seuraava »

[Norna]

 Mietin mikä on ero naisellisuuden ja feminiinisen elementin välillä ja jotenkin musta tuntuu että tuo Jing-feminiininen-energia on osa isompaa kokonaisuutta, maailmassa ja meissä ihmisissä mutta naisellisuus olisi tavallaan se yksilöllinen tapa tuoda se esiin täällä ihmiselämässä.
 Siten mä en itse ehkä ajattelisi että naisellisuus itsessään on passiivista, kylmää ym asioita joita yhdistetään vaikka Jing:iin. Sehän voi olla hyvinkin aktiivista, riippuen yksilöstä tietty ja ehkä juuri siitä Venuksen sijoittumisesta kartalle ja sen luomista aspekteista.

[T-H]

Nuoret uskaltavat näyttää sulojaan, avonaisuus on valttia, onhan kuuma kesä! Eivätkä suomalaiset miehet siitä aivan sekoa, kun ovat tottuneet.

No niinhän nuo nuoret näyttää, välillä vähän liikaan. Pukeutuminen on jopa mautonta välillä. Olen iste kyllä törmännyt siihen isopovisena naisena, että suomalainen mies kyllä oikeen isoin silmin, hyvä ettei mylvi samalla kun katse kiinnittyy siihen tiettyy osaa naisen kehossa.

Onko täällä ketään toista joka kokee saman asian joskus hankalana?

[Rakkauden enkeli]

Nuoret uskaltavat näyttää sulojaan, avonaisuus on valttia, onhan kuuma kesä! Eivätkä suomalaiset miehet siitä aivan sekoa, kun ovat tottuneet.

No niinhän nuo nuoret näyttää, välillä vähän liikaan. Pukeutuminen on jopa mautonta välillä. Olen iste kyllä törmännyt siihen isopovisena naisena, että suomalainen mies kyllä oikeen isoin silmin, hyvä ettei mylvi samalla kun katse kiinnittyy siihen tiettyy osaa naisen kehossa.

Onko täällä ketään toista joka kokee saman asian joskus hankalana?

Joo joskus mautonta kyllä... Itse olen pienirintainen, mutta kuitenkin jos on tiukkaa, lyhyttä ja/tai hiukankin paljastavaa päällä, niin kyllähän nuo tuntuvat mylvivän.   Joskus siitä on hieman vaivaantunut tai häkeltynytkin. Siksipä kai en koskaan mitään ylisexyä tai ylipaljastavaa päälleni pistä, kun tuntuu että ne katseet porautuu silti, vaikka ois säkki päällä.   Olen seksikäs/naisellinen kait aika luonnollisella tavalla. En peittele, mutta en myöskään korosta sitä liikaa, koska se ei ole minulle luontevaa, enkä halua olla miesten silmissä mikään seksiobjekti/esine.

[T-H]

Nuoret uskaltavat näyttää sulojaan, avonaisuus on valttia, onhan kuuma kesä! Eivätkä suomalaiset miehet siitä aivan sekoa, kun ovat tottuneet.

No niinhän nuo nuoret näyttää, välillä vähän liikaan. Pukeutuminen on jopa mautonta välillä. Olen iste kyllä törmännyt siihen isopovisena naisena, että suomalainen mies kyllä oikeen isoin silmin, hyvä ettei mylvi samalla kun katse kiinnittyy siihen tiettyy osaa naisen kehossa.

Onko täällä ketään toista joka kokee saman asian joskus hankalana?

Itse olen pienirintainen, mutta kuitenkin jos on tiukkaa, lyhyttä ja/tai hiukankin paljastavaa päällä, niin kyllähän nuo tuntuvat mylvivän.   Joskus siitä on hieman vaivaantunut tai häkeltynytkin. Siksipä kai en koskaan mitään ylisexyä tai ylipaljastavaa päälleni pistä, kun tuntuu että ne katseet porautuu silti, vaikka ois säkki päällä.  

Että koita siinä sitten ylväästi kantaa ittes miesten silmien katseessä jos mylvivät kuin sonnit. Siis joskus tekis mieli puulla päähän löydä koska katselu on välillä niin estotonta. Toisaalta tuntuu hyvälle, koska kyllä itsekin mielellään pidän katsetta miehessä jolla on vahvat reidet ja... (taas pornoilua vai )  Kavahdan paljon sellaista venusmaisen seksikästä pukeutumista jossa vilkkuu rintsikat tai stringien yläosa, mautonta!

[Rakkauden enkeli]

Että koita siinä sitten ylväästi kantaa ittes miesten silmien katseessä jos mylvivät kuin sonnit.

Niinpä... Siinä onkin haastetta...  Itse kun olen vielä sellainen ujonpuoleinen mitä miehiin tulee...  Alussa, ennenkuin tutustun... 

[T-H]

Juu, kuule Rakkauen valonen. En se mäkään viitsi alkaa kauheena keikistelemään, mielellään olisin vaikka pikkaisen ujokin. Se jos mikä on sillai söpöä

[aeiouyäö]

Mulla on  1. huoneessa.Ja naisellisuudestani en osaa oikein sanoa mitään  : No muotoja ainakin löytyy.

[Hannari]

Oma venukseni on ja 8.huoneessa.
Kyllä naisellisuutta minun mielestäni minusta löytyy aika paljonkin (eheh). Rakastan käyttää ja piirtää römpsö ja pitsi hameita, piirtää rusetteja ja kaikkea ns. "naisellista". Rakkaus.. No yleensä kun sanotaan, että kauriin rakkaus on aika passivista, niin kyllä se pitää minun tapauksessani jonkin verran paikkaansa. Onneksi tuo aurinkomerkkini (), tekee siihen vasta painoa hieman

[Ave^^]

Tuosta naisellisuudesta sanoisin, että minulle se on tavallaan myös sitä, että uskaltaa heittäytyä haavoitettavaksi. Jos naisellisuus on sitä passiivista ja kuuntelevaa, niin silloinhan se keskittyy kuuntelemaan toista, eikä ylläpitämään omaa imagoaan.

Muistetaan kuitenkin, että naisetkin ovat vain ihmisiä, tuohan on sellainen ideaalitapaus. 

Että koita siinä sitten ylväästi kantaa ittes miesten silmien katseessä jos mylvivät kuin sonnit. Siis joskus tekis mieli puulla päähän löydä koska katselu on välillä niin estotonta. Toisaalta tuntuu hyvälle, koska kyllä itsekin mielellään pidän katsetta miehessä jolla on vahvat reidet ja... (taas pornoilua vai )  Kavahdan paljon sellaista venusmaisen seksikästä pukeutumista jossa vilkkuu rintsikat tai stringien yläosa, mautonta!

Kyllähän tolta, jos illalla kaupungilla kävelee, niin ei välttyä voi. Mutta muuten sitten normaalisti saa ihan rauhassa olla.  Äh, mutta ihan samahan tollaset mylvijät on. Todistavat vaan omaa junttiuttaan.  Ei se haittaa niin kauan kun ei käsiksi käydä. (Niin kuin joskus bussissa..    )

[T-H]

Kyllä mä Avetsu oon sun kanssa samaa mieltä, että nainen saa olla haavoittuvakin. Jotenkin se kuuluu naiselle. Kun mies taas mielellään ottais naisensa siipiensä suojaan, lämpimään kainaloon, haavoittuvan enkelin(sä).

Voi taas tätä mun mieltä

 

[Rakkauden enkeli]

Juu, kuule Rakkauen valonen. En se mäkään viitsi alkaa kauheena keikistelemään, mielellään olisin vaikka pikkaisen ujokin. Se jos mikä on sillai söpöä

 

[Hopealohikäärme]

Minulla tuo naisellisuus ja sen kokeminen vähän vaihtelee, ja siksi :ssa sopiikin hyvin. Minulla oli tässä taannoin kausi (n. 5 vuotta), kun olin ulkoisesti hyvin (goottilaisen) naisellinen, käyttäydyin paljon passiivisen/salaperäisen naisellisesti ja nautin siitä. Nyt olen taas enemmän tai vähemmän androgyyni, niin kuin lapsena ja varhaisnuorena.

Parisuhteessa olen ehdottomasti se miehinen osapuoli, itse asiassa teen usein tietoisia valintoja olla epänaisellinen, ja kapinoin naisen perinteistä roolia vastaan (en halua lapsia, nauran "naisten töille", esitän [vai esitänkö?] kovista). Olen kyllä perusluonteeltani hyvinkin "naisellinen" (   :ssa), siis ujo, passiivinen, herkkä ja haavoittuvainen, mutta viime aikoina olen yhä enemmän saanut sitä kontrolliin, tai ainakin yrittänyt. En halua näyttää pehmeää puoltani, paitsi poikaystävälleni (jolta en sitä pysty peittämään). Haluan olla vahva. Haluan, ettei sukupuoli määrittele minua. ja tämä kaikki on tällä hetkellä ok. Niin se vain menee. Joskus myöhemmin voi taas olla toisin.