Asterix]

No ihme, jos joku sanoo tyttömäiseksi.
Minun karkean arvioni mukaan  /:askendentti:/ /:venus: :llä
on aina jotain massasta poikkeavaa seksuaalisuudessaan
ja/tai siinä maskuliinisuus/feminiinisyyden ulkoisessa
ilmentymässä, eikä se aina ole paha juttu,
jos ihminen on sinut sen kanssa.

Kun jonkinlainen  on epätasapainossa
maskuliinisuutensa/feminiinisyytensä ja/tai seksuaalisuutensa
kanssa, niin ne helposti vetää jonkun psyyke-ongelman
ja/tai päideongelman itselleen.

Esim. monet uskonto-saarnaajat ja "saarnaajat"
ovat huomioni mukaan  -painotteisia
ja jep, joko kieltää seksuaalisuuden kokonaan tai/ja
tykkää kinky-jutuista, nai pikkupoikia tai eläimiä tms.

Minä en pidä homo -ja biseksuaalisuutta massasta poikeavana,
koska se on niin yleistä.

[Corvus Leonis]

No, olen melko tyylikeskeinen, ekspressiivinen...

Ei kai sitä paljon tarvita että aletaan pitämään ties minä. 

[Soile]

täällä   ja ykkösessä. Hmm, naisellinen olen ulkoisesti, mutta mutta, en oikein tiedä tuleeko se lopulta tuosta venuskauriista...En kuitenkaan ole hoikkaa kauristyyppiä. Muotoja tahtoo kertyä.   , suattaapi olla enemmän sitä tuo miun naisellisuus. Mie vellon aina laidasta laitaan. Milloin mitäkin tyyliä ja se kai on taas tuo   ja   asialla. Välillä niin sporttisena mennen tullen, välillä naisellisena, välillä hempeänä. En mie tiiä ja itse asiassa en tätä nykyä sitä jaksa juuri miettiä, koska olen sitä mitä kullakin hetkellä olen.  Sanotaan näin, että en edes halua tarrautua ja kiinnittyä mihinkään tiettyyn. Että on oltava tietty vaatekappale, jotta olen nainen. Miusta esim. paljaat varpaat ilman kenkiä kesällä ovat hyvinkin, hmm sanoisinko eroottiset. Tai ne tuovat ainain itselleni sen tunteen.  Kaitpa se sisäinen naiseus ois se tärkein  

[Ave^^]

Se on jännä miten kun puhutaan naisellisuudesta, puheen aihe mukavasti aina liukuu kulmakarvojen nyppimiseen ja minihameiden käyttämiseen.. 

Mutta kertokaa, mitä naisellisuus teidän mielestänne on? Siinä todennäköisesti kaikkein eniten näkyvät nämä  merkin erot.

[Norna]

Naisellisuus on harmoninen oman naisellisuutensa hyväksyvä olotila. Jotenkin niin voisin yrittää iivistää sen. Koen naisellisuuden pehmeäksi, myötäileväksi, tuulen ja veden kaltaiseksi virtaavaksi elementiksi.

 Muuten en osaa selittää, menee vain huulipunan väri ja pitsiä-vai ei -keskusteluksi.

[Esmiralda]

Eikö naisellisuuteen liitetä myös passiivisuus, perässä tulija?

Tai taas tuo tunnelman luoja. Kun mies tekee ja toimii, esim. syntyy talo.
Nainen luo sinne ilmapiirin, nainen tekee kodin.

[Soile]

Ja sekin vielä, että kun meissä kaikissa on molemmat...aika vaikea juttu lopulta. Ja toisaalta, mitä olemme sisäisesti, sitä myös ulkoisesti, että sikäli ei kauhea synti ole ilmentää naiseuttaan pitsien ja huulipunien värien kautta. Ehkä me viestimme niillä juuri sitä, millainen nainen sisällä asuu?? Tai kenties,  millaisen haluaisimme asuvan. Sehän voi olla myös pelkkää pintasilausta, egon luomaa naisellisuutta. Mutta mene ja tiedä. Mie en ole tässä elämässä äiti, joten sikäli venus kauris sopii tähän elämään, jonkinlaista askeettisuutta. Ja olen myös aika itsenäinen, koen, että pärjäisin mainioisti myös ilman parisuhdetta. Mutta aviksessa olen kuitenkin, liekö sekin sitten sitä venus kaurista...Perinteiset kuviot 

[Esmiralda]

Olen oppinut, että on ihana olla 'korea'. Esim. monet naiset ihastuvat itämaiseen tanssiin, koska siinä saa pukeutua hepeneisiin, saa koreilla, korostaa naisellista kehoa. Ja myönnän, minustakin on ollut mukavaa hommaa ommella rimpsuja ja paljetteja. Kun kokoonnumme, aina on mukana jotakin hörhelöä, jota puemme päälle vaikka vain harjoittelemme.

Ja saisi se naisellisuus näkyä enemmänkin katukuvassa. Se on sen verran harvinaista, että kyllä silmiin pistää ja huokasta pitää. Tai katsoa kateellisena toisesta silmäkulmasta salaa.    Nuoret uskaltavat näyttää sulojaan, avonaisuus on valttia, onhan kuuma kesä! Eivätkä suomalaiset miehet siitä aivan sekoa, kun ovat tottuneet.